Viimeiset kaksi viikkoa on tullut oltua niin lomalla, että ei ole jaksanut edes blogia päivittää! Loma alkaa olla lopuillaan, joten nyt otin asiakseni tehdä päivitykset. Vuosi oli kiireinen. Lyhyesti sanottuna. Heti vuoden alusta aloitettiin Taigan viimeisen SERTin metsästys, joka vihdoin toukokuussa napattiin ja kesällä Tuusniemelle lopetettiin näyttelyvuosi meidän osalta Taigan ROP tuloksella. Ada aloitti vuoden Winter Kareliasta ollen VSP ja nappasi ensimmäisen NORD SERTinsä. Tarkoituksemme ei ole lähteä ulkomaille näyttelyihin.
Vetourheilussa kisarintamalla oli meidän osalta hiljaista. Kevään tavoitteet kaatuivat melko pitkälti Taigan juoksuihin. Olisimme halunneet kisata kolmella koiralla ja myös REK kokeet olivat haaveissa, mutta emme riskejä ottaneet, kun ensimmäisen kauden olimme reellä ajelemassa, emmekä halunneet juoksuista Taigaa ja veljeään Nukaa laittaa samaan valjakkoon. Pääsimme kuitenkin Rautavaaralle maaliskuussa Adan ja Nukan kanssa reellä ajamaan kahden koiran luokassa kaksipäiväiset kisat. Sää oli lämmin ja kisasimme huskeja vastaan, joten lopputuloksessa ei ollut mitään jännittävää. Agilityn rintamalla olikin jännitystä kaiken muunkin edestä. Taiga sai vihdoin keväällä kaksi nollatulosta ja ensimmäiset LUVAnsa. OIVA jäi odotuttamaan itseään pentusuunnitelmien takia. Saimme kuitenkin vihdoin osviittaa sitä, mitä agility Taigan kanssa voi parhaimmillaan olla, kunhan ongelmat saamme ylitettyä. Viime vuoden esteeksi nousi kepit ja syksyllä valitettavasti radan ulkopuolinen häiriö.
Adan kanssa saavutettiin vihdoin hienoja tuloksia ja kerättiin kakkosluokassa viime vuonna kakkosluokasta kuusi nollaa, kolme yliaikanollaa, tuloksia ylipäätään 12 ja hylättyjä vain viisi. OIVA saavutettiin toukokuussa ja toukokuun lopussa aloitettin kolmosluokassa kisaaminen hylättyjä keräämällä. Vuoden aikana kerättiin 23 hylättyä ja tuloksia 17. Tulosprosentti kääntyi siis luokkanousun myötä päinvastaiseksi. Nollia keräsimme kolme ja yliaikanollia kahdeksan. Adan kanssa suurin ongelma oli ihanneaikaan pääseminen. Lisäksi syksyllä Adalle tuli keppien lopettamisen ongelma, mutta puomi on vahvistunut ja Ada tekee tasavarmaa juoksaria kisoissa. Ada myös vuoden viimeisissä kisoissa kaatui putkessa pahasti, mutta on toipunut siitä hyvin.
Vuosi oli ensimmäinen vuosi rekiajeluilla. Kaikki aikuiset koiramme pääsivät reen eteen juoksemaan. Kuitenkin rohkeutta itselläkin oli vain kolmeen koiraan. Kaikki ovat saaneet kokeilla kaikkia paikkoja valjakossa. Aslak johtopaikkaa lähinnä kaksin Adan kanssa. Ada alkoi saada tarpeekseen Taigan härkkimisestä ja rupesi antamaan takaisin. Kerran kesken kaiken heittikin Taigan hankeen. Tunnustan ostaneeni kuonokopan ja usein laitoin Taigalle lähtöön kuonokopan, juoksimme pahimmat höyryt pois, otin kuonokopan pois ja saimme jatkaa rauhassa matkaa. Se ei tietenkään ole lopullinen ratkaisu. Keväällä saimme päättää rekikauden kauniiden maisemien ja hyvien urien keskelle Ruunaalle.
Riki kävi säännöllisen epäsäännöllisesti kaverikoiravierailuilla. Syksy painoittui paljon Adan agilityyn ja toisena isona teemana kennelin toisen pentueen alkuun saattaminen ja syntyminen.
