Tutustumista

Aslak on nyt vuorokauden meillä ollut ja on saatu jo jonkinlainen kuva siitä, millainen koira Aslak on. 

Koirilla menee keskenään jo melko hyvin. Riki välillä edelleen ärisee ja yhden kerran, kun Rikiä harjailin ja Aslak tuli Rikiä härkkimään, Riki ärisi Aslakille ja myös Ada tuli ärisemään Aslakille. Mutta muuten mennyt koirilla hyvin. Pihalla ollaan juoksutettu kaikkia kolmea yhtäaikaa. Riki ulkona suurimmaksi osaksi vielä vain haukkuu Aslakille, mistä toivotaan Rikin vielä pois pääsevän...

Entäs millaisen kuvan Aslak on minulle antanut? Aslak vaatii työtä. Minun on vaikea kuvitella, millaisessa paikassa Aslak on ennen ollut. Kasvattaja kuvaili Aslakin entistä omistajaa ja siitä olisi voinut kuvitella, että Aslak on koulutettu hyvin. Kyllähän Aslakia voi irti pitää ja tulee luokse, mutta joitakin asioita ollaan tässä ehditty jo huomata, että ei Aslak osaa, mitä taas meidän koirilta vaaditaan tai mitä ollaan koulutettu ihan huvin vuoksikin. 

Ensimmäinen asia on siis tietysti se, että Aslak ei osaa käskystä tehdä tarpeitaan! :) Voi ei! No, onneksi merkkailee muutenkin paljon... Aslak hyppii paljon; on sohvalla jatkuvaan, ikkunalaudan reunalla kiusaamassa kissoja ja hyppii vasten. Riki ei ole ikinä oikein osannut hyppiä ja Ada saa hypätä vasten ihmistä vain käskystä. Aslak hyppii koko ajan. Ja aina on änkeämässä sohvalle viereen, vaikka meillähän siis koirat pääsee vain luvalla sohvalle. 

Ja jos ihan peruskoulutusta ajatellaan niin osaahan Aslak istua. Ja hienosti istuukin. Näyttelyitä varten vaan pitää erittäin aktiivisesti opetella sitä seisomistakin... Ja entisen omistajan taustat tietäen olisin kuvitellut, että peruskäskyt kuten sivulla oleminen ja maahan meno olisi tuttua, mutta ei. Maahan menee, mutta etenkään alkuun ei helposti. Sivulle pitää ohjata namin avulla ja yleensä vielä pannasta kiinni pitäen. Odottaminen... Ööh... No, jotenkin, mutta huonolla maltilla. Katsekontakti on ihan jees. Tassun antaminen? No eiii.... Ylävitosta en ole kokeillutkaan. :D Kiertäminen ja seuraaminen ei todellakaan onnistu. Eli siis vuoden ikäisen koiran kanssa lähdetään tilanteesta kuin olisi alle puolivuotinen, mutta huonommalla motivaatiolla kuin mitä Rikillä ja Adalla oli. 

Mutta Aslak on kuitenkin erittäin hurmaava poika. Pestiin tänään, kun on ulkokoirana ollut ja olikin hieman likainen... Ei oikein tykännyt, mutta alistui hommaan kuitenkin. Aslak antaa paljon pusuja ja haluaa tosiaan jatkuvaan sohvallekin viereen tulla. Mielellään on niin sisällä kuin ulkonakin. Aslak on sosiaalinen ja tuntuu olevan kaikkien kaveri kuten kasvattajakin kuvaili, mutta peruskoulutus tosiaan vaatii hieman työtä. Vauhdin ja hyppytaitojen perusteella voisin kuvitella aloittavani Aslakinkin kanssa agilitya treenaamaan. Aslak voisi olla siinä jopa Adaakin parempi. 

