Pentulaatikon rakentamista

Adan synnytykseen on kolmisen viikkoa aikaa, joten oli aika rakentaa pentulaatikko. Ensin piti pitkään miettiä ja harkita, mistä materiaalista laatikon rakennamme, jotta siitä ei tulisi liian painava, jotta siirtäminen olisi helppoa. Lisäksi pentulaatikko tulisi olla helposti purettavissa, jotta kuljettaminen olisi helpompaa. 

Päädyimme 9 mm paksuun vaneriin. Valintaan vaikutti myös se, että suurin osa vanereista on koko 2400x1200 mm, mikä ei meidänkään tilaihmeeseen Volvoon mahdu. Tämä vaneri oli kokoa 1200x1200 mm, joka mahtui hyvin autoon. Ostimme näitä kaksi tarkoituksena sahata kahtia ja saamme siitä neljä sivua. Hieman epäilytti koko ajan, noinkohan 1,2x1,2 metriä on riittävän kokoinen Adalle, mutta mies oli sitä mieltä, että riittää se! Lopputuloksen nähtyämme totesimme, että käydäänpähän joku päivä lisää vaneria ostamassa... Onneksi laatikko on nyt rakennettu periaatteella, että se on helppo purkaa, joten siihen on helppo lisätä pari vanerin palaa kahdelle sivulle, joten laatikon koko olisi sitten 2,4x1,2 metriä. Siinä pitäisi jo mahtua Adankin synnyttämään ja kasvattamaan isokin pentue!

Tarkoituksena on laittaa oviaukkoon portti, mutta pitää vielä miettiä, noinkohan sitä käytännössä tulisi käytettyä, että onko kenties turha... Laatikon reunat ovat 60 cm korkeita eli Ada ei siitä yli pääse ja portti turhaan estäisi Adan kulkemista laatikkoon ja siitä pois. Tästä herää seuraava kysymys, joudummeko jossain vaiheessa korottamaan oviaukkoa, jotta pennut eivät pääsisi noin vain laatikosta ulos... Mietimme myös, että kunhan pennut tarpeeksi isoja ovat, ottaisimme päätylevyn irti laatikosta, jotta laatikko toimisi pesänä ja lepopaikkana, mutta pentuhuoneessa pääsisivät liikkumaan vapaasti.

Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen eli pentuhuoneeseen, jonka olimme ajatelleet yläkertaan vierashuoneeseen, jotta pojatkin voisivat sisällä olla, mutta Ada saisi pentujen kanssa omaa rauhaa. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Ada ei enää yläkertaan kovin paljoa tule. Joten saa nähdä, siirrämme laatikon lähempänä synnytystä olohuoneeseen ja pojille tulee kielto olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen, jotta Ada saa rauhaa. Näin joko pojat ovat oikeasti ulkokoirina ensimmäiset viikot riippuen, kuinka kaikki rauhoittuisivat sisällä, jos pojat olisivatkin rajoitetulla alueella sisällä. Saa nähdä. Löytyy siis näin pentuaikaan paljon huonoja puolia kolmikerroksisesta talosta... 

Adalla on nyt viikkoa 42 ja maha kasvaa huimaa vauhtia! Somessa näin kuvan, jossa malamuutilla oli vuorokausia 60 ja maha oli samanlainen kuin Adalla nyt! Mielenkiinnolla odotamme siis, minkälaisen koonnin Ada mahtaa luoda. Kahden viikon päästä mennään röntgeniin.

Kuvassa Adalla on vuorokausia 38. Pullukka on silti niin aktiivinen, että edustavaa kuvaa ei oikein enää meinaa saada. 

Pojat treenaa

Kävimme viikko sitten maanantaina pienen tauon jälkeen vetolenkillä poikien kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että Riki ei vaan sovi Aslakin kaveriksi, mutta jostain syystä minun on näköjään ajoittain kokeiltava poikien lenkittämistä yhdessä... Etenkin nyt, kun Ada on tauolla treenaamisesta ja itsellä on iltoja mennyt työjutuissakin.

Heti ensimmäisessä kiihdytyksessä Riki jo meni liina löysällä, koska ei vaan pysynyt Aslakin vauhdissa mukana. Loppujen lopuksi välillä myös Riki sai vetotuntumaa, mutta suurimmaksi osaksi Aslak teki työn aivan itse ja veti sekä minua että Rikiä perässään. Ja keskinopeus oli jopa 12,68 km/h matkalla 6,73 km.

