Aatonaaton treeniä ja Adan testaamista

Jei, taas kerran lumi tuli kuin tyhjästä. Aamulla herätessäni maassa oli hento, ohut lumikerros. Aamun edetessä rupesi lunta hiljalleen satamaan ja päivän mittaan lunta satoi sen verran, että otin taas kicksparkin esiin ja lähdettiin tällä kertaa Ada ja Rikin kanssa treenailemaan tarkoituksena testata Adan työskentelyä. Olin tutustunut etukäteen REKÄ-kokeen arvosteluperiaatteisiin ja niitä samoja asioita halusin testata. Meidän koirathan eivät ole isossa valjakossa työskennelleet vaan maksimissaan kaksi koiraa on kerrallaan ollut valjakossa. Tällä hetkellä sijainti eikä kulkupelit sovi tällä hetkellä yhteen, jotta isommilla vehkeillä voisi ajella. 

Tänään siis treenin tavoitteena tehdä hieman pidempi lenkki, jossa suunnat vaihtelee, joka ei ole niin tuttu ja kokeiltiin mm. paikallaan odottamista ja U-käännöstä (jota aiemminkin olemme yrittäneet, mutta ei ole onnistunut ilman koirien ohjaamista ns. kädestä pitäen).

Heti pihasta lähtiessä emme edenneetkään normaalia tietä pihasta pihatielle vaan tontin kulmalta suoraan kevyen liikenteen väylälle. Ada ja Riki yrittivät kilometrin päässä tutummalle reitille mennä, mutta pysäytin valjakon, annoin muutaman kerran käskyn kääntyä toiseen suuntaa ja melko nopeasti vaihtoivatkin suuntaa. Puolen kilometrin päästä tulimme kolaripaikalle, jossa tilanne näytti olevan ok, joten jatkoimme vain matkaa. Ihmisiä pyöri paikalla, mutta Riki ja Ada jatkoivat käskystä matkaa, pysähdyttiin ja ylitettiin tie. Kaikki meni siis edelleen hyvin.

Kohta tulimme taas risteykseen, jossa koirat meinasivat jatkaa matkaa tutummalle reitille, mutta taas muutaman käskyn ja sotkun jälkeen jatkoimme haluamaani suuntaan matkaa. Siirryimme kevyen liikenteen väylältä polulle ja tämä siirtyminen tapahtui sujuvasti. Kevyen liikenteen väylältä kuului välillä ääniä kävelijöiden jutellessa keskenään ja eräs koirakin siellä oli, mutta meidän koirat jatkoivat vain matkaa. 

Kaikki suunnan vaihdot sujuivat edelleen hyvin ja tulimme lopulta kohtaan, josta ajattelin meidän kääntyvän jo takaisin kotiin ja annoin koirille käskyn Riki, Ada, vasen, ympäri (olimme tien oikeassa reunassa). Ja mitä tekivät! No hitto, kääntyivät vasemman kautta takaisin tulosuuntaan! Olin todella yllättynyt, että se onnistui niin helposti heti ensimmäisellä käskyllä! Jatkoimmekin n. 1,5 km samaa reittiä, kunnes käskin vaihtamaan reittiä. Taas piti pysähtyä ja muutaman kerran toisin käskyn, kunnes koirat kääntyivät. Hetken mentiinkin taas ei niin tutulla reitillä, mutta palasimme kuitenkin kohta tutuille reiteille, joita pitkin käskytkin menivät perille asti sujuvasti. 

Pimeällä polulla meitä vastaan tuli yllättäin mies koiransa kanssa. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista heijastinta tai valoa, joten pimeydessä he tulivat todellakin yllättäen vastaan. Olimme jo n. 10 metrin päässä ellei jopa lähempänäkin, kun tajusin heidät. Annoin vain äkkiä koirille ohi käskyjä ja toki piti hieman kaartaa, mutta ohi mentiin kuitenkin ilman kontaktia. 

Kotimatkalla kokeilin pari kertaa koirien malttia pysyä paikallaan. Adalla on kuitenkin joku ihme tarve ottaa hiljalleen pieniä askeleita eteenpäin ellei kovasti käske paikallaan pysymään. Eli kovin kauaksi ei kicksparkista voinut lähteä ja välillä piti pitää kicksparkia paikoillaan, jotta Ada oikeasti ymmärtäisi paikallaan pysyä. Eli tätä pitää vielä treenata. 

Eli ei Ada vielä ihan parasta tulosta varmastikaan saisi REKÄ kokeesta, mutta läpi kyllä saattaisi mennä. :) Vielä kun treenaillaan niin eihän sitä tiedä josko joskus saisin Adan vaikka lainavaljakkoon testattavaksi. 

GPS ei alkuun toiminut, piti lopulta puhelin käynnistää uudelleen. Mutta arvelisin matkaa olleen suunnilleen 7 kilometriä, ehkä hieman enemmänkin. Enimmäisnopeus oli 21,56 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 9,68 km/h. Välillä piti minun hieman kävellä, kun aura oli ajanut väylät siten, että oli vain ohut kerros lunta asfaltin päällä. Suurimmaksi osaksi lunta oli kuitenkin onneksi sen verran, että päästiin hyvin kicksparkilla etenemään. Seuraavana tavoitteena onkin matkaa koko ajan hiljalleen pidentää. Ensi viikko mennäänkin sitten tuolla Lapin suunnalla, joten pitäisi päästä hyvin ajelemaan! 

Hyvää joulua!

