Syyskuun viimeiset vetotreeni!

Ada

Adan kanssa vetotreenit ovat olleet hyvin samanlaisia kuin ennenkin. Tavoitteena saada edelleen extremereiteille vauhtia. Viimeksi oli todella sumuista ja jopa oma mielikuvitus lähti seikkailemaan ja näin olevinaan mm. hirven reitin varrella. Vauhti on ollut 14-15 km/h ja matka n. 4,5-5 km. 

Taiga

Taiga pääsi ensimmäistä kertaa ensimmäisissä yhteistreeneissään. Taiga pääsi tekemään ns. babyvetoja. Matka oli suuntaansa muutama sata metriä ja Taiga joutui yksin vetämään kikkaria ensimmäistä kertaa. Eteen lähti juoksemaan toien koira ja suoran päässä oli palkkaaja. Lähettäjäkin meillä oli.

Ensin Taiga ei oikein tajunnut edellä juoksevaa koiraa. Minun piti kovasti huutaa perässä, että "mene, mene, suoraan, suoraan". Muutaman kymmenen metrin jälkeen Taiga tajusi homman jujun ja lähti juoksemaan laukalla. Potkin koko ajan vauhtia mukana. Taiga juoksi samaa vauhtia palkalle asti.

Odotimme, että kävelijät ehtivät alta pois ja samalla Taiga sai tehdä tuttavuutta toisen koiran kanssa. Toinen rakastui Taigaan ja lopulta Taiga jopa ärähti toiselle hieman, mutta oli kyllä heti valmis jatkamaan leikkiä. Toinen ei toisessa lähdössä alkuun meinannut malttaa edetä, mutta lähti nopeasti etenemään. Taiga lähti tällä kertaa heti etenemään laukalla ja tällä kertaa en yhtään vauhtia potkinut itse apuna. Hienosti edettiin palkalle asti. 

Aslak

Aslak on viime viikkoina vetänyt huonosti ja vauhti on ollut matala. Otin jopa välillä Aslakin juoksemaan vain pyörän vierellä, jotta sain Aslakin juoksemaan koko matkan sopivalla ravilla. Tällä kertaa Aslak pääsi yhteistreeneihin mukaan ja meno olikin hyvin erilaista. Kierroksia Aslak keräsi taas alkuun, mutta lähettäjänä totesi kokenut harrastaja, jolla itsellään on dobermanneja. Hän käsitteli ja sieti Aslakia hyvin ja rauhallisesti, vaikka Aslak kuumuikin hieman.

Aslak lähti todella hyvällä laukalla, mutta heti parinkymmenen metrin päässä eteen ilmsetyi sauvakävelijä! Ihmettelimme, että eikö hän oikeasti huomannut kahta meidänn eteen lähtenyttä koirakkoa! Kun me Aslakin kanssa hänet ohitimme (ja Aslak ohittikin hienosti), nainen tuntui ihan säikähtävän meitä! Aslak onneksi jatkoi hienosti matkaa, vaikka kohta muuttikin vauhdin raville. Pari kertaa piti päästä merkkaamaan ja lopulta kakankin teki, mutta hienosti kokonaisuudessaan Aslak eteni; välillä vauhdikkaalla ravilla, välillä kovalla laukalla. Jopa alamäet menimme 24 km/h nopeudella. Kokonaiskeskinopeus oli reilu 15 km/h, mikä oli todella kova suoritus verrattuna viime viikkoisiin suorituksiin. Ohituksia emme tehneet tällä kertaa, mutta minulle riittikin se, että saimma Aslakin etenemään hyvällä vauhdilla. Minusta on myös todella hienoa, että treeniporukka ymmärtää sen, että Aslak ei tule toimeen kaikkien koirien kanssa ja kuumuu lähdössä, kuten muutkin. Totta kai minulle itsellenikin on tärkeää, että vahinkoja ei satu, joten pidän Aslakin sivummalla ja teen ohitukset varmasti. 

Näistä treeneistä on hyvä jatkaa!

