Adan agilitytreenit ennen kisoja

Maanantaina kävimme Adan kanssa treenailemassa viimeisen kerran talven pienryhmän parissa. Teimme Jari Suomalaisen kakkosluokan rataa. Alkurata meni ihan hyvin, vaikka puomin ylösmeno olikin mitä oli. Alasmeno oli kuitenkin siisti ja A oli siisti. Ensimmäinen ongelma oli yllättäen pituus. Tajusin nopeasti oman virheeni, kun jätin sanomatta käskyn pituus, Ada ei tajunnut lainkaan, mitä piti esteellä tehdä, kun käskin vain yli. Neiti vain käveli esteen yli. Itsekin olin hieman hämilläni, että mitähän tässä oikein tapahtui... Otimme kerran pituuden yksittäisenä esteenä ja hiljalleen Ada pääsi taas kiinni, mitä esteen suorittaminen vaati. Seuraava ongelma oli pituudelta suoraan aidalle lähettäminen, seuraavan aidan takaa suorittaminen, jonka jälkeen persjätöllä suoraan seuraavalle ja oikealle käännös aidalle ja persjätön kautta putkeen. Mikään ei oikein tuntunut sujuvan ja hinkkasimme tätä kuviota ison osan ensimmäisen kierroksen treeniajasta. Lopuksi siirryimme vielä radan loppuosaan, jolla oli keinu, sivuttaishyppy ja kepit. Sivuttaishyppy, josta käännyttiin vasemmalle siivekkeen takaa kepeille osoittautui alkuun suht helpoksi, mutta mitä pidempää me sitä toisella kierroksella hinkattiin, sitä vaikeammaksi oikeaan suuntaan kääntyminen meni. Ada teki kääntymisiä, joita kouluttajakin jälleen kerran ihmetteli. Kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, miten Ada pystyi tekemään sellaisia käännöksiä, vaikka ohjaus kertoikin aivan muuta. Ada ei ole kuitenkaan koskaan kestänyt toistoja, joten liekö malamuuttimaisuus vei tässäkin voiton...

Toisella kierroksella oli tarkoitus yrittää nollarataa, mutta emmehän me siihen pystyneet. Keinua Ada yllättäen rupesi epäröimään ja sivuttaishypyn hinkkaus vei voiton. Teimme joten kuten radan ja siirryimme treenaamaan puomia. Ada ei kestänyt alastulolla liian nopeaa laukkaa, mutta kun itse en edennyt liikaa Adan edelle, Ada osui alastuloille nätisti. Ylösmenot meni kuitenkin tuuriosumilla. Parin kerran jälkeen käytin mattotreeneistä tuttua koske käskyä ja kas kummaa, Ada osui ylösmenolle. Kouluttajakin totesi, että olipa nätti osuma. Toin esille, että tajusin käyttää käskyä, jota olemme mattotreenissä käyttäneet ja kokeilimme uudelleen. Ada rupesi yllättäen osumaan alastulolle! Saimme jopa todella nätin kokonaisen puomin tehtyä osumineen! Ja kerran jopa Ada lähti kiihdyttämään puomilta eteenpäin ja annoin käskyn paljon Adan takaa ja Ada meni oikeaan suuntaan. (Toki Adalle jää hyvin mieleen treeneissä rata ja tietää, mihin pitää suunnata.)

Tänään lähdin kokeilemaan vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, oliko Adan maanantaiset puomiosumat tuuria vai oliko kuitenkin hajuilla siitä, mitä haetaan puomin suorituksella. Loppupohdintana voin vain todeta, että kaikenlaisia variaatioita kokeiltiin ja kyllä ne vielä tuuriosumia suurimmaksi osaksi oli, mutta ehkä kuitenkin pientä hajua asiaan oli. Lisää toistoja ja kyllä jaksan uskoa Adan vielä saavan varmoja osumia puomin kontaktille. Joku kaunis päivä.

