Syyskuun viimeiset vetotreeni!

Ada

Adan kanssa vetotreenit ovat olleet hyvin samanlaisia kuin ennenkin. Tavoitteena saada edelleen extremereiteille vauhtia. Viimeksi oli todella sumuista ja jopa oma mielikuvitus lähti seikkailemaan ja näin olevinaan mm. hirven reitin varrella. Vauhti on ollut 14-15 km/h ja matka n. 4,5-5 km. 

Taiga

Taiga pääsi ensimmäistä kertaa ensimmäisissä yhteistreeneissään. Taiga pääsi tekemään ns. babyvetoja. Matka oli suuntaansa muutama sata metriä ja Taiga joutui yksin vetämään kikkaria ensimmäistä kertaa. Eteen lähti juoksemaan toien koira ja suoran päässä oli palkkaaja. Lähettäjäkin meillä oli.

Ensin Taiga ei oikein tajunnut edellä juoksevaa koiraa. Minun piti kovasti huutaa perässä, että "mene, mene, suoraan, suoraan". Muutaman kymmenen metrin jälkeen Taiga tajusi homman jujun ja lähti juoksemaan laukalla. Potkin koko ajan vauhtia mukana. Taiga juoksi samaa vauhtia palkalle asti.

Odotimme, että kävelijät ehtivät alta pois ja samalla Taiga sai tehdä tuttavuutta toisen koiran kanssa. Toinen rakastui Taigaan ja lopulta Taiga jopa ärähti toiselle hieman, mutta oli kyllä heti valmis jatkamaan leikkiä. Toinen ei toisessa lähdössä alkuun meinannut malttaa edetä, mutta lähti nopeasti etenemään. Taiga lähti tällä kertaa heti etenemään laukalla ja tällä kertaa en yhtään vauhtia potkinut itse apuna. Hienosti edettiin palkalle asti. 

Aslak

Aslak on viime viikkoina vetänyt huonosti ja vauhti on ollut matala. Otin jopa välillä Aslakin juoksemaan vain pyörän vierellä, jotta sain Aslakin juoksemaan koko matkan sopivalla ravilla. Tällä kertaa Aslak pääsi yhteistreeneihin mukaan ja meno olikin hyvin erilaista. Kierroksia Aslak keräsi taas alkuun, mutta lähettäjänä totesi kokenut harrastaja, jolla itsellään on dobermanneja. Hän käsitteli ja sieti Aslakia hyvin ja rauhallisesti, vaikka Aslak kuumuikin hieman.

Aslak lähti todella hyvällä laukalla, mutta heti parinkymmenen metrin päässä eteen ilmsetyi sauvakävelijä! Ihmettelimme, että eikö hän oikeasti huomannut kahta meidänn eteen lähtenyttä koirakkoa! Kun me Aslakin kanssa hänet ohitimme (ja Aslak ohittikin hienosti), nainen tuntui ihan säikähtävän meitä! Aslak onneksi jatkoi hienosti matkaa, vaikka kohta muuttikin vauhdin raville. Pari kertaa piti päästä merkkaamaan ja lopulta kakankin teki, mutta hienosti kokonaisuudessaan Aslak eteni; välillä vauhdikkaalla ravilla, välillä kovalla laukalla. Jopa alamäet menimme 24 km/h nopeudella. Kokonaiskeskinopeus oli reilu 15 km/h, mikä oli todella kova suoritus verrattuna viime viikkoisiin suorituksiin. Ohituksia emme tehneet tällä kertaa, mutta minulle riittikin se, että saimma Aslakin etenemään hyvällä vauhdilla. Minusta on myös todella hienoa, että treeniporukka ymmärtää sen, että Aslak ei tule toimeen kaikkien koirien kanssa ja kuumuu lähdössä, kuten muutkin. Totta kai minulle itsellenikin on tärkeää, että vahinkoja ei satu, joten pidän Aslakin sivummalla ja teen ohitukset varmasti. 

Näistä treeneistä on hyvä jatkaa!