Kalliojärven kierros 30.9.2017

Tänään kävimme taas harjoittelemassa tulevia vaelluksia varten. Tälläkin kertaa kohde oli läheltä eli Joensuussa Kalliojärven kierros. Reitti oli vain 3,5 kilometriä pitkä, mutta maasto oli todella epätasaista: kivikkoista, märkää, pitkospuita, paljon mäkiä. Silti olen yllättynyt, että olisin kyllä jaksanut pidemmänkin matkan kävellä helposti samanlaisessa maastossa! Vauhti oli melko hidas, kun pentu säntäili välillä minne sattui ja jäi katselemaan, kun tulimme Aslakin kanssa perässä. Mies totesi, että ei ehtinyt paljoa maisemista nauttimaan... Itsellä oli kyllä oikein mukava retki! Aslak käveli hienosti edellä ja toki merkkaillen, mutta luki ja kuunteli myös minua hienosti ja pääsimme hienosti mäet ylös ja alas.

Kesäkauden viimeinen aksatreeni

Kesä meni vauhdilla ja koitti viimeinen pienryhmän treenikerta. Edellinen kerta jätettiin välistä, koska halusin pitää edes pari viikkoa taukoa lajista, jotta saisimme pakan taas kasaan. Tarkoitus oli nytkin lähteä ihan vain kerran juoksemaan rata läpi, kun oli oman pienryhmän möllikisat, mutta niin vaan siinä kävi, että puihinhan se meni ja pakkohan sitä oli treenata. 

Suurin ongelma oli lähinnä oma asenteeni. Minua ahdisti ajatus koko lajista jo hallille ajaessa. Jopa hieman kauhistuin tätä tunnetta, koska olemme päässeet jo syvälle lajiin vuoden aikana ja nauttinut sekä kehitytty lajissa lyhyessä ajassa paljon. Tämäpä se varmasti onkin lisännyt kilpailuhenkisyyttäni entisestään ja odotukset ovat kasvaneet liian suureksi, mikä johti tähän niin sanottuun burn outiin lajin suhteen. Möllitkin menivät puihin lähinnä oman asenteeni takia. Rata oli vaikeahko. Ensin suunnittelin tekeväni pari japanilaista , mutta heti Adan lähdettyä liikkeelle tajusin, että en ehdikään, joten lennosta suunnitelmat muuttui. Alkuun homma oli vain suorittamista, mutta onneksi kohta jo rupesin Adaakin kehumaan ja sain hieman positiivisuuttakin mukaan, joten Adakin lähti etenemään paremmin. 

Radalla oli monia vaikeita kohtia alun lisäksi. Oli monta kohtaa, joissa oli houkutus mennä väärälle esteelle tai väärään putkenpäähän. Ada meni kuitenkin aina oikealle esteelle, vaikka ohjasinkin kerran väärältä puolelta aitaa. Radalla oli paljon takaakiertoja, joissa Ada on onneksi kehittynyt paljon. Kepeille oli vaikea kulma, mutta Ada haki kepit hyvin heti ensimmäisellä kerralla. Möllikisassa kepeiltä lähtö ei onnistunut, koska emme olleet aiemmin tehneet samanlaista kepeiltä poistumista. Piti ehtiä tekemään persjättö keppien jälkeen, mutta en ehtinyt. Loppu menikin jo paremmin, vaikka muuria Ada jostain syystä epäröi. Ada jopa meni pimeään putkenpäähän, joka on ollut tähän asti todella haastavaa Adalle. 

Toisella kierroksella treenasimme haastavat kohdat kuntoon. Sain nyt tehtyä heti ensimmäisellä kerralla japanilaiset kunnolla ja teimme ne heti toisenkin kerran peräkkäin ja kuulema meni jopa ensimmäistä kertaa paremmin. Ei jääty liikaa hinkkaamaan ja jatkettiin eteenpäin. Seuraava treenin paikka olikin kepit. Edelleen Ada haki kepit todella hyvin, mutta pääpointti olikin poistumisen harjoittelussa. Mutta kas kummaa. Nyt kun itsekin keskittyi paremmin ja asenne ei ollut niin masentunut, saimme heti ensimmäisellä kerralla valssilla käännettyä suunnan ja toisella kerralla kokeilin ihan kokeilemisen "ilosta" persjättöä, kun huomasimme, että saan jo hieman edettyä Adan edellä kepeillä. Ja persjättö toimi myös todella hyvin! Persjättöä harjoittelimme myös seuraavassa pätkässä, jossa oli aitaa aidan perään eri suuntiin. Itse piti juosta ja päästä edelle ja ohjata samalla Ada takaa sivulle aidan yli ja jatkamaan samaan suuntaan. Putken päänkin Ada haki taas, vaikka ei suoraa näkymää sinne edelleenkään ollut. 