Vanha vuosikymmen antoi minulle koirat, kennelin ja paljon uusia harrastuksia huomioiden myös uudet työkuviot yrittäjäksi ryhtyen. Nyt nostetaan katse kohti uutta vuosikymmentä. Vuoden 2020 tavoitteet: Mahdollisesti ainakin yhdet valjakkokisat kevätkaudella, syksyn osalta ei voi vielä suunnitelmia tehdä. Agilityssa tavoitteena nostaa Taiga kakkosluokkaan ja toiveena myös kolmosluokka. Adan kanssa tavoitteena kisaoikeus agilityn SM kisoihin. Ada jää agilitystä eläkkeelle vuoden loppuun. Ruskan kanssa aloittelemme agilityn pentukurssilla helmikuussa ja alamme tehdä pohjaa tulevaa agilityharrastusta kohden, kuten myös viimeistään syksyllä aloitamme vetourheilun, joten pohjaa kasvatetaan myös sitä varten. Rikin kanssa jatketaan kaverikoiratoimintaa. Aslakin kanssa ovet ovat avoimia vetourheilussa, mutta aika näyttää. Näyttelyissä Taigan kanssa käydään kokeilemassa valioluokassa pärjäämistä. Kesäkuussa Ruskan kanssa aloitetaan pentuluokassa ja elokuussa päästään jo junioriluokkaan. Kisa tulee olemaan kovaa, koska täällä päin on useita samanikäisiä malamuuttinarttuja.
Herranjestas, miten aika kuluu! Aika juoksee, kun tekemistä on valtavasti! Syksy on menty taas täydellä kalenterilla. Joka viikonloppu on ollut jotain suunnitelmia, kisoja ja treenejä. Valitettavasti tänä vuonna tuntuu olevan tällainen tapa, että kirjoittelen meidän kuulumisia kootusti. Koitan parantaa tapani tässä loppuvuoden aikana. Toivottavasti aikaakin ja jaksamista on paremmin, kun pentusuunnitelmat etenee ja kahden viikon päästä olisi aika odottaa pentujen syntymistä ja jään pentulaatikolle hengaamaan kahdeksi viikoksi. Tästä päästääkin ensimmäiseen aiheeseen, eli:
TAIGAN TIINEYS
Viime keväänä Taigan astutus ei onnistunut, joten tänä syksynä tavoitteena oli kokeilla uudestaan. Odotukset eivät olleet suuret ja takaraivossa oli jo ajatus toisen uroksen miettimisestä. Kuitenkin halusin käyttää ensisijaisesti Aslakia Taigan partneriksi, joten en halunnut tässä vaiheessa miettiä muita vaihtoehtoja. Jos astutus ei nyt onnistuisi, olisi ensi keväänä ollut aika kokeilla toista urosta.
Kaikesta pessimistisestä asenteesta huolimatta eräs kaunis maanantai-ilta kokeilin yksikseni vain hieman koirien fiiliksiä miehen vielä ollessa töissä ja kas kummaa; koirat oli nalkissa. Yksin homma oli fyysisesti hieman rankahko, kun Taiga olisi halunnut paeta tilanteesta ja Aslak ihmetteli kiljuvaa toista puoliskoaan. No, tästä selvittiin ja seuraavana päivänä saatiin vielä toinen nalkki aikaiseksi; tällä kertaa odotin miehen töistä kotiin kaveriksi.
Taiga on tässä tiineyden aikana ehtinyt nukkua, pissata kolme mattoa, oksentaa yhden, tehdä parit kakat sisään, ärhennellä omille koirille, mörköillä tuttujakin ihmisiä. Tällä hetkellä vuorokausia on jo 46 ja energiaa on melko paljon. Edelleen pomppii ja riehuu, vaikka maha kasvaa koko ajan hiljalleen. Viime lauantaina otti vielä muutaman ylimääräisen juoksukierroksen pihan ympäri meidän veteraanin kanssa vahingossa. Hieman kauhuissani katselen Taigan menoa, mutta toivotaan loppuajan hyvin sujuvan ja kahden viikon päästä odotellaan pienten malamuuttien syntymistä meidän kenneliin.
