Aatonaaton treeniä ja Adan testaamista

Jei, taas kerran lumi tuli kuin tyhjästä. Aamulla herätessäni maassa oli hento, ohut lumikerros. Aamun edetessä rupesi lunta hiljalleen satamaan ja päivän mittaan lunta satoi sen verran, että otin taas kicksparkin esiin ja lähdettiin tällä kertaa Ada ja Rikin kanssa treenailemaan tarkoituksena testata Adan työskentelyä. Olin tutustunut etukäteen REKÄ-kokeen arvosteluperiaatteisiin ja niitä samoja asioita halusin testata. Meidän koirathan eivät ole isossa valjakossa työskennelleet vaan maksimissaan kaksi koiraa on kerrallaan ollut valjakossa. Tällä hetkellä sijainti eikä kulkupelit sovi tällä hetkellä yhteen, jotta isommilla vehkeillä voisi ajella. 

Tänään siis treenin tavoitteena tehdä hieman pidempi lenkki, jossa suunnat vaihtelee, joka ei ole niin tuttu ja kokeiltiin mm. paikallaan odottamista ja U-käännöstä (jota aiemminkin olemme yrittäneet, mutta ei ole onnistunut ilman koirien ohjaamista ns. kädestä pitäen).

Heti pihasta lähtiessä emme edenneetkään normaalia tietä pihasta pihatielle vaan tontin kulmalta suoraan kevyen liikenteen väylälle. Ada ja Riki yrittivät kilometrin päässä tutummalle reitille mennä, mutta pysäytin valjakon, annoin muutaman kerran käskyn kääntyä toiseen suuntaa ja melko nopeasti vaihtoivatkin suuntaa. Puolen kilometrin päästä tulimme kolaripaikalle, jossa tilanne näytti olevan ok, joten jatkoimme vain matkaa. Ihmisiä pyöri paikalla, mutta Riki ja Ada jatkoivat käskystä matkaa, pysähdyttiin ja ylitettiin tie. Kaikki meni siis edelleen hyvin.

Kohta tulimme taas risteykseen, jossa koirat meinasivat jatkaa matkaa tutummalle reitille, mutta taas muutaman käskyn ja sotkun jälkeen jatkoimme haluamaani suuntaan matkaa. Siirryimme kevyen liikenteen väylältä polulle ja tämä siirtyminen tapahtui sujuvasti. Kevyen liikenteen väylältä kuului välillä ääniä kävelijöiden jutellessa keskenään ja eräs koirakin siellä oli, mutta meidän koirat jatkoivat vain matkaa. 

Kaikki suunnan vaihdot sujuivat edelleen hyvin ja tulimme lopulta kohtaan, josta ajattelin meidän kääntyvän jo takaisin kotiin ja annoin koirille käskyn Riki, Ada, vasen, ympäri (olimme tien oikeassa reunassa). Ja mitä tekivät! No hitto, kääntyivät vasemman kautta takaisin tulosuuntaan! Olin todella yllättynyt, että se onnistui niin helposti heti ensimmäisellä käskyllä! Jatkoimmekin n. 1,5 km samaa reittiä, kunnes käskin vaihtamaan reittiä. Taas piti pysähtyä ja muutaman kerran toisin käskyn, kunnes koirat kääntyivät. Hetken mentiinkin taas ei niin tutulla reitillä, mutta palasimme kuitenkin kohta tutuille reiteille, joita pitkin käskytkin menivät perille asti sujuvasti. 

Pimeällä polulla meitä vastaan tuli yllättäin mies koiransa kanssa. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista heijastinta tai valoa, joten pimeydessä he tulivat todellakin yllättäen vastaan. Olimme jo n. 10 metrin päässä ellei jopa lähempänäkin, kun tajusin heidät. Annoin vain äkkiä koirille ohi käskyjä ja toki piti hieman kaartaa, mutta ohi mentiin kuitenkin ilman kontaktia. 

Kotimatkalla kokeilin pari kertaa koirien malttia pysyä paikallaan. Adalla on kuitenkin joku ihme tarve ottaa hiljalleen pieniä askeleita eteenpäin ellei kovasti käske paikallaan pysymään. Eli kovin kauaksi ei kicksparkista voinut lähteä ja välillä piti pitää kicksparkia paikoillaan, jotta Ada oikeasti ymmärtäisi paikallaan pysyä. Eli tätä pitää vielä treenata. 

Eli ei Ada vielä ihan parasta tulosta varmastikaan saisi REKÄ kokeesta, mutta läpi kyllä saattaisi mennä. :) Vielä kun treenaillaan niin eihän sitä tiedä josko joskus saisin Adan vaikka lainavaljakkoon testattavaksi. 

GPS ei alkuun toiminut, piti lopulta puhelin käynnistää uudelleen. Mutta arvelisin matkaa olleen suunnilleen 7 kilometriä, ehkä hieman enemmänkin. Enimmäisnopeus oli 21,56 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 9,68 km/h. Välillä piti minun hieman kävellä, kun aura oli ajanut väylät siten, että oli vain ohut kerros lunta asfaltin päällä. Suurimmaksi osaksi lunta oli kuitenkin onneksi sen verran, että päästiin hyvin kicksparkilla etenemään. Seuraavana tavoitteena onkin matkaa koko ajan hiljalleen pidentää. Ensi viikko mennäänkin sitten tuolla Lapin suunnalla, joten pitäisi päästä hyvin ajelemaan! 

Hyvää joulua!

Kasvattajana kehittyminen

Kasvatustyö on mielestäni elinikäistä kehitystyötä niin koirien kohdalla kuin itse kasvattajana toimiessakin. Nyt kun itselläkin kasvatustyö lähenee, nousee paine toimia kasvattajana oikein. Toki se, mikä on oikein, on jokaisen kasvattajan oma eettinen asia, mutta mielestäni oikein toimiminen tarkoittaa mm. rodun alkuperäisen kyttötarkoituksen huomioon ottamista kasvatustyössä, terveyden huomioiminen ymmärtäen, että kaikki ei ole yksiselitteistä sekä toimien omien periaatteiden mukaisesti siten, että kykenee seisomaan omien mielipiteidensä takana. Kuulostaako helpolta? Kenties, mutta kun asiaa miettii kunnolla, ei välttämättä enää.

Olen kuukauden päivät yrittänyt opiskella (ulkoa) malamuuttien historiaa ja lisäksi lukenut kirjaa Parempaan pentutulokseen, jotta saisin perehdytettyä itseäni vielä tarkemmin kasvattajakurssillakin läpikäytyihin asioihin. Lisäksi olen halunnut tutustua myös malamuutin rakenteeseen eri lähteistä ja olen myös vertaillut kuvista malamuutteja toisiinsa. Somen syövereissä on paljon kuvia ja perehdyttyäni asioihin, olenkin nähnyt jo hieman tarkemmalla silmällä, mikä eri koirissa on hyvää ja missä on puutteita. 

Olen myös yrittänyt miettiä, millainen on hyvä kasvattaja. Sitä mieltä olen ainakin, että Adan kasvattajaan olen ollut todella tyytyväinen. Hän on auttanut ja neuvonut minua paljon sekä on ollut kiinnostunut kasvatistaan kovasti. Häneltä olen saanut neuvoja, jos koiriemme terveydessä on ollut ongelmaa. Hän on neuvonut meitä käytännön asioissa esimerkiksi koirien terveystutkimuksiin ja näyttelyihin liittyen. Hän on myös neuvonut minua kasvattajaksi ryhtymisen suhteen, rohkaissut ja kannustanut, kertonut, mitä kannattaa huomioida. Hänen kanssaan olemme pohtineet kasvatustyöhön liittyviä kysymyksiä. 

Totta kai osalla alkaa olla jo todella paljon kasvatteja ja yhteydenpito ei välttämättä ole aina kovin aktiivista, mutta minusta on kuitenkin tärkeää, että kasvattajaan pystyy olemaan yhteydessä tarvittaessa ja kasvattaja tukee kasvattien omistajia. Lisäksi kasvattajan tulee kertoa, millainen rotu todellisuudessa on. Esimerkiksi malamuuttien kanssa eläminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, eikä toista kuvaa pitäisi uusille kiinnostuneille luodakaan. 