Ada oli siis aivan loistava. Itselle tuntui tuo parin viikon tauko tehneen vain huonoa. Asenne oli todellakin niin masentunut kuin vain voi olla. Olin todella pessimisti, enkä osannut yhtään järkevästi ajatella yhtään mitään. Kyllähän Ada osaa, mutta itse kaipaan treeniä ja tokihan Ada kaipaa vain kokemusta lisää. Aikaa siis molemmat tarvitaan. Lisäksi omaan asenteeseen on tultava muutos. On vain ymmärrettävä, että kaikkea ei pidä ottaa vakavasti, pidetään hauskaa ja jos aina ei voi onnistua, mutta hauskaa silti voi olla. 

Yhteistreeniä!

Piiiitkästä aikaa lähdin valjakkohiihtäjien yhteistreeneihin Lykynlammelle. Mukaan lähti tiistaina juoksunsa aloittanut Ada, mutta jo somessa käytyjen keskustelujen perusteella ketään ei haitannut juoksunarttujen läsnäolo! Pisteet porukalle siitä! Monissa lajeissa kuitenkin urosten omistajat ovat sitä mieltä, että juoksunarttujen läsnäolo pilaa oman koiran suorituksen. 

Pakko on huoltaa viikonlopun aikana kikkari! Likaa on niin paljon joka välissä, että esimerkiksi renkaan paikalleen laittaminen oli todella hankalaa! Kikkaria kootessani Ada oli jo valjaat päällä, hihna pannassa kiinni, hihna vetokoukussa ja koira takakontissa istuen. Ihmiset tulivat moikkaamaan ja Adahan heti hyppäsi autosta pois ja kävi moikkaamassa kaikki ja herkkuja kerjäämässä. Hiljainen ja rauhallinen neiti oli. Välillä komensin takaisin takakonttiin ja kohta taas hyppäsi moikkaamaan muita. 

Kun sain kikkarin valmiiksi ja muutkin olivat saapuneet paikalle, otin Adan autosta ja laitoin liinaan kiinni, joka jo kikkarissa kiinni oli. Alkoi hirveä älämölö! Treenikaverit kääntyivät katsomaan ja ihmettelemään, ohikulkijat naureskelivat kävellessään ohi. Ada oli todella innokkaana lähdössä ja itse sain kovasti tehdä töitä, että sain pidettyä kikkarin ja Adan paikallaan. Kikkarin jarrut pohjassa meinaa sivuluisuun lähteä ja kovasti piti komentaa. Adalle oli kova paikka katsoa, kun toiset lähti edeltä reitille. Joku kysyi, pitääkö pitää lähdössä kiinni. Ada ei todennäköisesti tykkäisi, jos vieras menisi siinä mielentilassa kiinni pitämään, joten totesin vain, että kyllä se siitä eteenpäin lähtee. Ja lähtikin. Maksiminopeus oli 27,56 km/h. Alamäissä nopeasti vilkaisin bikecomputeria ja näin lukeman 22 ja risat km/h. Adan kanssa uskalsin ottaa riskin ja antaa nopeutta alamäkiin. Keskinopeus oli kuitenkin 15 km/h paikkeilla. Ada meni alkuun todella vauhdikkaasti, mutta teimme ohituksen ja Ada yllättäen (ei siis niinkään) alkoi hidastamaan vauhtia. Laukalla mentiin edelleen välillä ja reipasta ravia mentiin, mutta hieman piti kuunnella, mitä takana tapahtuu. Ylämäet juoksin (rajansa silläkin, mihin oma kunto vielä yltää; potkuttelu on minusta rankempaa kuin juokseminen). 

Loppusuoralla Ada lähinnä hengaili. Meille huudettiin ja Adaa kutsuttiin, mutta ei se Adaa vierailta ainakaan auttanut. En sitten tiedä, jos mies olisi ollut vastassa tai parashan olisi ollut, jos Ada olisi tiennyt maalissa jonkun huippu palkan olevan. Mutta ihan vain rapsutuksia oli vastassa. 

Ada oli treeneissä oikein rentouttava ja mukava treenikaveri. Ada juoksi hyvin, kuunteli hyvin, käyttäytyi hyvin niin reitillä kuin hengailemassakin. Ensi kerralla lähtee Taiga mukaan harjoittelemaan tekniikkaa. Ada saa silloinkin tehdä suurimman työn, mutta Taigan kanssa keskitytään lyhyellä matkalla mm. etenemiseen. 