AGILITY
Taiga jäi elokuun lopussa agilitystä pois. Kävimme elokuun alussa Taigan kanssa viimeiset kisat tälle vuodelle juoksemassa hyvällä fiiliksellä valitettavasti ilman tuloksia. Taiga ei ole oikein jaksanut ymmärtää, miksi ei ole päässyt treeneihin tai kisoihin mukaan, mutta nyt on jo luovuttanut mukaan änkeämisen suhteen ja siirtyy huoneen nurkkaan mököttämään Adan lähtiessä mukaan. Vuoden vaihteessa otan aikaisintaan Taigan taas hallille mukaan. Riippuen toki Taigan toipumisesta. Yhtään jos äitiinsä tulee, olemme ajoissa liikkeellä synnytyksen jälkeen. Jokainen kuitenkin yksilö ja seuraillaan Taigan synnytystä ja toipumista Taigan parasta ajatellen.
Ada on todella kovalla treenien suhteen tänä syksynä. Jatkamme edelleen Sisukkaan Heidin kanssa kerran viikossa ja olemme myös seuramme pienryhmätoiminnassa omatoimiryhmässä huippu treeniporukan kanssa. Olemme jokainen ryhmäläinen myös aloittamassa tulevana viikonloppuna Juha Oreniuksen valmennuksessa ja tarkoitus on mm. kotiläksyjä näistä treeneistä tehtävän. Orenius tulee kouluttamaan seuralllemme neljä kertaa puolen vuoden aikana. Tämän syksyn Ada saa olla mukana ja mahdollisesti Taiga siirtyy valmennustiimiin kevääksi.
Adan kanssa ollaan kehitytty edelleen paljon, mutta löydetty myös paljon lisää treenattavaa. Toinen kouluttaja totesi eräistä kisoista, että Ada liikkuu kisoissa hitaammin kuin treeneissä. Toki yleensä ainoastaan meidän hallilla on kivituhkapohja ja siellä, missä kisoissa käydään, on yleisin keinonurmi. Olen todennut, että Ada varoo keinonurmea, joten se tekee todennäköisesti Adan hitaammaksi. Kummallista ehkä, mutta Adalla toki voi olla myös hieman korkeampi vire treeneissä, koska palkkaus on hyvin erilaista treeneissä ja kisoissa. Ja kouluttajat on vaan niin ihania! Lähdimme siis kokeilemaan Adalle palkkarasiaa. Siinä on superpalkka, joka viedään yhdessä tavoitepaikkaan. Adalla on vire noussut treeneissä edelleen ja tällä hetkellä opetellaan vielä vahvasti sietämään superpalkan läsnäolo. En ole uskaltanut kisapaikalle vielä palkkarasiaa tuoda. Tavoite kuitenkin, että voitaisiin kisoissakin jättää rasia sivummalle ja Ada tietäisi, että radan jälkeen saa superpalkan ja näin saataisiin nostettua virettä myös kisoissa.
Syksyn aikana on uutena haasteena noussut, että en saa tehdä keppien jälkeen jostain syystä oikeastaan yhtään mitään. Jos teen esimerkiksi valssin liian aikaisin, Ada epäröi pitääkö sitä kahta viimeistä keppiväliä suorittaa. Sama tapahtuu ohjauskuviosta riippumatta. Lähdemme siis palkkarasian kanssa vahvistamaan keppien loppuun suorittamista, vaikka minä tekisin mitä vain. Olemme myös itsenäistä keppien aloitusta ja lopetusta opetelleen palkkarasian kanssa. Tässäkin pitää hieman malttia vielä opetella...
Viime kisoissa päästiin taas seuraavaan treenattavaan asiaan: puomin itsenäinen tekeminen loppuun saakka. Ainahan olen tiedostanut asian, mutta nyt saimme Adan ainoan puomivirheen ties miten pitkään aikaan, kun puomin alla meni putki ja jouduin ottamaan sivuttaisetäisyyttä. Virhe ei sentään tullut pitkään hinkatulta ylösmenokontaktilta vaan alasmenokontaktilta. Tämä siis lisätään treenilistalle.
