Aidan rakennusta ja tarhan valmistelua

Tässä ollaan muutama päivä touhuttu pihahommien parissa. Ensin aloitettiin torstaina pystyttämään etupihan puolelle aidantolppia. Muuta ei sitten ehdittykään saati jaksettu. Ja ihan hyvä. Myöhemmin katseltiin hieman tarkemmin ja todettiin tolppien vaativat hieman työtä vielä. Suoraa aitaa on todella vaikea tehdä... Hommahan siis alkoi kiinnittämällä tolpat teräsjalkoihin. Ensin vuoltiin hieman tolppaa, hakattiin teräsjalka kiinni ja muutamalla ruuvilla vielä laitettiin, jotta varmasti pysyy. Sitten mittailujen jälkeen tolpat maahan. No, etupiha jäi siis keskeneräiseksi, mikä ei haitannut, koska siirrettiin aitaa ulommaksi muutama metri eli vanha aita oli edelleen paikoillaan. 

Takapihan aitaa.

Perjantaina jatkettiin hommaa, mutta aloitettiin tällä kertaa takapihalta. Revittiin vanha aita pois, ja kun tajuttiin, miten paljon siistimistä alue kaipaa, lähdettiinkin trimmerin ostoon. Samalla reissulla käytiin hakemassa tarvikkeita tarhan pystytyksen valmisteluun eli mm. kuivabetonia. Kotiin päästyä jatkettiin aidan pystyttämistä ja lopulta saimme takapihan aidan valmiiksi. Matka ei ollut pitkä, mutta kyllä siihen kuitenkin aikaa meni ainakin parisen tuntia. Ja lopulta kuitenkin siirrettiin sitäkin aitaa, mutta sisäänpäin vajaa metrin verran. Ja mies rakensi portintekeleenkin sinne niin pääsee takakauttakin kulkemaan. Todettiinkin eilen, että ei ollut mikään huono idea. Aitahan siis on 120 cm korkea ja tolppien väli vaihtelee 1,5 -2 metriin niin etu- kuin takapihallakin. Me ei kovin pikkutarkkoja olla...

Lauantaina tosiaan aloitettiin tarhan pohjan teko. Pohja sinänsä jätettiin tähän hätään ihan vain perusmaaksi eli mitään ei sille tehty. Aloitettiin kuitenkin homma mittaamalla tarhan kokoinen alue, jonka reunat kaivettiin auki n. 15-20 cm leveydeltä. Reunalle valettiin n. 30-40 cm syvä betoni. Tai siis piti olla betonia, mutta todettiinkin melko pian, että betoni ei tule riittämään. Meillä oli kuitenkin käytössä myös erilaisia harkkoja, joita heiteltiin sinne tänne ja hiekkaa väleihin, mistä ei koirat läpi pääse. Betonia ei siis loppujen lopuksi tullut kovin paksua kerrosta. Mutta nyt on betoni kuivumassa. Lopputulos näyttää ehkä hutiloidulta, mutta pääasia on, että koirat eivät pääse kaivamaan ainakaan kovin helposti tarhan ali. 

Etupihan valmis aita porttia vailla. 

Monia vaihtoehtoja ollaan mietitty, miten tarha maahan kiinnitettäisiin. Viimeisin idea ilmeisesti oli kiinnittää lautaa betoniin ja siihen tarha. Reunat pystyy kuitenkin peittämään soralla tai jollain muulla vastaavalla. 

Vanhan aidan jämät.

Eilen homma oli sellaista, että koirien ulkona oleminen oli hankalaa. Aamulla pystyi vielä irti pihalle laskemaan, mutta hommat aloitettua vain liinassa käytimme koiria vuorollaan pihalla. Tänään pääsivät vihdoin juoksentelemaan pihalle, kun betoni oli jo pinnasta kuiva. Ja tämän päivän hommakin oli sellaista, että koirat saivat oleskella rauhassa pihalla. Suunnittelin jo vapaapäivää, kun paikatkin on jo sopivasti jumissa, mutta mies sai suostuteltua lisää hommia tekemään ja tehtiin etupihalle aita valmiiksi. Ja vanha aita revittiin irti! Oli koirat hieman ihmeissään, kun pääsivät hieman pidemmälle tutkimaan ja leikkimään kuin normaalisti. 

