Taiga

Taiga on kokenut suuren myllerryksen viimeisen puolen vuoden aikana. Viimeksi Taiga kävi hieronnassa kesällä. Heinäkuun lopussa se tippui koirankopin katolta. Olisin halunnut mahdollisimman pian viedä Taigan taas hierottavaksi, mutta hieroja oli vielä kesälomalla ja Taiga aloittikin juoksut, joten ei ehtinyt. Taiga astutettiin ja jätin Taigan pois agilityn parista. Liikuimme vain vapaana tai hihnalenkeillä. Lopulta Taiga synnytti. Taiga pysyi koko ajan yllättävän hyvässä kunnossa; turkki oli hyvä, eikä näyttänyt sellaiselta nääntyneeltä äitikoiralta kuin yleensä monet näyttää. Sää vaihteli jatkuvasti ja maa meni jäätikölle, joten Taiga on juoksennellut päättömänä jäätikölläkin. Agilitytreeneissä on huomattu, että Taiga ei taivu tiukasti vaan tekee etenkin vasemmalle käännöksen laajana kaarena.

Eilen vihdoin ja viimein Taiga pääsi hierontaan. Varoitin jo Niinaa, että älä säikähdä. Taiga painoi joulun aikaan enää 24 kiloa, mutta viikonloppuna mitattiin ja todettiin jo kilon painoa saaneen. Lisäksi nyt on lopulta karvatkin alkaneet irrota. Niina nauroi, kuinka Taiga näyttää tällä hetkellä enemmän jämtiltä kuin malamuutilta. Ollaanhan me saatu treeneissäkin kommentteja, että nyt se vasta sporttiselta näyttäää. Mutta. Kuinkas ollakaan, Taiga oli yllättävän hyvässä kunnossa! Lihakset ovat vielä olemattomat (ei ollut Niinan kommentti, vain omaa näkökulmaa), mutta etenkin etuosa oli ilman jumeja. Reidet olivat jumissa, etenkin etureidet ja etenkin vasenta takajalkaa keventi. Ja selkänikamissa löytyi iso jumi. SI:t eivät olleen myöskään niin jumissa kuin voisi synnyttäneellä nartulla olettaa olevan. Eli onni onnettomuudessa, että Taiga on joustavarakenteinen koira. 

Taigan kanssa aloiteltiin jo ennen joulua rakentamaan taas pohjaa treenaamiselle. Vetolenkit ovat jääneet yksittäisiin kertoihin jäätikön takia, mutta agilityn pariin ollaan päästy. Taigan piti palata treenaamaan vasta joulun jälkeen, mutta Taiga selkeästi osoitti, että äitikoira on saanut tarpeekseen kotona olemisesta, joten lähdimme jo ennen joulua hallille. Ja Taigahan oli aivan super! Emme ole vieläkään tehneet keppejä, keinua ja A:ta ja rimat on ollut pääsääntöisesti 10-20 cm. Kerran rimat nostettiin 35 cm, mutta selkeästi Taiga ei ollut vielä siihen valmis. Lähtökohta kuitenkin oli, että haluan mahdollisimman kevyesti treenata ennen hierontaa eli keskityimme ratasuoritukseen ja ohjauskuvioihin. 

Olen kaivannut Taigan kanssa treenaamista. Taiga on todella erilainen ohjattava kuin Ada. Kun Ada sai Juha Oreniukselta kommentin vahvasta estelukituksesta ja vaikeudesta sen purkamiseen, Taiga on superherkkä minun ohjaukselleni. Taigan kanssa en todennäköisesti tarvitsisi koskaan äänikäskyjä niin halutessani. Pystymme yhdessä vaihtamaan ohjauskuvioita tuosta noin vain ja Taiga lukee ohjausta, noudattaa ohjausta ja vauhti on hyvä! Kouluttajamme Heidi meitä haastaakin jokaisella treenikerralla ja heittää vain erilaisia ohjauskuvioita, joita meidän pitää tehdä. Ja yleensä selvitämme haasteet helposti! Edellisellä kerralla Heidi haastoi minut jopa ohjaamaan ilman käsiä ja ääntä yhtä aikaa! Se oli jo melkoinen haaste, mutta melkein selvitimme senkin. 