Saattaa muuten joutua suksetkin ostamaan jossain vaiheessa.... 

Lykynlampi 20.9.2017

Kävimme Lykynlammella kävelemässä muutama kilometri. Tavoitteena minulla oli tutustuttaa mies reittiin, jotta pääsisimme yhdessä koiria ajattamaan ja saisin mieheni mukaan valjakkohommiin. Jotta lenkki ei lyhyydellään ihan turha ollut, spurttasimme jokaisen ylämäen. Kulku oli helppoa, vaikka itsekään en paljoa yleensä kävelemistä tai juoksemista harrasta, mutta toki jonkinlainen peruskunto on, kun agilitya harrastetaan ja jonkin verran vetolenkilläkin töitä joutuu tekemään. 

Taiga olisi usein halunnut kävellä lähempänä Aslakia, mutta mies käskytti Taigan kuitenkin aina toiseen reunaan kuin missä kuljin Aslakin kanssa. Taigakin melko hyvin kuunteli käskyjä, vaikka ei aina malttanut Aslakista kaukana pysyä.

Kävimme vielä makkaraa paistamassa. Sidoimme koirat siksi aikaa puuhun ja Aslak rauhoittui nopeasti makaamaan, kun taas Taigalla oli enemmän vaikeuksia rauhoittua. Makkarat toki annettiin myös koirille. 

Meillä on tavoitteena lähteä kokeilemaan vaellusta syksyn aikana. Kokeillaan ensin päiväreissuja ja ollaan tutkittu netin syövereistä Pohjois-Karjalan reitistöjä ja tutuilta olen kysellyt myös vinkkejä. Tällä hetkellä Patvinsuo ja Ruunaa todennäköisesti houkuttaa itseä eniten. Ehkä sitten joskus myös yön yli vaelluksiakin uskaltaisi kokeilla. 

Valokuvat ovat puhelimen laatua.

Agilitykisat 16.-17.9.2017

Joensuussa oli agilitykisat viime viikonloppuna, johon osallistuimme Adan kanssa neljän radan verran; lauantaina kaksi agilityrataa ja sunnuntaina agility- sekä hyppyrata. 

Ensimmäinen agilityrata meni melko penkin alle... Hajut vei perässään ja Ada kiersi ja kaarti, kunnes kääntyi oikeaan suuntaan. Otrimme radalta heti ensimmäisenä hylyn, kun yritin ohjata Adan toisesta kaarevasta putkesta suoraan vastakkaiseen putkenpäähän. En tiedä, mitä tapahtui, mitä tein väärin, koska yhtäkkiä Ada hyppäsikin viereisen aidan yli... Ada teki puomin pysäytyksen täydellisesti. Seuraava ongelma oli kepeillä, kun nenä meinasi viedä mennessään. Kepit meni vasta kolmannella ja seuraavana olevaa rengasta Ada ei mennyt läpi edes sillä kolmannella yrityksellä ja loppusuoralla oleva keinu meni melko vauhdikkaasti. 

Kuva Roosa Tykkyläinen

Toisesta agilityradasta odotin hylättyä, kun pelkäsin, ettei Ada suostu keinua tekemään. Kuitenkin keinu tehtiin oikein rauhassa onnistuneesti. Kepit meni toisella yrityksellä ja taas seuraavana ollut rengas tehtiin ensimmäisellä yrittämisellä! Harmi vain, että putkivarmakoira ei ole enää niin putkivarma vaan juoksi putken takaa. Tuli kuitenkin takaisin luokse, eikä ehtinyt hylättyä tulla. Loppu menikin ihan hyvin ja saimme vain sen 10 virhepistettä, mutta yliaikaa tulikin reippaasti n. 20 sekuntia. 

Kuva Roosa Tykkyläinen

Seuraava päivä alkoi jo hieman paremmin hyppyradalla. Saatiin oikein mallikas suoritus tehtyä. Varmistin putkeen menot ja kepeilläkin varmistin hokemalla keppejä, vaikka tästä piti päästä pois. Nenä kuitenkin edelleen vei, joten ilman varmistamista olisi todennäköisesti joka radalla virheet tehty kepeiltä. Muuten täydellinen rata saatiin pilattua juoksemalla renkaan ohi. Videolta näkyy, kuinka Ada juoksi suoraan rengasta kohti, mutta viime tipassa väisti. Ehdin saada Adan pysäytettyä juuri ennen viimeistä aitaa ja saimme radalta tuloksen viidellä virhepisteellä ja n. 10 sekunnin yliajalla. 

