maanantai 17. lokakuuta 2016

Pojat treenaa

Kävimme viikko sitten maanantaina pienen tauon jälkeen vetolenkillä poikien kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että Riki ei vaan sovi Aslakin kaveriksi, mutta jostain syystä minun on näköjään ajoittain kokeiltava poikien lenkittämistä yhdessä... Etenkin nyt, kun Ada on tauolla treenaamisesta ja itsellä on iltoja mennyt työjutuissakin.

Heti ensimmäisessä kiihdytyksessä Riki jo meni liina löysällä, koska ei vaan pysynyt Aslakin vauhdissa mukana. Loppujen lopuksi välillä myös Riki sai vetotuntumaa, mutta suurimmaksi osaksi Aslak teki työn aivan itse ja veti sekä minua että Rikiä perässään. Ja keskinopeus oli jopa 12,68 km/h matkalla 6,73 km.

Puhelinlaatua

Pojat kuunteli jopa suht hyvin. Heti alkuun vastaan tien toista reunaa tuli haukkuva koira, joka useinkin on meidän pihan ohi haukkuu meidän koirille. Nyt aloitin ajoissa ohi-käskyn toistamisen ja pojat hienosti ohi menivätkin, vaikka päät kääntyivätkin ihmettelemään toisen menoa. Toinen koiran ohitus tapahtui, kun olimme siirtyneet ajotieltä uralle, joka moottorikelkkaurana talvella toimii. Väliä oli muutama metri pieneen koiraan, joka kulki parin aikuisen ja muutaman lapsen kanssa. Tätä kaveria pojat olisivat halunneet moikata ja minun piti kovalla käskytyksellä ja liinasta nykimällä saada pojat takaisin uralle ja matkaa jatkamaan. Kolmas koiran ohitus tuli taas ajotien reunassa. Vastaan oli naisen ja vaunujen kanssa kävelemässä labbis, jotka vaihtoivat meidät nähdessään tien toiseen reunaan. Ja taas kerran moikata olisivat halunneet tätä labbista ja keskellä tietä seisoivat perään tuijottamassa ja taas liinasta nykimällä sain pojat jatkamaan matkaa. Tämä koirakko tuli vastaan toisenkin kerran lenkin loppupuolella, mutta kääntyivät meidät nähdessään ympäri, eikä varsinaista kohtaamista tullut laisinkaan. Muut ohitettavat ei poikia kiinnostanutkaan ja mm. pyöräilijät saivat rauhassa ohi mennä.

Varustusta joutuu jo miettimään, kun on pimeää ja kylmää. 

Tänään oli vuorossa lenkki ihan vain Aslakin kanssa. Sama reitti, mutta toiseen suuntaan. Tänään Aslak olisi saanut rauhassa edetä omaa vauhtiaan, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että kiire ei ole mihinkään ja hengailuksihan se meinasi mennä. Edelleen yritin saada laukka-käskyllä laukalle siirtymään, mutta ei oikein onnistunut. Kun itse siirtyi laukalle, sanoin laukka ja kehuin paljon. Suurimmaksi osaksi edettiin kuitenkin kevyellä ravilla hienosti ohjeita kuunnellen.

Matka 6,7 km keskinopeudella 13,01 km/h. Vain yksi pyöräilijä tuli vastaan. Muita ei liikenteessä ollut, vaikka onkin syyslomaviikko. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti