Koronan rajoittamaa kevättä kuvin ja videoin

Koska olemme paljon ehtineet koronasta huolimatta tehdä, ajattelin tällä kertaa kertoa kuvin, kuinka olemme viettäneet aikaa viime viikkoina. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja videoita, mutta lähdetään tällä kertaa näillä liikenteeseen! 

Lenkkeilyä

Parkouria kotipihalla

Rekikauden viimeiset ajelut Adan ja Taigan kanssa

Uuden lattian asennus valvovan silmän alla

Aurinkoisia päiviä

Adan parkouria

Sulan maan kausi aloitettu

Perheen onnea...

...eli Taigan juoksut alkoi

Lihashuoltoa hieronnan ja lämpöhoidon parissa

Ruskan kasvun ihmettelyä ja parkouria luonnossa

Ruskan eka kerta valjaat päällä

Äiti komentaa Ruskaa

Taas koirien parkouria

Koirien jumppaa

Adan 5 sekunnin haaste

Rikin 30 sekunnin haaste

Aslak ja sexier than a squirrel -haaste

Agilitykoutsimme on tarjonnut menetettyjen treenien tilalle somekanavien kautta erilaisia jumppaohjeita, parkourhaasteen ja esimerkiksi Absolutedogsin sexier than a squirrel haasteen. Ruskan pentuagility osa 2 julkaisussa kerroin jo, että myös Ruskan kanssa osallistumme kyseiseen haasteeseen ja siinä on tarkoituksena vahvistaa yhdessä tekemistä ja luopumista ympäristön tuomista häiriöistä. Aslakin kanssa olemme treenanneet luopumista Katja Ojansivun koulutuksen pohjalta. Treenaaminen ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi intensiivistä, jotta olisimme saaneet edistystä aikaiseksi. Edistystä on ollut vaihtelevasti, mutta se on ollut todella hidasta. Siksi Ruskan lisäksi myös Aslak pääsi tutustumaan sexier than a squirrel peleihin, vaikka alkuun ei ehkä ihan niin intensiivisesti kuin Ruska. 

Kaikkia pelejä emme ole Aslakin kanssa pelanneet. Osa on ollut sellaisia, että Aslakilla on ollut jo se asia hallussa. Näitä on esimerkiksi ollut sivulle tulon harjoittelu. Peleissä on myös ollut todella vaikeita asioita Aslakille, kuten esimerkiksi herkun nappaaminen ilmasta. Lisäksi olen Aslakin kanssa liian vähän panostanut peleihin, joissa käytetään lelua ja leikitään. On kuitenkin ollut paljon pelejä, joista Aslak on todella paljon innostunut ja oppinut uusiakin juttuja. Aslak on esimerkiksi opetellut kiipeämään ja asettamaan etutassut erilaisille tasoille. Aslak on opetellut tekemään kahdeksikkoa jalkojeni ympäri. Aslak on myös opetellut Adalle ja Taigalle agilitystä tutun jalkojen väliin tulemisen. Olemme harjoitelleet Aslakille tuttua seuraamista, mutta myös puolenvaihtoja, jotka ovat olleet Aslakille yllättävän helppoja. Olemme heitelleet nameja maahan ja harjoitelleet koiran kutsumista, jahtaamisleikkiä sekä namista luopumistakin. Aslak nauttii paljon yhdessä tekemisestä ja temppuilusta. Ja kyllä se ihan kivasti oppiikin uusia asioita. 

Olen todella yllättynyt (positiivisesti), että olemme lyhyessä ajassa edistyneet jo todella paljon Aslakin kanssa, vaikka treeni onkin ollut hieman vajavaista. Olemme saaneet lenkkeillä melko rauhassa, mutta pari koirakohtaamista on kuitenkin viikon sisään ollut. Ensimmäinen vastaantuleva koira oli beagle. Ja tämä beagle inhosi Aslakia ja haukkua räkytti koko ohituksen ajan Aslakille. Muutin Aslakin huomion kiinnittämistä muihin heittämällä Aslakille namit maahan kädestä antamisen sijaan. Ja kas kummaa! Aslak vilkuili kyllä välillä beaglea, mutta jatkoi namien etsintää ja minähän kehuin valtavasti koko ajan Aslakia. Toinen koirakohtaaminen tapahtui pikkukoiran kanssa ja taas heittelin Aslakille nameja maahan. En tiedä oliko tämä namien etsintä pikkukoiralle liikaa vai oliko omistaja ylisuojeleva ja ajatteli Aslakin syövän koiransa, kun nappasi syliin ja kantoi koiransa meidän ohi. He muutenkin kävelivät autotien toista laitaa... Tyylinsä kullakin.. No, Aslak taas vilkaisi hieman toisia, mutta jatkoi namien etsimistä ja rauhassa malttoi odottaa, kun kaivoin taskusta lisää ja viskasin maahan. Ja taas sai Aslak isot kehut. 

Lopputulos parin viikon treenien ajalta: I'm sexier than a squirrel! 