Kuva Roosa Tykkyläinen

Viimeinen agilityrata sitten viimeistelikin koko viikonlopun ongelmat. Rata alkoi hienosti. Tehtiin keinu ja puomin pysäytys jälleen kerran onnistui täydellisesti. Kepitkin tehtiin ensimmäisellä kerralla. Mutta sitten en taaskaan tiedä, mitä tapahtui... Persjätöt A:n jälkeen on aina toimineet meillä hyvin ja tälläkin kertaa olin tekemässä saman, mutta Ada päättikin minun siirtyessä vasemmalta puolelta oikealle hypätä takanani ennen kontaktialuetta vasemmalle! Ada ei ole moista tehnyt varmaan koskaan! Itsellä meni pasmat sekaisin rataa jatkaessa en saanut aidan jälkeen ohjattua Adaa putkeen ja putkesta Ada kääntyo n. 45 astetta vasemmalle pituudelle, vaikka putkesta olisi pitänyt suoraan jatkaa muurille ja viimeiselle aidalle. Itsekin juoksin putken oikealla puolella, enkä tajunnut varmistaa Adan jatkamisen suoraan, joten en ehtinyt reagoida ajoissa. Joten hylkyhän siitäkin sitten tuli.

Päätin kisojen jälkeen, että ehkä on aika pitää taukoa agilitysta Adan kanssa. Ei sen pidempään kuin muutama viikko. Meidän piti olla menossa lauantaina vetokisoihin, mutta kisat peruttiinkin. Keskitytään nyt kuitenkin hetki ihan vain vetotouhuihin. Ensi viikolla on kesäkauden viimeinen pienryhmä ja ajattelin kuitenkin käydä yhden kerran juoksemassa radan läpi pienryhmän omissa möllikisoissa. Sen jälkeen yritän malttaa vielä pari viikkoa taukoa pitää, kun alkaa uusi pienryhmä ja seuraavalla viikolla olisikin treenipalaveri. Katsotaan sitten mitä tapahtuu agilitykentällä. 

Treeniä, treeniä, treeniä!

Viime aikoina on niin paljon ollut kaikkea tekemistä, että blogin päivitys on jäänyt viime viikkoina unohduksiin. Silloin, kun olisi ollut aikaa, on halunnut vain ottaa rennosti ja lepäillä. 

Agility

Taigan pentuagilityn jatkokurssi sai päätöksensä. Seuraavaksi aloitellaan lokakuun alussa pienryhmässä, jossa jatkaa kaikki kurssilla olleet koirakot. Kouluttajana on sama henkilö, mutta hänen kaverikseen tulee toinen henkilö, jonka kanssa vuoroviikoin kouluttavat. 

Kurssilla vielä opittuja ohjauskuvioita: takaaleikkaus /viskileikkaus, niisto, niistosokkari, sylivekki, sylivekkipersjättö, sylikäännös ja poispäinkäännös. Taiga oli puolet jatkokurssista juoksuissa, mikä vaikutti Taigan treenaukseen, mutta opimme kuitenkin kaikki ohjauskuviot. Osa oli itselle helpompia ja sujuvampia, mutta osa ei taas tuntunut luontevilta ollenkaan. Taigan keskittyminen oli myös huonoa ja mörköili todella paljon, mutta juoksujen loputtua treenit sujuivat ihan erilaisella motivaatiolla ja Taiga teki todella hienoja suorituksia ja tarttui ohjauksiiin hienosti. Mörköilykin väheni ja saimme pitkiäkin ratoja aikaiseksi. 