Huomenna menen kesäkauden treenipalaveriin. Minulla on melkoinen lista Adan tavoitteista, mutta se varmaan ansaitsee ihan oman kirjoituksen... Kuten myös Taigan tavoitteet. Taigan pienryhmän treenipalaverista ei ole vielä tietoa, milloin on, vaikka viikon päästä ryhmä jo alkaakin. 

Top Team koulutusta

Kouluttaja kuuluu siis 2017-2018 kauden Top Team valmennusryhmään ja hän piti koulutuspäivän, johon me osallistuimme Adan kanssa. Tavoitteena oli nopeat nollat. Rataa oli mahdollista suorittaa joko ykkösluokan tasoisena tai sitten kolmosluokan tasoisena. Alunperin mietin, että teemme ykkösluokan rataa, mutta paikan päällä rataantutustumisen teinkin kolmosluokan radalle, eikä se loppujen lopuksi tuntunut niin vaikealta. 

Adan kanssa totesin, että yritän tehdä mahdollisimman suoraviivaisia ja jatkuvassa liikkeessä olevia ohjauksia, jotta Ada liikkuisi nopeammin. Kouluttajakin totesi, että Ada on hyvin ohjaajasidonnainen koira, joka liikkuu yhtä nopeasti kuin ohjaaja. Eli minun pitää itse vain liikkua rohkeammin ja nopeammin, jotta Adakin olisi nopeampi. 

Ada väsyi jälleen nopeasti. Emme tehneet treenipätkiä kokonaisuudessaan vaan lopetimme hyvään vireeseen. Kuitenkin huomasi, että esimerkiksi liika keppien toisto ei Adalle tehnyt hyvää. Kontaktit menivät suht hyvin. Ada osui kontaktipinnoille. Kouluttaja kuitenkin kysyi, että onko meillä kontaktien suorittaminen unohtunut ja selitin viimeisen puolivuotisen kuvion meidän kontaktien osalta. Sitten hän totesikin, että jättääkin sen enempää kommentoimatta asiaa. Eli vaikka osumat tulivat, treenit ovat silti niiden osalta todella kesken. Kauniita suorituksia ne eivät ole ja osumatarkkuus on epävarma. 

Päädyimme harjoittelemaan jälleen japanilaisia. Niistä kouluttaja totesi, että toimii meillä hyvin ja saan sekä minuun että koiraan liikettä niiden avulla. Eli jos vain uskaltaisin ottaa enemmän käyttöön, voisimme saada japanilaisen avulla nopeutta suoritukseen. Ykkösluokan radalla sitä harvemmin tarvitsee, mutta tavoitteena kuitenkin päästä kakkosiin pian... 

Harjoittelimme myös hyppyjä huomioiden ison koiran linja. Ada tekee siivekkeen kierrot hyvin, mutta minun tulisi oppia huomioimaan kuitenkin Adalle parempi linja jatkaa rataa. Siksi siis harjoittelimme, että ohjasin Adan takaakiertoon vasemmalle siivekkeelle ja oikealla kädellä näytin Adan jatkamaan kiertämään oikea siiveke ja itse jatkoin matkaa edelleen sen vasemman siivekkeen puolelta. Tarpeeksi monimutkainen selitys? En tiedä, millä nimellä tätä kuviota pitäisi kutsua. Olin kuitenkin pessimisti, enkä odottanut sen toimivan, mutta sepä toimikin heti ensimmäisellä yrittämällä! Kouluttaja käski tekemään uudelleen, jotta nähtiin, ettei se ollut vahinko! Ei ollut! 

Hyvä fiilis jäi treenistä. Huomenna vielä käydään treenailemassa ja sitten olisikin vuorossa viikonlopun kisat. 

Jälleen hallille aksaamaan!