Aslak tuli taloon

Ja niin koitti vihdoin odotettu päivä, että käytiin Aslak-poika hakemassa kotiin. Lähdettiin aamulla 7 aikaan ajelemaan ja puoli 12 aikaan oltiin perillä. Käytiin hieman kävelemässä kasvattajan ja Aslakin kanssa ja tutustuttiin poikaan. Pitkään emme kasvattajan luona olleet, kun Aslak jo hyppäsi autoon istumaan. Selkeästi Aslak oli meille lähdössä. :)

Pyörähdettiin kotimatkalla vielä Adan kasvattajan luona ja Adan emän kasvattajan luona. Ja totta kai vielä äitini luonakin piti käydä tulokasta näyttämässä. Lopulta pääsimme kotiin katsomaan, miten meidän lauma ottaa Aslakin vastaan. Tehtiin oikein sotasuunnitelma, että ensin otetaan Riki pihalle, kun Riki on se rauhallisempi versio ja kaikkien kaveri. Ei mennyt tulokset ihan niin kuin kuviteltiin. Pojat aloittivat kilpamerkkailun ja lopulta Riki yritti nousta Aslakin selkään. Siitähän se tappelu sitten syntyi. No, poikia niskavilloista kiinni ja tarhaan. Otettiin Ada pihalle mukaan. Ada meni suoraan katsomaan, että kuka se hänen tarhassaan on. Siinä verkon läpi tekivät tuttavuutta ja sen verran rauhalliselta näytti niin laskettiin Aslak tarhasta pois. Ja leikkiinhän Ada ja Aslak heti ryhtyivät! Ja luultiin vielä, että Adan kanssa on vaikeampi tehdä tuttavuutta!

Jätettiin pojat tarhaan ja siirryttiin Adan kanssa katsomaan jääkiekkoa. Pojat olivat hyvin rauhallisia tarhassa ja välillä nuuhkivat toisiaan, lepäilivät ja tuijottivat toisiaan. Pelin jälkeen lähdettiin poikien kanssa lyhyelle hihnalenkille, eikä annettu kilpamerkkailla. Rinnakkain nätisti kulkivat. Kerran yritti Aslak leikkiin ruveta, mutta Rikille lenkillä käynti on vakava asia! Kotiin tultuamme laskimme taas pojat vapaaksi ja nyt leikkiin ryhtyminenkin oli helpompaa, vaikka Riki muutaman kerran murahtelikin Aslakille. Sitten molemmat pääsivät jo sisäänkin!

Sisälläkin meni ihan hyvin. Aslakia hirveästi kiinnostaisi jahdata kissoja, joten tiukkana olemme Aslakille olleet. Yläkertaan en ole Aslakia laskenut niin on edes yksi rauhallinen paikka kissoille näin alkuun. 

Ruokailukin sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Aslak meinasi totta kai rynnätä kaikkien kupeille ennen kuin omansa sai viimeisenä eikä meinannut malttaa lupaa odottaa ruoan ottamiseen. Tänä aamuna kuitenkin toisten kupeille ryntäystä ei ollut vaan seuraili minua, kun kannoin hänenkin kuppiaan. Vieläkään ei meinannut malttaa olla ryntäämättä omalle kupilleen, mutta kun sain laskettua kupin ja pidin kiinni Aslakia pannasta, sanoin kovasti Aslak ja kääntyi heti katsomaan minua. Sitten malttoi odottaa lupaa! 

Ja meillähän tosiaan piti muutoksia koirien nukkumisjärjestykseenkin tehdä! Aslak nukkui Adan tarhassa ja Riki omassaan! Rikille taisi olla järkytys, kun vietti yön ulkona. Ja Adalle taisi olla järkytys, kun jäikin yksin sisään yöksi. Päätettiin siksi pojat laittaa tarhaan yöksi, kun olivat illallakin rauhassa tarhassa, joten ajateltiin heidän todennäköisemmin antavan naapureidenkin nukkuvan. 

Aamulla menin Adan kanssa pojat laskemaan tarhasta ja hieman alkoivat kaikki kolme toisilleen uhittelemaan, mutta komensin tiukasti ja leikiksihän se sitten meni. Että jospa tämä tästä rauhoittuisi ja Aslak pystyisi jäämään meidän laumaamme. Ada ja Aslak ovat kuin luodut toisilleen, mutta Rikin kanssa ollaan vielä varovaisia. 