Viime Viikonloppuna palasimme puolen vuoden tauon jälkeen palkinopalleille! Ensimmäistä kertaa kolmosluokassa sijoituimme kolmen parhaan joukkoon! Ensin Anne Savioja ihastui, kun kolmen parhaan joukossa ei ollut yhtään bortsua ja ihasteli Adaa kolmannella pallilla. Toisella radalla Seppo Savikko haastoi koirakoita radallaan ja radalla piti osata mm. lähteä poispäin radasta, kontakti-putkierottelua, sanallista este-erottelua, takaakierrot ja inin, pitkät estevälit, puomilla etäisyys ohjaajasta, poispäinkäännös. Ja 19 koirakosta malamuutti oli ainoa, joka suoritti radan tuloksen arvoisesti!! Nollat edelleen odotuttaa, mutta oli superhieno fiilis nousta ykköspallille malamuutin kanssa seurakavereiden tsempatessa ja kannustaessa! Olen todella kiitollinen siitä kannustuksen määrästä, jota me seurassamme saamme! En olisi voinut hienompaan treeniporukkaan päästä!
Adan kanssa oli tavoite päästä Joensuuhun agilityn SM kisoihin 2020, mutta Joensuussa ei olekaan ensi vuonna SM kisoja. Yritämme kuitenkin tavoitella SM kisoja 2020, missä ne ikinä sittten ovatkaan. Toki olisi hyvä niitä nollia ruveta keräilemään... Nuo yliaikanollat ei kuulema ole riittäviä... 😂 (vau, en olekaan ennen käyttänyt täällä tuollaisia hymiöitä!)
VETO
No, alkuun heti tunnustus, että päätin olla huono alaskanmalamuuttikasvattaja ja jättää tänä talvena vetokisat kisaamatta, jos vaihtoehtona on agility vs vetourheilu. Ihan vain tuon agilityn SM kisatavoitteen ja Adan agilityeläkkeelle jäämisen 2020 vuoden loppuun takia. Viimeiset tavoitteet ja boostit ja sitten Ada keskittyy vetotouhuihin ja Taigaan siirtyy suuremmat tavoitteet agilityn saralla.
Olemme siis syksyn ajelleet Aslakin ja Adan kanssa omaksi iloksi kickbikella. Aslak on vuosien aikana yllättänyt ja siitä on tullut hieno, tasapainoinen työskentelijä. Kerrankin oli pimeys yllättämässä, kun olimme metsässä epätasaisessa maastossa ja keskityin itse vain tasapainoittelemaan kyydissä ja annoin Aslakin valita parhaan reitin. Ja hienostipa Aslak selviytyi tehtävästä! Ohituksetkin sopivalla etäisyydellä muista koirista on edistynyt luopumistreenillä.
Adan kanssa olemme myös kaksin käyneet kickbikelenkillä. Ada on aina ollut hieno etenijä ja Adan kanssa on ollut aina hieno lähteä yhdessä lenkille ja metsään. Eipä siitä sen kummempaa. My The Dog! Adan kanssa olimme myös syys-lokakuun vaihteessa Viekijärvellä telttailemassa kaksi yötä. Treenasimme Nukan sekä monien huskien kanssa viikonlopun ajan ja keskustelimme laavulla kokemuksista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Oli taas todella hieno viikonloppu! Adalla oli huono kunto, mutta ohitukset olivat supereita ja ahtauskaan tai toisten koirien kiinnostus ei haitannut Adaa. Miun luottokoira! Adan kanssa nukuttiin yhdessä teltassa toisiamme lämmitellen ja parkkiketjussa myös malamuutista vihdoin ja viimein lähti hieman ääntä. Ja itsekin sai vain olla ja nauttia luonnosta ja rauhasta!
Kuva Eliisa Kiiskinen
MUUTA KUULUMISTA
Riki on käynyt enemmän ja vähemmän kaverikoiratouhuissa. Aika on mennyt paljolti kaikkeen muuhun, joten vapaaehtoistyöstä se on sitten ollut pois. Pitäähän sitä tunnustaa, että melko kiireistä on ollut syksy meidän laumassa. Viikonloppu Viekijärvellä oli superviikonloppu siltäkin osin, että sai ihan oikeasti rauhoittua. Ei ollut aikatauluja, eikä tavoitteita. Oltiin ja rauhoituttiin, ajettiin porukassa ja nautittiin vain toistemme seurasta. Kaksi päivää sain ajatukset kaikesta muusta suunnattua vain omaan olemiseen ja unohtaa kaiken muun. Nautin täydestä sydämestä.