Tänään kävimme uudella kentällä, uusien ihmisten kanssa treenailemassa. Taiga ensin mörköili ja kouluttaja herkkujen avulla yritti saada Taigan luottamusta. Lopulta Taiga tykästyi kouluttajaan niin paljon, että juoksi minunkin ohi suoraan kouluttajan luokse. Käytimme meille jo ennalta tuttuja ohjauskuvioita. Radalla oli 29 estettä, mutta palkkasin välillä Taigaa. Radalla oli myös puomi, jota teimme ensimmäisen kerran radalla. Taiga jokaisella kerralla juoksi ensin puomin ohi, mutta toisella kerralla ohjasin tarkemmin puomille ja juoksi loppuun asti. Myös A-este oli radalla. Tiistaina Taiga teki ensimmäisen kerran edes ison A:n ja tällä kertaa Taiga (taas ensimmäisen kerran ohijuoksun jälkeen) juoksi jopa luontevasti A:n yli. Myös keinua päätimme kokeilla alusta loppuun ja keinu onnistuikin hyvin lukuunottamatta sitä, että Taiga ei osannut varoa yhtään keinun laskeutumista vaan juoksi päähän asti ja tömähti alas. Ada olisi säikähtänyt moisesta suorituksesta, mutta Taiga halusi aina vain uudestaan ja uudestaan keinulle. Toisella kierroksella Taiga oli selkeästi väsyneempi ja sain tehdä enemmän töitä pitääkseni kontaktin minussa. Kouluttajalta kävi koko ajan herkkuja kerjäämässä, eikä halunnut lähdössä odottaa. Välillä Taiga myös muutaman esteen jälkeen päätti vain juosta seuraavan ohi. Mutta en epäile, etteikö Taigasta hieno aksakoira tulisi. Toivotaan vaan, että terveystulokset antaa myöten jatkaa lajia.

Adan kanssa on käyty joka viikko treeneissä. Adasta on muotoutunut erittäin sosiaalinen tapaus treeneissä. Ada hakee rapsutuksia ja huomiota myös muilta treeneissä. Ollaan Adan kanssa opeteltu samoja ohjauksia kuin Taigan kanssa. Treeneissä on kouluttajilta normaalia haastamista ollut ja ollaan saatu vastattua hyvin haasteisiin.

Adan kanssa käytiin oman seuran kisoissa viikko sitten. Radat olivat todella suoria ja Ada sai vauhtia todella paljon. Ensimmäiseltä agilityradalta saatiin hylätty, kun Ada juoksi kaarevan putken ohi tervehtimään toimiston väkeä. Kun sain Adan takaisin luokseni, Ada juoksi väärään putkenpäähän. Muuten rata meni todella hienosti. Toiselta agilityradalta tuli 10 virhepistettä, kun varmistin keppejä liikaa ja kepit olivat melkein viimeisenä. Kepeillä en jaksanut enää juosta ja puhua samaan aikaan ja happi meinasi loppua, joten kun en itse jaksanut enää toistaa keppiä, myös Ada keskeytti. Lähellä oli myös, että olisi kontaktivirhe tullut keinulta, kun Ada meinasi hypätä keinulle mennessä kontaktialueen yli. Viimeisenä oli hyppyrata, joka oli muuten täydellinen ja alitettiin ihanneaikakin 14 sekunnilla, mutta Ada tiputti riman! Koskaan ei kisoissa Ada ole moista tehnyt... Mutta Ada irtosi todella hyvin viimeisellä suoralla ja itse vaan huusin perässä "mene, mene" ja Adahan meni! Eli kuitenkin hyvät kisat ja tavoitteena oli vauhtia saada ja sitähän saatiin.

Viikon päästä olisi taas kisat, mutta jännätään alkaako Adalla juoksut vai ei... 

Vetoa

Ollaan vetohommia treenailtu lähinnä Adan ja Aslakin kanssa. Kun Taigalla oli juoksut, Aslak juoksi todella kovaa, kun oli toki kiire kotiin Taigan luokse. Nyt juoksujen jälkeen ollaan pari kertaa käyty vetolenkillä Aslakin kanssa, mutta Aslakilla ei ole ollut kiire. Mietin, että taidan seuraavan kerran ottaa Aslakin pyörän rinnalle juoksemaan, jotta saisin vauhtia Aslakiin.

Adan kanssa ollaan vieläkin maksimissaan 3,5 kilometrin vetolenkkiä tehty. Vauhti on ollut keskimäärin 18 km/h. Viimeksi kuitenkin vauhti oli rauhallisempi, noin 14-15 km/h. Ollaan viikko pidetty taukoa vetohommista ja huomenna ajattelin kokeilla taas. Parin viikon päästä olisi kisat, johon olen suunnitellut ilmoittautua. 

Kaverikoira

Rikin kanssa käytiin ensimmäinen itsenäinen kaverikoirakäynti tekemässä. Rikistä muutama kysyi, että onko vielä miten nuori koira ja hämmästyivät, kun kerroin kuusi vuotta olevan. Riki vain osaa hyvin käyttäytyä kuin pentu...

Hengailua

Muuten ollaan koirien kanssa hengailtu. Sohvalla löhöilty yhdessä ja vapaana juoksutettu omalla pihalla.