Puhelinlaatua

Pojat kuunteli jopa suht hyvin. Heti alkuun vastaan tien toista reunaa tuli haukkuva koira, joka useinkin on meidän pihan ohi haukkuu meidän koirille. Nyt aloitin ajoissa ohi-käskyn toistamisen ja pojat hienosti ohi menivätkin, vaikka päät kääntyivätkin ihmettelemään toisen menoa. Toinen koiran ohitus tapahtui, kun olimme siirtyneet ajotieltä uralle, joka moottorikelkkaurana talvella toimii. Väliä oli muutama metri pieneen koiraan, joka kulki parin aikuisen ja muutaman lapsen kanssa. Tätä kaveria pojat olisivat halunneet moikata ja minun piti kovalla käskytyksellä ja liinasta nykimällä saada pojat takaisin uralle ja matkaa jatkamaan. Kolmas koiran ohitus tuli taas ajotien reunassa. Vastaan oli naisen ja vaunujen kanssa kävelemässä labbis, jotka vaihtoivat meidät nähdessään tien toiseen reunaan. Ja taas kerran moikata olisivat halunneet tätä labbista ja keskellä tietä seisoivat perään tuijottamassa ja taas liinasta nykimällä sain pojat jatkamaan matkaa. Tämä koirakko tuli vastaan toisenkin kerran lenkin loppupuolella, mutta kääntyivät meidät nähdessään ympäri, eikä varsinaista kohtaamista tullut laisinkaan. Muut ohitettavat ei poikia kiinnostanutkaan ja mm. pyöräilijät saivat rauhassa ohi mennä.

Varustusta joutuu jo miettimään, kun on pimeää ja kylmää. 

Tänään oli vuorossa lenkki ihan vain Aslakin kanssa. Sama reitti, mutta toiseen suuntaan. Tänään Aslak olisi saanut rauhassa edetä omaa vauhtiaan, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että kiire ei ole mihinkään ja hengailuksihan se meinasi mennä. Edelleen yritin saada laukka-käskyllä laukalle siirtymään, mutta ei oikein onnistunut. Kun itse siirtyi laukalle, sanoin laukka ja kehuin paljon. Suurimmaksi osaksi edettiin kuitenkin kevyellä ravilla hienosti ohjeita kuunnellen.

Matka 6,7 km keskinopeudella 13,01 km/h. Vain yksi pyöräilijä tuli vastaan. Muita ei liikenteessä ollut, vaikka onkin syyslomaviikko. 

Ada on tiine!

En ole uskaltanut toivoa liikaa, että Ada ihan oikeasti olisi tiine, vaikka merkit ovatkin viitanneet siihen. Ensimmäinen toivon pilkahdus tuli agikisoista, joissa Ada oli nii-in hidas... Seuraavaksi mies oli sitä mieltä, että Adan nisät olisivat erilaiset ja vatsa olisi kasvanut. Tässä vaiheessa epäilin itse vahvasti, että olisi ja totesin lähinnä, että tai sitten se on vaan läskistynyt... Keskiviikkona kävelylenkillä huomasin, että Adalla on hieman vuotoa ja hieman jo alkoi toivo kasvaa... En kuitenkaan uskaltanut edelleenkään liikaa toivoa ennen ultraäänitutkimusta.

Perjantaina vihdoin ja viimein eläinlääkärillä käynti oli, vaikkakin saimme melkein koko päivän jännittää, kun tutkimus oli vasta neljältä... Edelleen menin hieman epäillen ja hieman toivoen kohti eläinlääkäriä Adan kanssa. Eläinlääkäri oli sama, jonka luona kävimme progetestit ottamassa ja Ada olisi halunnut ovella kääntyä pois. Pääsimme kuitenkin sisälle ja mittasin heti Adan painon. Paino oli edelleen sama kuin reilu kuukausi sitten. Istahdimme odottamaan ja vuoromme tullessa Ada olisi halunnut juosta suoraan ulko-ovelle! 

Eläinlääkäri ajeli Adan mahasta hieman karvoja ja rupesi heti tutkimaan. Totesi heti alkuun, että hyvin pissatettu koira. Itsehän en mitään ultraäänikuvasta ymmärtänyt ja pieni pelko jo hiipi niskaan... Kysyinkin eläinlääkäriltä, kun hän huokaisi, että näyttääkö huonolta... Onneksi hän vastasi, että ei laisinkaan! Tuolla on pentu, tuolla, tuolla ja tuolla... Sanoi, että kuusi hän sai siihen hätään laskettua. Hieman huonosti sanoi kuitenkin karvat ajelleet ja näytti alueen, jossa todennäköisesti saattaa olla lisää pentuja! Eli hyvin tiineenä Ada on!