Ensi viikko on syysloma ja olen vain kaksi päivää töissä. Alkuviikosta käyn itse hieronnassa sekä Ada ja Aslak pääsee lihashuoltoon. Tästä johtuen olemme treenitauolla tiistaista eteenpäin ja vain viikon päästä sunnuntaina olisi kisat tiedossa Adan kanssa. Aiomme siis vain rentoutua ja nautin pihahommista kiireettömästi. Hengaan masunkasvattajan kanssa ja rupeamme suunnitelemaan pentulaatikon kasaamista. Sen jälkeen enää viikko töitä ja sitten kaksi viikkoa vain pentuarkea.
Koulutan jälleen agilityä talvikaudellakin. Nautin suunnattomasti kouluttamisesta! Jälleen en voi kuin kehua meidän seuran ihmisiä. Jällleen koulutettavat ovat ihan supereita ja on mahtava nähdä kehitys ja oppimisen ilo. On mahtavaa, että pystyy auttamaan ja neuvomaan. Koiraharrastus on tuonut valtavasti uusia tuttavuuksia, uusia kokemuksia ja mahtavia tunne- ja oppimiskokemuksia!
PS. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä... Tiedän, miten ne ärsyttää...
Viime aikoina on niin paljon ollut kaikkea tekemistä, että blogin päivitys on jäänyt viime viikkoina unohduksiin. Silloin, kun olisi ollut aikaa, on halunnut vain ottaa rennosti ja lepäillä.
Agility
Taigan pentuagilityn jatkokurssi sai päätöksensä. Seuraavaksi aloitellaan lokakuun alussa pienryhmässä, jossa jatkaa kaikki kurssilla olleet koirakot. Kouluttajana on sama henkilö, mutta hänen kaverikseen tulee toinen henkilö, jonka kanssa vuoroviikoin kouluttavat.
Kurssilla vielä opittuja ohjauskuvioita: takaaleikkaus /viskileikkaus, niisto, niistosokkari, sylivekki, sylivekkipersjättö, sylikäännös ja poispäinkäännös. Taiga oli puolet jatkokurssista juoksuissa, mikä vaikutti Taigan treenaukseen, mutta opimme kuitenkin kaikki ohjauskuviot. Osa oli itselle helpompia ja sujuvampia, mutta osa ei taas tuntunut luontevilta ollenkaan. Taigan keskittyminen oli myös huonoa ja mörköili todella paljon, mutta juoksujen loputtua treenit sujuivat ihan erilaisella motivaatiolla ja Taiga teki todella hienoja suorituksia ja tarttui ohjauksiiin hienosti. Mörköilykin väheni ja saimme pitkiäkin ratoja aikaiseksi.
Tänään kävimme uudella kentällä, uusien ihmisten kanssa treenailemassa. Taiga ensin mörköili ja kouluttaja herkkujen avulla yritti saada Taigan luottamusta. Lopulta Taiga tykästyi kouluttajaan niin paljon, että juoksi minunkin ohi suoraan kouluttajan luokse. Käytimme meille jo ennalta tuttuja ohjauskuvioita. Radalla oli 29 estettä, mutta palkkasin välillä Taigaa. Radalla oli myös puomi, jota teimme ensimmäisen kerran radalla. Taiga jokaisella kerralla juoksi ensin puomin ohi, mutta toisella kerralla ohjasin tarkemmin puomille ja juoksi loppuun asti. Myös A-este oli radalla. Tiistaina Taiga teki ensimmäisen kerran edes ison A:n ja tällä kertaa Taiga (taas ensimmäisen kerran ohijuoksun jälkeen) juoksi jopa luontevasti A:n yli. Myös keinua päätimme kokeilla alusta loppuun ja keinu onnistuikin hyvin lukuunottamatta sitä, että Taiga ei osannut varoa yhtään keinun laskeutumista vaan juoksi päähän asti ja tömähti alas. Ada olisi säikähtänyt moisesta suorituksesta, mutta Taiga halusi aina vain uudestaan ja uudestaan keinulle. Toisella kierroksella Taiga oli selkeästi väsyneempi ja sain tehdä enemmän töitä pitääkseni kontaktin minussa. Kouluttajalta kävi koko ajan herkkuja kerjäämässä, eikä halunnut lähdössä odottaa. Välillä Taiga myös muutaman esteen jälkeen päätti vain juosta seuraavan ohi. Mutta en epäile, etteikö Taigasta hieno aksakoira tulisi. Toivotaan vaan, että terveystulokset antaa myöten jatkaa lajia.