Taiga on ollut todella hieno äiti. Se on tiukka, mutta todella huolehtivainen. Osa tavoista on jopa mennyt hieman yli ja jouduin esimerkiksi ruoan jälkeen laittamaan Taigan eri huoneeseen 1-2 tunniksi, koska pennut saivat Taigan oksentamaan oman ruokansa. Se on tuonut toki haasteita myös Taigan kunnon kohottamiseen. Siivoaminen on myös tärkeää Taigalle ja jos en ole itse paikalla, se edelleen siivoaa kotiin jääneen pentunsa jätökset. Taiga komentaa, mutta myös leikkii. Taiga ei yleensä ole se, joka menoa rauhoittaisi. Joitakin ikäviäkin tapoja Taiga on keksinyt, kuten kissan jahtaaminen. Ennen pentuja kissat saivat olla suht rauhassa, mutta nyt pennun innostuessa myös Taiga vetää överit kissojen kanssa. 

Taiga selkeästi kaipaa jo aikuista seuraa. Olen kuitenkin ollut todella varovainen Taigan kohdatessa muita koiria. Omien koirien kanssa Taiga on saanut myös todella vähän olla keskenään sen jälkeen, kun pennut alakertaan muuttivat. Taiga on vieraita koiria ohimennen nähnyt ja silloinkin suurimmaksi osaksi veljeään Nukaa ja Desnaa. Nukan kanssa haistelivat, Nuka murisi ja Taiga vain kääntyi pois. Desnan kanssa ei ollut ongelmaa. Hiljalleen annan Taigan touhuilla oman lauman kanssa ja silloinkin aloitan rauhassa ilman pentua. Adan kanssa ovatkin hihnassa käyneet yhdessä kävelemässä ennen treenejä. Ja vielä ovat rauhassa samassa tilassa valvotusti ja hallitusti olleet. Mutta hiljaa hyvä tulee ja parempi vara ja niin edes päin. Laumadynamiikka on itselle todella tärkeä asia ja käytän mielelläni aikaa, jotta lauma saisi rauhassa totutella muutoksiin.

Ruskan alkutaival, vajaa 11 viikkoa

Kuunloisteen Tauriel eli Ruska oli ensimmäisenä syntynyt pentu 29.10.2019. Ruska syntyessään huudatti äitiään ja osasipa sekin alusta asti ääntään avata. Ruska ei ollut koskaan pentueen kasan alimmainen. Livahti nopeasti alta pois, jos joku päälle yritti. Kuitenkin siskonsa oli terävämpi ja rohkeampi, hieman liikaa äitiinsä tullut ja siitä johtuukin, että mummokoiraa mielistelevä Ruska sai jäädä elämään meidän laumassa.

Kun pentueesta enää siskokset olivat syntymäkodissaan, tuli näistä kahdesta kuin paita ja peppu. Toinen oli aina esimerkkinä toiselle niin hyvässä kuin pahassa. Aloitimme opettelemaan kutsumanimiä, harjoittelimme sisäsiisteyttä, istumista ja odottamista. Toisen kanssa harjoitellessamme toinen kiljui perään. Lopulta kuitenkin vahvan temperamentin omaavat sisarukset alkoivat etsiä paikkaansa ja kinoja alkoi syntymään. Ruska ei aina laskenut siskoaan esimerkiksi vesikupille samaan aikaan ja muutenkin leikki alkoi vakavoitumaan ja äänensävy muuttumaan. Pidemmän päälle siskokset eivät välttämättä siis olisi tulleet toimeen samassa laumassa.