Ja lopuksi vielä kuvia koirien touhuista meidän touhutessa aidan parissa.  

Hieman piti ihmetellä, että mites tässä on näin käynyt. 

Mutta ihan jees juttu kuitenkin. 

Riki 2 v.

Minä kamala ihminen unohdin kokonaan Rikin syntymäpäivän! Tänään kesken pihahommien (joista listää myöhemmin) mieleeni juolahti, että Rikillähän oli torstaina syntymäpäivä! Kävin kiireellä ottamassa jauhelihaa sulamaan, jotta sain muotoiltua kakun Rikille. Päälle laitoin juustosiivuja ja palan lenkkimakkaraa. Ada sai ihan vain papeloita, mutta jälkiruoaksi molemmat saivat vielä possunkorvat! 

Hienosti lupaa kakun ottamiseen odotetaan! 

"Mistähän sitä aloittaisi..."

Hyvin maistui. Kaikki ainekset olivatkin
Rikin herkkua. 

Ehkä Riki antaa anteeksi synttäreidensä unohtamisen. Meillä on todella ihana koira! Ja tietenkin kaikki meidän eläimet ovat minulle todella rakkaita, mutta olen kuitenkin ehkä hieman enemmän koiraihminen ja Riki vain on minulle aina se ykkönen. <3 Kovasti saatiin Rikin kanssa alkuun tehdä töitä, mutta nykyään kaikki sujuu hienosti ja Riki on vallan sydämellinen ja aivan ihastuttava koira. Riki on vaan niin rakas. <3

Juhannusta

Koirien osalta juhannus meni touhukkaasti. Veljeni Mauri-koira saapui yökylään perjantaina yhdeksi yöksi. Otettiin Mauri suoraan sisään, jotta ei lähde juoksemaan veljeni perään, kun pihasta lähtivät. No eihän siitä sitten mitään tullut vaan heti, kun auto lähti pihasta, koirat laitoin pihalle tutustumaan taas toisiinsa. 10 minuuttia riitti ja sisällä olivat melko rauhallisia jo. Ulkona oli niin kuuma, että sisällä ollessaan toiset suurimmaksi osaksi vain lepäsivät. Kun näytti virtaa taas riittävän, laskin koirat pihalle juoksemaan. Sen jälkeen taas vain makoilivat sisällä. 

Riki haukkui taas paljon Maurille ja jäi juoksussa paljon jälkeen kahdelle muulle. Kyllähän Mauri oli Adaakin nopeampi, mutta selkeästi paremmin Ada pysyi Maurin vauhdissa kuin Riki. 

Törmäys.

Ada tekee paljon kuperkeikkoja. 

Joskus Rikkin on alimpana. 

Kaiken kaikkiaan vierailu sujui vallan mainiosti. Mauri saa edelleenkin tulla meille kyläilemään. Ruokailut sujuivat ongelmitta, kunhan vahti Adaa, ettei Ada rynnännyt Maurin kupille omansa tyhjennettyään. Käytiin perjantaina kaverin luona parin kilometrin päässä ja siksi aikaa jätimme Adan kellariin, Rikin olohuoneeseen ja Maurin eteiseen. Ja kaikki sujui edelleen hyvin. Yökin oli rauhallinen. Ada oli ylhäällä, pojat alhaalla keskenään. Aamusta kuulin pienen ärähdyksen alhaalta, mutta sen jälkeen hiljenivät taas. Mauri lähti lauantaina kotiin ja meille tuli vieraita illasta. Siinähän sitä taas riitti puuhaa meidän koirille, kun piti päästä tutustumaan ja olemaan siliteltävänä. Vietimme aikaa ulkona ja koirat saivat mukana olla. Grillattiin ja silloin annoin koirillekin jäiset luut ulos. 