Itse rakastan malamuuttien luonnetta. Ada on minusta oiva esimerkki malamuutista, vaikka onkin ensimmäinen puhdas malamuuttini ja monet saattavat kuvitella minun katselevani Adaa ruusunpunaisten lasien läpi. Ada on ihmisiä rakastava malamuutti. Adassa tämä piirre tuntuu oikein korostuneen, koska esimerkiksi minua Ada seurailee läheltä, suuttuu jos on liikaa ilman ihmisen läsnäoloa ja Ada ei ikinä tekisi ihmiselle pahaa ilman todellista oikeaa syytä, jos silloinkaan. Jokainen voi itse määrittää, mikä se oikea syy voisi olla. Ada on kuitenkin muille koirille kova, kuten malamuutille normaalia on. Ada pitää oman lauman kurissa, mutta tulee toimeen lauman kanssa hyvin tiettyyn rajaan asti. Ada kyseenalaistaa alkuun vieraat koirat, mutta yleensä tulee tutustumisen jälkeen juttuun kaikkien kanssa, jos vaan toinenkin sosiaalinen luonne on. Ada kuitenkin puolustautuu tarvittaessa. 

Luonne ja käyttö ovat ne, joita haluan malamuuteissa viedä eteenpäin. Joitakin rakenteellisia virheitä pystyn anteeksi antamaan. Mutta nämä ovat kuitenkin asioita, joiden takana haluan seisoa. Haluan, että malamuuttien alkuperäinen käyttötarkoitus otetaan malamuuttien jalostuksessa huomioon. 

Paljon on malamuuttien jalostamisessa otettava huomioon ja paljon on opittavaa. Olen aina ollut ihminen, joka oppii käytännössä ja tässäkin asiassa tulen varmasti sellainen olemaan. Ensimmäisen pentueen kohdalla saatan olla epävarma käytännön asioissa ja varmistelen asioita, mutta kysyminen on minusta parempi kuin hiljaisuudessa eläminen ja pahaa enteillen. Periaatteissani haluan kuitenkin olla varma, mutta avoin, jotta minullakin olisi mahdollisuus kehittyä kasvattajani mahdollisimman hyväksi. 

Adan silmäpeili

Ada kävi tänään silmäpeilauksessa ja lääkäri totesi Adan silmät terveiksi! Adalle siis nyt ihan oikeasti pentuja odotellaan keväälle! Vielä odotetaan sulhasehdokkaan silmäpeilausta. 

Kotona mittailtiin Adan painoa ja neiti massakas painaa tällä hetkellä 36 kiloa!! Huh huh! Onneksi viime viikolla hieroja totesi Adalle hyvän lihaskunnon, koska muuten saattaisin huolestua. 

Konekarhutesti

Aslak ja Ada pääsivät eilen testaamaan reaktionsa karhua vastaan. Aslakilla testi meni odotetulla tavalla. Odotinkin, että Aslak on ärhäkkänä liikenteessä. Ja niinhän siinä kävi, että vaikka minut karhu olisi saanut syödä heti alkuun, Aslakin selviydyttyä hämmennyksestä siirtyi minun ja karhun väliin ja arvostelijakin totesi, että jos olisi pidempään jatkettu, olisi Aslak karhun kuonossa todennäköisesti kiinni ollut. Videot on linkkien takana, koska jostain syystä blogger ei halua youtube-videoitani löytää...

https://www.youtube.com/watch?v=hCf_vSwoVT4

Adan reaktiota ei osannut yhtään ennakoida. Vuoden takaiseen susitestiin verraten odotin samantyylistä reaktiota eli Ada olisi kauhuissaan. Mutta Ada yllätti. Neiti on ilmeisesti vuodessa kasvanut henkisesti niin paljon, että reaktio petoon oli aivan erilainen tällä kertaa. Karhu olisi edelleen saanut syödä minut ja neiti alkuun minua seuraili ja tuijotteli, mutta lopulta varmaan totesi, että prkl miten tyhmä akka ja alkoi itse toimimaan.

https://www.youtube.com/watch?v=_PwSsruktTw

Koirahieronta

Olen jo aikaisempina vuosina miettinyt, että käyttäisin koiriani koirahierojalla, koska kyseessä on kuitenkin vetokoirat, joilla saattaa herkästikin mennä lihakset jumiin, mikä voi vaikuttaa koiran työskentelyintoon. Nyt siis vihdoin ja viimein sovin kotikäynnin, jotta saisin kahden koiran hieronnan samalle illalle eli hierontaan pääsi Ada ja Aslak.

Kumpikin oli niin ystävällistä kuin vain osaavat olla ja nauttivat täysin rinnoin hieronnasta. Paikallaan pysyminen oli välillä haastavaa ja kumpikin päätään nostelivat välillä. Pyörivät muutenkin melko paljon ja etenkin Aslakilla oli haasteena kyljellään pysyminen, kun maharapsutukset olisivat olleet kivempia. Mutta karkuun ei kumpikaan yrittänyt ja kaikenlainen silittely ja rapsuttelu on kuitenkin aina niin ihanaa. 

Ada sai palautetta hyvästä lihaskunnosta. Ada ei ollut pahasti jumissa. Vain vasemman lavan ja oikean lonkan luona oli jumit, mutta lihakset pehmenivät hyvin hieronnan aikana. Aslak taas oli kuulema tasaisesti tiukkana joka puolelta ja hieroja suosittelikin Aslakille piakkoin uutta hierontaa. 

Kysyin mielenkiinnosta myös pikaista diagnoosia Rikille ja hieroja totesikin, että Rikillä on kaikista kolmesta pahimmat jumit. Varattiinkin Rikille vastaanotolle käynti reilun viikon päähän.

Aslakin anturavamma

Aslakille taas vaihteeksi sattuu ja tapahtuu. Ilmeisesti Adalle riitti päivän tarhassa olo ja kun vielä kiellettiin sohvalle tuleminen, Aslak sattui sopivasti työntämään kuononsa väärään paikkaan väärään aikaan ja lopputuloksena rähinä. Olin yksin kotona, enkä saanut koiria ahtaassa tilassa toisistaan irti, mutta onneksi rähinä itsestään loppui. Lopputuloksena kuitenkin tohelo, joka aina saa tungettua tassunsa torvelon suuhun eli Aslakille tuli taas kerran anturaan haava. 

Haava sidottiin, se vuoti muutaman päivän ja sitten Aslak sai päähänsä tötterön, jotta haavaa pystyttiin pitää ilman sidettä. Aslak käy siis taas vaihteeksi vain hihnassa pihalla, eikä tarhaan voi laittaa ollenkaan. Tämä viikko meni vielä hyvin, koska mies oli yövuorossa, mutta ensi viikolla joudutaan pitämään Aslakia yksin sisällä... Eli tavarat taas piiloon...

Haava on kuitenkin parantunut suhteellisen hyvin. Se ei enää tosiaan vuoda, mutta on vielä avonainen. Jospa ensi viikolla olisi jo parempi. 

Malamuutin pentuja keväällä 2016

Suunnitelmat Adan astutuksen suhteen ovat edenneet siihen vaiheeseen, että Adan astutus tapahtuu kevään juoksuista, jotka sijoittuu maaliskuun tienoille eli pentuja odotellaan toukokuun lopulle tai kesäkuun alkuun. 

Kävin Jyväskylän koiranäyttelyssä tapaamassa mahdollisen astutusuroksen omistajaa ja näillä näkymin, jos ei mitään suurempia esteitä vastaan tule, kyseessä on Adan "sulhanen" keväälle. Molemmilla on silmätutkimus vanha tai vanhaksi menossa, joten esimerkiksi Adan silmät peilataan uudestaan ensi viikon perjantaina. 

Jos jostain syystä kyseistä yhdistelmää ei pystytäkään toteuttamaan, on varalla toinen uros, joten joka tapauksessa Ada astutetaan keväällä. Tietenkin toivon, että ensimmäinen yhdistelmä onnistuu, koska uros kuulostaa ja näyttää todella hyvältä! Peukut siis pystyssä! 

Yhdistelmä julkaistaan, kun viimeisetkin terveystutkimukset on tehty. 

Kennelnimen laitoin hakuun, joten sitä odotellessa. :) 

Talvikauden avaus

Vihdoin ja viimein marraskuun puolessa välin tuli lunta sen verran, että otin kicksparkin kesäteloilta ja lähdettiin Adan kanssa korkkaamaan talvikausi! Ilta oli jo pitkällä ja itsellä pitkä päivä takana, mutta en malttanut mieltäni olla lähtemättä, vaikka tehtiinkin vain parin kilometrin lenkki. 

