Yhteistreenit 15.9.2018

Kokoonnuttiin toisen kerran tälle syksylle parin huskyihmisen kanssa treenailemaan Lykynlammelle. Tällä kertaa mukana oli myös kasvattini Nuka omistajansa kanssa. He myöhästyivät treenien alusta, mutta ehtivät hyvin toiselle kierrokselle mukaan. 

Taiga ja Ada kävivät todella kuumana lähdössä. Otin autosta vasta, kun lähtö lähestyi, mutta lähtö kuitenkin venyi ja venyi ja koirat keräsivät kierroksia kikkarin edessä. Minulla oli täysi työ pitää koirat aloillaan ja yritin käskyttää istumaan ja odottamaan huonolla menestyksellä. Seisingissä on muoviset kiinnikkeet, joista toinen irtosi Adan pannasta kesken lähtöhärvellyksen. Sain sen takaisin, mutta liinakin välillä pääsi irtoamaan adapterista. Lopulta minun oli vain annettava lähtökäsky siitä huolimatta, että toiset eivät olleet aivan valmiita. Nopeasti he kuitenkin lopulta perään pääsivät. 

Taigalla on juoksut ja Adalla anaalirauhasen tulehduksen paraneminen lopuillaan. Kumpikaan ei haitannut treenaamista ja ohituksetkin muiden koirakoiden kanssa sujuivat hyvin, vaikka välillä oli hyvinkin kapeita kohtia, joissa ohituksia tehtiin. Ada oli ensimmäistä kertaa treenaamassa anaalirauhasen tulehduksen jäljiltä ja selkeästi väsyi nopeammin kuin muut. Lopulta tulimme ilman ohituksia perässä, että Ada sai pidettyä tasaista vauhtia yllä. 

Nuka pääsi omistajansa kanssa testaamaan kikkaria. Lenkki sujui kuulema hyvin ja heille jäi tavoitteeksi hankkia omakin kickbike. Nuka on todella herttainen ja hyvin kehittynyt poika. Aloimme suunnitella talveksi tavoitetta saada perhe yhdessä reen eteen; Nuka pyöräkoiraksi ja Ada ja Taiga johtoon. 

Otin myös ja ostin tälle kaudelle kisalisenssin. Ilmoitin jo ensimmäiseen kisaan Adan ja Taigan kahden koiran kärryluokkaan Alma off snow kisaan Oulunsaloon. 

Viekijärven treeniviikonloppu 31.8.-2.9.2018

Lähdimme Taigan kanssa perjantaina kohti Lieksaa (vai Nurmesta). Kohteena oli Lieksa-Nurmeksen lentokenttä ja valjakkotreeniviikonloppu Viekijärven valjakkoporukan järjestämänä. Kohteessa oli laavu sekä ulkohuussi ja majoituimme Taigan kanssa teltassa. Taiga oli myös ensimmäistä kertaa reissuketjussa, jota pitää seuraavaa kertaa varten hieman tuunailla, jotta se olisi käytännöllisempi. Nyt ketju meinasi mennä solmuun välillä. Taiga kuitenkin rauhoittui hienosti ketjuun, joten suurempia ongelmia ei ollut. Toki itsellä jäi alkuun varmistamatta jokainen kiinnitys ja heti alkuun Taiga jo käveli reissuketjulta kohti laavua, jossa olimme kokoontuneet. Näitä karkureissuja ei enää tapahtunut viikonlopun aikana ja varman päälle pelaten laitoin Taigan treenien ajaksi autoon, jos Taiga ei ollut vielä itse töihin lähdössä. Neidillä oli hieman tuota innokkuutta ja meinasi pari kertaa valjaistakin karata toisten valjakoiden perään.

Perillä ensin kasasin leirin valmiiksi; kokosin teltan ja laitoin Taigan reissuketjuun. Siirsin tavarat telttaa, joita sitten riittikin. Olin valmistautunut kylmään ja sateeseen, joten vaihtovaatteita oli useita mukana. Lisäksi eväät oli mietitty siten, että ne kestää pari päivää ilman kylmää. Pieni kylmälaukku oli mukana, jossa minulla oli mukana muutama leipäpalanen ja grillimakkaraa. Lisäksi pientä herkkua eli suklaata. Taigalle myös juomista ja ruoat. 