Adahan päätti myös salaa syödä lenkkimakkaran kuoret... On kuitenkin normaali ollut. Teki myöhään illalla kakankin ja tänäänkin aamusta kahdet, joten vielä ainakin suoli toimii normaalisti. Tänään on hyvin rauhallista koirilla ollut. Mitä nyt tietenkin taas yhden lelun suolistivat, mutta muuten ei ihmeempää. Ensi viikolla olisi aidan- ja tarhanrakennusprojektit. Aidaksi ajateltiin vain 120 cm korkean verkkoaidan. Mies on ainakin lupaillut lumitöitä tehdä... Ja harvemmin kuitenkaan valvomatta pihalla koirat ovat meillä. Talvella varsinkaan, kun katolta lumia alkaa tippumaan. Tarha on koiratarhatehtaalta tilattu 32 neliöinen tarha jaettuna kahteen osaan. Toivomme alkuviikosta saavamme viimeisenkin osan, jotta viikonloppuna viimeistään saisimme sen pystyyn. Ideana on valaa reunat enimmät kaivamisvimmat estäen ja valuun kiinnittää tarha, jotta eivät liikuteltua saa. Painavahan se on, mutta enpähän noiden kahden kanssa riskiä ota. Maan jätämme muuten ihan tuollaiseksi tähän hätään. Koirankoppiprojektikin aloitettu suunnitteluasteella. 

Nyt en kyllä tähän hätään jaksa lukea tätä uudestaan kirjoitusvirheiden varalta, joten pahoittelen. Nyt vaan joudutte elämään asian kanssa. 

Adan vetoharrastuksen alkuaskeleet

Sen virheen tein Adan vetoharrastuksen aloittamisessa, että en malttanut mieltäni tarpeeksi. Neiti seitenkuinen sai ikiomat valjaansa Mustista ja Mirristä. Valjaat istuvat hyvin, vaikka eivät todennäköisesti pitkään tule sopimaankaan kasvavalla koiralla. Lähdettiin kuitenkin ihan vain perusasioista liikenteeseen alkuun kuten valjaiden pukeminen. 

Valjaat Ada antaa pukea hyvin päälle. Liikkuminenkin oli normaalia valjaat päällä ja nopeasti kokeilimmekin laittaa perään painoa. Ensin laitettiin pieni puulava perään. Kokoa lavalla oli noin 50x30 cm. Adaa häiritsi paljon perässä roikkuja ja jäi usein jumiin johonkin puskaan tms. Mies kutsui Adaa ja minä tulin perässä estämässä kiinnijäämiset. Ei kulkenut lava hyvin nurmikolla, joten vaihdettiin talikko perään. Senkään kanssa ei oikein sujunut. Ajateltiin kokeilla hietikolla, mutta siitähän metelistä Ada säikähti todella paljon! Ja äkkiä takaisin nurmikolle! 

"Ei jaksa..."

Seuraavaksi ajattelimme kokeilla Rikin kanssa pyörän eteen laittamista. Rikille piti vaan tilata valjaat ensin, koska edelliset ovat pienet. Valjaat eivät ehtineet juhannukseksi tulla, enkä enää malttanut odottaa. Päätettiin lähteä jänistä käyttämällä pieni matka kokeilemaan. 

"Joko mennään?" Taustalla meidän tuleva
koiratarha. Tilattiin maanantaina ja saapui
torstaina 13 osaa eli yksi osa jäi matkalle.

Adalla ei kuitenkaan ole samanlaista tarvetta saada edellä menijä kiinni kuten Rikillä. Liikkelle lähtemiseen tarvittiin "jäniksen" apua ja hän kutsui Adaa ja minä samalla annoin lähtökäskyn. Yleensä liikkeellelähdöissä oltiin ensin hieman solmussa... Ensimmäinen osio meni ihan ok. Ada kyllä veti, vaikkei ihan liina tiukalla tietenkään mentykään. Itse poljin koko ajan mukana helpottaakseni Adan etenemistä. Kotiin päin ei sujunutkaan enää hirmuisen hyvin. Adaa alkoi pientareet kiinnostaa ja kiersi tolpat väärältä suunnalta ja juoksi ojaan ym ym. Lopulta otin liinan käteen ja Ada sai juosta loppumatkan pyörän rinnalla. Alla lyhyt video Adan vetämisestä. Tässä ollaan jo kotiin päin menossa. 