Ruskan pentuagility osa 2

Montaa viikkoa ei ehditty enää maaliskuussa käydä hallilla treenaamassa ennen koronan tuomia rajoitteita. Ruska ehti kuitenkin jo parissa viikossa rohkaistua niin paljon, että treenikaveritkin ihmetteli, olinko koiraa vaihtanut. Saimme laitettua lyhyttä putkea jo hyvin mutkalle, eikä Ruska epäröinyt kertaakaan putkeen menoa. Ruska teki myös mattotreeniä hallilla toisenkin kerran ja edelleen ajatteli hyvin matolle osumista. Myös eteneminen parin siivekkeen välistä ja putken läpi palkalle sujui hyvin. Laitoin myös siivekkeen kiertoon ja siitä jatkettiin yhdessä etenemistä. Ja kertaakaan Ruska ei vierastanut palkkaajaa, jota vierasti edellisellä treenikerralla. 

Kotitreenit ovat olleet vahvasti Absolutedogsin sexier than a aquirrel pelien pelaamista. Tavoitteena on yhdessä tekemisen vahvistaminen ja häiriöstä luopuminen, tehdään ohjaajasta parempi kuin muut. Pelit ovat lyhyitä, helppoja toteuttaa kotona, eikä niihin tarvita yleensä sen kummempia materiaaleja kuin herkut tai lelu. Edistystäkin olen jo huomannut ja Ruska sietää ulkopuolista häiriötä paremmin. Ruska ei enää niin herkästi säikähdä esimerkiksi ohikulkijoita ja häiriön tullessa pystyy paremmin palaamaan minun kontaktiini. Lapsia Ruska säikkyy edelleen. Pelit ovat olleet esimerkiksi jahtaamisleikkejä, jalkojen välistä pujottelua, leikkimistä leluilla ja tänään opettelimme päivän 17 pelin muodossa sivulle tulemista. Pelejä löytyy paljon instagram tililtäni @malamuutintekeleet. Ohessa myös tämän päivän video. 

Liian vähän olemme treenanneet juoksarin alkeita matolla kotioloissa. Eilen palasimme pitkästä aikaa maton pariin ja muistuttelin parin palkkakupin kanssa matolle osumista. Toinen suunta on selkeästi toista vahvempi ja palkalle etenemistä on vahvistettava. Yksin treenatessa eteneminen on hankalaa, kun palkkaa ei pysty valmiiksi laittamaan vaan heitän sen kuppiin. Kokeilimme myös istumisen ja odottamisen kautta lähtemistä matolle ja palkalle, mutta odottaminen ei ole vielä vahvaa, joten sekin on laitettava treenilistalle. 

Käsittelyn sietämistä emme ole päässeet nyt jostain kumman suusta treenailemaan, koska emme ole tavanneet ketään vieraita. Ensi viikolla Ruska pääsee ensimmäistä kertaa tapaamaan meidän hierojaa ja jäsenkorjauksen pariin. Hieroja kauhuissaan kuunteli viikko takaperin Adan ja Taigan käydessä hieronnassa, kun kerroin Ruskan tapaturma-alttiudesta ja saamista kolhuista. Hän suositteli Ruskalle käyntiä jäsenkorjauksessa. Varasimme lyhyen, vain puolen tunnin ajan. Ruska saa ensin odotella häkissä ja rauhoittua uudessa paikassa, kun Aslak saa hieronnan. Epäilin, että tunti olisi kuitenkin liikaa ekalle kerralle Ruskalle, koska käynti on varmasti muutenkin stressaava uuden ihmisen kohtaamisen vuoksi. Jännityksellä siis odotamme, mitä tapahtuu. 

Ruskan pentuagility osa 1

Ruska on jo 4,5 kuukauden ikäinen ja on aloittanut valmistautumisen agilityyn. Otsikossa on osa 1, koska tulen varmasti kertomaan paljon pentuagilityasioista, joten saan eriteltyä tekstejä paremmin toisistaan. Ensimmäisessä osassa kerron, mistä olemme Ruskan kanssa lähteneet liikenteeseen, minkälaisia harjoituksia olemme tehneet ja missä olemme nyt.

Ruska aloitti jo luovutusikäisestä alkaen tutustumaan agilityn maailmaan vierailemalla hallilla. Halli oli todella jännittävä paikka, eikä uskaltanut itse edes astua halliin. Kannoin alkuun Ruskan halliin ja siellä paljon namiteltiin, kuunneltiin ääniä ja sai tutustua ihmisiin. Lopulta Ruska jo itse käveli halliin. Myös kontaktin ottaminen muihin koiriin hallissa ja hallin läheisyydessä hiljalleen helpottui. Ensimmäisen kerran pissin hallin pihalla teki vasta tällä viikolla. Eli Ruska on tarvinnut paljon aikaa rentoutuakseen hallilla. Ruska on kuitenkin kyennyt toimimaan hallilla jo melko pian tammikuun aikana ja Ruskaa tuntuu helpottavan, kun saa keskittyä tehtävään. 