Vihdoin oli karanteeniajat täynnä ja itselläkin vapaailta, joten lähdimme perjantai-illan kunniaksi hallille aksaamaan. Viikonloppu on tarkoitus viettää myös agilityn parissa, mutta otimme perjantaille erilaiset tavoitteet. Taigan kanssa lähdimme testaamaan, oliko kepit unohdettu treenitauon aikana. Adan otin mukaan muistelemaan kuuntelutaitoa, vaikka energiaa olisikin. Sunnuntaina on tiedossa Top Team koulutusta, johon olemme Adan kanssa menossa, enkä halunnut, että Ada silloin ei pysty keskittymään liiallisen energian takia.

Ensin teimme Adan kanssa perusjuttuja; hieman keppejä, keinua, rengasta, muutaman esteen pätkää. Lisäksi teimme mattotreeniä. Ensin Ada sai taas vaan koskettaa mattoa takajalalla. Ada oli selkeästi rennompi, vaikka takana olikin jotain. Siirryimme myös kokeilemaan maton läpi juoksemista ja se sujui suht hyvin. Ei vielä varmaa tekemistä ja osumista ole, mutta alku kuitenkin. Ada kyllä tajusi, että matolle pitää takajalla osua, kun ohijuostessaankin yritti siirtää jalkansa matolle. Hieman huvittavaa katsottavaa oli...

Taigan kanssa teimme myös muutaman esteen pätkää ja Taigaa on kyllä hyvin sujuvaa ja vaivatonta ohjata! Teimme myös mattotreeniä ja tällä kertaa kaveri oli palkkaajana. Ihan hyvää tekemistä oli, mutta vielä pitää treenailla ja saada varmuutta ennen kuin käännetään matolle osumiskulmia. 

Keppitreeni oli aivan loistavaa Taigan kanssa! Laitettiin kuuteen keppiin yhdet ohjurit ja lähdimme testaamaan, oliko Taiga yhtään hajuilla, mitä kepeillä pitäisi tehdä. No olihan se! Hyvin eteni etupalkalle ja otinkin tavoitteeksi, että Taiga itsenäisesti tekisi ja etenisi. Koska tämä sujui hienosti, otin lopulta keskeltä ohjureita pois. Kun ensin otettiin ensimmäinen ohjuri ja lopulta viimeinenkin, alkoi epävarmuutta tekemiseen tulla. Taiga sai kuitenkin itse ratkaista, miten palkan saa ja keksikin nopeasti. Jatkossa lähdetäänkin vahvistamaan kuudella kepillä tekemistä ilman ohjureita ja kokeillaan esimerkiksi putkelta kepeille siirtymistä ennen kuin otan 12 keppiä kokeiluun. Ehkä me kuitenkin opitaan kepit ennen Agiråkkia.

Tänään kävimme Taigan kanssa naapuriseuran kisanomaisissa treeneissä. Eli entiset epäviralliset kisat, joissa ei nykyään jaeta sijoja tai palkintoja. Meidän piti Taigan kanssa jo joulun jälkeen käydä kokeilemassa, mutta Taigalla oli juoksut ja viimeksi oli karanteeniaika vielä päällä... Tällä kertaa pääsimme paikalle ja yllätyin, miten vähän minua jännitti. Olin aivan rentona ja keskityin vain Taigaan. Radat olivat pitkiä ja otin tavoitteeksi saada suoritettua rata kokonaisuudessaan ilman välissä palkkaamista. Menimme pikkumaksiluokkaan, koska olemme tauolla olleet.

Ensimmäinen rata oli hyppy-putkirata. Virheet olivat omia huolimattomuusvirheitäni. Ensimmäinen oli, kun en katsonut Taigaa ja ohjannut putkesta aidalle. Seuraava virhe oli, kun en kertonut Taigalle millään tavalla, mihin suuntaan putkelta pitäisi kääntyä. 