Sää oli tuulinen ja lunta tuiskutti mukavasti. Lunta ei maassa kuitenkaan paljoa ollut. Sen verran oli, että kicksparkilla eteni hyvin, mutta jarrua ei paljoa halunnut käyttää, kun kirskui asfalttia vasten. Ada oli kuitenkin innokkaana lähdössä ja lyhyt lenkki olikin näin alkuun ihan hyvä, koska työtä saa koira tehdä kicksparkin kanssa enemmän kuin polkupyörän kanssa. Polkupyörän kanssa on kyse enemmän vauhdista, mutta kicksparkin kanssa koira tarvitsee lisäksi voimaa. 

Samalla viikolla pääsimme toistamiseen kicksparkilla lenkille. Otin matkaan kaksi koiraa ja olevinaan sen turvallisemman kaksikon, jotta saisin turvallisemmin pitkästä aikaa tuntumaa otettua kicksparkilla ajeluun. Eli matkaan lähti Riki ja Ada. Kaksikko etenikin yhdessä hienosti ja vauhdikkaasti. Yhdessä saivat kannustettua toisensa pitämään hyvää vauhtia yllä ja Ada sai estettyä Rikin tarpeen pysähdellä. Olin myös asettanut koirat valjakkoon siten, että Ada oli penkan puolella. 

Lenkille ei mittaa tullut muutamaa kilometriä enempää. Pakko oli kääntyä, koska lumen määrä väheni mitä pitemmälle päästiin. Tässä vaiheessa valjakko kääntyi siten, että Riki olikin penkan puolella ja kotimatkalla huomasikin, että Riki yritti jatkuvasti päästä penkalle, mutta kannustin vaan jatkamaan eteenpäin, eikä Adakaan antanut pysähtymiselle mahdollisuutta. 

Toki taas ennakoiminen toi vaaratilanteita. Jostain syystä suoraan käsky tarkoittaa koirille kotikulmilla suoraan kotiin, joten juoksivat melkein auton alle. Sain pidettyä koirat kuitenkin jalkakäytävän puolella. Jatkettiin matkaa kodin ohi ja toisessakin kohdassa meinasivat oikaista kotiin. Vedin koirat takaisin tienreunaan ja komensin matkaa jatkamaan. Vielä kolmannenkin kohdan, josta kotiin pääsee, ohi ajettiin ja siitä ei enää koirat yrittäneet mennä vaan saatiin matkaa jatkettua. Mentiin muutaman sadan metrin päästä tien yli ja käännyttiin kotiin päin. 

Nyt onkin lumet sulaneet, joten odotetaan seuraavia, jotta saadaan taas kickspark liikeneeseen. 

Kasvattajan peruskurssi

Tämän viikonlopun teemana oli kasvattajan peruskurssi. Kurssi oli kaksipäiväinen ja heti ensimmäisenä päivänä tuli sellainen infopaketti, että monet kertoivat ottaneensa päikkärit heti kotiin päästessään. Itse laittelin ruoan ja kävin saunassa, jonka jälkeen uni vei voiton.

Mutta palatakseni kurssiin. Kurssilla oli hyviä luennoitsijoita, mm. kasvattajia, joilta oli mukava kokemuksia kuunnella. Tietoa tuli ja opin uutta paljon. Keskustelua tuli paljon myös tauoilla jalostuksesta ja siihen liittyvistä paradokseista. Esimerkkinä oli mm. itseäkin paljon mietityttänyt aihe: kuinka nykyaikana todellisuus koirien tyypeistä eroaa rotumääritelmän vaatimuksista, miten jossain rodussa voi olla jo kaksi ihan eri tyyppistä linjaa, mutta kyseessä on sama rotu. Toisen päivän puheenaiheena oli erityisesti kasvattamisen riskit, joihin meidät saatteli itsellekin tuttu eläinlääkäri, joka myös kasvattaa koiria. 

Itseä on mietityttänyt kovasti C-lonkkaisten koirien käyttö jalostuksessa, koska Adan haluaisin astuttaa. Nyt kuitenkin sain vahvistettua omaa mielipidettäni asiasta ja erittäin suurella todennäköisyydellä toivon, että ensi vuonna meillä vipeltäisi pikkumammutteja. Haluan vielä perehtyä erääseen tutkimukseen, josta kurssilla oli puhe, mutta tutkimuksen tuloksena oli, että lonkkiin vaikuttaa 20% perimä, mutta ympäristön ja ruokinnan vaikutus olisi kuitenkin 80%. 

Olen aina ollut biologiassa huono ja sainkin tehdä töitä ymmärtääkseni kromosomit ja geenit ja alleelit ym ym. Ja koirassa on todella monta osaa anatomian näkökulmasta, joista minulla ei ennen ollut hajuakaan! Ja tulipa laskettua Aslakin hampaatkin. Aslakin riemuksi. Tai ei. Opin jopa kulmauksistakin uusia asioita eli lähinnä jos lähdetään liikkeelle siitä, että mitä kulmauksilla tarkoitetaan...

Ja tietysti kurssilla käsiteltiin rekisteröinnit ja toki astutukseen ja synnytykseen liittyvät asiat olivat keskeisenä käsiteltävänä asiana. Nämä jälkimmäiset asiat ovatkin olleet minulle täysin vieraita asioita, joten oli todella hyvä käydä ne kunnolla läpi, mitä tulee ottaa huomioon. 

Ja tulipahan päästyä tenttikin läpi! Joten nyt kun keksisi sopivan nimet, jotta voisi hakea kennelnimeäkin... 

Adan treeni 10.11, hämmentynyt johtaja

Tänään oli Adan lenkkivuoro. Adahan on mielestäni meidän koirista se johtokoiratyyppi, mutta välillä Ada on ihan liian kova ennakoimaan ja halukas päättämään kulkemista reiteistä. Tänäänkin kyllä eteni reitillä, vaikka epäluuloisena minua olkansa yli tuijotteli, mutta kovia käskyjä se kaipasi. 

Adalla on tapana hidastaa vauhtia, kun epäluulo lisääntyy mahdollisten kääntymisten varalta. Annan käskyt ajoissa niitä toistellen yrittäen ehkäistä vaaratilanteita, mutta joskus Ada ei halua uskoa käskyjä tai sitten hidastaa vauhdin ja varmistaa, että olenko nyt ihan varma reitistä... 

Tänään päätinkin n. 1,5 km ennen kotia kääntyä toiselle reitille, joka palautti meidät alkuperäisen reitin alkuun ja palasimmekin samaa reittiä kotiin kuin mitä lähdimme. Tästähän neiti meni ihan sekaisin ja yritti takaisin jo kulkemalle reitille. Uskoi kuitenkin huutaessani. Seuraava reilu kilometri mentiinkin TODELLA hitaasti... Kun päästiin jo kulkemalle pätkälle, vauhtikin jo lisääntyi ja päästiin takaisin kotiin normaalia tasaista vauhtia. 

GPS toimi taas miten halusi ja melkein ensimmäisen kilometrin jätti tallentamatta. TAAS. Noinkohan menee puhelin vaihtoon... Itse kun ainakin tykkään, että samassa laitteessa on kaikki tarvittava, jotta ei tarvitse paljoa tavaraa kuljettaa mukana. Mutta mikähän olisi oikeanlainen puhelin tarpeisiini? Pitää kestää kovaa käyttöä (jos nyt vaikka välillä putoilee miten sattuu), kosteuttakin olisi hyvä sopivassa määrin kestää ja GPS saisi olla toimiva. Ja vaikka kamera pitää olla erikseen ja hyvä, myös puhelimessa olisi hyvä olla kamera. Se nyt taitaa melkein kaikissa nykypuhelimissa olla. 

Mutta palatakseni aiheeseen, oli Adan keskinopeus 9,41 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,77 km/h. Matkaa oli n. 7 kilometriä. 

Aslakin treeniä 8.11., olisi pitänyt kotiin jäädä...

Sunnuntai oli niitä päiviä, jolloin olisi pitänyt ihan suosiolla jäädä kotiin... Suunnitteilla oli, että sunnuntaina treenaan parinkin koiran kera, mutta pienten unettomien öiden ja sitten unen tankkaamisen vuoksi olo ei ollut parhaimmillaan sunnuntaina. Juoksutinkin koiria ihan vain omalla pihalla keskenään päivällä, kunnes illalla kello kuusi tulikin sellainen fiilis, että josko sittenkin... 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Aslak mukaan ja menoksi. No... Ehdittiin jo lähteä, kun ensinnäkin olin unohtanut sen jo aikaisemminkin tärkeäksi mainitsemani esineen eli heijastinliivin itseltäni! Kyllä minä sen Aslakille muistin laittaa... Onneksi. Toisekseen, hyvin nopeasti tuli huomattu, ettei Aslak myöskään ollut ihan täysillä mukana menossa. Pysähtelyjä tuli ja niitä taas sitten harjoiteltiin. Eli jokaisen tolpan kohdalla, jossa Aslak saattaisi koipeaan nostaa, komensin tiukasti ohi ja kehuin ohituksen jälkeen. Aslakin vauhtikaan ei ollut sunnuntaina kovin kummoinen vaan sellaista tasaista lönköttelyä. Keskinopeus oli 8,75 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,82 km/h.

Suhteellisen mukavasti päästiin kuitenkin ensimmäinen pätkä. Kunnes vastaan tuli parin sadan metrin aikana kolme ohitettavaa. Ensin pari henkilöä koiransa kanssa olivat vastaan tulossa ja onnistuivat pääsemään alta pois kääntymällä tien yli toiseen suuntaan. Aslak vaan ei halunnut ohi niin helposti mennäkään ja pitikin kovasti karjaista ohi käskyä. Jatkettiin siitä sitten matkaa, kunnes toisten koirien hajut puissa vei voiton ja Aslak aivan yhtäkkiä jäi taakse puuta merkkailemaan. Siinä sitten muutaman ruman sanan päästin ja matka jatkui. 

Siinä sitten pari nuorta poikaa siitä meidän edestä tietä ylitti ja TAAS kerran sai kovasti komentaa ohi. Ja heti tämän jälkeen tien ylitystä odotteli muutama henkilö koiran kanssa, mutta eivät tulleet meidän reitille ennen kuin pääsimme ohi. Tässäkin Aslak meinasi kiinnostua toisista, mutta aloin itse kyllästyä hommaan niin paljon, että liekö taas äänensävy ollut se, jonka voimin Aslak matkaa jatkoi... 

Kotiin päästiin taas matkaa jatkamaan enemmän ja vähemmän rumien sanojen voimalla. Ei siis ollut meidän päivä. Hyvää harjoitusta Aslakille ohitukset olivat, mutta ei kera meikäläisen mielentilan. Ja ei tosiaan Aslakinkaan mielentila mikään parhain ollut. Eli koontina voisikin todeta, jos yhtään epäilyttää, älä lähde!! 

Vetourheilu, vaarallinen harrastus

Pääsin tuossa viikko sitten keskustelemaan aiheesta, onko koiran kanssa pyöräily vaarallista. Keskustelu oli lyhyt, eikä toinen osapuoli ehtinyt paljoa sanomaan. Keskusteluhan lähti liikkeelle, kun kerroin Adan kanssa tapahtuneesta ilmalennosta. Siihen tämä toinen osapuoli totesi, että on vaarallista polkea koiran kanssa pyörällä ja sinullahan kun ei kuitenkaan kypärää ole... Kerroin, että minulla on aina kypärä päässä koirien kanssa pyöräillessä ja viime keväänä uutta pyörää ostaessa olin tarkkana, millainen pyörän pitää olla, jotta se on minusta turvallinen. 

Harrastuksia on varmaan miljoonia ja niitä on todella paljon erilaisia ja erityylisiä. Totta kai on ihan erilaista keräillä postimerkkejä tai harrastaa motocrossia, käydä kuntosalilla ja jumpissa vetourheiluun verrattuna. Postimerkit eivät ole vaarallisia. Mutta ei ole mielestäni vetourheilukaan moneen muuhun verrattuna. Kyllä niitä vaarallisempiakin lajeja on. 

En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö vetourheilu vaarallista olisi. Johan se on tullut nähtyä. Vain yhden kerran olen kuitenkin muutaman vuoden aikana pyörän kanssa kunnolla lentänyt. Joitakin kertoja on tasapaino saattanut mennä esimerkiksi, kun koira on yhtäkkiä kakalle pysähtynyt, mutta mitään ei ole ehtinyt sattua. Että se varsinainen ilmalento oli vasta parin viikon takainen. Totta kai koirienkin kanssa saattaa sattua ennalta arvaamattomia asioita. Jotkut koirat saattavat herkästi reagoida, jos esimerkiksi kissa juoksee tien yli tai jos vastaan tulee muita koiria tai ihan vain ihmisiä. Me ajelemme myös kevyen liikenteen väylillä, joten toiset pyörät ja ohikulkevat autotkin ovat riski. Tai sitten me olemme riski autoilijoille. Kulkemamme reitit ovat maastoltaan sellaisia, että reitiltä löytyy kuoppia ja oksia, joihin voi koira kompastua tai pyörä kaatua. Tai ihan niinkin yksinkertainen asia, että koira ei kuuntele ohjastajaa, eikä esimerkiksi pysähdy käskettäessä tai kääntyilee ihan miten sattuu. 

Iso pelastus vetourheilun turvallisuuteen on toki koiran kouluttaminen. Opetellaan käskyjä jo pienestä pitäen. Koiran tulisi osata käskyt ennen kuin se laitetaan kulkuvälineen eteen oli se pyörä, reki tai kickspark. Ohjastajan tulee huolehtia omasta turvallisuudesta ennen vetourheilun aloittamista. Kypärä on loistava keksintö! Itse en kicksparkin kanssa ole käyttänyt kypärää, mutta pyöräilemään en ilman lähde. Ja heijastinliivit niin koiralle kuin ohjastajalle! Etenkin syksyn pimeydessä ilman heijastinta kulkevia on todella haastava huomata ja ottaen kuitenkin huomioon, minkälaista nopeutta koiran kanssa pääsee ja koiran arvaamattomuus, on kaikille turvallisinta heijastinten käyttö! Ja valo! Pyörässä kuuluu jo lainkin mukaan olla, mutta myös muihin kulkuvälineisiin on hyvä olla ja jos ei muuten niin esimerkiksi otsalamppu on hyvä!

Kokemuksen kautta olen oppinut myös, että hyvät jarrut tulee olla. Alkuun talvisin harrastin vetourheilua potkurin kanssa ja siinähän ei jarruja ole. Viime talvena sain kuitenkin tarpeekseni, kun muutaman kerran oli jo pysähtymisongelmia ja kicksparkin saamisen jälkeen en ole potkurilla enää ajellut kovinkaan paljoa. Uutta pyörääkin etsiessä olin tarkkana, että pyörässä on takajarrut ja niidenkin tuli olla jalkajarrut. Käsijarrukin on eteen, mutta sitä käytän vain pysähdyksissä ollessa. Tärkeää olisi pyörän kanssa, että olisi adapteri, joka estäisi liinan sotkeutumisen etupyörään, mutta minulla ei sellaista ole. Lähinnä yritän vain ennakoida, jotta ehtisin reagoida ennen kuin pahasti sotkeutuu. Kicksparkissa adapteri on, mutta se ei ole yhteensopiva pyörän kanssa.

Vetourheiluun liittyy paljon riskejä, joihin ei voi varautua ennakkoon koulutuksen tai varustautumisen avulla. Itse pidän tärkeänä havainnointia ja ennakointia. Jos on epätasainen alamäki, käsken koiraa rauhoittamaan menoa ja jarrutellen ja kuoppia väistellen etenemme alas asti. Välillä on erittäin pehmeää maata tai paljon juuria kulkee poluilla. Näihin reagoin lisäämällä tai vähentämällä vauhtia ja omaa ajoasentoa muuttamalla. Vetourheilu on siis paljon muutakin kuin että koira juoksee edellä ja itse vain kyydissä olisi. 

Mutta palatakseni lajin vaarallisuuteen. Kyllä se on vaarallinen. Samalla tasolla kuin muutkin urheilulajit. Kyllähän sitä voi lihaksen reväyttää salillakin. Ja kyllä, olen nähnyt kuvia, joissa on tullut pahaa jälkeä vetourheilussa. Pahaa jälkeä voi tulla muissakin lajeissa. Tietenkin, jos haluaa elää ilman riskien ottamista, voi keräillä vaikka niitä postimerkkejä. Mutta sitä tosiasiaa se ei muuta, että itse olen valmis ottamaan riskejä tehdäkseni sitä, mistä nautin. Ja minä todellakin viihdyn vetourheilun parissa. 

Ada 3 v ja treenipäivä 6.11, ennakoidaan...

Ada täytti perjantaina 3 vuotta! Aika on mennyt hurjan nopeasti! Perjantai saikin olla hemmottelupäivä Adalle ja satuin itsekin sopivasti töistä vapaalla olemaan. 

Päivä aloitettiinkin pyörälenkillä Adan kanssa. GPS toimi taas kerran huonosti, mutta tällä kertaa puolisen kilometriä jäi tallentamatta. Reitti oli taas hieman erilainen. Valoisan aikaan oltiin liikenteessä, joten extremereittejä mentiin ja sellaiseen suuntaan, että mäkiä oli ihan mukavasti epätasaisessa maastossa, joten GPS kaaviostakin näkee, että pysähtymisiä oli melko paljon, kun iso osa mäistä jouduttiin kävelemään. Tämän näkeekin nopeuksista, koska vauhti oli kyllä melko hyvä, mutta keskinopeus oli vain 8,29 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,59. Ennakoimista Ada yritti taas kovasti tehdä ja olisi aiheuttanut vaaratilanteenkin ellen olisi nopeasti reagoinut. Kuunteli kuitenkin melko hyvin käskyjä ja ennakoidessaankin melko nopeasti uskoi, että emme mene sinne, minne Ada olisi tahtonut. Lenkin jälkeen Ada sai rapsutushemmottelua poikien vielä tarhassa ollessa. 

Iltapäivällä minulla oli hieman omaa ohjelmaa, mutta alkuillasta koirat pääsivät yhdessä energiaa pihalle purkamaan. Ja sisällä rauhoittumisen jälkeen annettiin iltaruoka, jonka jälkeen Ada sai synttärikakun ja puruluun jälkiruoaksi. Myös pojat saivat pienet palat puruluuta, jotta ei olisi paha mieli jäänyt. 

Aslakin treeni 4.11., tasaista menoa

Kävimme keskiviikkona Aslakin kanssa pyörälenkillä. Aslakin kanssa ei ikinä tiedä ennakkoon, millainen lenkki tulee. Oli jo pimeä, joten emme olleet extremereiteille menossa. Menimme kuitenkin reittiä, jossa muistin vasta kyseisellä kilometrin pätkällä, ettei siinä kaikkialla ollutkaan katuvaloja. Onneksi pyörässä oli hyvä valo. Ja varustuksena oli toki Aslakilla valjaiden lisäksi heijastinliivi ja itsellä myös kypärän lisäksi. 

Meidätkin tuolla pimeydessä näkee

Aslak yllätti positiivisesti keskiviikkona. Pysähdyksiä teki luvatta joitakin ja harjoittelimme taas sitä, että vain luvan kanssa pysähdellään. Mutta Aslak eteni melko hyvää tasaista vauhtia. Vauhtia tuntui antavan myös varjot. Luuli varmaan, että joku juoksee edellä, kun esimerkiksi pimeällä pätkällä pyörän valo heijasti Aslakin varjon suoraan eteen. Ja vielä viimeisen reilun kilometrin Aslak meni sellaisella vauhdilla, että alamäessä jo hieman hirvitti! En tiedä, mistä Aslak vauhdin sai, mutta sitä riitti sitten ihan kotiin asti! Yksi ohituskin jopa tehtiin. Ylämäessä vastaan tuli kävelijä, jota hymyilytti, kun Aslak hieman meinasi kohdalla käskyistä huolimatta kääntyä moikkaamaan kävelijää, mutta karjaisin kovasti ohi, jolloin Aslak kääntyi takaisin menosuuntaan ja jatkettiin matkaa.

GPS toimi taas vaihteeksi vähän niin ja näin. Alun ensimmäinen kilometri jäi kokonaan tallentamatta ja se varmasti vaikuttaa kokonaisuuteen, koska alku on monesti myös melko vauhdikas. Kaaviota tarkastellessa keskimääräinen vauhti on ollut 10 km/h tietämillä ja loppuhuipennuksessa Aslak juoksi jopa 15-20 km/h vauhti! Onkin jännä vertailla lukemia kaaviossa ja keskiarvoissa, koska keskinopeus oli vain 8,19 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 9,41 km/h. Kaaviossa näkyy vain neljä pysähtymistä. Ihan en ymmärrä tätä eroa, koska kaavion perusteella keskimääräisen liikkumisnopeuden kuvittelisi olevan kuitenkin reilusti yli 10 km/h. Jännä juttu,  

Adan treeni 2.11.

Lähdimme Adan kanssa vetolenkille samoja reittejä kuin yleensäkin, mutta menimmekin pitkästä aikaa eri kulkusuuntaan. Tarkoituksena oli taas treenata ennakoimista ja kyllähän se vaihtelu virkistää. Ongelma oli lähinnä, että pitää itse opetella reitit toisinkin päin, jotta osaan kääntyä haluamilleni reiteille... 

Adan kanssa mentiin iso ylämäki todella hyvää vauhtia! Lähtönopeus mäkeen oli n. 20 km/h, vaikka lopussa vauhti olikin enää 10 km/h, mutta mikä silti oli minusta ihan hyvä vauhti. Sen jälkeen vauhti vaihtelikin 10-15 km/h välillä. Keskinopeutta parannettiin ja se olikin 10,68 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus oli 11,52 km/h. 

Maasto oli näin päin enemmän ylämäkeä kuin alamäkeä ja epätasaisuuden ja jyrkkyyden takia ei oma kunto anna paljoa periksi vielä kyseisten mäkien polkemiseen, joten käveltiin suurin osa ylämäistä. 

Paljoa ei ollut liikennettä kyseiseen kellonaikaan, suurin osa oli vielä töistä tulossa. Samaan suuntaan oli kuitenkin kävelemässä nainen oman koiransa kanssa. Yllätimme heidät (naisella oli kuulokkeet korvilla) ja meidän piti pysähtyä, kun Adaa kiinnosti toinen koira, joka räkytti Adalle. Nainen kertoi, että hänen koiransa haukkuu, jos yllättyy ja välillä muutenkin... Pahoittelin, että heidät yllätettiin ja vielä Adaa toinen kiinnosti. Hyvillä mielin kumpikin matkaa jatkoi. 

Tänään pääsimme askeleen lähemmäs tavoitetta ennakoinnin lopettamisen suhteen. Lenkki meni siltä osin hyvin, että Ada kuunteli käskyjä. Ada meinasi pari kertaa ennakoida, mutta vaihtoi kuitenkin ajoissa takaisin alkuperäiselle reitille. Reitillä oli kuitenkin yksi kohta, jossa luotin täysin siihen, että Ada oikeaan suuntaan menisi, koska en itse muistanut oikeaa reittiä. Ja tadaa: Ada meni juuri sinne minne pitikin, vaikka tulimmekin reittiä niin sanotusti väärään suuntaan. Kyllä minulla on kova luotto Adan kohdalla siihen, että tutuilla reiteillä Ada osaa tarvittaessa itse kotiin. Tietenkin toivon, ettei sellaista tilannetta tule koskaan...

Treenipäivä

Vieläkään ei ole edes ensilunta satanut, joten edelleen siis treenaillaan koiria yksikseen pyörän kera. Tänään ajattelin käyttää ajan hyödyksi (kun kerta kummasti tuli tunti lisää tähän vuorokauteen) ja kävin heti aamusta Aslakin kanssa ja iltapäivällä Adan kanssa pyörälenkillä. 

Aslakin kanssa yritin taas kovalla kannustuksella saada pysähtymisen mahdollisimman vähälle ja annoin käskyn pysähtyä alkuun hieman useammin, jotta Aslakille saisi päähän taottua ajatuksen siitä, että vain luvan kanssa pysähdytään merkkailemaan. Kyllähän niitä pysähdyksiä vielä ominkin luvin tulee, mutta jo paljon vähemmän kuin ennen. 

Aslak kuitenkin menee jo paljon paremmin alkusyksyyn verrattuna ja ylipäätään siihen verrattuna, miten Aslak on aikaisemmin yksikseen mennyt. Mentiin taas Aslakinkin kanssa extremereittejä hieman uusia kokeillen ja tälläkin kertaa sai itse hikeen asti töitä tehdä, kun ylämäkiä on paljon. Mutta Aslak meni hienosti myös mäet! Alkuun Aslak päästeli ylimääräiset höyryt pois, mutta loppumatkan meni mukavaa tasaista vauhtia. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli 10,63 km/h, enimmäisnopeus 26,32 km/h.