Perjantai-iltana kävimme tutustumassa reitteihin mönkijän perässä peräkärryn kyydissä istuen. Lisäksi istuimme laavulla juttelemassa ja kertoilemassa kokemuksia. Varsinainen treeni aloitettiin lauantaiaamuna. Herätys oli kuudelta, mutta varttia vaille heräsin huskien ulvontaan. Taiga oli ainoa malamuutti, eikä muiden ulvontaan lähtenyt laisinkaan mukaan. Lauantaiaamuna oli vuorossa ohitustreeniä. Varttia vaille seitsemän starttasi kaksi isompaa valjakkoa ja siirtyivät reitin varteen sitomaan valjakkonsa kiinni, jotta pienemmät valjakot voisivat treenata turvallisesti ohituksia. Seitsemältä starttasi pikkuvaljakot. Taiga lähti hurjaa vauhtia liikenteeseen ja jaksoi pitää melkein loppuun saakka vauhdikkaan laukan. Ohitukset Taiga teki melko varmasti ja sai kehuja vauhdista. Oli ilmeisesti yllättänyt malamuuttina, miten nopea pystyy olemaan. 

Kuva Heikki Turunen

Lauantaipäivä meni hengaillessa ja lepäillessä. Osa testaili varusteita ja nuoria koiriaan. Lieksan paikallislehti kävi tekemässä juttua tapahtumasta. Mekin kävimme pienet torkut välillä teltassa ottamassa. Jännitimme laskeeko lämpötila tarpeeksi illan treeniä varten. Seitsemältä tilanne alkoi näyttämään hyvältä ja eräs lähti kotoaan jo koirat hakemaan treeniä varten. Ensimmäinen valjakko pääsi starttaamaan kahdeksan aikaan illalla ja loput valjakot noin puoli yhdeksän aikaan. Pimeä tuli nopeasti, joten lamput tulivat tarpeeseen. Treenin teemana oli huviajelu eli kunhan vain ajeltiin ja pidettiin hauskaa. Taiga lähti taas liikenteeseen todella nopeasti ja sports tracker näytti keskinopeudeksi jopa 19 km/h! Loppuilta meni iltapalaa syödessä ja unille ryhtyessä, jotta jaksoimme sunnuntaina herätä taas ajoissa treenaamaan.

Kuva Marjut Heikura

Sunnuntaina lähdimme samalla aikataululla liikenteeseen eli aamulla seitsemältä oli ensimmäiset valjakot liikenteessä. Tällä kertaa teemana oli jälleen ohitukset. Nyt meidän edelle lähti hitaampi valjakko ja jouduimme jarruttelemaan ja pysähtelemään paljon. Ensimmäinen kilometri meni noin 21 km/h keskinopeudella, mutta sitten keskinopeus näytti jopa vain 10 km/h. Koska treenasimme edelleen isojen valjakoiden ohituksia, en halunnut ohitella muuten miten sattuu. Ensimmäinen iso valjakko ohitettiin hyvällä nopeudelle liina tiukalla. Ennen toisen valjakon ohitusta jouduimme pysähtymään, koska edellä menevillä valjakoilla oli joitain ongelmia. Kun pääsimme jatkamaan matkaa, emme saaneet vauhtia kiihdytettyä tarpeeksi ja toinen valjakko piti meteliä, joten Taigakin oli selkeästi epävarmempi ohituksessa ja se tehtiin liina löysällä. Kertaakaan Taiga ei kuitenkaan meinannut mennä moikkaamaan toisia valjakoita vaan eteni koko ajan eteenpäin. 

Kokonaisuutena treenit sujuivat loistavasti. Taiga myös yllätti rauhallisuudellaan reissuketjussa ja osasi levätä aina, kun siihen mahdollisuus oli. Taiga osasi myös yöt rauhoittua teltassa ja vasta minun osoittaesani heräämisen merkkejä, innostui ja tuli naamaa nuolemaan. Taiga ei todellakaan stressannut mitään. Taigaa ei häirinnyt naapurileirin koiratkaan. Ihmisiä moikkaili, joitakin hieman varovaisemmin kuin toisia. Itsekin selvisin hyvin telttailusta, vaikka siitä taukoa onkin varmaan se kahdeksan vuotta ollut. Ensimmäinen yö meni palellessa, toisena yönä varustauduin paremmin lämpimien vaatteiden kanssa ja hautauduin syvälle makuupussiin, joten lähinnä en aamulla halunnut sieltä ulos tulla. Taiga nukkui niin menomatkan kuin kotimatkankin. Seura oli mainiota. Kokemusten vaihtaminen ja neuvojen kysyminen oli mielenkiintoista. Suunniteltiin jo seuraavaa treenipäivää. Reissaaminen Taigan kanssa oli todella helppoa ja mukavaa. Voisin mielelläni samanlaisen reissun tehdä. Maisemat ja tunnelma oli myös loistava. Lauantaiaamun viileä aamu, auringonnousu ja sumu. Todella kaunista.