Kasvatustyö on mielestäni elinikäistä kehitystyötä niin koirien kohdalla kuin itse kasvattajana toimiessakin. Nyt kun itselläkin kasvatustyö lähenee, nousee paine toimia kasvattajana oikein. Toki se, mikä on oikein, on jokaisen kasvattajan oma eettinen asia, mutta mielestäni oikein toimiminen tarkoittaa mm. rodun alkuperäisen kyttötarkoituksen huomioon ottamista kasvatustyössä, terveyden huomioiminen ymmärtäen, että kaikki ei ole yksiselitteistä sekä toimien omien periaatteiden mukaisesti siten, että kykenee seisomaan omien mielipiteidensä takana. Kuulostaako helpolta? Kenties, mutta kun asiaa miettii kunnolla, ei välttämättä enää.
Olen kuukauden päivät yrittänyt opiskella (ulkoa) malamuuttien historiaa ja lisäksi lukenut kirjaa Parempaan pentutulokseen, jotta saisin perehdytettyä itseäni vielä tarkemmin kasvattajakurssillakin läpikäytyihin asioihin. Lisäksi olen halunnut tutustua myös malamuutin rakenteeseen eri lähteistä ja olen myös vertaillut kuvista malamuutteja toisiinsa. Somen syövereissä on paljon kuvia ja perehdyttyäni asioihin, olenkin nähnyt jo hieman tarkemmalla silmällä, mikä eri koirissa on hyvää ja missä on puutteita.
Olen myös yrittänyt miettiä, millainen on hyvä kasvattaja. Sitä mieltä olen ainakin, että Adan kasvattajaan olen ollut todella tyytyväinen. Hän on auttanut ja neuvonut minua paljon sekä on ollut kiinnostunut kasvatistaan kovasti. Häneltä olen saanut neuvoja, jos koiriemme terveydessä on ollut ongelmaa. Hän on neuvonut meitä käytännön asioissa esimerkiksi koirien terveystutkimuksiin ja näyttelyihin liittyen. Hän on myös neuvonut minua kasvattajaksi ryhtymisen suhteen, rohkaissut ja kannustanut, kertonut, mitä kannattaa huomioida. Hänen kanssaan olemme pohtineet kasvatustyöhön liittyviä kysymyksiä.
Totta kai osalla alkaa olla jo todella paljon kasvatteja ja yhteydenpito ei välttämättä ole aina kovin aktiivista, mutta minusta on kuitenkin tärkeää, että kasvattajaan pystyy olemaan yhteydessä tarvittaessa ja kasvattaja tukee kasvattien omistajia. Lisäksi kasvattajan tulee kertoa, millainen rotu todellisuudessa on. Esimerkiksi malamuuttien kanssa eläminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, eikä toista kuvaa pitäisi uusille kiinnostuneille luodakaan.
Itse rakastan malamuuttien luonnetta. Ada on minusta oiva esimerkki malamuutista, vaikka onkin ensimmäinen puhdas malamuuttini ja monet saattavat kuvitella minun katselevani Adaa ruusunpunaisten lasien läpi. Ada on ihmisiä rakastava malamuutti. Adassa tämä piirre tuntuu oikein korostuneen, koska esimerkiksi minua Ada seurailee läheltä, suuttuu jos on liikaa ilman ihmisen läsnäoloa ja Ada ei ikinä tekisi ihmiselle pahaa ilman todellista oikeaa syytä, jos silloinkaan. Jokainen voi itse määrittää, mikä se oikea syy voisi olla. Ada on kuitenkin muille koirille kova, kuten malamuutille normaalia on. Ada pitää oman lauman kurissa, mutta tulee toimeen lauman kanssa hyvin tiettyyn rajaan asti. Ada kyseenalaistaa alkuun vieraat koirat, mutta yleensä tulee tutustumisen jälkeen juttuun kaikkien kanssa, jos vaan toinenkin sosiaalinen luonne on. Ada kuitenkin puolustautuu tarvittaessa.
Luonne ja käyttö ovat ne, joita haluan malamuuteissa viedä eteenpäin. Joitakin rakenteellisia virheitä pystyn anteeksi antamaan. Mutta nämä ovat kuitenkin asioita, joiden takana haluan seisoa. Haluan, että malamuuttien alkuperäinen käyttötarkoitus otetaan malamuuttien jalostuksessa huomioon.
Paljon on malamuuttien jalostamisessa otettava huomioon ja paljon on opittavaa. Olen aina ollut ihminen, joka oppii käytännössä ja tässäkin asiassa tulen varmasti sellainen olemaan. Ensimmäisen pentueen kohdalla saatan olla epävarma käytännön asioissa ja varmistelen asioita, mutta kysyminen on minusta parempi kuin hiljaisuudessa eläminen ja pahaa enteillen. Periaatteissani haluan kuitenkin olla varma, mutta avoin, jotta minullakin olisi mahdollisuus kehittyä kasvattajani mahdollisimman hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti