Yhteistreeniä!

Piiiitkästä aikaa lähdin valjakkohiihtäjien yhteistreeneihin Lykynlammelle. Mukaan lähti tiistaina juoksunsa aloittanut Ada, mutta jo somessa käytyjen keskustelujen perusteella ketään ei haitannut juoksunarttujen läsnäolo! Pisteet porukalle siitä! Monissa lajeissa kuitenkin urosten omistajat ovat sitä mieltä, että juoksunarttujen läsnäolo pilaa oman koiran suorituksen. 

Pakko on huoltaa viikonlopun aikana kikkari! Likaa on niin paljon joka välissä, että esimerkiksi renkaan paikalleen laittaminen oli todella hankalaa! Kikkaria kootessani Ada oli jo valjaat päällä, hihna pannassa kiinni, hihna vetokoukussa ja koira takakontissa istuen. Ihmiset tulivat moikkaamaan ja Adahan heti hyppäsi autosta pois ja kävi moikkaamassa kaikki ja herkkuja kerjäämässä. Hiljainen ja rauhallinen neiti oli. Välillä komensin takaisin takakonttiin ja kohta taas hyppäsi moikkaamaan muita. 

Kun sain kikkarin valmiiksi ja muutkin olivat saapuneet paikalle, otin Adan autosta ja laitoin liinaan kiinni, joka jo kikkarissa kiinni oli. Alkoi hirveä älämölö! Treenikaverit kääntyivät katsomaan ja ihmettelemään, ohikulkijat naureskelivat kävellessään ohi. Ada oli todella innokkaana lähdössä ja itse sain kovasti tehdä töitä, että sain pidettyä kikkarin ja Adan paikallaan. Kikkarin jarrut pohjassa meinaa sivuluisuun lähteä ja kovasti piti komentaa. Adalle oli kova paikka katsoa, kun toiset lähti edeltä reitille. Joku kysyi, pitääkö pitää lähdössä kiinni. Ada ei todennäköisesti tykkäisi, jos vieras menisi siinä mielentilassa kiinni pitämään, joten totesin vain, että kyllä se siitä eteenpäin lähtee. Ja lähtikin. Maksiminopeus oli 27,56 km/h. Alamäissä nopeasti vilkaisin bikecomputeria ja näin lukeman 22 ja risat km/h. Adan kanssa uskalsin ottaa riskin ja antaa nopeutta alamäkiin. Keskinopeus oli kuitenkin 15 km/h paikkeilla. Ada meni alkuun todella vauhdikkaasti, mutta teimme ohituksen ja Ada yllättäen (ei siis niinkään) alkoi hidastamaan vauhtia. Laukalla mentiin edelleen välillä ja reipasta ravia mentiin, mutta hieman piti kuunnella, mitä takana tapahtuu. Ylämäet juoksin (rajansa silläkin, mihin oma kunto vielä yltää; potkuttelu on minusta rankempaa kuin juokseminen). 

Loppusuoralla Ada lähinnä hengaili. Meille huudettiin ja Adaa kutsuttiin, mutta ei se Adaa vierailta ainakaan auttanut. En sitten tiedä, jos mies olisi ollut vastassa tai parashan olisi ollut, jos Ada olisi tiennyt maalissa jonkun huippu palkan olevan. Mutta ihan vain rapsutuksia oli vastassa. 

Ada oli treeneissä oikein rentouttava ja mukava treenikaveri. Ada juoksi hyvin, kuunteli hyvin, käyttäytyi hyvin niin reitillä kuin hengailemassakin. Ensi kerralla lähtee Taiga mukaan harjoittelemaan tekniikkaa. Ada saa silloinkin tehdä suurimman työn, mutta Taigan kanssa keskitytään lyhyellä matkalla mm. etenemiseen. 

Saattaa muuten joutua suksetkin ostamaan jossain vaiheessa....