Varsinaiset treenit alkoivat leikkimällä ja targettiin tutustumisella. Myös kiertämistehtävät aloitettiin varhain. Kiertäminen lähti liikenteeseen ihan vain muovitötterön kiertämisestä, vaihtui muurin tolppaan ja tavoitteena oli, että joutuisi kiertäessään menettämään näköyhteyden minuun. Tällä valmisteltiin putkeen menoa. Ruska oppi kiertämisen nopeasti. HIljalleen lisäsimme siihen ohjauskuvioita ja Ruska tuli ohjauksiinkin hyvin. Saman kohteen kiertäminen kaksi kertaa peräkkäin on ollut haaste. Puolessa välissä Ruska istahti alas ja huuti minulle. Toiselle kierrokselle pitikin siirtyä vähän kerrallaan ja heitin namin aina hieman kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes lopulta Ruska kierti toisen kerran kohteen. 

Kokeilimme erilaisia alustoja. Kävimme Sisukkaan järjestämässä pentuseikkailussa, jossa kokeilimme erilaisilla alustoilla liikkumista. Lisäksi hallilla kävelytimme Ruskaa maassa olevalla puomin lappeella. Myös liikettä olemme testanneet. Ruska sai nousta itse keinun ylösmenolle ja kouluttaja hieman liikutti keinua ylös ja alas. Hieman Ruskaa jännitti, mutta nousi kuitenkin uudelleen keinulle. Toisella kertaa keinua ei enää heiluteltu.

Putki oli Ruskalle alkuun todella jännittävä. Ruska ei halunnut edes koskea tassullaan putkea. Ruskaa totutettiin ensin tarjonnan kautta kulkemaan maata vasten olevan renkaan läpi. Sen jälkeen Ruska sai kulkea putken painon yli. Lopulta Ruska suostui kulkemaan pienimmillään olleen lyhyen putken läpi. Seuraavalla kerralla Ruska juoksi jo lyhyttä suoraa putkea innokkaana. Myös pitkää putkea suorana Ruska on kulkenut, mutta putken kääntäminen mutkalle oli liian iso askel. Otimme seuraavalla kerralla lyhyen putken, jota Ruska sai juosta edestakaisin. Hiljalleen vähän kerrallaan putkea käännettiin. Ruska rohkeasti teki putkea, mutta vielä emme kovin paljoa putkea mutkalle laittaneet. 

Ruska on todella nopeasti oppinut asioita. Esimerkiksi nenällä käden koskettaminen oli alusta asti todella selkeää Ruskalle. Ruska tarjosi sitä jopa palkkaavalle koutsille, joka sattui kädet nostamaan ylös kehuessaan. Ja eilen Ruska teki sitä henkilön kanssa hallilla, jonka tapasi ensimmäistä kertaa viisi minuuttia aikaisemmin. Olemme myös aloittaneet juoksukontaktiharjoitukset esittelemällä Ruskalle maton. Jo toisella kerralla herneet aivoissa kohtasivat ja Ruska tajusi, miten palkkaa saa. Ruska katsoi mattoa, kunnolla tumpsautti tassunsa matolle ja kävi palkan. Ja aina vain uudestaan ja uudestaan. Eilen tehtiin mattotreeniä ehkä vasta viidennen tai kuudennen kerran, ensimmäisen kerran hallin häiriössä. Laitoimme maton molempiin päihin 1-2 metrin päähän kupit ja treenikaveri palkkasi toiseen kuppiin. Ruska taas selkeästi katsoi, missä matto on. Joitakin kertoja Ruska ei malttanut katsoa, mutta ohittaessaan muisti (emme ehtineet itse reagoida laisinkaan), kääntyi koskettamaan ja jatkoi matkaa palkalle. Että ei ainakaan voi Ruskaa syyttää siitä, etteikö kriteeriä tietäisi... 

Ruskalle on myös esitelty siivekkeitä ja niiden läpi juoksemista. Kerran koutsi laittoi pumpperin väliin, mutta koska Ruskalle se oli merkki hyppäämisestä, otettiin se pois. Viimeisellä pentuagilitykerralla Ruska juoksi lyhyen putken ja kahden siivekkeiden läpi palkalle, kun itse jäin taakse. Sekunnin epäröi kesken matkan, mutta jatkoi kuitenkin matkaa palkalle. 

Seuraava tavoite meillä on saada Ruska kulkemaan mutkaputkesta, kestämään vieraiden ihmisten käsittelyä ja saada mattotreenit etenemään ja vahvistettua. Ruska jakaa maaliskuun Taigan ja Adan treenipaikat ja huhtikuussa jatketaan kaksi kertaa viikossa treenejä ja lisänä seuraavalla kaudella onkin myös kahden viikon välein oleva treenipaikka. Eli kesäkaudella saadaan viettää paaaaljon aikaa hallilla....

Ruskan alkutaival, vajaa 11 viikkoa

Kuunloisteen Tauriel eli Ruska oli ensimmäisenä syntynyt pentu 29.10.2019. Ruska syntyessään huudatti äitiään ja osasipa sekin alusta asti ääntään avata. Ruska ei ollut koskaan pentueen kasan alimmainen. Livahti nopeasti alta pois, jos joku päälle yritti. Kuitenkin siskonsa oli terävämpi ja rohkeampi, hieman liikaa äitiinsä tullut ja siitä johtuukin, että mummokoiraa mielistelevä Ruska sai jäädä elämään meidän laumassa.