Kun sisko sitten viimein lähti 10 viikkoisena omaan kotiinsa sijoituskoiraksi, Ruskalle siskon lähteminen toi taantumista esimerkiksi sisäsiisteyden suhteen. Ruska ei tehnyt ulos tarpeitaan vaan aina sisään tullessa teki ensimmäisenä pissan sisälle. Toki omat kiireet eivät helpottaneet oppimista, koska itselläni ei valitettavasti ollut tuntikaupalla aikaa Ruskan kanssa hengata pihalla odottamassa tarpeiden tekemistä. Vihdoin tuli ilta ilman menoja ja vietin kaiken kaikkiaan varmaan noin 2,5 tuntia illasta ulkona. Alkuun Ruska ei tehnyt pissaa ulos. Sisällä vahdin jokaista Ruskan liikettä ja kannoin ulos aina pissalle ruvetessaan. Ulkona ei siltikään tehnyt mitään. Lopulta muutaman tunnin taistelun ja iltaruoan jälkeen Ruska teki pissan ulos! Vielä ehti illan aikana kahdet pissat tekemään ulos. Viikonloppuna saimme taas ison edistyksen, kun suurin osa pissoista on tullut ulos. Kakkaa Ruska osaa pihdata, mutta olen tällä hetkellä vain todella iloinen, kun edes ne pissat alkaa ulos tulla. 

Ruska on saanut opetella äitikoiran tukemana tarhailua. Mitään traagista ei asiassa ole ollut. Hyvin on pärjännyt, riehuneet äitikoiran kanssa ja nukkunut äitikoiran kanssa samassa kopissa. Toki Ruska ei pärjää vielä ulkona karvansa kanssa pitkiä aikoja ja olemme olleet aina kotona Ruskan ollessa tarhassa. Tänään oli taas vaihteeksi sen verran lämmin päivä, että tarhassa riehuessa Ruska oli "uinut" vesilätäkössä eli tuli sisään märkänä. 

Ruska on muutaman kerran käynyt hallilla tutustumassa ympäristöön. Ensimmäisellä kerralla Ruska oli noin kuutisen viikon ikäinen ja halli sekä muut koirat jännittivät valtavasti. Ruska oli suorastaan paniikissa eikä edes ruoka maistunut. Toisella kerralla Ruskaa taas jännitti alkuun, mutta suostui lopulta syömään herkkuja ja liikkumaan hihnassa hallissa, otti herkkuja myös meidän tulevalta koutsilta ja sieti kaverin kelpiepentua lähellään. Kolmannella kerralla Ruska oli irti hallilla, kun rakennettiin treenirataa treenikavereiden kanssa. Myös kaverin sakemannipentu oli hallissa, mutta Ruska ei selkeästi tykännyt toisen päällekäyvästä tyylistä. Neljännellä kerralla Taiga lähti Ruskan kanssa hallille. Olimme hallissa vain viitisen minuuttia ja heittelin Taigalle lelua. Hiljalleen Ruska rentoutuu. Seuraavalla kerralla menemmekin ihan oikealle treenikerralle, kun Ada ja Taiga käy hieronnassa, eivätkä pääse itse treenaamaan. Eli tiedossa leikkiä ja target treeniä. Lisäksi reilun viikon päästä menemme Sisukkaan pentuseikkailuun, jossa Ruska pääsee kokeilemaan erilaisia pintoja, pallomeren, hajuharjoituksia ym. Tehtäviä, jotka rohkaisevat ja kehittävät ohjaajan ja koiran yhteistyötä. Helmikuussa aloitetaan pentuagilityn parissa. 