Adan kanssa on käyty joka viikko treeneissä. Adasta on muotoutunut erittäin sosiaalinen tapaus treeneissä. Ada hakee rapsutuksia ja huomiota myös muilta treeneissä. Ollaan Adan kanssa opeteltu samoja ohjauksia kuin Taigan kanssa. Treeneissä on kouluttajilta normaalia haastamista ollut ja ollaan saatu vastattua hyvin haasteisiin.
Adan kanssa käytiin oman seuran kisoissa viikko sitten. Radat olivat todella suoria ja Ada sai vauhtia todella paljon. Ensimmäiseltä agilityradalta saatiin hylätty, kun Ada juoksi kaarevan putken ohi tervehtimään toimiston väkeä. Kun sain Adan takaisin luokseni, Ada juoksi väärään putkenpäähän. Muuten rata meni todella hienosti. Toiselta agilityradalta tuli 10 virhepistettä, kun varmistin keppejä liikaa ja kepit olivat melkein viimeisenä. Kepeillä en jaksanut enää juosta ja puhua samaan aikaan ja happi meinasi loppua, joten kun en itse jaksanut enää toistaa keppiä, myös Ada keskeytti. Lähellä oli myös, että olisi kontaktivirhe tullut keinulta, kun Ada meinasi hypätä keinulle mennessä kontaktialueen yli. Viimeisenä oli hyppyrata, joka oli muuten täydellinen ja alitettiin ihanneaikakin 14 sekunnilla, mutta Ada tiputti riman! Koskaan ei kisoissa Ada ole moista tehnyt... Mutta Ada irtosi todella hyvin viimeisellä suoralla ja itse vaan huusin perässä "mene, mene" ja Adahan meni! Eli kuitenkin hyvät kisat ja tavoitteena oli vauhtia saada ja sitähän saatiin.
Viikon päästä olisi taas kisat, mutta jännätään alkaako Adalla juoksut vai ei...
Vetoa
Ollaan vetohommia treenailtu lähinnä Adan ja Aslakin kanssa. Kun Taigalla oli juoksut, Aslak juoksi todella kovaa, kun oli toki kiire kotiin Taigan luokse. Nyt juoksujen jälkeen ollaan pari kertaa käyty vetolenkillä Aslakin kanssa, mutta Aslakilla ei ole ollut kiire. Mietin, että taidan seuraavan kerran ottaa Aslakin pyörän rinnalle juoksemaan, jotta saisin vauhtia Aslakiin.
Adan kanssa ollaan vieläkin maksimissaan 3,5 kilometrin vetolenkkiä tehty. Vauhti on ollut keskimäärin 18 km/h. Viimeksi kuitenkin vauhti oli rauhallisempi, noin 14-15 km/h. Ollaan viikko pidetty taukoa vetohommista ja huomenna ajattelin kokeilla taas. Parin viikon päästä olisi kisat, johon olen suunnitellut ilmoittautua.
Kaverikoira
Rikin kanssa käytiin ensimmäinen itsenäinen kaverikoirakäynti tekemässä. Rikistä muutama kysyi, että onko vielä miten nuori koira ja hämmästyivät, kun kerroin kuusi vuotta olevan. Riki vain osaa hyvin käyttäytyä kuin pentu...
Hengailua
Muuten ollaan koirien kanssa hengailtu. Sohvalla löhöilty yhdessä ja vapaana juoksutettu omalla pihalla.
Riki kävi ensimmäisellä peesatulla vierailullaan. Riki oli todella hieno poika. Alkuun tapasimme toiset koirakot ulkona ja Riki sai kaikkien kanssa hetken haistella. Yhden kanssa Riki olisi leikkimään halunnut ryhtyä, kahdelle muulle hieman murahteli. Vierailun aikana muuta eivät oikeastaan edes kiinostaneet ja sen yhden kerran, kun olisi leikki kiinnostanut, lopetti alkuunsa.