Kun pentueesta enää siskokset olivat syntymäkodissaan, tuli näistä kahdesta kuin paita ja peppu. Toinen oli aina esimerkkinä toiselle niin hyvässä kuin pahassa. Aloitimme opettelemaan kutsumanimiä, harjoittelimme sisäsiisteyttä, istumista ja odottamista. Toisen kanssa harjoitellessamme toinen kiljui perään. Lopulta kuitenkin vahvan temperamentin omaavat sisarukset alkoivat etsiä paikkaansa ja kinoja alkoi syntymään. Ruska ei aina laskenut siskoaan esimerkiksi vesikupille samaan aikaan ja muutenkin leikki alkoi vakavoitumaan ja äänensävy muuttumaan. Pidemmän päälle siskokset eivät välttämättä siis olisi tulleet toimeen samassa laumassa.

Kun sisko sitten viimein lähti 10 viikkoisena omaan kotiinsa sijoituskoiraksi, Ruskalle siskon lähteminen toi taantumista esimerkiksi sisäsiisteyden suhteen. Ruska ei tehnyt ulos tarpeitaan vaan aina sisään tullessa teki ensimmäisenä pissan sisälle. Toki omat kiireet eivät helpottaneet oppimista, koska itselläni ei valitettavasti ollut tuntikaupalla aikaa Ruskan kanssa hengata pihalla odottamassa tarpeiden tekemistä. Vihdoin tuli ilta ilman menoja ja vietin kaiken kaikkiaan varmaan noin 2,5 tuntia illasta ulkona. Alkuun Ruska ei tehnyt pissaa ulos. Sisällä vahdin jokaista Ruskan liikettä ja kannoin ulos aina pissalle ruvetessaan. Ulkona ei siltikään tehnyt mitään. Lopulta muutaman tunnin taistelun ja iltaruoan jälkeen Ruska teki pissan ulos! Vielä ehti illan aikana kahdet pissat tekemään ulos. Viikonloppuna saimme taas ison edistyksen, kun suurin osa pissoista on tullut ulos. Kakkaa Ruska osaa pihdata, mutta olen tällä hetkellä vain todella iloinen, kun edes ne pissat alkaa ulos tulla. 

Ruska on saanut opetella äitikoiran tukemana tarhailua. Mitään traagista ei asiassa ole ollut. Hyvin on pärjännyt, riehuneet äitikoiran kanssa ja nukkunut äitikoiran kanssa samassa kopissa. Toki Ruska ei pärjää vielä ulkona karvansa kanssa pitkiä aikoja ja olemme olleet aina kotona Ruskan ollessa tarhassa. Tänään oli taas vaihteeksi sen verran lämmin päivä, että tarhassa riehuessa Ruska oli "uinut" vesilätäkössä eli tuli sisään märkänä. 

Ruska on muutaman kerran käynyt hallilla tutustumassa ympäristöön. Ensimmäisellä kerralla Ruska oli noin kuutisen viikon ikäinen ja halli sekä muut koirat jännittivät valtavasti. Ruska oli suorastaan paniikissa eikä edes ruoka maistunut. Toisella kerralla Ruskaa taas jännitti alkuun, mutta suostui lopulta syömään herkkuja ja liikkumaan hihnassa hallissa, otti herkkuja myös meidän tulevalta koutsilta ja sieti kaverin kelpiepentua lähellään. Kolmannella kerralla Ruska oli irti hallilla, kun rakennettiin treenirataa treenikavereiden kanssa. Myös kaverin sakemannipentu oli hallissa, mutta Ruska ei selkeästi tykännyt toisen päällekäyvästä tyylistä. Neljännellä kerralla Taiga lähti Ruskan kanssa hallille. Olimme hallissa vain viitisen minuuttia ja heittelin Taigalle lelua. Hiljalleen Ruska rentoutuu. Seuraavalla kerralla menemmekin ihan oikealle treenikerralle, kun Ada ja Taiga käy hieronnassa, eivätkä pääse itse treenaamaan. Eli tiedossa leikkiä ja target treeniä. Lisäksi reilun viikon päästä menemme Sisukkaan pentuseikkailuun, jossa Ruska pääsee kokeilemaan erilaisia pintoja, pallomeren, hajuharjoituksia ym. Tehtäviä, jotka rohkaisevat ja kehittävät ohjaajan ja koiran yhteistyötä. Helmikuussa aloitetaan pentuagilityn parissa. 

Oman lauman parissa on tapahtunut selkeää rentoutumista, kun pennut ovat lähteneet omaan kotiinsa. Ruskaa jännittää monet asiat, kuten kovat äänet, vieraat koirat. Omien koirien kanssa Ruska on rentoutunut, eikä enää säikähdä jokaista tarhasta ulkoilun aikana kuultua omien koirien haukahdusta. Ohikulkevat vieraat koirat onkin toinen juttu, mutta olen ottanut tavaksi pitää aina takin taskussa herkkuja ja niillä olen jo usein saanut Ruskan rentoutumaan. Taigan kanssa Ruska leikkii jo rentoutuneesti ulkonakin, vaikka äidillä vauhtia onkin. Aslakin kanssa Ruska on myös rentoutunut, mutta uteliaan varautunut. Ruska ja Aslak ovat hengailleet yhdessä ulkona useamman kerran. Vanhukset saavat rauhassa antaa tilanteen kehittyä. Ada jo kerran on antanut Ruskalle kyytiä ja sen jälkeen olen ollut todella varovainen. Liekö tämä herkistänyt Ruskaa... Mutta en halua enää negatiivista kokemusta vaan yritän vain rohkaista Ruskaa eri asioissa. 

Odottamisen taito edistyy hiljalleen. Istua Ruska osaa hienosti. Hihnassa olemista olemme harjoitelleet lähinnä omassa pihassa eniten. Toki olemme käyneet mm äitini luona kaupungissa sekä Mustissa ja Mirrissä. Kotihallin lisäksi kävimme naapuriseuran hallilla. 

Painoa Ruskalla on vajaa 11 viikkoisena 12 kiloa! 

Pentuelämää

Pennut on jo 19 vuorokauden ikäisiä eli kolme viikkoa alkaa olla täynnä. Painoa on jo kaksi kiloa. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Pentupakettien valmistelut on aloitettu, rekisteröinti on aloitettu, varattu pentutarkastus + sirutus + polyneuropatiatestin ottaminen ja vieraita otettu jo vastaan pentuja rapsuttelemaan. Taiga on tuttujen antanut mennä pentujen luokse hienosti, mutta vieraampien ihmisten kanssa Taiga on selkeästi epäluuloisempi. 

Taiga on käynyt lyhyillä kävelylenkeillä. Tarkoitus on nyt aloittaa hiljalleen saamaan Taigalle taas lihasmassaa takaisin. Siksi Taiga on totutellut taas muun lauman kanssa olemiseen ja tavoitteena saada Taiga ja Aslak juoksemaan yhdessä pihalle pian. Taiga on tähän asti ollut ulkona yksikseen. Tänään yritin saada leikkimään lempilelullaan ja juoksemaan, mutta sää oli ikävä ja Taiga lelun kanssa juoksi aina portaille odottamaan. Kokeilimme myös pari kertaa keppejä. Ensin yritin etupalkan kanssa, mutta Taiga juoksi suoraan kepeistä ohi. Sitten otin itse palkan ja silloin Taiga teki kepit pari kertaa. Olemme Taigan kanssa sisällä myös treenanneet maton koskettamista takajaloilla puomia muistutellen ja nenällä käden koskettamista. 

Pennuilta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran kahden viikon iässä. Tänä aamuna leikkasin jo toistamiseen. Huomasin myös eilen illalla, että hampaat ovat puhjenneet. Silmät aukesivat noin 11-13 vuorokauden iässä. Ensimmäinen matokuurikin on annettu jo. Ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa pennut saivat 18 vuorokauden iässä. Tällä kertaa meillä syötetään pennuilla Eukanubaa. 

Pentuja on opetettu käymään tarpeillaan sanomalehden päällä. Silloin, kun olen paikalla ja pennut heräävät, olen nostanut ne heti sanomalehdelle. Etenkin yksi uroksista on oppinut hyvin ja tänäänkin itse siirtyi puolen metrin päähän sanomalehdelle pissalle. Se meni matolle makaamaan, josta kohta nousi ja meni kakalle sanomalehden päälle. 

Pennuilla alkaa löytymään luonnetta koko ajan paremmin. Tällä viikolla ne ovat oppineet murisemaan, haukkumaan ja ärisemään toisilleen. Odotellaan, että vielä paremmin rupeaa löytymään erilaisia persoonia, ennen kuin päätetään pentujen kodit. Kaikki pennut ovat tällä hetkellä varattuja. 

Itselle on haasteellista tehdä päätös siitä, kumpi narttu jää kotiin. Toinen menee sijoitukseen, eikä matka pitkä ole, mutta itselle jäävän kuitenkin on tultava toimeen laumassa ja tavoitteena on agility- ja vetokoira. Molemmat nartut tulevat käymään näyttelyissä. Toinen nartuista on soopeli ja nyt jo eroaa hieman nallemaisempana olemukseltaan. Toinen on enemmän harmaavalkoinen hieman soopelin vivahteella.  Selkeästi hieman sirompi. Molemmat ovat terhakan oloisia temperamentiltaan, soopeli ehkä hieman temperamenttisempi. Eli saadaan vielä hetki seurata pentujen kasvua ennen lopullisen päätöksen tekemistä. 

Muu lauma on saanut hiljalleen nähdä pentuja. Taiga ei vielä ole ollut mukana, mutta Taiga on jäänyt muiden pentujen luokse rauhassa, kun olen ottanut yhden pennun kerrallaan alakertaan muita tapaamaan. Ada rakastaa pentuja ja on ruvennut hieman egoilemaan vieraille koirille. Riki on vielä tyytyväisenä vain haistellut. Aslak on ollut innoissaan, mutta toisaalta kerran säikähti pentua. Välillä saavat hieman tutustua pentuihin, mutta paremmin vasta 4-5 viikkoisena. 

Peruuttamistreeniä ja peruskoulutusta

Tunnustan, että Taigan kohdalla tietyt peruskoulutusasiat ovat jääneet todella vähälle treenaamiselle. Esimerkiksi maahan meno on ollut yksi sellainen asia. Muuten ei moiselle taidolle olekaan ollut edes tarve, mutta kynsiä leikatessa on paljon helpompi saada koira aseteltua hoitotoimenpiteitä varten, kun koira osaa itse mennä maahan, josta se on helppo kaataa kyljelleen, jotta pääsee jalkoihin käsiksi.

Juoksukontaktia varten Taigan kanssa ollaan treenattu peruuttamista laatikkoon. Tänään taas pienen tauon jälkeen palautettiin mieleen asiaa, koska emme ole hallille päässeet viime viikon torstain jälkeen ja juoksukontaktia treenatessa toistoja pitäisi tehdä usein. Meidän varsinaiseen treenilaatikkoon Taiga sai osumaan yhden jalan, mutta vaihdoin laatikon hieman isompaan lipastonlaatikkoon, johon Taiga sai täydellisiä osumia molemmista takajaloista. Taiga hienosti korjasi ja nosti toisenkin jalan laatikkoon, vaikka alkuun meni vain yksi. 

Agilitya varten ollaan myös treenattu nenäkosketusta käteen naksuttimen kanssa. En alkuun ollut lainkaan varma, miten Taiga ymmärtää asian, mutta epäilylle ei ollut tarvetta. Taiga tajusi homman idean yhden illan aikana ja silloinkin treenattiin ehkä noin 10 minuuttia asiaa kokonaisuudessaan. Toki Taiga oppi alkuun nuolaisemaan kättä, mutta sain palkattua myös pelkästä nenästä. Tänään treenattiin tätä kolmannen kerran ja huomasi, että Taiga tiesi heti, mitä haetaan. Heti saatiin täydellisiä osumia ja suurin osa jopa ilman kieltä. 

Lopuksi vielä treenasimme Taigan kanssa perusjuttuja eli istu, maahan ja odota käskyjä. Istumaan Taiga osaa mennä hyvin. Maahan menon Taiga tajusi myös yllättävän nopeasti! Olen ollut varma, että ei se siitä kiinni saa... Mutta mitäpä pieni muutti ei ruokansa eteen tekisi. Myös odottamista treenailtiin ja odotin, että Taiga nosti katseensa minuun, naksu ja lupa ottaa nami lattialta. 

Adan kanssa ollaan myös vahvistettu peruuttamista laatikkoon juoksukontaktitreeniä varten. Laatikko ei siis ole Adalle ollut helppo hyväksyä ja ollaan nyt kouluttajan ohjeen mukaan siirrytty lehdestä kirjaan, jotta Ada oppisi nostamaan peruuttaessaan takajalkoja ja siten peruuttaminen puomille onnistuisi. Eihän tämä ole Adan kanssa mitenkään helppoa ollut. Tänään kuitenkin saatiin niin hyvä treeni, että nyt on vaan pakko ehtiä viikonloppuna hallilla käymään testaamassa asiaa puomin kanssa. Ada nimittäin alkukankeuden jälkeen teki täydelliset sarjat ja nosti molemmat takajalat kirjan päälle! Nyt selkeästi huomasi, että Ada sai homman ideasta kiinni ja toisti täydellistä suoritusta tasaisen varmasti. 

Oman lauman kesken

Lumo lähti eilen uuteen omaan kotiinsa. Tämä oli herkkä paikka meille kaikille. Olimme ehtineet kiintyä Lumoon todella paljon näiden 17 viikon aikana. Nyt opettelemme uudenlaista aikaa ja laumakin pääsee opettelemaan toimimaan paremmin, kun nyt ihan oikeasti on oma porukka kasassa. Johan tässä ehdittiin jo hieman valmistautua, että Lumo meille jää, mutta nyt kuitenkin Lumo sai itselleen todella hienon kodin, jossa viihtyy varmasti hyvin ja saa haluamansa ja tarvitsemansa huomion ilman kilpailua muun lauman kanssa.

Lumo

Tunnustan itkeneeni jo kolme päivää ennen Lumon lähtöä. Lähtöpäivänä itkin vasta, kun Lumo meni uuden perheen autoon ja valmistautuivat lähtöön. Ja itkin joka kerta illan aikana, kun mietinkin koko asiaa. Myös Taiga rauhallisena vieressäni makasi ja katseli, kun kyynelehdin ja rapsuttelin Taigaa. 