Oman lauman parissa on tapahtunut selkeää rentoutumista, kun pennut ovat lähteneet omaan kotiinsa. Ruskaa jännittää monet asiat, kuten kovat äänet, vieraat koirat. Omien koirien kanssa Ruska on rentoutunut, eikä enää säikähdä jokaista tarhasta ulkoilun aikana kuultua omien koirien haukahdusta. Ohikulkevat vieraat koirat onkin toinen juttu, mutta olen ottanut tavaksi pitää aina takin taskussa herkkuja ja niillä olen jo usein saanut Ruskan rentoutumaan. Taigan kanssa Ruska leikkii jo rentoutuneesti ulkonakin, vaikka äidillä vauhtia onkin. Aslakin kanssa Ruska on myös rentoutunut, mutta uteliaan varautunut. Ruska ja Aslak ovat hengailleet yhdessä ulkona useamman kerran. Vanhukset saavat rauhassa antaa tilanteen kehittyä. Ada jo kerran on antanut Ruskalle kyytiä ja sen jälkeen olen ollut todella varovainen. Liekö tämä herkistänyt Ruskaa... Mutta en halua enää negatiivista kokemusta vaan yritän vain rohkaista Ruskaa eri asioissa. 

Odottamisen taito edistyy hiljalleen. Istua Ruska osaa hienosti. Hihnassa olemista olemme harjoitelleet lähinnä omassa pihassa eniten. Toki olemme käyneet mm äitini luona kaupungissa sekä Mustissa ja Mirrissä. Kotihallin lisäksi kävimme naapuriseuran hallilla. 

Painoa Ruskalla on vajaa 11 viikkoisena 12 kiloa! 

Mennyttä ja tulevaisuutta!

Agilitystartit 77

Ada 57 (9 nollaa, 28 hylättyä)

Taiga 20 (2 nollaa, 16 hylättyä)

Vetostartit 1 (Ada ja Nuka)

Näyttelyt 

Ada 3 (1xVSP+NORD SERT, 2xEH)

Taiga 6 (4xERI, 3xSA, PN1+ROP, PN2, PN3,1xSERT+MVA, 2xEH)

Viimeiset kaksi viikkoa on tullut oltua niin lomalla, että ei ole jaksanut edes blogia päivittää! Loma alkaa olla lopuillaan, joten nyt otin asiakseni tehdä päivitykset. 

Vuosi oli kiireinen. Lyhyesti sanottuna. Heti vuoden alusta aloitettiin Taigan viimeisen SERTin metsästys, joka vihdoin toukokuussa napattiin ja kesällä Tuusniemelle lopetettiin näyttelyvuosi meidän osalta Taigan ROP tuloksella. Ada aloitti vuoden Winter Kareliasta ollen VSP ja nappasi ensimmäisen NORD SERTinsä. Tarkoituksemme ei ole lähteä ulkomaille näyttelyihin. 

Vetourheilussa kisarintamalla oli meidän osalta hiljaista. Kevään tavoitteet kaatuivat melko pitkälti Taigan juoksuihin. Olisimme halunneet kisata kolmella koiralla ja myös REK kokeet olivat haaveissa, mutta emme riskejä ottaneet, kun ensimmäisen kauden olimme reellä ajelemassa, emmekä halunneet juoksuista Taigaa ja veljeään Nukaa laittaa samaan valjakkoon. Pääsimme kuitenkin Rautavaaralle maaliskuussa Adan ja Nukan kanssa reellä ajamaan kahden koiran luokassa kaksipäiväiset kisat. Sää oli lämmin ja kisasimme huskeja vastaan, joten lopputuloksessa ei ollut mitään jännittävää.

Agilityn rintamalla olikin jännitystä kaiken muunkin edestä. Taiga sai vihdoin keväällä kaksi nollatulosta ja ensimmäiset LUVAnsa. OIVA jäi odotuttamaan itseään pentusuunnitelmien takia. Saimme kuitenkin vihdoin osviittaa sitä, mitä agility Taigan kanssa voi parhaimmillaan olla, kunhan ongelmat saamme ylitettyä. Viime vuoden esteeksi nousi kepit ja syksyllä valitettavasti radan ulkopuolinen häiriö. 