Toinen rata oli supermöllirata, jossa ei ollut kontakteja, rengasta eikä keppejä. Yllätyksenä itselle tuli kuitenkin, että radalla oli pussi. Pussia olemme tehneet todella vähän ja Taiga on aina ollut epävarma pussia tehdessä. Halusin kuitenkin kokeilla sitä, enkä ottanut ketään pitämään pussin kangasta ylhäällä, koska se olisi melko varmasti tehnyt Taigasta vielä epäluuloisemman. Taiga meni pussiin, mutta kääntyi takaisin. Ohjasin Taigan uudestaan ja toisella kertaa Taiga teki pussin ja jatkoimme suoraan seuraavalle esteelle. Muuten rata menikin todella hyvin. 

Maaliskuun kuulumisia

Maaliskuu ei ole alkanut ihan niin kuten olimme suunnitelleet. Taiga sai mätsärituliaisina kennelyskän, joka kävi läpi myös kaikki kolme muutakin koiraamme. Taiga itse pääsi todella vähällä ja yski vain pari päivää kevyesti innostuessaan. Alkuun kuvittelinkin, että onko kurkkuun jäänyt jotain, mutta yskän jatkuessa epäilin jo vahvasti kennelyskää olevan. Valitettavasi pari päivää myöhemmin yskän alkamisesta olisi ollut Juuassa koiranäyttely, jonka totta kai jouduimme jättämään väliin. Valitettavasti ajankohta oli todella huono muutenkin ja jouduimme perumaan myös Aslakin hieronnan, Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät, Rikin työpäivän ahkiokyydin antamisessa sekä kaikki treenit piti jättää väliin. Onneksi Taiga kuitenkin toipui nopeasti ja saimme ajoissa rokotukset kuntoon, koska nekin oli vanhenemassa.

Seuraavaksi paria päivää myöhemmin yskimisen aloitti Aslak. Aslak yski myös melko kevyesti, vaikka paljon yskikin myös levossa. Ada aloitti seuraavana ja Adan yskä oli todella kauheaa kuunneltavaa. Adan yskä eteni nopeasti ja jo saman päivän iltana huolissani seurasin ja mietin, missä vaiheessa pitäisi eläinlääkäriin olla yhteydessä. Meillä ei ole koskaan kennelyskää ollut, joten olin aivan noviisi tässä asiassa. Ada kuitenkin oli virkeä ja söi hyvin, joten jäimme seuraamaan tilannetta. Seuraavana aamuna sitten aloittikin Riki yskimisen. Nukuin yöt kaikkien neljän kanssa alakerrassa ja kiitin onneani, että oli lomaviikko. Yöunet jäivät todella vähiin muutamalta yöltä... 

Kävimme rokotuttamassa Taigan ja samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi Adalle antaa Resilar yskänlääkettä, koska Adan yskä oli todella hakkaavaa ja lähti ihan vatsanpohjasta asti. Samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi, että viimeisten oireiden loputtua saa vasta kymmenen päivän päästä mennä koiratapahtumiin. Kaikkialla lukee, että kaksi viikkoa. No, tämä kymmenen päivää ei auttanut vaan meiltä jäi myös tämän päiväinen Enon ryhmänäyttely väliin. Lopulta loppuviikkoa kohden jopa Adallakin yskä alkoi helpottamaan ja lopulta Ada yski enää innostuessaan ja sekin hiipui parissa päivässä. 

Taiga oli ensimmäinen, joka pääsi pihalle vapaaksi. Ja neiti riemuitsi valtavasti asiasta! En ole niin iloista malamuuttia nähnyt hetkeen! Taigahan toki kyllästyi hihnassa ulkoiluun ja ensimmäisen päivän aikana... Aslak osoitti myös kyllästymisen tuhoamalla tavaroita... Ja oma kyllästymiseni johti siihen, että kävimme ostamassa minulle sukset!! Kaksikymmentä vuotta olen sanonut, että en hiihdä enää koskaan, mutta tylsyys vei voiton. Hiljalleen meillä pääsi jokainen koira yksitellen pihalle vapaana ja ensin Taiga ja Aslak yhdessä. Adaa en uskaltanut pitkään aikaan laskea toisten kanssa ulos, kun Adalla tauti oli vaikein ja kesti pisimpään. 

