Treenipäivä

Vieläkään ei ole edes ensilunta satanut, joten edelleen siis treenaillaan koiria yksikseen pyörän kera. Tänään ajattelin käyttää ajan hyödyksi (kun kerta kummasti tuli tunti lisää tähän vuorokauteen) ja kävin heti aamusta Aslakin kanssa ja iltapäivällä Adan kanssa pyörälenkillä. 

Aslakin kanssa yritin taas kovalla kannustuksella saada pysähtymisen mahdollisimman vähälle ja annoin käskyn pysähtyä alkuun hieman useammin, jotta Aslakille saisi päähän taottua ajatuksen siitä, että vain luvan kanssa pysähdytään merkkailemaan. Kyllähän niitä pysähdyksiä vielä ominkin luvin tulee, mutta jo paljon vähemmän kuin ennen. 

Aslak kuitenkin menee jo paljon paremmin alkusyksyyn verrattuna ja ylipäätään siihen verrattuna, miten Aslak on aikaisemmin yksikseen mennyt. Mentiin taas Aslakinkin kanssa extremereittejä hieman uusia kokeillen ja tälläkin kertaa sai itse hikeen asti töitä tehdä, kun ylämäkiä on paljon. Mutta Aslak meni hienosti myös mäet! Alkuun Aslak päästeli ylimääräiset höyryt pois, mutta loppumatkan meni mukavaa tasaista vauhtia. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli 10,63 km/h, enimmäisnopeus 26,32 km/h.

Adan kanssa lenkki ei mennyt ihan samalla tavalla kuten ennen. Ada taas vaihteeksi harrasti ennakointia siihen malliin, että on pakko treenata siitä pois, koska muuten saattaa käydä joko Adalle ja minulle todella huonosti... Tänäänkin ilman nopeaa reaktiota, jos autoja olisi tullut, Ada olisi juossut suoraan auton alle. Siksi muutimmekin hieman alkuperäistä reittiä ja teimme ylimääräisen pienen pyörähdyksen ja menimme tutulle reitille toista kautta, jotta Ada oppisi, ettei reitti välttämättä aina sama ole. Muutenkin reittien vaihtelu tekee Adalle hyvää, jotta oppii kuuntelemaan hieman tarkemmin käskyjä, eikä menisi aina omia reittejään. Olen huomannut, että Adan epävarmuus kulkemiseen kasvaa, jos reitit vaihtuu, eikä mennäkään sinne, minne hän haluaisi.

Muuten Ada sinänsä eteni taas ihan mukavasti. Menimme Adan kanssa samaa reittiä kuin Aslakin kanssa aamulla lukuunottamatta alun pientä koukkausta. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli tänään 10,84 km/h ja suurin nopeus 25,65 km/h. Ohessa vielä video Adan syksyn parista treenistä. Koska treenimaasto on nykyään epätasaista, on myös video melko tärisevää laatua välillä. Muokatessa jätin pahimmat osiot pois. 

Adan treeni 21.10.

Tämä oli lenkki sarjassamme, että olisi sittenkin pitänyt suoraan töistä mennä löhöämään sohvalle nousematta siitä koko iltana. Sinänsä kyllä lenkki meni todella hyvin. Ada oli muutaman päivän aikana ladannut energiaa sen verran, että nyt sitä sitten kerralla purettiin ja purettiin sellaista vauhtia, että itsellä oli kova työ pysyä pystyssä pyörän kanssa. 

Ada toimi taas tavanomaisella tavallaan eli oli malttamaton lähtijä, kuunteli käskyjä, ne harvat ohitukset sujuivat suhteellisen mallikkaasti ja vauhti oli todella hyvä. Ainakin alkuun. Muutaman ruman sanan päästin itsekseni tasapainoitellessani, kun alla on monta senttiä hienoa irtohiekkaa, ja kun monttuja ja puunjuuria menee siellä täällä reitillä. Erittäin epätasainen alamäki käveltiin, mutta Adahan oli sitä mieltä, että vauhtia ei tarvitsisi hiljentää, joten hyvä etten pyllymäkeä mennyt alas. 

Ja ensimmäisen ilmalentoni saimme aikaiseksi, kun Ada yritti oikoa meidän tavanomaiselle oikoreitille, jonne emme olleet edes menossa ja kaiken huipuksi yritti kääntyä sinne puun väärältä puolelta! Ja vauhti oli melkoinen, joten minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ehtiä pysäyttää pyörää, eikä Ada ehtinyt minun huutoihin reagoida. Eli lopulta pyörä luisui sivuttain ja minä lensin kylki edellä kyydistä. Päässä on aina kypärä, eikä nytkään pää iskeytynyt kunnolla maahan. Olkapää ja lonkka taisi ottaa ensimmäisen iskun vastaan, mutta näin pari tuntia lenkin jälkeen alkaa tuntua hieman siellä sun täällä, että iskuja tuli otettua. Lenkkiä jatkettiin heti, kun olin hetken maassa selälläni maannut tietämättömänä itkeäkö vai nauraako. Ensimmäiset merkit osumasta huomasin heti polvessa, joka hankautui maata vasten kovasti, mutta kipu meni ohi. Kotona pyörän selästä noustessa lonkka tuntui hieman aralta. Mutta ei sen kummempaa. Mielenkiinnolla odotan nouseeko mustelmia.