Riki otti mielellään kaikilta rapsutuksia ja osasi kyllä itsekin hakea niitä. Yllätyin kuitenkin, miten nopeasti Riki tuntui väsyvän ja odotellessamme lisää rapsuttajia Riki ymmärsi mennä maahan pötkölleen. Kun tuli rapsuttelijoita, Riki nousi taas ylös. Loppuvaiheessa Riki ei jaksanut aina edes nousta. Reilu puoli tuntia olimmekin vierailulla, mikä oli ihan sopiva kesto Rikille. Kotona Riki oli todella väsynyt. Palautteena saimme peesaajalta, että "upeesti meni". Innolla seuraavaan kertaan!
Kävimme Rikin kanssa viime viikonloppuna kaverkoirakurssin. Pitkään olen miettinyt asiaa ja viimeksi kurssi meni minulta aivan ohi. Tällä kertaa huomasin ilmoittautumisen ajoissa ja laitoin samantien tiedot eteenpäin. Kurssi oli viikko sitten. Ensimmäisenä päivänä oli ohjaajien perehdytys. Tutustuimme alueen kaverikoiratoimintaan, ohjeisiin (myös Kennelliiton) ja käytäntöihin. Lisäksi lopussa oli koe, jossa jokainen vastasi henkilökohtaisesti kysymyksiin liittyen päivän aikana opittuihin tietoihin. Minulla tuli kaksi virhettä, joista kummankin olisin tiennyt oikein, jos olisin ihan oikeasti rauhassa miettinyt asioita. Toisen kysymyksen kohdalla ymmärsin kysymyksen väärin.
Toisena päivänä oli koirien testaus. Olimme Rikin kanssa toisessa ryhmässä ryhmän ensimmäinen koirakko. Testi tapahtui pienessä luokkahuoneessa, jossa oli viitisen henkilöä esittämässä vanhuksia erilaisin apuvälinen ja hyvin erilaisin piirtein. Testissä testattiin koiran reagointia apuvälineisiin, koviin ääniin ja erilaiseen käsittelyyn. Lisäksi testattiin ohjaajan käytöstä ja reagointia. Itse jännitin tilannetta, enkä osannut kokea sitä aivan aidoksi, joten en tajunnut edes tervehtiä ihmisiä sisään tullessa. Sain kuitenkin hyvää palautetta siitä, miten otin huomioon eri ihmiset, vastailin rauhassa kysymyksiin ja erään todetessa, että pelkää koiria eikä halua Rikiä lähelleen, sain positiivista palautetta, kun totesin vain "Riki on kiltti, mutta emme tule lähelle". Riki otti kaikki halit ja rapsutukset vastaan. Apuvälineet eivät haitanneet ja sain estettyä erään yrityksen ajaa pyörätuolilla koiran päälle. Eräs kaatoi tuolin kovaäänisesti, josta säikähdin minä, mutta Riki vain pikkuisen vilkaisi. Ainoa ikävämpi reaktio oli, kun eräs tuli selästä hieman kovakouraisesti painamaan ja siihen Riki ärähti, mutta ei tehnyt muuta. Riki oli todella innokas alkuun ja pidin lyhyellä hihnalla. Liukkaalla lattialla sutien eteni, mutta muutenhan pinta ei häirinnyt.
Ryhmätilanteessa menimme kaikki viisi koirakkoa samaan tilanteeseen. Rikiä kiinnosti toiset koirat, mutta oli kuitenkin rauhallinen ja kävi siliteltävänäkin. Tila oli ahdas ja siellä liikkuminen hankalaa. Sain palautetta, että ei tarvitse kiirehtiä ja pitää muistaa antaa tilaa muillekin.
Lopuksi koirakot kävivät yksitellen haastateltavana. Minulta kyseltiin, miten tilanteet minusta meni ja miten Riki minusta reagoi. Tässä vaiheessa annettiin palaute ja lopuksi kouluttajat totesivat meidän tervetulleiksi koirakavereihin!