Eläinlääkärin jälkeen soitin miehelle kotiin, että paljon vauvoja tulossa, johon mies hieman varovasti totesi, että kuinka paljon. Hieman huolestuneelta kuulosti, kun totesin, että ainakin kuusi! Iloiset viestit lähti usealle myötäeläjälle. 

Viikon verran jo ollaan Adalle tiineen koiran ruokaa syötetty. Pienen säkin kuitenkin maltoin vain ostaa... Ihan vain kaiken varalta... Suoraan eläinlääkäriltä lähdinkin ostamaan ison säkin. 

Riemu on ollut valtaisa! Ada on saanut paljon hemmottelua ja hellyyttä. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja meille syntyisi marraskuun loppupuolella paljon terveitä pieniä alaskanmalamuuttipentuja. 

Reppana Ada

Ei oikein neiti enää leikkiin intoudu...

Korvat hävisi...

Riki tarkistaa onko kaikki ok...

Epäviralliset agilitykisat 5.10.

Ja niin päätin, että ennen Adan toivottua treenitaukoa otamme vielä haasteen vastaan ja lähdimme kokeilemaan JOA:n epävirallisiin agilitykisoihin, miltä se kisaaminen tuntuu ja osammeko me ihan oikeasti yhtään mitään. Niinpä siis suuntasimme keskiviikkoiltana Pärnävaaran koiraurheilukeskukseen. 

Olimme ajoissa, joten kävimme hieman kävelemässä Adan kanssa, jotta aivan varmasti on tarpeensa tehnyt, ettei halliin sisälle mitään tee. Halliin menin ilmoittautumaan ilman Adaa ja seinälle olikin jo laitettu radat esille. Aikomukseni oli osallistua putkiralliin ja supermölliin, jossa oli putkien lisäksi hyppyesteitä, mutta ei rengasta. Säikähdin jo putkirallin radan nähdessäni. Radalla oli vain viisi putkea, mutta niissä kuljettiin edestakaisin ja ihan miten sattuu. Näin ensimmäisestä omasta näkökulmasta. Monta kertaa kävin radan läpi mielessäni ja katsoin, kun rakentivat rataa ja kävin taas mielessäni, miten radalla edetään. Rataan tutustumisen tein muutaman kerran ja mietin vielä, mistä puolelta minun kannattaa liikkua, jotta rata olisi Adalle mahdollisimman selkeä. 

Ajattelin jo etukäteen, että jos en kerta lauantaina Aslakin kanssa vetokisoissa jännittänyt, ei varmasti voi nytkään jännittää! Mutta kyllä siellä taustalla oli sellainen pieni hiipivä jännitys, joka sai minut toimimaan etenkin lähdössä rauhattomasti ja nopealiikkeisesti. Ada taas oli aivan jotain muuta kuin nopealiikkeinen! Tietenkään Ada ei malttanut odottaa istualleen lähdössä. Etäisyys ensimmäiseen putkeen oli kuitenkin melko lyhyt, joten en kokenut malttamattomuutta ongelmaksi. Meninkin vain noin metrin päähän ja annoin lähtökäskyn. Adaa vei heti alusta asti hajut mukanaan. Nenä meni maassa, vaikka neiti kuitenkin suoritti putket suurimmaksi osaksi kuten piti. Vauhtia ei kuitenkaan siis myöskään ollut kovin paljoa, joten pelko etten perässä pysyisi oli aivan turha! 

Yksi virhe meille tuli, kun olimme numero seiskan kohdalla putkeen menossa ja joku oli tiputtanut nenäliinan putken sisäkaaren sivulle melkein suuaukon luokse. Ilmeisesti virhe tuli ns. kieltäytymisestä, kun Ada juoksi nenäliinan luokse, eikä suoraan putkeen. Toista virhettä en muista, enkä huomannut, missä kohdin tuomari kätensä olisi nostanut. Sain jännittää palkintojenjakoon asti, että oliko suoritus edes hyväksytty, kun en paljoa omasta suorituksestakaan enää muistanut maaliin päästyämme. Virhepisteitä oli siis kaikkiaan 10 ja aika oli 44,63 sekuntia. 

Supermöllin rata näytti jopa alkuun helpommalta ja selkeämmältä kuin putkirallin rata. Ainut oli esteet 8-12, joita piti kerrata ja miettiä omia ohjaustekniikoita enemmän. Ada lähti radalle paremmalla kontaktilla minuun. Nenä ei enää maassa niin voimakkaasti kulkenut. Edelleenkään Adalla ei kuitenkaan kiire mihinkään ollut! Olin aivan ihmeissäni! Milloin Adalla ei muka kiire ole agiradalla ollut?! Toinen vain rauhallisella ravilla lönkytteli perässä ja yritin kovasti houkutella, mutta ei se vauhtia Adaan saanut yhtään lisää. 

Esteet Ada suoritti kuitenkin puhtaasti. Yhtään rimaa ei Ada tiputtanut ja yhtään kieltäytymistä ei tullut. Virhe tuli, kun putkelta (nro 8) piti siirtyä toisella putkelle. Olin itse liian kaukana jo toisen esteen luona menossa, kun Ada tuli edelliseltä esteeltä, näki aidan suoraan edessään ja suoritti aidan ennen kuin siirtyi luokseni ja suoritti esteen nro 9. Tätä lukuunottamatta Ada teki todella puhtaan suorituksen!

Pääsimme maaliin asti ja olin todella harmissani hylystä, jonka tuomari näytti radalla. En todellakaan muista vielä kaikkia sääntöjä ja tuomarin merkkejä ja olin siinä uskossa, että meidän suoritus kokonaisuudessaan hylättiin. Siinä vaiheessa, kun palkintojenjaossa meidän kutsuttiin toiselle sijalle (aiemmin kilpailleita ei palkittu) olin niin yllättynyt ja hämmentynyt, että piti ihan tuomarillekin ihmetellä, että kuinka tämä nyt mahdollista voi olla. Siinä sitten tuomari selitti minulle, että ei se hylky tarkoita kuin virhepisteitä, että ei sitä koko suoritusta hylätty! :) Oli muuten todella fiksu olo... Mutta siis Ada sai hitaalla, mutta suht vahvalla suorituksella ensimmäisistä epävirallisista kisoistaan supermöllistä toisen sijan ja voi nyt hyvillä mielin jäädä mahdolliselle treenitauolle!

Vahvistus tiineydestä on edelleen viikon päästä, joten jännitämme edelleen. Ada on edelleen innokas treenailija, mutta nyt ensimmäistä kertaa kisoissa huomasin vauhdin hiipuvan. En vain uskalla vielä luottaa omiin havaintoihini vaan uskon vasta ultrassa. Siirryimme kuitenkin tänään tiineen koiran ruokaan. Olemme nyt 1,5 säkkiä Profine aktiivisen koiran ruokaa syöttäneet koirille ja Adalla vuotaa silmät. En tiedä onko mahdollista, että koulutuspalkkana ja aktivointilelun herkkuina käytetyt Royal Canin säkin (voitettiin joskus mätsärissä) papelot aiheuttaisi silmien vuotamisen, kun niitä ei olla vasta kuin muutaman viikon käytetty, eikä mitenkään päivittäin edes, vaikka kerta-annos onkin ollut jopa n. 0,5 desiä. Mutta kävin ostamassa kahden kilon säkin Purenatural breeder ruokaa, jotta hiljalleen siihen siirrytään. Ison säkin ostan vasta, kun varmistus tiineydestä saadaan...

Muoks. Lisäyksenä vielä kisaan, että putkirallissa kaikki koirat olivat samassa sarjassa,kun taas supermöllissä säkäkorkeuden mukaisissa luokissa. Ada siis oli toisena supermöllissä maksikoirien luokassa.

Kisavideo

Aslakin kisavideo

Koirajuoksun ja 1-koiran kärry SM, Joensuu

Viikonloppuna aloitimme kisauran Aslakin kanssa. Maanantaina oli Aslakilla hieronta ja kävimme vasta torstaina kevyen muutaman kilometrin lenkin tekemässä ja testaamassa uutta liinaa, jonka kävin samana päivänä ostamassa. Aslak kulki suht hyvin. En kyllä edes muista, laitoinko lukemia ollenkaan ylös sigmasta...

Torstaina julkaistiin myös lähtölistat, joista selvisi, että DS1 harrastesarja on ensimmäisenä lauantaina ja meidän lähtö tapahtuu neljäntenä kello 12:03. Tässä vaiheessa minulle iski pieni paniikki, enkä oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun jännitti kisa niin kovasti. Onneksi tämä jännitys ei jatkunut ja jopa kisa-aamuna sain rauhassa valmistautua kisaan Aslakin kanssa. 