Kasvattajana kehittyminen

Kasvatustyö on mielestäni elinikäistä kehitystyötä niin koirien kohdalla kuin itse kasvattajana toimiessakin. Nyt kun itselläkin kasvatustyö lähenee, nousee paine toimia kasvattajana oikein. Toki se, mikä on oikein, on jokaisen kasvattajan oma eettinen asia, mutta mielestäni oikein toimiminen tarkoittaa mm. rodun alkuperäisen kyttötarkoituksen huomioon ottamista kasvatustyössä, terveyden huomioiminen ymmärtäen, että kaikki ei ole yksiselitteistä sekä toimien omien periaatteiden mukaisesti siten, että kykenee seisomaan omien mielipiteidensä takana. Kuulostaako helpolta? Kenties, mutta kun asiaa miettii kunnolla, ei välttämättä enää.

Olen kuukauden päivät yrittänyt opiskella (ulkoa) malamuuttien historiaa ja lisäksi lukenut kirjaa Parempaan pentutulokseen, jotta saisin perehdytettyä itseäni vielä tarkemmin kasvattajakurssillakin läpikäytyihin asioihin. Lisäksi olen halunnut tutustua myös malamuutin rakenteeseen eri lähteistä ja olen myös vertaillut kuvista malamuutteja toisiinsa. Somen syövereissä on paljon kuvia ja perehdyttyäni asioihin, olenkin nähnyt jo hieman tarkemmalla silmällä, mikä eri koirissa on hyvää ja missä on puutteita. 

Olen myös yrittänyt miettiä, millainen on hyvä kasvattaja. Sitä mieltä olen ainakin, että Adan kasvattajaan olen ollut todella tyytyväinen. Hän on auttanut ja neuvonut minua paljon sekä on ollut kiinnostunut kasvatistaan kovasti. Häneltä olen saanut neuvoja, jos koiriemme terveydessä on ollut ongelmaa. Hän on neuvonut meitä käytännön asioissa esimerkiksi koirien terveystutkimuksiin ja näyttelyihin liittyen. Hän on myös neuvonut minua kasvattajaksi ryhtymisen suhteen, rohkaissut ja kannustanut, kertonut, mitä kannattaa huomioida. Hänen kanssaan olemme pohtineet kasvatustyöhön liittyviä kysymyksiä. 

Totta kai osalla alkaa olla jo todella paljon kasvatteja ja yhteydenpito ei välttämättä ole aina kovin aktiivista, mutta minusta on kuitenkin tärkeää, että kasvattajaan pystyy olemaan yhteydessä tarvittaessa ja kasvattaja tukee kasvattien omistajia. Lisäksi kasvattajan tulee kertoa, millainen rotu todellisuudessa on. Esimerkiksi malamuuttien kanssa eläminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, eikä toista kuvaa pitäisi uusille kiinnostuneille luodakaan. 

Itse rakastan malamuuttien luonnetta. Ada on minusta oiva esimerkki malamuutista, vaikka onkin ensimmäinen puhdas malamuuttini ja monet saattavat kuvitella minun katselevani Adaa ruusunpunaisten lasien läpi. Ada on ihmisiä rakastava malamuutti. Adassa tämä piirre tuntuu oikein korostuneen, koska esimerkiksi minua Ada seurailee läheltä, suuttuu jos on liikaa ilman ihmisen läsnäoloa ja Ada ei ikinä tekisi ihmiselle pahaa ilman todellista oikeaa syytä, jos silloinkaan. Jokainen voi itse määrittää, mikä se oikea syy voisi olla. Ada on kuitenkin muille koirille kova, kuten malamuutille normaalia on. Ada pitää oman lauman kurissa, mutta tulee toimeen lauman kanssa hyvin tiettyyn rajaan asti. Ada kyseenalaistaa alkuun vieraat koirat, mutta yleensä tulee tutustumisen jälkeen juttuun kaikkien kanssa, jos vaan toinenkin sosiaalinen luonne on. Ada kuitenkin puolustautuu tarvittaessa. 

Luonne ja käyttö ovat ne, joita haluan malamuuteissa viedä eteenpäin. Joitakin rakenteellisia virheitä pystyn anteeksi antamaan. Mutta nämä ovat kuitenkin asioita, joiden takana haluan seisoa. Haluan, että malamuuttien alkuperäinen käyttötarkoitus otetaan malamuuttien jalostuksessa huomioon. 

Paljon on malamuuttien jalostamisessa otettava huomioon ja paljon on opittavaa. Olen aina ollut ihminen, joka oppii käytännössä ja tässäkin asiassa tulen varmasti sellainen olemaan. Ensimmäisen pentueen kohdalla saatan olla epävarma käytännön asioissa ja varmistelen asioita, mutta kysyminen on minusta parempi kuin hiljaisuudessa eläminen ja pahaa enteillen. Periaatteissani haluan kuitenkin olla varma, mutta avoin, jotta minullakin olisi mahdollisuus kehittyä kasvattajani mahdollisimman hyväksi. 

Adan silmäpeili

Ada kävi tänään silmäpeilauksessa ja lääkäri totesi Adan silmät terveiksi! Adalle siis nyt ihan oikeasti pentuja odotellaan keväälle! Vielä odotetaan sulhasehdokkaan silmäpeilausta. 

Kotona mittailtiin Adan painoa ja neiti massakas painaa tällä hetkellä 36 kiloa!! Huh huh! Onneksi viime viikolla hieroja totesi Adalle hyvän lihaskunnon, koska muuten saattaisin huolestua.