Joensuun KV ja KR 17.-18.5.2014

Perjantaina alkoi hirmuinen ärsytys ja olin niin asenteella, että pessimisti ei pety. Ärsytti jo pelkkä ajatus Adan pesemisestäkin, kun pelkäsin Adan tiputtavan karvansa pesun jälkeen. Onneksi niin ei käynyt, vaikka kyllähän tuota karvaa jäi kylppäriin ja kuivatessakin pöllysi. 

Lauantaina paikalla oli neljä muuttia, joista vain yksi sai SA:n, vaikka 3 saikin ERI:n. Ada oli ERI NUK1. Tuomarina oli Mjaerum Eivind Norjasta.

"Excellent type, in good balance but need to grow little pit all-over, Scissorbite, good neck and shoulder, normal angulaton, strong topline, moved well, coat okay."

Tuomari oli mielenkiintoinen persoona. Adalle höpötteli vaikka mitä norjaksi, mutta minulle sanoi vain round. Hirmuisesti jäi SA harmittamaan, kun Ada olisi ollut ainoa muutti, joka olisi voinut vastaanottaa CACIBin, mutta ei voi mitään. 

Tänään jatkettiin Joensuun KR näyttelyn parissa. Päivä oli todella kuuma, eilistä kuumempi. Mutta onneksi Ada hienosti jaksoi, koska lopputulos oli ERI NUK1 SA PN1 SERTI ROP!!! Ada sai toisen sertinsä. Ryhmäkehässä ei enää pärjätty. 

Tuomari oli taas hieman mielenkiintoinen. Ennen kehän alkua ilmeisesti tutustui malamuuttien rotumääritelmään... Tuomari myös istui ja handlerin piti viedä koira hänen luokseen käsiteltäväksi. 

Tuomarina oli Reino Korpela:

"Keskikoko, hienot mittasuhteet, erinomaiset päänlinjat, hyvät silmät ja korvat, hyvät värimerkit, keskivahva runko, jossa hyvät mittasuhteet, hieman niukat etu- riittävät takakulm. Hyvä karvapeite, erinomainen hännän asento, liikkuu tehokkaasti."

Tuomari oli hyvä siinä, että kertoi yleisöllekin koirien hyvät ja huonot puolet sekä perusteli valintojaan. Yritti istuessaan saada Adan katsomaan häneen helisyttämällä jotain tavaraa, mutta Ada ei kääntynyt katsomaan vaan tuijotti kädessäni olevaa namia. Ada kääntyi katsomaan tuomariin päin vasta, kun ohjasin namilla pään asentoa.

Mutta ei mitenkään hassumpi viikonloppu. :)

Uusia tuttavuuksia

Tällä kertaa uudet tuttavuudet eivät olleet ehkä ihan niitä perinteisimpiä. Käytiin tänään mätsärissä, jossa Adan piti taas hötkytä ensimmäisen vartin, mikä meni ilmoittautumiseen jonottaessa. Kun lopulta päästiin hieman sivummalle istumaan, Adalta loppui hötkyyminen melko nopeasti, kun näki elämänsä ensimmäisen kerran HEVOSEN! Mätsäri oli siis raviradan parkkipaikalla ja raviradalla sattui olemaan hevosia ja poneja treenaamassa. Ada istahti pyllylleen ja pää vaan liikkui, kun seurasi hevosten ohimenoa.

Aina kun hevoset menivät kauemmaksi, Ada keskittyi taas lähiympäristöön, mutta hevosten lähestyessä mielenkiinto kohdistui heti takaisin hevosiin. Kohta yritin saada Adan rauhallisesti siirtymään kehien lähelle, mutta eihän siitä meinannut mitään tulla. Vauhtia riitti edelleen ja varmaan muut katsoivat meitä uteliaana ja kenties ärtyneenäkin, mutta yritin vaan Adaa siinä kouluttaa. Ja kuinkahan moni on katsonut minun koiraani potkivan, kun jalallani siirsin Adan takaisin sivulleni, kun lähti vetämällä etenemään ohitseni. 