Adan kanssa lenkki ei mennyt ihan samalla tavalla kuten ennen. Ada taas vaihteeksi harrasti ennakointia siihen malliin, että on pakko treenata siitä pois, koska muuten saattaa käydä joko Adalle ja minulle todella huonosti... Tänäänkin ilman nopeaa reaktiota, jos autoja olisi tullut, Ada olisi juossut suoraan auton alle. Siksi muutimmekin hieman alkuperäistä reittiä ja teimme ylimääräisen pienen pyörähdyksen ja menimme tutulle reitille toista kautta, jotta Ada oppisi, ettei reitti välttämättä aina sama ole. Muutenkin reittien vaihtelu tekee Adalle hyvää, jotta oppii kuuntelemaan hieman tarkemmin käskyjä, eikä menisi aina omia reittejään. Olen huomannut, että Adan epävarmuus kulkemiseen kasvaa, jos reitit vaihtuu, eikä mennäkään sinne, minne hän haluaisi.

Muuten Ada sinänsä eteni taas ihan mukavasti. Menimme Adan kanssa samaa reittiä kuin Aslakin kanssa aamulla lukuunottamatta alun pientä koukkausta. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli tänään 10,84 km/h ja suurin nopeus 25,65 km/h. Ohessa vielä video Adan syksyn parista treenistä. Koska treenimaasto on nykyään epätasaista, on myös video melko tärisevää laatua välillä. Muokatessa jätin pahimmat osiot pois. 

Adan treeni 21.10.

Tämä oli lenkki sarjassamme, että olisi sittenkin pitänyt suoraan töistä mennä löhöämään sohvalle nousematta siitä koko iltana. Sinänsä kyllä lenkki meni todella hyvin. Ada oli muutaman päivän aikana ladannut energiaa sen verran, että nyt sitä sitten kerralla purettiin ja purettiin sellaista vauhtia, että itsellä oli kova työ pysyä pystyssä pyörän kanssa. 

Ada toimi taas tavanomaisella tavallaan eli oli malttamaton lähtijä, kuunteli käskyjä, ne harvat ohitukset sujuivat suhteellisen mallikkaasti ja vauhti oli todella hyvä. Ainakin alkuun. Muutaman ruman sanan päästin itsekseni tasapainoitellessani, kun alla on monta senttiä hienoa irtohiekkaa, ja kun monttuja ja puunjuuria menee siellä täällä reitillä. Erittäin epätasainen alamäki käveltiin, mutta Adahan oli sitä mieltä, että vauhtia ei tarvitsisi hiljentää, joten hyvä etten pyllymäkeä mennyt alas. 

Ja ensimmäisen ilmalentoni saimme aikaiseksi, kun Ada yritti oikoa meidän tavanomaiselle oikoreitille, jonne emme olleet edes menossa ja kaiken huipuksi yritti kääntyä sinne puun väärältä puolelta! Ja vauhti oli melkoinen, joten minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ehtiä pysäyttää pyörää, eikä Ada ehtinyt minun huutoihin reagoida. Eli lopulta pyörä luisui sivuttain ja minä lensin kylki edellä kyydistä. Päässä on aina kypärä, eikä nytkään pää iskeytynyt kunnolla maahan. Olkapää ja lonkka taisi ottaa ensimmäisen iskun vastaan, mutta näin pari tuntia lenkin jälkeen alkaa tuntua hieman siellä sun täällä, että iskuja tuli otettua. Lenkkiä jatkettiin heti, kun olin hetken maassa selälläni maannut tietämättömänä itkeäkö vai nauraako. Ensimmäiset merkit osumasta huomasin heti polvessa, joka hankautui maata vasten kovasti, mutta kipu meni ohi. Kotona pyörän selästä noustessa lonkka tuntui hieman aralta. Mutta ei sen kummempaa. Mielenkiinnolla odotan nouseeko mustelmia.

Ada jäi törmäyksen jälkeen vaan paikoilleen seisoimaan ja ihmettelemään. Jatkoi matkaa käskystä normaalisti, ehkä hieman varovaisemmin kuunnellen ohjeita. Mutta kotia asti päästiin, vaikka vauhti hieman loppua kohden hiljenikin. Mutta kokonaisuudessaan hyvä lenkki. Keskimääräiseen nopeuteen vaikutti varmasti mm. tämä pieni kaatuminen sekä pysähtelin ottamaan kuvia reitistä. Keskinopeus oli 8,93 km/h. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli 11,69 km/h. Enimmäisnopeus oli 28,59 km/h. Marka oli 5,17 km, aikaa kului 34:41, josta liikkumisaika oli 26:31. 

Kuvat on puhelinlaatua. Ja lisänä tällaiselle maastolle on myös asfaltti.

Malamuuttien jalostus

Koirien jalostaminen on asia, joka herättää paljon tunteita ja mielipiteitä. Malamuuttien osalta olen yrittänyt asioita ymmärtää, opetella ja minulle onkin ajan myötä herännyt paljon kysymyksiä ja ajatuksia aiheesta, joihin olen yrittänyt etsiä vastauksia ja miettiä perusteluja omille mielipiteille. Tietenkään omille mielipiteilleni en ole mitään faktatietoja perusteluiksi löytänyt, kunhan vain on mielipiteitä ja sillä selvä. Kuten myös muillakin on omat mielipiteet ja alaskanmalamuuttien kohdalla olen huomannut, että niitä mielipiteitä ihan oikeasti on todella paljon ja asiat ovat herättäneet niin paljon mielipiteitä, että malamuuttipiireissä tuntuu olevan toisiaan vihaavia ihmisiäkin paljon. Ja en kiellä sitäkään, etteikö kaikkea tätä seuratessani ja asioita selvitellessä ole itsellekin herännyt ajatuksia esimerkiksi kasvattajien ja heidän periaatteidensa suhteen ja tokihan voin myös tunnustaa, että Suomessa on kasvattajia, joilta en ikinä pentua ottaisi tai antaisi omia jalostukseen ihan kenelle tahansa. Sen verran on järkeä minullekin tullut. 

Terveystulokset ovat tärkeä osa jalostusta. On henkilöitä, ketkä eivät suostu käyttämään jalostukseen esimerkiksi muita kuin A tai B lonkkaisia koiria. Toiset taas eivät tunnu välittävän asiasta yhtään. Itsehän haaveilen Adan käyttämisestä jalostukseen, koska Adalla on paljon enemmän hyviä piirteitä jalostuksen kannalta kuin huonoja, joita mm. on C:n lonkat. Mutta Adankin lonkkia puolustaessa voin kertoa, että Limanin kanssa asiasta olen keskustellut, eikä Adalla mitään "sairautta" lonkissa ole, eikä Adalla nivelrikkoa ole. Joten pitkien pohdintojen jälkeen oikean puolison löytyessä, voisin hyvinkin Adalla teettää pennut. Mutta tässäkin asiassa vastaan tulee itsellä periaate, että uroksella on oltava esimerkiksi ne A:n lonkat. Lonkat ovat siis ainakin herättäneet paljon keskustelua malamuuttien jalostuksessa, koska nykyään näkee käytettävän ja syntyvän paljon C ja jopa D lonkkaisia koiria. 

Mikään ei kuitenkaan ole mustavalkoista, kuten ei myöskään terveystulosten kohdalla. Ja taas esimerkiksi otan lonkkatulokset. Mielestäni kyse ei ole aina vain pelkästään jalostettavan yksilön lonkista, vaan tarkateluun täytyisi vakavasti ottaa vanhempien ja isovanhempien ym lonkkien lisäksi esimerkiksi sisarten lonkat sekä se, onko kenties sisarukset periyttänyt minkälaisia lonkkia. Että eipä siis tämäkään asia ole mikään yksipiippuinen asia. 

Rodunomainen käyttö on herättänyt itsellä ajatuksia malamuuttien jalostuksessa ja yksi osa-alue rodunomaiseen käyttöön liittyen myös malamuutin koko ja sen kehitys. Mielestäni jo pelkästään jos miettii, että haluaa ottaa malamuutin, pitää olla valmis harrastamaan rodunomaisia lajeja. Koska emmehän me muuten voi viedä rotua eteenpäin ja kehittää sitä ottamalla huomioon myös rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Okei, emme ole itsekään mihinkään kisoihin vielä uskaltautuneet, mutta uskon senkin päivän joskus koittavan. Harrastamme kuitenkin vetourheilua säännöllisesti niin sulan maan lajien muodossa kuin talvella kicksparkilla ajellen. Mutta Suomessakin on paljon malamuutteja, joiden kanssa ei harrasteta rodulle ominaisia lajeja, mikä on minusta todella iso harmi! 

