Monipuolista treenaamista

Tällä viikolla on treenit muodostunut monesta eri lajista. Jotta en sotkisi ketään enkä mitään, aion kertoa treenistä laji kerrallaan. 

Vetourheilu

Maanantaina kävimme Aslakin kanssa vetolenkillä. Saimme rauhassa ajella ja vain yksi koirakko tuli meitä vastaan ja sekin oli juuri siirtymässä tien toiselle reunalle. Onneksi välissä oli penkka, koska Aslakhan olisi halunnut mennä toisen luo ja pikkuisen rähisi. Pysyin itse jopa rauhallisena ja nykäisin Aslakin valjaista oikeaan suuntaan. Mitään ihmeellisyyksiä ei muuten lenkillä tullutkaan. Olimme pitkästä aikaa kyseisellä reitillä ja Aslak oli hieman liikaa hajujen perään. Sports tracker antoi kuitenkin keskinopeudeksi 9,1 km/h 3,48 kilometrin matkalla. 

Adan ja Aslakin kanssa lähdimme vetolenkille torstaina. Olin todella iloinen lenkistä! Ada ja Riki kulkivat yhdessä todella hyvin. Pari kertaa meinasivat mennä omille reiteille, mutta sain käskytettyä koirat takaisin oikeaan suuntaan. Kerran Ada veti Rikin oikeaan suuntaan, vaikka Riki yrittikin toista reittiä. Teimme myös ohituksia. Suurin osa ohituksista oli ihmisten ohituksia ja ne menivät hienosti. Liikuimme väylän reunalta toiselle ja molemmat koirat kuuntelivat käskyjä hyvin. Kerran ohitimme pari koirakkoa. Olimme juuri heidän perässään saapumassa T-risteykseen ja siitä kääntymässä samaan suuntaan, joten koirakot jäivät sivummalle odottamaan, että pääsimme nopeampina edelle. Olin todella otettu tästä toiminnasta, koska valitettavasti suurin osa lenkkeilijöistä ja koirakoista eivät todellakaan meitä väistä. Ada paineli todella hienosti höyryveturina eteenpäin tasaisella nopeudella Riki rinnallaan. Keskinopeus pysyi koko lenkin ajan vähintään 10 km/h ja lopullinen keskinopeus olikin 10,4 km/h 4,83 kilometrin matkalla. 

Perjantaina olikin tiet hiekoitettu, joten treenit jäi siihen... Huomiselle kuitenkin kasvatin omistajien kanssa sovittiin kimppatreeniä jäälle. Sitä odotellessa!

Agility

Tänään kävimme Adan kanssa taas treenaamassa agilitya. Hajut vei Adan huomion ja neiti tuntui kyllästyvän heti, jos teimme liikaa samaa asiaa. Tulipahan taas mieleen, että ensi kerralla otan nakit mukaan... Jospa ne toimisi taas vaihteeksi paremmin. Lisäksi viereisellä kentällä oli toinen treenaaja ja heidän äänet vei välillä myös Adan huomion.

Kokeilimme taas monipuolisesti kaikkia radalla valmiiksi olevia esteitä ja niiden yhdistelmiä. Esteitä oli mm. aidat, kepit, A-este, puomi, keinu ja putket. Pitää yrittää myös keskittyä omiin ohjaustekniikoihin ja suunnitella paremmin, miltä puolelta olisi parasta ohjata. 

Ada suoritti suurimman osan esteistä taas ongelmitta ja saimme mm. aitoja, A-esteitä ja putkea yhdistämällä tehtyä pieniä yhdistelmiä. Keinua teimme ihan vain treenin vuoksi yksittäin. Teimme keinun ensin kaksi kertaa, mutta kolmannella kerralla Ada kieltäytyi suorittamasta keinua. Puomilla taas Adaa en saanut metriä enempää estettä etenemään. Tähän kysyin jälkeenpäin neuvoa henkilöltä, kuka meitä kesällä ja alkusyksyllä koulutti ja ensi kerralla palaamme matalan puomin pariin ja hiljalleen sitä etenemme. 

Rally-toko

Kyllä! Pitkästä aikaa palasimme tällä viikolla lajin pariin! Olemme menossa kuukauden kuluttua esimerkkikoirakoksi esittelemenään lajia, joten piti äkkiseltään palautella taas mieleen, miten liikkeet menikään. Pari kertaa olemme Rikin kanssa kokeilleet. Ensimmäisenä iltana kokeilimme nopeasti tarhaan mennessä ja sainpahan helpotuksen huokauksen, kun huomasin, että Riki onneksi muisti asioita. Itse en niinkään...

Tänään kävimme jokaisen alokasluokan liikkeen läpi muutamaan kertaan yksitellen. Samalla halusin itselleni muistutella jokaisen liikkeen tekniikkaa rauhassa. Edelleen pitää käydä liikkeiden suoritusohjeet läpi, koska muutamassa en kaikkia yksityiskohtia muistanut. Mutta onneksi Riki edelleen tietää, mitä tehdään ja ottaa hyvin kontaktin. 

Kokeilimme myös Aslakin kanssa joitakin juttuja. Jopa Aslak ei ollut yhtään hullumpi tässä lajissa. Aslak vain on niin helposti provosoitavissa, että etenkin muut koirat häiritsisivät todella paljon, enkä menisi vannomaan etteikö menisi mieluusti kaikkia läsnäolijoita tervehtimään. Mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Voihan se olla, että treenaillaan Aslakin kanssa etenkin vain omaksi iloksi ja saadaksemme Aslakille hieman aivotyötä fyysisen treenin rinnalle. 

Pentujen peruskoulutusta

Tästä aiheesta vain lyhyesti, koska treeni pentujen kanssa onkin vielä niin pientä. Tällä viikolla olemme kuitenkin ruvenneet treenailemaan mm. istumista ja vahvistamaan luoksetuloa. Näitä olemme harjoitelleet myös yksitellen, koska neljällä pennulla on niin suuri kilpailunhalu keskenään, että silloin on turha yrittää takoa niiden päähän yhtään mitään... Tietyt jutut ovat jääneet kuitenkin hyvin mieleen. Etenkin että vessan ovenkynnyksen yli ei tulla. Ihan sama, mitä siellä tehdään, kynnystä ei ylitetä. Toki joitakin kertoja muistutellaan vielä, mutta pääasiallisesti pennut jopa pysyvät kynnyksellä. Eli toivoa on. Lisäksi olemme harjoitelleet osan kanssa taas hihnassa kävelyä. Otimme pennun kaveriksi Adan ja silloin pennulla oli kyllä todella kova vauhti päällä emän perässä. 

Tänään lähti yksi pentu taas uuteen kotiinsa eli tällä hetkellä kotona on vielä kolme pentua. 

Yhteistreenit 22.1.

Tänään pidimme ensimmäiset yhteistreenit uudella porukalla. Yhden kanssa toki olimme aiemminkin treenailleet joitakin kertoja yhdessä. Hänellä on malamuuttinarttu, Tiera. Toinen henkilö olikin aivan uusi tuttavuus ja hänellä oli neljä siperianhuskya. Paikkana toimi tänään Viinijärven jää. Minulla oli mukana Riki ja Ada.

Kokosimme innokkaat koirat vetokamppeineen lähtövalmiiksi. Isoin valjakko, huskyt, lähtivät reellä ensimmäisenä ja seuraavaksi malamuutti ja husky yhdistelmä kicksparkin kera. Parivaljakko tapasi ensimmäistä kertaa juuri ennen valjastamista. Itse lähdin viimeisenä Rikin ja Adan kanssa. Lähtö oli melkoinen show, kun odoteltiin, että kaikki ovat valmiita. Lisäksi ensimmäiset parikymmentä metriä oli kapea ja pomppuinen moottorikelkkareitti. Kun muut olivat lähteneet liikenteeseen, en saanut enää Rikiä ja Adaa pideltyä paikoillaan vaan pakko oli antaa heillekin lähtökäsky. Saimme kyllä melko nopeasti jo pysähtyä, kun edellä menneen valjakon huskylle tuli kakkahätä. 

Saimme kuitenkin pian jatkettua matkaa ja sain hallittua omat koirani jo paremmin, joten jäimme odottamaan, että edellä menevään jäisi enemmän välimatkaa. Kun pääsimme mutkan takaa jäälle ja leveämmälle uralle, siellä oli edellä mennyt taas pysähdyksissä, mutta jatkoi nopeasti matkaa. He ajautuivat kuitenkin uralta hieman sivummalle ja itse jarruttelin koiria hieman taaempana. Hetken päästä kuitenkin totesin, että mennään ohi ja paineltiinkin hetken hyvän matkaa edellä. Ada kuitenkin osaa edetä myös tasaista ja rauhallista vauhtia ja nytkin tiputti vauhtia siten, että toinen valjakko meni meistä ohi. (Huskyvaljakko oli jo pitkällä meidän edellä menossa.)

Saimme heti kunnon ohitustreeniä, kun hetken perässä ajeltuani ja jarrua koko ajan painaen, ohitin toisen valjakon. Riki toki yritti Tieraa moikata, mutta Ada oli selkeästi ohi menossa ja kovasti komennettua ja toisen valjakon hidastettua, pääsimme kunnolla ohi. Kohta Ada taas kuitenkin jäi hengailemaan, joten päätin nyt antaa toisen valjakon mennä koko ajan edellä, mikä tarkoitti, että toisella jalalla sain koko ajan jarrua painaa. 

Adalla kuitenkin lopulta alkoi voimat hiipua ja siirtyi myös tasaiseen raviin. Kolmen kilometrin kohdalla jo aloimme jäämään toisten taakse ja kohta päätin jo kääntyä, jotta Ada jaksaisi juosta vielä takaisin autollekin. Toiset vielä jatkoivat hetken matkaa eteenpäin. Rauhassa pääsimme muutaman lyhyen hengähdystauon kera takaisin autolle ja molemmat koirat olivat hyvin tyytyväisenä autoon kiipeämässä. Kohta tuli toisetkin takaisin autoille. 

Vaikka Ada hyytyikin, oli lenkki todella hyvä ja olimme innoissamme, että saimme ohitustreeniä tehtyä onnistuneesti. Odotamme innolla seuraavaa yhteistä treeniä!

Vetotreenit

Tässä oon nyt pari viikko yrittänyt taas kunnostautua vetourheilun parissa. Adan kanssa aloiteltiin taas kunnon kohotusta hihnalenkkien avulla alkuun ja pojat saivat yhdessä kicksparkin edessä juosta, kun säät taas niin salli. Pojat on ollut hyvä ja tasainen tiimi.

Myös Ada pääsi aloittamaan vetotreenit Rikin rinnalla juosten. Ajattelin, että Riki on Adan rinnalla voimapesänä sekä motivaattorina ja Ada saa antaa vauhtia minkä jaksaa. Aloiteltiin ihan lyhyillä parin kilometrin lenkeillä ja siitä sitten viikon aikana korotettiin kolmeen kilometriin. Vauhdin ovat saaneet melko vauhdikkaana pidettyä ja tasaisena.

Aslak on nyt joutunut pääsääntöisesti yksin juoksemaan, kun Rikin kanssa on keskitytty Adan kunnon kohottamiseen. Aslak on kyllä erittäin hienosti edennyt yksinkin. Aslakista on todellakin muotoutunut hieno vetokoira, joka saa pidettyä vauhtia hyvin yllä ja jaksaa tehdä todella kovasti töitä. Perjantaina kävimme noin viiden kilometrin lenkin tekemässä. Edellisenä päivänä ja yönä oli tuullut todella kovasti ja tiellä oli paljon oksia ja roskaa, mikä toki haittasi kicksparkin etenemistä. Lisäksi viime aikoina on lämpötila heitellyt melko paljon ja ollut liukasta, joten sieltä täältä oli enemmän ja vähemmän hiekotettu. Totesin vaan miehelle, että onneksi on jalakset muutenkin huonossa kunnossa... Mutta nämä kaikki roskat ja huono liukuminen ei haitannut Aslakia ollenkaan vaan Aslak teki tosiaan kovasti töitä ja keskinopeus oli yksin töitä tehneelle, huonolla pinnalla todella hieno suoritus. 

Aslakista on muutenkin kehittynyt hyvin tasapainoinen koira. Toki olen sen kanssa aina varovainen ja varautunut, jos ei tulekaan kaikkien kanssa toimeen. Kuitenkin viime aikoina olleet ohitustilaneet ja yllättävät tilanteet on mennyt yllättävän hyvin ja lenkit on ollut rauhallisia ja niistä on saanut kaikki nauttia. 

Adan paluu agilityn pariin

Kävimme Adan kanssa perjantai-iltana kokeilemassa mammaloman jälkeen, vieläkö on agilityjutut mielessä. Ketään muuta ei ollut hallilla, joten saimme rauhassa tutustua esteisiin tauon jäljiltä. 

Kokeilimme ensin hyppyesteitä, aitoja ja muuria. Ne meni totta kai hyvin, kuten myös putki oli tuttu juttu. Epävirallisissa kisoissa meillä kolahti siihen, että ohjasin väärin esteeltä toiselle ja Ada meni väärän esteen. Hieman samalla idealla oli nytkin esteitä kentälle laitettu ja harjoittelin ohjata Adaa siten, että ei menisi sille houkuttelevammalle esteelle. Toki alkuun Ada meni mieluummin toisesta putkesta toiseen, mutta sain jopa pari kertaa napattua Adan ensimmäiseltä putkelta aidoille. 

Kontaktiesteitäkin kokeilimme. Puomi oli jotenkin oudon heiluva. Minusta kesällä treenatessa oli kouluttajan omalla kentällä tukevampi puomi. Ada meinasikin nyt horjahtaa ja hidastimme vauhtia, jotta ei vahinkoa kävisi. A-esteellä ei ollut mitään ongelmaa. Keinuakin kokeilimme ja Ada suoritti sen rauhassa, mutta keinun iskeytyessä maahan, kuului todella kova pamahdus hallissa ja Ada sitä hieman säikähti. Otin Adan nopeasti mukaani ja menimme mukavammalle esteelle.

Pussi oli Adalle alkuun todella outo. Ei millään meinannut neiti mennä pussiin. Käskin Adan odottamaan ja yritin mennä nostamaan pussia, jotta Ada näkisi läpi, mutta neiti kuitenkin aina tuli luokseni juuri ennen kuin sain pussia nostettua. Vein Adan aina uudelleen ja uudelleen odottamaan esteen eteen, mutta lopulta vain komensin Adan takaisin, kiertämään esteelle ja menemään pussiin. Ada pysähtyi, tuijotti hetken minua, kääntyi takaisin, meni pussiin ja tuli sieltä läpi minun pitäessäni pussia hieman auki! Menimme vielä kertaalleen pussin siten, että en pitänyt sitä auki ja nyt Ada meni hienosti pussin läpi. 

Ja entäs kepit! Kuusi keppiä menimme ja heti ensimmäisellä kerralla Ada pujotteli täydellisesti! Niitäkään emme ole harjoitelleen yhtään lokakuun jälkeen ja Ada osasi! Olin todella yllättynyt!

Tietenkin Ada on edelleen todella kova jäärä. Eli jatkamme samoilla ongelmilla kuin aiemminkin: odottamisen vaikeus ja malttamattomuus! Eli treeniä treeniä... Edelleen odotan tietoa pienryhmäpaikoista, mutta nyt päästään ainakin myös itsenäisesti treenailemaan. 

Pentuelämää

Pentuja on tällä hetkellä kotona vielä neljä. Vauhtia vielä riittää, vaikkakin selkeästi on rauhoittunut, kun kolme on jo uusiin kotiinsa lähteneet. Ja hyvin ovat kotiutuneet ja kehittyneet pennut. Kaikilla on ollut hieman alkujännitystä, mutta parin päivän jälkeen ovat olleet jo vauhdikkaita ja rentoutuneet. Sisäsiisteys on uudessa kodissa ollut niin hyvää kuin näin pieneltä voikin odottaa ja yksi on jo korvatkin nostanut pystyyn. Kahdella on koirakavereita uudessa kodissa ja toisessa ovat jo hyvin kavereita keskenään, mutta toisessa alkuun on ollut hiemn jännitystä koirien välillä. 

Täällä meillä on opeteltu sisäsiisteyttä niin hyvin kuin neljän pennun kanssa voi. Pyritään usein käymään pihalla, etenkin syönnin jälkeen. Unilta ulos lähteminen on hieman ajoitukseltaan hankala, kun jokainen heräilee omaa tahtia ja joku jo ehtii pissin tehdä, kun ollaan ovelle menossa. Korvia osa jo kokeili ylös nostaa, mutta ne on vielä alas tipahtaneet. Taiga (Yuka) on koko ajan pitänyt uteliaana korvia hieman eri asennossa kuin toiset ja nytkin ne muuten on pystyssä, paitsi korvien päät vielä lerpattaa. 

Pennuilla alkaa erottua persoonia. Luna on rauhallinen ja alkuun hyvin varovainen pentu, kun taas Chinook on erittäin rohkea ja uhmakas. Taiga on pikkuinen päsmertäjä, joka tahtoo olla ensimmäisenä kaikessa ja meinaa välillä minua omia. Taiga on siis se kotiin jäävä riiviö. Amaruq taas on myös erittäin reipas, mutta toisaalta taas jää hieman tyttöjen persoonien alle. 

Pennut ovat  saaneet viettää aikaa myös meidän isojen poikien kanssa. Neljä on molemmille vielä melko kauhistuttavaa ja ollaankin pidetty lähinnä pentuja yksitellen poikien kanssa. Ulkona Riki on saanut juosta vapaana, kun pennut ovat ulkona, mutta silloin Riki yleensä juokseekin karkuun. Sisällä Aslak nauttii pentujen kanssa leikkimisestä. Mutta kyllä myös murahtaa, jos ei halua pennun tulevan lähelle. Riki tuntuu vasta hiljalleen Taigaa hyväksyvän ja Luna on myös helpompi hyväksyä, kun Luna on isoille hyvin alistuvainen. Chinookin kanssa on ongelma, kun Chinook jaksaa koko ajan kovasti uhmata poikia.

Ada on myös erittäin tiukka pentujen kanssa. Ärähtää todella herkästi pennuille kaikesta. Ada on ollut tällä viikolla niukalla ruokavaliolla, jotta saadaan maidontuotanto loppumaan, kun ei anna enää kunnolla imeäkään. Ulos mennessä esimerkiksi Ada ärähtää pennuille, jos yrittäävät olla ovella ennen Adaa. Ada on vain todella kovakourainen pennuille ja antaa kunnolla hammasta. Pennut ovat välillä todella arkoja Adan kanssa ja ulkonakin herkästi karkuun juokseevat, kun Ada haluaisi leikkiä mammuttimaisesti ja pennut eivät vielä oikein ymmärrä.

Eilen pennut saivat tavata uuden koiran. Lunan tulevasta kodista kävivät Lunaa eilen moikkaamassa koirakaverin kanssa. Heillä on ennestään jo malamuutti ja Luna menee tämän mammutin kaveriksi, Upi. Upi on todella rauhallinen malamuuttiuros ja tuli todella hyvin toimeen pentujen kanssa. Ensin vain Luna oli ja todella kovasti ujosteli ja nojasi tarhan ovea vasten, kun toiset pennut tarhassa olivat. Käytiin välillä kahvilla ja otettiin kaikki pennut tarhasta niin oli Lunallekin jo helpompi ja uskalti rohkeammin tutustua Upiin. Kohta olivatkin jo hyvin kavereita.

Kävimme myös eilen tekemässä pienet hihnalenkit pentujen kanssa. Kaikkea jännittävää oli ympärillä, kun naapurin koirat haukkui ja autot ajoi läheltä ohi. Kaikki kuitenkin lopulta rohkaistuivat ja pääsimme hyvillä mielin takaisin kotiin. 

Ensimmäisen pennun lähtö

Tänään lähti Kuunloisteen Kunik omaan uuteen kotiinsa. Pennut saivat aamun viettää yhdessä Adan kanssa sisällä ja ulkoillen, kunnes hakijoiden tulo läheni ja muut pennut vietiin pentuhuoneeseen ja Kunik sai jäädä Adan kanssa hellittäväksi. Viimeiset sylittelyt, silittelyt ja suukottelut ennen kuin jouduttiin luopumaan ensimmäisestä. Haikeaahan se oli. Mutta vielä jäi kuusi rasavilliä pissaajaa ja kakkaajaa talouteen ja Adan hoiviin. Ensi viikolla lähteekin sitten kaksi uusiin koteihinsa. 

Alkuun Kunik ei olisi halunnut lähteä, kun taisi unikin jäädä hieman pahasti kesken ja yrittikin takaisin sisälle päästä. Matkalla neiti oli vain nukkunut rauhassa, vaikka alkuun olikin syliin yrittänyt kiipeillä. Onnea Kunikille uuteen kotiin! 

Ada ja tulehtuneet anaalirauhaset

Adallahan tulehtui anaalirauhaset viikkoa ennen synnytystä niin pahasti, että tuli jo fistelikin, josta rauhanen rupesi tyhjentymään. Nyt, kahdeksan viikkoa myöhemmin, Adalla tulehtui taas anaalirauhanen. Viimeksi tulehtui oikea ja nyt vasen. Eläinlääkäri kuitenkin totesi, että oikeanpuoleinen oli hienosti parantunut ja siinä ei mitään ongelmaa nyt ollutkaan. 

Meidän koirillahan ei terveydellisiä ongelmia ole koskaan ollut ja nyt nämä ongelmat saavat minut jopa hieman hämilleen, enkä nytkään osannut huomata ajoissa, että Adalla olisi anaalirauhasissa mitään ongelmaa. Eilen Ada oli vain todella äksy pennuilla ja piti naapuritarhaankin siirtää, kun rähisi kovasti. Sisälle ottaessa yritin mitata lämpöä, ettei nisätulehdusta tai muuta ongelmaa olisi, mutta neiti ei antanutkaan mitata. Huomasin samalla, että peräaukon ympärillä oli hieman verestävää vuotoa. Ja ei muu auttanut kuin soitto eläinlääkärille ja matka vastaanotolle. 

Eläinlääkäri otti asian heti vakavasti ja antoi heti rauhoitusaineen. Vasen anaalirauhanen oli suurentunut todella isoksi ja erite oli jo osittain kovettunut. Fisteliä ei ollut vielä loppuun asti muodostunut, mutta siinä hoitotoimenpiteitä tehdessä, peräaukon viereen repesikin aukko, josta kovettunut erite tuli osittain ulos. Erite oli kuitenkin jo niin kovaa, että se ei kokonaan tullut ulos ja eläinlääkäri huuhteli anaalirauhasta, jotta erite lähtisi pehmenemään. Hän myös laittoi suoraan rauhaseen antibioottitahnaa ja antoi lääkkeet myös piikkinä. 

Ada herätettiin ja lähdettiin kotiin toipumaan. Nyt neiti hoitaa pentuja tötterö päässä ja kaksi kertaa päivään annetaan särkylääkettä ja antibioottia sekä hoidetaan fisteliä pesemällä, puhdistamalla ja vetramililla. Lisäksi Ada siirtyy nyt normaaliin ruokintaan, jotta ainakin siltä osin pystyisimme helpottamaan, ettei rauhaset enää tulehtuisi. Pitää parin viikon päähän sopia vielä tarkastuskäynti. 

Onneksi pennuille tuli jo seitsemän viikkoa, joten Adan pitäminen erossa pennuista on helpompaa, ettei pennutkaan koko aikaa olisi Adan pyllyllä, eikä Ada äksyilisi pennuilla liian kovasti.