Päästiin lopulta kehien luokse. Edelleen aina hevosten ohimennessä Ada uteliaana seurasi ja lopulta se meni siihen, että Ada vaan innostui entisestään ja hötkysi hevosten takia! Onneksi Ada rauhoittui kehään menoa odotellessa ja Ada saikin punaisen nauhan. Punaisten kehää odotellessa tuli taas uusi joukko hevosia, jotka sai Adan taas hötkyymään. Sain kuitenkin Adan myös keskittymään treenaamiseen, kun juoksutin Adaa punaisten kehää odotellessa. Ja kyllä hienosti juoksi! Eipä ole hetkeen samalla tavalla juossut, kun sai hihna löysällä juosta. Harmi vain, että homma unohtui taas kehään siirtyessä ja juoksu meni hieman miten sattuu, mutta seisoi kuitenkin oikein kauniisti. Lopputuloksena olikin nuorten punaisten neljäs. 

Toukokuun menoja ja muutoksia

Viikko sitten sunnuntaina eli 4.5. oli mätsäri, johon mentiin taas Adan kanssa treenailemaan. Eihän se ihan putkeen mennyt. Ada sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Vauhtia riitti liikaa ja juoksu olikin loikka-laukka-ravi sekoitusta. Maanantaina käytiin Adan kanssa viiden kilometrin vetolenkki, joka meni aivan loistavasti! Mahtava likka meillä! Sen jälkeen päätin sittenkin lähteä näyttelytreeneihin. Ada oli yllättäen rauhallinen, kun odotettiin treenien alkamista. Oli ilmeisesti lenkki tehnyt tehtävänsä. Kuitenkin juoksu meni taas miten meni ja lisäksi huomasin Adan seisovan vinossa! Mokoma laskee seisoessaan painonsa toisen lonkan varaan! 

"Joo joo, mutta anna jo se nami!"

No mentiin keskiviikkonakin mätsäriin. Tällä kertaa päätin testata, miten Ada reagoi, jos on nakkeja mukana. Juoksu oli ensimmäisellä kerralla ihan samanlaista loikka-laukka-ravi sekoitusta ja saatiinkin sininen nauha. Tuomarin oli vaikea tehdä päätös ja vielä kerran lopussa juoksutti meitä ja siihenhän se sitten kaatuikin; Adan juoksuun. No ei se mitään. Kävin sivummalla Adan kanssa juoksemassa ja sinisten kehässä pidin nakkia siten, että Ada juostessaankin näki sen. Meni hieman paremmin, mutta ei hyvin siltikään. Ada oli kuitenkin sinisten kolmas. Eli lopputuloksena oli, että nakit oli ihan hyvä väline Adalle. Tänään olisi taas mätsäri, viimeinen ennen Joensuun näyttelyä. Nakkeja ei tällä kertaa ole mukaan varattuna, mutta kokeillaan miten menee. Ja seisooko vielä vinossa... Nyt ollaan vaan vapaana juoksutettu koiria, jos vaikka lihasjumi olisi. 

Riki näyttää mallia. Taas. 

Ja onhan tässä tosiaan muutoksen tuulia tulossa meidän laumaan. Pentua olemme odotelleet, mutta narttu olikin jäänyt tyhjäksi, joten ruvettiin muita pentueta tutkimaan hieman tarkemmin. Kuitenkin Adan kasvattaja otti yhteyttä ja kertoi eräästä kohta vuoden ikäisestä uroksesta, joka oli palautunut ystävälleen. Asiaa mietittyämme ja tämän toisen kasvattajan kanssa juteltuamme tulimme siihen tulokseen, että parin viikon päästä käymme uroksen meille ja kokeillaan, miten sopeutuu meidän laumaamme. Millään en malttaisi odottaa, mutta kaikkien näyttelysuunnitelmat hieman venyttävät aikataulua. Ja Joensuun näyttelyä en millään halua jättää välistä, kun nyt kerta töidenkin puolesta sain järjestettyä pääsyni sinne. Ja Adalle lähdetään kuitenkin tavoittelemaan ensimmäistä cacibia tai jos ainakin se toinen serti tulisi.