Lisäksi se koko. Rotumääritelmästä sanotaan: 

"Koska rodulla on luonnollinen koko, ei meillä hylätä koon perusteella. Suositeltavat kuormanveto koot ovat uroksille 63,5 cm ja 38,5 kg ja nartuille 58,5 cm ja 34 kg. Rotumääritelmä kuitenkin toteaa, ettei koko saa koskaan ylittää tärkeydessä tyyppiä, mittasuhteita tai toiminnallisa seikkoja. Vain kun koirat kaikissa näissä muissa suhteissa ovat samanarvoisia, pitäisi tuomarin valita lähinnä suosituskokoa oleva eläin! On tärkeää muistaa, että meidän oletetaan jalostavan malamuutteja - ei tanskandoggeja eikä siperianhuskyjä. Rotumääritelmä on muistuttamassa siitä mihin päämäärämme koon suhteen tulee suunnata."

alaskanmalamuuttiyhdistys

Tämä tuntuu nykypäivänä ikävä kyllä monelta unohtuvan ja etenkin näyttelykehissä tämän unohtuminen näkyy selkeämmin. Eräässä keskustelussa tätä aihetta käytiin läpi. Itse olen harmissani siitä, että isoja malamuutteja palkitaan entistä herkemmin parhaina (enkä tätä tarkoita nyt katkerana siitä, että minulla on suosituksen kokoinen malamuutti, joka ei näyttelyissä pärjää, koska vain isoja palkitaan vaan tästä voi tulla mielestäni käyttötarkoitusta kohtaan ihan oikea ongelma!), koska se tarkoittaa sitä, ettei rotumääritelmää noudateta. Itse arvostan malamuuttia käyttökoirana todella paljon ja isojen koirien arvostaminen tuhoaa mielestäni malamuutin alkuperäistä käyttötarkoitusta. Kumpi jaksaa paremmin työskennellä; keskikokoinen vai iso malamuutti? Toinen suunta, jonka monet ovat huomanneet, on pienten malamuuttien lisääntyminen. Se onkin myös todellinen huolenaihe. Koska kuten jo aiemmin lainasinkin "oletetaan jalostavan malamuutteja - ei tanskandoggeja eikä siperianhuskyjä". 

Alaskanmalamuutti on raskaan kuorman vetäjä, ei nopeuskoira. Ja itse ainakin haluaisin viedä malamuuttia eteenpäin ihan vain malamuuttina. Malamuutissa on nykyiselläänkin paljon hyviä piirteitä, joita ei minusta kannata liioittelemaan lähteä, koska sillä tavalla vain saadaan rotu pilattua, kuten ikävä kyllä on monelle muulle rodulle jo käynyt. 

Blogia päivitetty

Pitkästä aikaa päivittelin blogia ja tuli mm. nimi muutettua. Ulkoasua ja sivujen sisältöä on myös muutettu. Tiedot alkoivat olla jo melko vanhaa ja mielessä on kuitenkin jo uusia tavoitteita, osa vanhoista tavoitteista on saavutettu ja sivuista tarkoitus tehdä selkeämmät ja mukavammat lukea. Antakaa palautetta, koska itse tulee sokeaksi, eikä osaa muokata sivuja välttämättä sellaiseksi, että ne ulkopuolisen näkökulmasta olisi mukavat lukea. Tietysti myös toiveita kirjoitusten ja aiheiden suhteen otetaan vastaan! Blogin nimellä löytyy myös kaikki videot youtubesta malamuutintekeleet. 

Adan treeni 15.10.

Tälleen syyslomalla olen kunnostautunut oikein olan takaa koirien treenaamisen kanssa. Tänään oli siis vuorossa Ada.

Ada oli taas innokkaana lähtemään, kuten jokaisena treenipäivänä. Lähdettiin kokeilemaan ja katselemaan, miltä erilaiset reitistöt näyttävät, millaista maastoa on ja mistä pääsee mihinkin. Edelleen siis meidän reitti alkaa suoraan pihasta; pieni pätkä hiekkatietä, tullaan asfaltoidulle kevyen liikenteen väylälle, josta kilometrin päästä siirrytään metsäreiteille (lenkkipolut, metsäautotiet tai mitä lie ovatkaan). Kolme vuotta tässä ollaan asuttu ja nyt vasta olen kunnolla lähtenyt koirien kanssa erilaisia reitti vaihtoehtoja tutkimaan. Ei siihen onneksi pitkään mennyt.. Ja Ada on oikein oiva kaveri tutkimusretkille, koska se ihan oikeasti kuuntelee, mitä minä sanon. 

Tänään teimme kaksi ohitusta. Ensin samaan suuntaan oli kävelemässä äiti lastenvaunujen kanssa ja rinnalla kulki (ilmeisesti) mummo ja toinen lapsi eli siis kolme ihmistä rinnakkain. He eivät meitä huomanneet, joten Ada lähestyi heitä melko läheltä ohittaessaan, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa niin läheltä, että olisi iholle mennyt tai edes pyrkinyt. Mummo kuitenkin säikähti, mikä sieltä takaa tuli ja veti lapsen äkkiä lähelleen. Hymyilin ohittaessa ja jatkettiin vaan matkaa. (Olen aina ollut sitä mieltä, että etenkin jos tuolleen isosti rinnakkain on kuljettava, olisi hyvä ympäristöä seurata. Minä seuraan ympäristöä koko ajan, kun koiran kanssa työskennellään.)

Toinen ohitus tapahtui metsäreiteillä, kun mies lenkitti irti kahta shelttiään. Sheltit eivät iholle tulleet, vaikka kiinnostikin, mutta tottelivat miestä ja menivät hänen luokseen. Mies otti koirat kiinni ja meni sivuun, jotta me päästiin ohi. Adahan oli sitten hieman liian kiinnostunut ja pakko oli hieman päästä haistelemaan, mutta iholle ei ihan mennyt Adakaan ja kovasta komennuksesta jatkoi matkaa.

Reitti oli tänään täynnä mäkiä; suurimmaksi osaksi tuntui ylämäkiä olevan... Ja sen huomasi Adastakin. Matka ei kovin paljoa pidentynyt, mutta selkeästi oli Adalle rasittavampi reitti, kun loppua kohden vauhti hieman hiipui. Oli kyllä rankka reitti itsellekin... Ihan hikipäissään sai pyörää polkea apuna ylämäissä... 

Tänään Adan keskinopeus 5 km reitillä oli kuitenkin ihan hyvä ottaen huomioon, että oli rankka reitti. Keskinopeus oli 9,5 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,97 km/h. 

Taidanpa ottaa tavoitteeksi, että otan kuvia, minkälaisessa maastossa olemme viime aikoina kulkeneet.

Poikien treenit 14.10.

Tänään oli vuorossa sekä Rikin että Aslakin pyörälenkit. Ensin käytiin Rikin kanssa reilu 3 kilometriä pyöräilemässä, Riki pyörän vierellä juosten. Ollaan Rikin kanssa näin menty syksy, jotta saisin pojalle kuntoa kasvatettua ja painoa pidetty kurissa. Ja kun Rikillä ei yksi ole kovin suurta motivaatiota vetämiseen. Kyllä Riki kaverin kanssa juoksee, mutta ei yksin malta juosta pysähtelemättä. Rikille ollaankin saatu hyvin vauhtia ja 12,74 km/h keskimääräisellä liikkumisnopeudella, keskinopeus 11,07.

Aslakilla on myös ollut paljon pysähtelyjä ja poikien kanssa useimmiten turhauttaa jo pelkkä ajatus lenkille lähdöstä... Liian usein viime aikoina on Aslakinkin kanssa vedetty turhat höyryt pois ja sen jälkeen Aslakin olen ottanut myös pyörän rinnalle juoksemaan. Tänään en halunnut antaa periksi vaan kun minulla on vetokoira niin se nyt sitten saa ihan oikeasti olla vetokoira!

Ja niinpä lähdettiin lenkille periaatteella, että nythän ei pysähdytä ja sen mukaan tuli kyllä karjuttuakin käskyjä! Ja totta kai heti Aslak aloittaa pysähtelyt ja kohta tuli paskahätä, jota en huomannut vaan yritin jatkaa matkaa karjumalla käskyjä, mutta kun ei koira perässä sujuvasti tullutkaan niin huomasin lopulta, että siellähän se kyykkii. 