Taiga

Tänään lähdimme sitten taas uusin voimin liikenteeseen. Ada ja Taiga oli yhdessä yön tarhassa. Emme todellakaan halunneet Taigaa yksin tarhaan laittaa. Kopit neidit vaihtoivat. Ada omi nyt kopin, jossa pennut ovat tähän mennessä viettäneet aikaa ja Taiga joutui toiseen koppiin. Aamulla ruokin molemmat tarhaan ja jäin valvomaan, että ruokailu sujui rauhassa. Kävin tarhoilla vielä ennen töihin lähtöä, mutta Ada ei laskenut Taigaa rapsuteltavaksi portille. Yritin komentaa Adan sivummalle, mutta ei kovin kauaksi mennyt. Lopulta Taiga kierti sivummasta ja kävi pikaisesti kättäni nuolemassa ja livahti taas pois. Kotiin tullessa Ada ei taaskaan laskenut Taigaa portille ennen kuin itsekin pääsi tarhasta pois.

Taiga

Tällä kertaa otin kaikki neljä koiraa pihalle. Aslakin otin tarhasta kuitenkin liinassa, jotta pystyn paremmin kontroloimaan, jos yhteenotto tulee. Totesinkin, ettei lauma vielä valmis ole vapaana juoksemiseen keskenään. Tiukkaa murinaa oli Adalla ja Aslakilla, vaikka tappeluksi asti ei mennytkään. Liian tiukaksi kun meni, komensin rauhoittumaan molemmat. Kun Taiga lähti juoksemaan, Ada lähti perään. Myös Aslak olisi tyttöjen perään lähtenyt ja lähellä pääsikin, mutta ei Aslak sopinut vielä Adan ja Taigan kuvioon mukaan. Joten kokeillaan ensin vaikka sisällä pienemmässä tilassa hallitummin ja rauhallisemmilla fiiliksillä. 

Taiga

Sisällä lauma on ollut nyt kuitenkin vielä portti välissä; Aslak ja Riki olohuoneessa ja Ada ja Taiga keittiössä. Taigalle tämä oli kova paikka. Vinkui ja huuti keittiössä meidän ollessa olohuoneessa. Annoimme neidin hieman väsähtää ennen kuin siirryin itse keittiöön ruokaa laittamaan ja rapsuttelemaan. Siirryin itse taas toiselle puolelle porttia ruokailemaan. Alkuun Taiga jäi hieman vinkumaan, mutta lopulta rauhoittui. 

Hieman on siis Taigalla harjoittelua, kun ei enää siskot ja veljet kaverina olekaan. Hieman on neiti pieni reppana. 

ALMAn talvipäivät 10.3.2017

Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät ovat joka vuosi Rautavaaralla Metsäkartanolla torstaista sunnuntaihin. Paikka on aivan loistava kyseiselle tapahtumalle. Tilaa on paljon ja reitit ovat hyviä. Meille on tällä hetkellä hankala kuljettaa koko kalustoa eli kaikkia koiria vetovermeineen mukana, joten kävimme taas päiväseltään. Tarkoitus oli alunperin lähteä Adan kanssa kisaamaan, mutta aikatauluongelmien takia kävimmekin jo perjantaina sosiaalistamassa pentuja.

Lumo, 18 kg

Aloitimme päivän eläinlääkärin luota, kun pennut saivat toiset rokotuksensa. Sieltä otimme suoraan suunnan Rautavaaralle. Ehdimme perille juuri ennen 24 km kisan alkua ja lähdimme pentujen kanssa sitä katsomaan. Pennut saivat jo heti autolla paljon rapsutuksia ja yleisöä. Siirryimme lähtöpaikalle ja sivummassa seurasimme valjakoiden lähtöä samalla kun yleisö rapsutteli ja ihasteli pentuja. Paikalla oli pari muutakin samanikäistä pentua ja yksi 7 kuukauden ikäinen malamuutti. 

Taiga, 17 kg

Meidän pennut olivat alkuun ihan ihmeissään ihmispaljoudesta ja muista koirista. Lumo rentoutui nopeammin ja antautui toisten syliin rapsuteltavaksi rohkeammin kuin Taiga. Taiga alkuun häntä koipien välissä murisi toisille koirille ja varovasti haisteli ihmisiä. Lopulta myös Taiga rentoutui ja antautui rapsuteltavaksi.

Lumo teki tuttavuutta

Meille esiteltiin leiritiimin henkilön koiria, ja kun oli puhe tarkoituksesta vaihtaa autoa isompaan, he esittelivät myös omaa kuljetuskalustoaan. 

Kävimme paistamassa kodalla omassa rauhassa makkaraa. Pennut joutuivat makkaran paiston ajan odottamaan puussa kiinni, mikä oli etenkin Lumolle aivan hirveä kokemus. Lumo vinkui ja yritti hihnaa purra ja koko ajan oli solmussa. Taiga oli hihnassa rauhallisempi ja hällä oli ihan omat jutut välillä. Solmussa Taigakin oli välillä, mutta paljon rauhallisempi oli kuitenkin kuin Lumo. 

Uusi leikkikaveri!

Nuotion sammumista odotellessa kodan ohi oli kävelemässä pariskunta oman malamuuttinsa kanssa ja tulivat kanssamme juttelemaan ja koirat pääsivät hihnassa haistelemaan ja leikkiinkin olisivat halunneet ryhtyä. 

Siirryimme seuraavaksi ruokkimaan pennut ja pennut pääsivät sen jälkeen taas tutustumaan uuteen malamuuttiin. Nyt oli iso uros vastassa ja pienen varovaisen murinan jälkeen, olivat pennut taas innoissaan tutustumassa toiseen. 