Ada jäi törmäyksen jälkeen vaan paikoilleen seisoimaan ja ihmettelemään. Jatkoi matkaa käskystä normaalisti, ehkä hieman varovaisemmin kuunnellen ohjeita. Mutta kotia asti päästiin, vaikka vauhti hieman loppua kohden hiljenikin. Mutta kokonaisuudessaan hyvä lenkki. Keskimääräiseen nopeuteen vaikutti varmasti mm. tämä pieni kaatuminen sekä pysähtelin ottamaan kuvia reitistä. Keskinopeus oli 8,93 km/h. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli 11,69 km/h. Enimmäisnopeus oli 28,59 km/h. Marka oli 5,17 km, aikaa kului 34:41, josta liikkumisaika oli 26:31. 

Kuvat on puhelinlaatua. Ja lisänä tällaiselle maastolle on myös asfaltti.

Malamuuttien jalostus

Koirien jalostaminen on asia, joka herättää paljon tunteita ja mielipiteitä. Malamuuttien osalta olen yrittänyt asioita ymmärtää, opetella ja minulle onkin ajan myötä herännyt paljon kysymyksiä ja ajatuksia aiheesta, joihin olen yrittänyt etsiä vastauksia ja miettiä perusteluja omille mielipiteille. Tietenkään omille mielipiteilleni en ole mitään faktatietoja perusteluiksi löytänyt, kunhan vain on mielipiteitä ja sillä selvä. Kuten myös muillakin on omat mielipiteet ja alaskanmalamuuttien kohdalla olen huomannut, että niitä mielipiteitä ihan oikeasti on todella paljon ja asiat ovat herättäneet niin paljon mielipiteitä, että malamuuttipiireissä tuntuu olevan toisiaan vihaavia ihmisiäkin paljon. Ja en kiellä sitäkään, etteikö kaikkea tätä seuratessani ja asioita selvitellessä ole itsellekin herännyt ajatuksia esimerkiksi kasvattajien ja heidän periaatteidensa suhteen ja tokihan voin myös tunnustaa, että Suomessa on kasvattajia, joilta en ikinä pentua ottaisi tai antaisi omia jalostukseen ihan kenelle tahansa. Sen verran on järkeä minullekin tullut. 

Terveystulokset ovat tärkeä osa jalostusta. On henkilöitä, ketkä eivät suostu käyttämään jalostukseen esimerkiksi muita kuin A tai B lonkkaisia koiria. Toiset taas eivät tunnu välittävän asiasta yhtään. Itsehän haaveilen Adan käyttämisestä jalostukseen, koska Adalla on paljon enemmän hyviä piirteitä jalostuksen kannalta kuin huonoja, joita mm. on C:n lonkat. Mutta Adankin lonkkia puolustaessa voin kertoa, että Limanin kanssa asiasta olen keskustellut, eikä Adalla mitään "sairautta" lonkissa ole, eikä Adalla nivelrikkoa ole. Joten pitkien pohdintojen jälkeen oikean puolison löytyessä, voisin hyvinkin Adalla teettää pennut. Mutta tässäkin asiassa vastaan tulee itsellä periaate, että uroksella on oltava esimerkiksi ne A:n lonkat. Lonkat ovat siis ainakin herättäneet paljon keskustelua malamuuttien jalostuksessa, koska nykyään näkee käytettävän ja syntyvän paljon C ja jopa D lonkkaisia koiria. 

Mikään ei kuitenkaan ole mustavalkoista, kuten ei myöskään terveystulosten kohdalla. Ja taas esimerkiksi otan lonkkatulokset. Mielestäni kyse ei ole aina vain pelkästään jalostettavan yksilön lonkista, vaan tarkateluun täytyisi vakavasti ottaa vanhempien ja isovanhempien ym lonkkien lisäksi esimerkiksi sisarten lonkat sekä se, onko kenties sisarukset periyttänyt minkälaisia lonkkia. Että eipä siis tämäkään asia ole mikään yksipiippuinen asia. 