Adan kanssa saavutettiin vihdoin hienoja tuloksia ja kerättiin kakkosluokassa viime vuonna kakkosluokasta kuusi nollaa, kolme yliaikanollaa, tuloksia ylipäätään 12 ja hylättyjä vain viisi. OIVA saavutettiin toukokuussa ja toukokuun lopussa aloitettin kolmosluokassa kisaaminen hylättyjä keräämällä. Vuoden aikana kerättiin 23 hylättyä ja tuloksia 17. Tulosprosentti kääntyi siis luokkanousun myötä päinvastaiseksi. Nollia keräsimme kolme ja yliaikanollia kahdeksan. Adan kanssa suurin ongelma oli ihanneaikaan pääseminen. Lisäksi syksyllä Adalle tuli keppien lopettamisen ongelma, mutta puomi on vahvistunut ja Ada tekee tasavarmaa juoksaria kisoissa. Ada myös vuoden viimeisissä kisoissa kaatui putkessa pahasti, mutta on toipunut siitä hyvin. 

Vuosi oli ensimmäinen vuosi rekiajeluilla. Kaikki aikuiset koiramme pääsivät reen eteen juoksemaan. Kuitenkin rohkeutta itselläkin oli vain kolmeen koiraan. Kaikki ovat saaneet kokeilla kaikkia paikkoja valjakossa. Aslak johtopaikkaa lähinnä kaksin Adan kanssa. Ada alkoi saada tarpeekseen Taigan härkkimisestä ja rupesi antamaan takaisin. Kerran kesken kaiken heittikin Taigan hankeen. Tunnustan ostaneeni kuonokopan ja usein laitoin Taigalle lähtöön kuonokopan, juoksimme pahimmat höyryt pois, otin kuonokopan pois ja saimme jatkaa rauhassa matkaa. Se ei tietenkään ole lopullinen ratkaisu. Keväällä saimme päättää rekikauden kauniiden maisemien ja hyvien urien keskelle Ruunaalle. 

Riki kävi säännöllisen epäsäännöllisesti kaverikoiravierailuilla.

Syksy painoittui paljon Adan agilityyn ja toisena isona teemana kennelin toisen pentueen alkuun saattaminen ja syntyminen. 

Vanha vuosikymmen antoi minulle koirat, kennelin ja paljon uusia harrastuksia huomioiden myös uudet työkuviot yrittäjäksi ryhtyen. Nyt nostetaan katse kohti uutta vuosikymmentä. Vuoden 2020 tavoitteet: 

Mahdollisesti ainakin yhdet valjakkokisat kevätkaudella, syksyn osalta ei voi vielä suunnitelmia tehdä.

Agilityssa tavoitteena nostaa Taiga kakkosluokkaan ja toiveena myös kolmosluokka. Adan kanssa tavoitteena kisaoikeus agilityn SM kisoihin. Ada jää agilitystä eläkkeelle vuoden loppuun. Ruskan kanssa aloittelemme agilityn pentukurssilla helmikuussa ja alamme tehdä pohjaa tulevaa agilityharrastusta kohden, kuten myös viimeistään syksyllä aloitamme vetourheilun, joten pohjaa kasvatetaan myös sitä varten.

Rikin kanssa jatketaan kaverikoiratoimintaa.

Aslakin kanssa ovet ovat avoimia vetourheilussa, mutta aika näyttää. 

Näyttelyissä Taigan kanssa käydään kokeilemassa valioluokassa pärjäämistä. Kesäkuussa Ruskan kanssa aloitetaan pentuluokassa ja elokuussa päästään jo junioriluokkaan. Kisa tulee olemaan kovaa, koska täällä päin on useita samanikäisiä malamuuttinarttuja. 

Pentujen kasvu!

Aika hujahtaa todella nopeasti ja pennut ovat jo kahdeksan viikkoisia! Pojat ovat jo muuttaneet uusiin koteihin ympäri Suomea ja sijoitusnarttu ilahduttaa meitä vielä Ruskan kanssa kotona. 

Pennut vasta seitsemän viikon kynnyksellä murtautuivat pentulaatikosta. Sen jälkeen ne murtautuivat lemmiportista avaamalla kissojen luukun. Yksi uroksista etenkin oli todella nopeasti oppiva. Se ensimmäisenä tuntui ymmärtävän paperille tarpeiden tekemisen, mutta myös minua todella kovasti puraistessaan torujen jälkeen oli ainakin sen yhden illan käyttämättä yhtään hampaita minuun! 