Lopulta Aslak alkoi uskomaan, että nyt ihan oikeasti mennään. Yritti toki useasti pysähtyä haistelemaan ympäristöä, mutta karjaisin niin kovasti komentoa, että säikähti ja jatkoi matkaa. Välillä olan yli vilkuili. Taisipa ohikulkijatkin hieman katsella, kun paineltiin menemään kovan käskyn saattelemana... Ikävä kyllä kaikki eivät välttämättä ymmärrä kovan komennuksen tarvetta, miksi niin teen. 

Loppujen lopuksi lenkki meni karjumisesta huolimatta hyvin. Tänään mentiin koko matka vetämällä (miten paljon pyörän kanssa vetämistä tapahtuukaan) ja vaikkei vauhti ihan päätä huimannut, oli Aslak pysähtymisyrityksiä lukuunottamatta tasainen kulkija, mutta suuntien kanssa oli hieman sekaisin. Aslak yritti ennakoida reittiä ja käsky piti toistaa useamman kerran ja koko ajan voimistaen, jotta lopulta teki mitä piti. Keskinopeus oli 9,49 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,66 km/h. 

Jospa se tästä lähtisi hiljalleen sujumaan. Eli jatketaan kovaa komentoa. 

Adan lokakuu

Lokakuu on puolessa välissä ja Ada on saanut extrahuomiota. Kaikkien kolmen koiran kanssa olemme käyneet pyöräilemässä (aloitin syyskuussa juoksemisen, mutta tajusin lopulta, ettei se vaan ole minun juttuni), mutta Adan kanssa olemme tehneet oikein onnistuneita vetolenkkejä. Ada on vetokoirana innokas ja kuuntelee, mitä hänelle sanoo. Ada on hiljalleen oppinut pitämään tasaista vauhtia yllä alun hötkyilyn jälkeen ja normaali lenkin vauhti on nykyään 10-11 km/h. Tänään vauhti kyllä tuntui kovemmalta, mutta ehkä se johtui siitä, että tänään oli oikeasti tasainen vauhti koko matkan, eikä sellaisia "nyt hieman kovempaa, ei jaksa enää, nyt jaksaa taas, nyt ei" -tyyliä. 

Adan kanssa ollaan pyöräilty extremereittiä. Muille se on varmaan ihan normaalia tyyliä, mutta me ollaan kuitenkin yleensä kevyen liikenteen väyliä ajeltu ja nyt mentiin metsäreiteille, joissa on epätasainen maasto, juuria tiellä ja paikoittain pehmeää hiekkaa. Mutta tuntuu, että haasteellisesta maastosta huolimatta, Adan vetointo on vaan parantunut entisestään. Tänään oli vuorossa myös enemmän käännöksiä poiketen normaalista reitistä ja Ada hienosti niistä suoriutui. Seuraavalla kerralla taas hieman muutoksia niin pysyy mielenkiinto hommassa molemmilla.

Puhelinkuva lenkin jälkeen

Ada kävi myös Joensuun eläinsuojeluyhdistyksen Koira!-tapahtumassa, jossa esiteltiin eri rotuja ja me siis olimme esittelemässä alaskanmalamuutteja. Ada oli taas vaihteeksi todella hieno neiti, joka kärsivällisesti odotti omaa vuoroaan ja otti vastaan jokaikisen rapsutuksen, jonka vain oli mahdollista saada. Muutama kävi ihan oikeasti yleisen esittelyn jälkeen vielä Adaan tutustumassa ja sain kertoa vielä tarkemmin elämästä malamuutin kanssa. 

SELFIE!

Ada on päässyt myös mätsäröimään. Pari viikkoa takaperin kävimme ensimmäisen kerran ja tutustuimme samalla kerralla uuteen tuttavuuteen ja hänen akitaan. Sen jälkeen olemmekin olleet yhdessä koiratapahtumissa. Mutta siis Ada ihastutti tuomarin ja tuomari kehui Adaa raamikkaaksi ja hyvän luoneen omaavaksi koiraksi ja ihasteli Adan häntää, mutta juoksu ei sujunut ihan niin mallikkaasti, joten Ada sai sinisen nauhan, mutta loppujen lopuksi oli kuitenkin aikuisten SIN4. 

Seuraavalla kerralla Adalla sujui juoksu todella hyvin, mutta kävi hieman ylikierroksilla, eikä oikein malttanut paikoillaan ensimmäisellä kierroksella seisoa, joten taas oli vuorossa sininen nauha. Parannettiin yhdessä otetta jatkossa ja Adasta tuli aikuisten SIN1 ja lopputuloksena vielä SIN BIS1!! On se hieno. 

Nyt jatketaan normaali elämistä harrastusten parissa. Mätsäreitä ei ole tiedossa, mutta muuta koiraohjelmaa on. Marraskuussa menen kasvattajan peruskurssille ja ilmoitinpahan Adan ja Aslakin marraskuun lopulle karhutestiin. Ja ohjelmassa on vielä myös viikon reissu Lappiin Adan ja Aslakin sekä toki myös miehen kanssa. Riki pääsee mummolaan viikoksi hoitoon. 

Mätsäreitä

Käytiin Aslakin kanssa muutamassa mätsärissä heinäkuun lopulla. Sen kummempia sijoituksia ei tullut. Muistaakseni tuli kaksi kertaa punainen ja kerran sininen nauha. Oli kuitenkin hyvää harjoitusta Aslakille. Osa mätsäreistä oli mukavia, yksi oli todella huonosti järjestetty ja ihmisetkin voisivat huomioida erinäisiä asioita mätsäreissä. Eräs asia, mikä minua on monta kertaa ärsyttänyt, on koirien leikittäminen kyseisissä tapahtumissa. Joissakin mätsäreissä jotkut pitävät paimensukuisia koiriaan irti ja heittelevät palloa tms ja totta kai minun leikkiä rakastavat koirat haluaisivat myös mukaan. Yhdessä, jossa oltiin, eräs vingutti palloaan omalle koiralleen meidän takana ja Aslak siitä kiinnostui hieman liikaakin. Lopulta tajusi asian, pahoitteli ja lopetti. Ja tämä tapahtui ihan kehän laidalla, vaikka itse emme olleet kehässä. 

Yleensä mätsäreissä viihtyy hyvin ja on tosiaan hyvää treeniä. Kuvissa Aslak ilman pohjavillaa.

Elokuu

Elokuussa näyttelyiden lisäksi kävimme vetolenkeillä ja Mauri kävi meillä kylässä pitkästä aikaa. Ensin sai Riki leikkiä Maurin kanssa ja lopulta uskalsimme Rikin laittaa tarhaan ja ottaa Aslakin tilalle. Yllätyimme taas melkoisesti lopputuloksesta! Aslak oli taas hieno poika ja leikki nätisti Maurin kanssa. Maurilla vaan meinasi välillä hermot mennä Aslakiin, mutta puutarhaletku viilenti tunteita. 

Ada ei päässyt leikkimään Maurin kanssa, koska aloitti juoksut muutamaa viikkoa liian aikaisin normaalista... Aivan yllättäen mies laittoi töihin viestiä, että nyt ne alkoi, vaikka syyskuussa piti vasta aloittaa. 

Kaiken lisäksi juoksut oli ilmeisesti välijuoksut, joten Adalla jäi ilmeisesti kiima kokonaan välistä. Ainakaan ei ollut samanlaista reaktiota Aslakiin kuin yleensä. Aslak totta kai rakasti kaikkia niin paljon, että Riki piti laittaa myös portin taakse. Mutta muut eivät sitten innostuneetkaan ihan niin paljoa kuin Aslak... 

Viimeisen viikon nukuimme taas erillään eli toinen yläkerrassa ja toinen kellarissa. Ja pari yötä lukuunottamatta Aslak antoi hyvin nukkua. 

Juoksuista onneksi selvittiin ja nyt odotellaan vielä viikon verran, että uskaltaa laittaa koirat samaan tilaan. 

Olemme tehneet uusia suunnitelmia ja tavoitteita. Lomasuunnitelmia loppuvuodelle olisi retki viikoksi lappiin Aslakin ja Adan kanssa ystäväperheen kanssa. Etsimme vielä sopivaa mökkiä. Lisäksi haluaisin kokeilla koirajuoksukisoihin osallistumista lokakuussa, mutta olen tällä hetkellä flunssassa, mikä haittaa treenaamista... Katsellaan nyt, mitä sitten loppujen lopuksi tehdään.

Jääpuikon Ada 2v 10kk <3