Matka oli lyhyt, mutta Ada tuntui silti ihan väsy olevan. Annettiin vielä pihalla olla ja käytiin Riki verryttelykaveriksi. Ja vaikka kuinka oli kuuma ja väsy, piti Rikin kanssa väkisin juoksennella. 

Seuraavaksi odotan kiltisti Rikin valjaita ja jännityksellä laitan koirat yhdessä pyörän eteen. Katsellaan miten menee ja päästäänkö sairaalareissulle. :) 

En ymmärrä, miten viime aikoina olen saanut tällaisia
haamukuvia paljon aikaiseksi...

Kesää

Viime kesän allas meni roskiin muuton yhteydessä, joten kävimme ostamassa uuden altaan koirille. Sen isompaa ei ostettu kuin tuo olikohan noin 120 cm halkaisija. Se sitten laitettiin sunnuntaina kasaan ja koirat mukaan täyttöhommiin. Rikihän meni taas ihan sekaisin. Ada kierteli ja kaarteli ja istui vieressä katsomassa altaan täyttymistä. 

Tilattiin eilen koiratarha. Kallista lystiä, mutta erittäin tarpeellinen kuitenkin. Kunhan se saapuu ja kasaan saadaan, pääsee koirat siinä viettämään aikaa, kun töissä ollaan tai kaupassa käydään tai vastaavat reissut muutenkin. Ada on sellainen tuholainen sisällä yksikseen, että sisätiloja säästetään, kun tarha saadaan. Tarhaan tulee kokoa per koira 16 neliötä. Yhteensä siis 32 neliötä kahteen osaan jaettuna. 

Ada on nyt myös ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Tarkoitus olisi suunnata elokuussa Joensuun näyttelyyn sunnuntaina. Ehtii vielä harjoitella ennen sitä. Pari mätsäriä olisi ainakin vielä ennen sitä ja jos yrittäisi kotonakin hieman treenailla... 

Vihdoinkin olen lomalla, mutta vettä tuli eilisen päivän ja flunssa kiusaa. Odottelen viestiä Rikin valjaista. Katsellaan ehtiikö ennen juhannusta. 

Riki on aloittanut ikävän pienen tavan. Lauantaina ensimmäisen kerran heräsin kuuden jälkeen Rikin vinkumiseen ja alakerran portin kolisutteluun. Vaille seitsemän annoin periksi ja nousin komentamaan. Nukahdin uudestaan, mutta vaille kahdeksan nousin taas komentamaan. Puoli yhdeksältä annoin periksi ja nousin. Rikillä ei ollut kiire pihalle tms. Kunhan vain päätti herättää kaikki. Sama alkoi sunnuntaina kuuden aikaan. Nousin laittamaan makkarin oven kiinni. Eilen pyysin miestä nousemaan laittamaan oven kiinni ja tänään heräsin ensimmäisen kerran kahdeksalta vinkumiseen. Tänään nousin heti ylös, kun oltiin kaverin kanssa muutenkin lähdössä koirille lihoja ostamaan heti aamusta. Mutta en tiedä, mikä Rikiin on mennyt. Illalla nukkumaan mennessä Riki ei suostu millään keinolla ylös tulemaan. Muuten kulkee ihan normaalisti mukana myös yläkertaan. Ja nykyään kellariinkin tulee mukana. Mutta ei yöksi suostu tulemaan. Ja sitten vingutaan aikaisin aamulla, jos ei herätäkään silloin, kun Riki haluaisi. 

Mutta sellaista tällä kertaa. Hieman meidän kuulumisia. Lopussa vielä video.

Smirreä