Pentujen tutustuminen laumaan on ollut hidasta. Kolmea aikuista tuntui vaivaavan viiden pennun olemassaolo ja ne saivat tutustua vain yksittäisiin pentuihin. Nyt kun pentuja on enää kaksi tutustuminen on helpompaa. Narttupennut ovat saaneet hengailla isikoiran kanssa ulkona vapaana. Isikoiran vauhti on vaan hieman jännittävää ja jopa kauhistuttavaa, eikä isikoira oikein ymmärrä, miksi pennut juoksevat karkuun. Annoimme jouluaattona Aslakin hengata pentujen kanssa sisällä ja nyt tuntuu, että pennut ehkä voisivat ymmärtää paremmin isikoiraa ja kokeillaan tänään uudestaan ulkoilua yhdessä. 

Pennuilla on tullut painoa noin kilon viikkoon. Viime viikolla pennut painoivat tasaisesti 7 kilon verran. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Yhdellä oli kivekset laskeutuneet, yhdellä toinen liikenteessä ja yhdellä vielä kadoksissa. Polyneuropatiatestit otettiin samalla ja tuloksetkin jo saapuivat genotyypeiltään normaaleina. Sirutuskin meni ihan huomaamatta ja pennut olivat oikein reippaita eläinlääkärin käsittelyssä. 

Pennut ovat saaneet viettää ensimmäistä jouluaan maistellen joulun makuja, aukaisten paketteja ja ulkoillen. Opettelemme uusia juttuja, kuten että ei saa huutaa ja pomppia ruokakuppeja valmistellessa. (Ovat myös oppineet, että aamulla herätessäni ja ulkoilun jälkeen voi mennä istumaan ja tuijottamaan keittiönpöytää, josko se ruoka-aika sieltä tulisi...) Äitikoira näyttää mallia, kuinka kiivetään sohvalle. Äitikoira myös opettaa hyviäkin tapoja, kurittaa ja leikkii pentujen kanssa. Iltaisin vetäävät yhdessä iltavillit, joissa Taiga ei ainakaan se rauhoittavin tekijä ole. 

Pennut talossa ovat todella väsyttävää aikaa, mutta myös todella ihanaa aikaa. Jouluaattona, kun ihan oikeasti kaikki vierailut ja velvollisuudet ja perinteet oli ohi, itsellä iski todella kova väsymys. Kuukauden päivät olen saanut juosta paikasta A paikkaan B, on ollut vierailijoita, työasiat, jouluvalmistelut, velvollisuudet koirien kanssa ja harrastukset. Nyt vihdoin on muutama päivä ilman mitään. Nyt vain ollaan ja nautitaan olemisesta ja pentujen kasvamisesta ja oppimisesta. Poikia on todella kova ikävä, mutta tiedän niitä vielä näkeväni jatkossa ja tiedän niiden hyvät kodit saaneen! 

Pentuelämää

Pennut on jo 19 vuorokauden ikäisiä eli kolme viikkoa alkaa olla täynnä. Painoa on jo kaksi kiloa. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Pentupakettien valmistelut on aloitettu, rekisteröinti on aloitettu, varattu pentutarkastus + sirutus + polyneuropatiatestin ottaminen ja vieraita otettu jo vastaan pentuja rapsuttelemaan. Taiga on tuttujen antanut mennä pentujen luokse hienosti, mutta vieraampien ihmisten kanssa Taiga on selkeästi epäluuloisempi. 