Kuvaaja Outi Pisto

Perjantai-iltana pakkasin jo auton valmiiksi, jotta lauantaina pystyin keskittymään omaan valmistautumiseen ja käyttämään Aslakia rauhassa tarpeillaan. Kisapaikalle siirtyminen oli helppoa, kun matkaakin oli meiltä jopa reilu 10 kilometriä. Kisapaikalla kävin heti ilmoittautumassa ja vaihdoin kuulumisia tuttujen kanssa. Sovimme myös ohitusjärjestelyjä edellä lähtevän kanssa. Tästä siirryimme ajajien kokoukseen ja rataselostukseen, jonka jälkeen käytin Aslakia vielä tarpeillaan. Nyt Aslak oli kahdet kakat tehnyt ennen kisaa, joten en kuvitellut sen takia välttämättä pysähdyksiä enää tulevan. Niinpä niin... Suurin piirtein ensimmäisen kilometrin kohdalla Aslakin vatsa jälleen toimi ja tällä kertaa oikein ihanasti löysänä vielä...

Lähdössä kävimme vielä myös meidän perään lähtevän kanssa keskustelua ohitusjärjestelyistä. Pyysin kaikkia ottamaan varman päälle, koska en tiedä, miten Aslak käyttäytyisi ohituksissa. Aslak ei saanut onneksi kovin pahasti kierroksia kerättyä ennen lähtöä. Lähtö sujuikin ongelmitta ja Aslak lähti hienolla vauhdilla etenemään.

Ensimmäisessä varsinaisessa mutkassa olikin jo edellä oleva saksanpaimenkoira pysähdyksissä sisäkaarteessa, joten huusin kauempaa "tietä", pysähdyin ottaakseni Aslakin lyhyemmälle ja puolijuoksulla mentiin toisten ohi. Pidin koko ajan kikkarin etupyörän Aslakin ja toisen koirakon välissä, mutta ei Aslakia oikeastaan toiset edes kiinnostanut. Hieman Aslak vilkaisi koirakkoa kohti, mutta ohitti kuitenkin rauhassa ja laskinkin liinasta irti, hyppäsin kyytiin ja matka jatkui. Seuraavassa mutkassa oli ratavahteja ja valokuvaaja, joita Aslak selkeästi olisi halunnut moikata, mutta käskystä kääntyi kuitenkin oikeaan suuntaan, vaikka yrittikin mutkassa jäädä merkkailemaan. 

Kuvaaja Outi Pisto

Seuraavaksi Aslakilta pääsikin pieru ja kohta kyykki kakalla. Meinasi jäädä potkimaan, mutta pienesti tönäisin pyllylle ja taas matka jatkui. Muuten Aslakilla ei pysähtymisyrityksiä ollutkaan muuten kuin vauhdin hidastuessa yritti merkata, mutta aina nyin hihnasta matkaa jatkamaan. 

Aslak eteni hienosti, vaikka ketään ei meidän edellä alun jälkeen näkynytkään. Lopussa perästä alkoi kuulua ja näkyä muita, mutta meitä ei kuitenkaan ohitettu ja eroa seuraavaan oli vielä ihan mukavasti. Muutama sata metriä oli matkaa, kun Aslak alkoi hieman hengailemaan, mutta nopeasti lisäsi taas vauhtia ja päästiin maaliin asti hienolla laukalla. Maalissa olleet kertoivatkin, että Aslak tuli todella vauhdikkaasti maalialueelle. 

Ura oli pehmeä ja märkä, mutta Aslak teki kuitenkin todella hienon suorituksen! Aslakin keskinopeus oli 16,17 km/h, mikä on nopein ja tehokkain suoritus Aslakilta ikinä! Lisäksi Aslak kuunteli minua hyvin ja oli selkeästi erittäin hyvin motivoitunut kisaan. Olimme loppujen lopuksi viidentenä, toisena malamuuttina, ajalla 10:29. Jaan joku päivä myös videon kisasta, kunhan jaksan sen vaan vielä muokata... Olin tänään talkoolaisena ja eilinen ilta meni valokuvien ja parin viinilasillisen kanssa, joten videonmuokkaus on jäänyt vielä toistaiseksi tekemättä. Mutta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis ja uskallan toistekin kisaamaan lähteä. Jopa Aslakin kanssa.