Siirryimme tutustumaan valjakkovarusteisiin. Sain paljon uutta tietoa ja jonkinlaisen kuvan siitä, minkälaista rekeä ensi talveksi pitäisi ostaa. Lisäksi sain vinkkejä sieppausköyden sitomiseen ja muitakin tärkeitä vinkkejä. Pennut olivat taas koko ajan mukanamme ja lopulta siinä muiden kanssa keskustellessamme pennut rupesivat jalkoihini makaamaan ja nukkumaan. Totesin miehelle, että ehkäpä meidän olisi aika lähteä hiljalleen kotia kohti.

Mukava oli saada uusia tuttavuuksia ja vinkkejä ja ideoita harrastukseen liittyen. Pennut saivat paljon ihastusta ja rapsutuksia. Saivat kunnon sosiaalistamisryöpyn ja sen mukaisesti olivatkin loppuillan melko väsyneitä kavereita. Siellä ihmeteltiin, että onpa isoja pentuja! Ja narttujakin vielä! Ja saatiin kommentti, että varmasti tulee hyviä vetokoiria, kun on pitkät raajat. 

Uni vei voiton

Tavoitteena siis vaihtaa auto isompaan, ostaa ensi talveksi reki ja mennä kisaamaan ainakin toinen pennuista mukana valjakossa. Katsotaan ajan kanssa, mikä Lumon kohtalo on. Jääkö meille vai löytyykö Lumolle se oikea koti jostain. 

Pennut 15 vko, hiihtoloman viettoa

Olen viettänyt hiihtolomaa nyt jo pari päivää. Loma on yllättäen mennyt koiramaisissa touhuissa.

Maanantain aloitimme Adan kanssa agilitykentältä, mutta sen jälkeen lähdimme Lumon (eli Chinook) kanssa hieman vilkkaampaan ympäristöön tutustumaan ja otimme suunnan kohti Joensuun keskustaa. Siellä olikin kaikkea uutta ja vanhaakin oli todella paljon enemmän kuin tähän mennessä on kohdannut. Liikennevalot, alikulkutunnelit, paaaljon ihmisiä ja rapsuttelijoita, lastenvaunuja, erilaista alustaa... Kävimme vielä sen jälkeen ostamassa Mustista ja Mirristä aikuisille ruokaa ja kotona olikin melko väsynyt pentu. Taiga yritti leikkiä, eikä ymmärtänyt, miksi toinen ei reagoi edes siihen, että Taiga toisen varpaita puri.

Paljon olemme ulkoilleet niin isojen kuin pientenkin kanssa. Sisälläkin ovat pennut malttaneet rauhoittua hienosti, kun ovat saaneet ulkona kunnolla energiansa kuluttaa aikuisten kanssa telmimällä.

Tänään oli tarkoitus mennä kimppatreeneihin, mutta hyödynsin ennemmin keinutreenin, jossa meillä selkeästi puutteita on. Vetohommat kuitenkin on tuttua rutiinia, vaikka aina treeni muiden kanssa tekisikin hyvää. Kävinkin Aslakin kanssa ihan vain kahden ajamassa viitisen kilometriä. Lenkki meni alkuun rennosti hengaillen, mutta puolen välin tienoilla Aslak sai energiaa menoonsa ja päästiin ihan hyvää vauhtia kotiin asti. Mitä lie poliisien mielessä pyörinyt, kun isossa mäessä potkin apuna ja koko ajan kannustin tiukalla ilmeellä Aslakia vetämään ja vetämään... Oikeastaan ainoa "hämminki" oli loppuvaiheessa, kun tien toisella puolella kulkeneita dalmatialaisia olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Aikaisemmat ohitukset meni ihan hyvin, mutta nyt kiinnosti liikaa. Parin tiukan ruman saman jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. 

Vetolenkin jälkeen Aslak sai hengata pentujen kanssa pihalla. Laitoin pennut ja Aslakin tarhaan ja laskin Adan ja Rikin pihalle keskenään siksi aikaa, että sain agilityn treenikamppeet kasaan ja toki pari puhelua tuli hoidettua samalla... 

Aslakille juomista ja pentujen tilalle Riki, pennut sisään ja Adalle vielä hieman lämmittelyä. Lopulta suunta keinutreeneihin. 

Koirateema jatkui vielä senkin jälkeen ja selvittelin vakuutusasioita ja laitoin asiat kuntoon myös pentujen osalta. Suunta kotiin ja koirat pihalle. Sää oli ihanan aurinkoinen, joten kamerakin pääsi mukaan. 

Huomenna olisi edessä Taigan totutusta lastenvaunuihin ja muutenkin pentujen totuttamista pieniin lapsiin, kun ystäväni tulee kylään reilun vuoden ikäisen kummipoikani kanssa.

Loppuviikosta jatkuu myös pentujen sosiaalistaminen ja perjantaina käydään toiset rokotukset ottamassa. 

Eiköhän aikuisten kanssa myös loppuviikko mennä agilityn ja vetotreenien merkeissä.