Taiga on käynyt lyhyillä kävelylenkeillä. Tarkoitus on nyt aloittaa hiljalleen saamaan Taigalle taas lihasmassaa takaisin. Siksi Taiga on totutellut taas muun lauman kanssa olemiseen ja tavoitteena saada Taiga ja Aslak juoksemaan yhdessä pihalle pian. Taiga on tähän asti ollut ulkona yksikseen. Tänään yritin saada leikkimään lempilelullaan ja juoksemaan, mutta sää oli ikävä ja Taiga lelun kanssa juoksi aina portaille odottamaan. Kokeilimme myös pari kertaa keppejä. Ensin yritin etupalkan kanssa, mutta Taiga juoksi suoraan kepeistä ohi. Sitten otin itse palkan ja silloin Taiga teki kepit pari kertaa. Olemme Taigan kanssa sisällä myös treenanneet maton koskettamista takajaloilla puomia muistutellen ja nenällä käden koskettamista. 

Pennuilta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran kahden viikon iässä. Tänä aamuna leikkasin jo toistamiseen. Huomasin myös eilen illalla, että hampaat ovat puhjenneet. Silmät aukesivat noin 11-13 vuorokauden iässä. Ensimmäinen matokuurikin on annettu jo. Ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa pennut saivat 18 vuorokauden iässä. Tällä kertaa meillä syötetään pennuilla Eukanubaa. 

Pentuja on opetettu käymään tarpeillaan sanomalehden päällä. Silloin, kun olen paikalla ja pennut heräävät, olen nostanut ne heti sanomalehdelle. Etenkin yksi uroksista on oppinut hyvin ja tänäänkin itse siirtyi puolen metrin päähän sanomalehdelle pissalle. Se meni matolle makaamaan, josta kohta nousi ja meni kakalle sanomalehden päälle. 

Pennuilla alkaa löytymään luonnetta koko ajan paremmin. Tällä viikolla ne ovat oppineet murisemaan, haukkumaan ja ärisemään toisilleen. Odotellaan, että vielä paremmin rupeaa löytymään erilaisia persoonia, ennen kuin päätetään pentujen kodit. Kaikki pennut ovat tällä hetkellä varattuja. 

Itselle on haasteellista tehdä päätös siitä, kumpi narttu jää kotiin. Toinen menee sijoitukseen, eikä matka pitkä ole, mutta itselle jäävän kuitenkin on tultava toimeen laumassa ja tavoitteena on agility- ja vetokoira. Molemmat nartut tulevat käymään näyttelyissä. Toinen nartuista on soopeli ja nyt jo eroaa hieman nallemaisempana olemukseltaan. Toinen on enemmän harmaavalkoinen hieman soopelin vivahteella.  Selkeästi hieman sirompi. Molemmat ovat terhakan oloisia temperamentiltaan, soopeli ehkä hieman temperamenttisempi. Eli saadaan vielä hetki seurata pentujen kasvua ennen lopullisen päätöksen tekemistä. 

Muu lauma on saanut hiljalleen nähdä pentuja. Taiga ei vielä ole ollut mukana, mutta Taiga on jäänyt muiden pentujen luokse rauhassa, kun olen ottanut yhden pennun kerrallaan alakertaan muita tapaamaan. Ada rakastaa pentuja ja on ruvennut hieman egoilemaan vieraille koirille. Riki on vielä tyytyväisenä vain haistellut. Aslak on ollut innoissaan, mutta toisaalta kerran säikähti pentua. Välillä saavat hieman tutustua pentuihin, mutta paremmin vasta 4-5 viikkoisena. 

Pennut tuli taloon!