Taigan kanssa aloimme harjoitella mattoa agilitytreeniä varten. Olemme tällä hetkellä vasta tehneet maton tarjoamista. Olen vaatinut takajalan osumista matolle. Juoksemaan emme ole vielä ryhtyneet, koska ulkona matto on lumella liukas ja sisällä olen myös vielä epäröinyt asian kanssa. Adan kanssa olemme pari kertaa kokeilleet mattotreeniä. Adalle on jälleen hankalaa se, että takana on jokin ja väistää helposti. En tiedä onko treenin tavoitteena siirtää mattoa puomille, mutta ainakin teemme jotain treeniä, kun hallille emme pääse vieläkään viikkoon. 

Tällä viikolla olemme myös aloittaneet vetotreenit ensin Taigan kanssa ja nyt myös Aslakin kanssa. Taigan kanssa olemme pari kertaa käyneet parin kilometrin verran ja Aslakin kanssa tänään ensimmäisen kerran noin kaksi kilometriä. Aslakilla vauhti oli 8,8 km/h luokkaa, kun Taiga meni ensimmäisellä kerralla 10 km/h ja tänään jo 10,8 km/h. Taiga ei ehkä ole jatkossakaan se, kuka mieluiten yksin töitä tekee, mutta kehitystä on tapahtunut hurjasti. Taiga kuuntelee käskyjä ja minun auttaessani potkutellen vauhtia mukana Taiga juoksee laukalla. 

On meillä myös tunteet käyneet kuumana. Alkuviikosta pääsimme jälleen siihen tilanteeseen, että Aslakia ei voi laskea irti kulkemaan saman tilan läpi, jossa Ada on. Aslak oli ohi kävelemässä Adasta, kun nenä herkästi liikahti Adan pyllyn suuntaan, jolloin Ada varoittamatta hyökkäsi Aslakin kimppuun. Olin yksin tilaneessa ja vaikka mies nopeasti paikalle tulikin, olin jo saanut koirat irti toisistaan. Olin onneksi juuri Aslakin vieressä ja sain karvoista napattua Aslakin kauemmaksi samalla Adaa komentaen. Ada vielä pari sekuntia kävi päälle, mutta lopulta lopetti. Kellekään ei onneksi käynyt mitään. Ja kyllä, Adalle on suunnitteilla sterilointi, koska Adaa ei tulla enää jalostukseen käyttämään.

Toinen tappelu tuli, kun olin tulossa ulkoa sisään. En tappelun alkamiseen johtanutta tilannetta ehtinyt näkemään, mutta todennäköisesti se ei vaatinut paljoa. Kyseessä oli siis Taiga ja Riki ruokailun jälkeen. Molemmat olivat jo pois keittiöstä, mutta Taiga on Rikiä kohtaan todella herkkänä ruokailun jälkeen. Taigalla on muutenkin tarve höykyttää Rikiä. Riki yleensä väistää, mutta nyt Rikillä ei ollut sitä mahdollisuutta vaan vastasi tilanteeseen. Revin Taigan pois Rikin kimpusta, jolloin Riki lopetti tappelun lyhyeen. 

Tällaista siis meillä. Suunnitelmat eivät ole menneet kuten piti ja uusia olen sitä mukaa yrittänyt tehdä, kun entiset ovat peruuntuneet. Seuraavana meidän on tarkoitus Taigan kanssa korkata viikon päästä epäviralliset agilitykilpailut, johon mennään ilman sen kummempaa treeniä muutaman viikon agilitytauon jälkeen. Adalla lähestyy meidän oman seuran agilitykisat parin viikon päästä ja mennään viikon päästä seuramme järjestämään Top Team koulutukseen, jonka teemana on nopeat nollat. Sen jälkeen ehdimme vielä yhden kerran treenaamaan ennen kisaa, joten hieman jännittää miten tulee menemään. Rikille hiljalleen voidaan taas varailla kaverikoirakäyntejä ja Aslakin kanssa voidaan taas hakea vetokuntoa.