Pitkä odotus sai vihdoin tiistaiaamuna päätöksensä, kun puoli viideltä ensimmäinen Taigan pentu syntyi. Taiga halusi tehdä kaiken kunnolla pitkän kaavan mukaan ja ensimmäisen kerran lämpö laski alle 37 asteen jo torstai-iltana, mutta nousi pian takaisin yli 37, ja seuraava lämpöpiikki tuli lauantaina. Sunnuntaina Taigan käytös antoi viitteitä, että synnytys lähestyy, mutta lämpö laski pysyvästi vasta sunnuntai-iltana. Koko maanantaipäivä jännitettiin, että joko nyt.. Vai nyt.. Kohta.. Mutta edelleen maanantai-iltana menimme normaalisti nukkumaan, eikä lämpö ollut vielä lähtenyt nousuun kunnolla. Kahdelta yöllä heräsin ja käytin Taigan pihalla ja mittasin jälleen lämmöt, eikä lämmöissä edelleen ollut muutoksia. Hieman Taiga oli ehkä levottomampi, mutta kaikista huonosti nukutuista öistä johtuen nukahdin melko pian uudelleen sohvalle. Puoli viideltä heräsin Taigan kiljuntaan kuin Taigaa olisi tapettu. Kiirehdin pentulaatikolle tutkimaan Taigaa, jolloin Taiga meinasi jopa puraista minua. Samalla tajusin, että ensimmäinen pentu oli jo melkein kokonaan syntynyt. 

Kahden seuraavan tunnin aikana syntyi kaksi pentua lisää. Ne syntyivät rauhassa ja melkein huomaamatta. Jäimme odottamaan vielä kahta pentua (kävimme röntgenissä, jossa löydettiin viisi pentua). Pari tuntia oli aivan hiljaista ja mieskin lähti jo töihin. Jälleen meinasi itsellä väsymys viedä voiton, mutta näin, että Taigalla pieniä supistuksia oli. Pentulaatikkoon oli valunut jo melko paljon verta ja huomasin, että Taigan karvoissa oli vihreää. Soitin eläinlääkärille, joka neuvoi rauhassa odottamaan. Hän totesi, että älä tuijota väriä vaan aikaa. Kun kerta supistuksia oli, ohjeeksi sain odottaa puolisen tuntia. Kohta puhelun jälkeen tajusin, että laatikossa oli myös vettä ja ynnäilin oireita ja keksin, että todennäköisesti pennun sikiöpussi on hajonnut. Onneksi melkein samantien näin jalat ja tajusin, että kaiken lisäksi pentu syntyy takajalat edellä. Laitoin hanskat käteen ja yritin Taigaa varovasti auttaa. Taiga ei kuitenkaan apua halunnut ja sai puserrettua pennun ulos itse. Taiga onneksi oli reipas putsailija ja pentu oli heti virkeänä. Jäin siis odottamaan vielä viimeistä pentua, joka sujahtikin jo vartin sisällä edellisestä maailmaan. 

Kaikesta odottamisesta huolimatta Taiga halusi olla kätilöystävällinen ja hoiti homman viidessä tunnissa loppuun. Ongelmaksi meinasi muodostua Taigan saaminen pentulaatikosta tarpeilleen ja pesulle. Hihnaan piti laittaa ja puoliväkisin viedä pihalle. Kaikki siivoukset sain vihdoin tehtyä ja istahdin pentulaatikkoon tutkimaan ja mittaamaan pennut. Kaikki oli hyvin.

Taiga on ollut hyvä äiti. Taiga ei halunnut ensimmäisinä päivinä herkästi poistua pentujen luota, mutta hiljalleen on suostunut kävelylle tai tullut sohvalle kanssani makoilemaan. Ruoka maistuu hyvin ja vatsakin on kerran vasta ollut osittain löysällä. 

Pentujen ollessa kahden vuorokauden ikäisiä, pääsi Ada sisään. Portti oli välissä ja Ada ei pystynyt näkemään pentulaatikolle, mutta Taigan kanssa tervehtivät toisiaan portti välissä. Kaikki sujui hyvin. Kolmen vuorokauden iässä eli tänään pääsivät myös pojat sisällä käymään samalla tavalla. Aslakille jopa näytimme portin takaa paria pentua. Kaikki on sujunut todella hyvin ja Taigalla ei ole ollut kertaakaan tarve rähistä kellekään. Taiga kävi myös Rikin kanssa kävelyllä yhdessä. 

Tällä hetkellä meidän laumassa on paljon pissaa, kakkaa ja pennun tuoksuista elämää! (Eli sitä pissiä ja kakkaa!)