Rodunomainen käyttö on herättänyt itsellä ajatuksia malamuuttien jalostuksessa ja yksi osa-alue rodunomaiseen käyttöön liittyen myös malamuutin koko ja sen kehitys. Mielestäni jo pelkästään jos miettii, että haluaa ottaa malamuutin, pitää olla valmis harrastamaan rodunomaisia lajeja. Koska emmehän me muuten voi viedä rotua eteenpäin ja kehittää sitä ottamalla huomioon myös rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Okei, emme ole itsekään mihinkään kisoihin vielä uskaltautuneet, mutta uskon senkin päivän joskus koittavan. Harrastamme kuitenkin vetourheilua säännöllisesti niin sulan maan lajien muodossa kuin talvella kicksparkilla ajellen. Mutta Suomessakin on paljon malamuutteja, joiden kanssa ei harrasteta rodulle ominaisia lajeja, mikä on minusta todella iso harmi! 

Lisäksi se koko. Rotumääritelmästä sanotaan: 

"Koska rodulla on luonnollinen koko, ei meillä hylätä koon perusteella. Suositeltavat kuormanveto koot ovat uroksille 63,5 cm ja 38,5 kg ja nartuille 58,5 cm ja 34 kg. Rotumääritelmä kuitenkin toteaa, ettei koko saa koskaan ylittää tärkeydessä tyyppiä, mittasuhteita tai toiminnallisa seikkoja. Vain kun koirat kaikissa näissä muissa suhteissa ovat samanarvoisia, pitäisi tuomarin valita lähinnä suosituskokoa oleva eläin! On tärkeää muistaa, että meidän oletetaan jalostavan malamuutteja - ei tanskandoggeja eikä siperianhuskyjä. Rotumääritelmä on muistuttamassa siitä mihin päämäärämme koon suhteen tulee suunnata."

alaskanmalamuuttiyhdistys

Tämä tuntuu nykypäivänä ikävä kyllä monelta unohtuvan ja etenkin näyttelykehissä tämän unohtuminen näkyy selkeämmin. Eräässä keskustelussa tätä aihetta käytiin läpi. Itse olen harmissani siitä, että isoja malamuutteja palkitaan entistä herkemmin parhaina (enkä tätä tarkoita nyt katkerana siitä, että minulla on suosituksen kokoinen malamuutti, joka ei näyttelyissä pärjää, koska vain isoja palkitaan vaan tästä voi tulla mielestäni käyttötarkoitusta kohtaan ihan oikea ongelma!), koska se tarkoittaa sitä, ettei rotumääritelmää noudateta. Itse arvostan malamuuttia käyttökoirana todella paljon ja isojen koirien arvostaminen tuhoaa mielestäni malamuutin alkuperäistä käyttötarkoitusta. Kumpi jaksaa paremmin työskennellä; keskikokoinen vai iso malamuutti? Toinen suunta, jonka monet ovat huomanneet, on pienten malamuuttien lisääntyminen. Se onkin myös todellinen huolenaihe. Koska kuten jo aiemmin lainasinkin "oletetaan jalostavan malamuutteja - ei tanskandoggeja eikä siperianhuskyjä". 

Alaskanmalamuutti on raskaan kuorman vetäjä, ei nopeuskoira. Ja itse ainakin haluaisin viedä malamuuttia eteenpäin ihan vain malamuuttina. Malamuutissa on nykyiselläänkin paljon hyviä piirteitä, joita ei minusta kannata liioittelemaan lähteä, koska sillä tavalla vain saadaan rotu pilattua, kuten ikävä kyllä on monelle muulle rodulle jo käynyt. 

Blogia päivitetty

Pitkästä aikaa päivittelin blogia ja tuli mm. nimi muutettua. Ulkoasua ja sivujen sisältöä on myös muutettu. Tiedot alkoivat olla jo melko vanhaa ja mielessä on kuitenkin jo uusia tavoitteita, osa vanhoista tavoitteista on saavutettu ja sivuista tarkoitus tehdä selkeämmät ja mukavammat lukea. Antakaa palautetta, koska itse tulee sokeaksi, eikä osaa muokata sivuja välttämättä sellaiseksi, että ne ulkopuolisen näkökulmasta olisi mukavat lukea. Tietysti myös toiveita kirjoitusten ja aiheiden suhteen otetaan vastaan! Blogin nimellä löytyy myös kaikki videot youtubesta malamuutintekeleet. 

Adan treeni 15.10.

Tälleen syyslomalla olen kunnostautunut oikein olan takaa koirien treenaamisen kanssa. Tänään oli siis vuorossa Ada.

Ada oli taas innokkaana lähtemään, kuten jokaisena treenipäivänä. Lähdettiin kokeilemaan ja katselemaan, miltä erilaiset reitistöt näyttävät, millaista maastoa on ja mistä pääsee mihinkin. Edelleen siis meidän reitti alkaa suoraan pihasta; pieni pätkä hiekkatietä, tullaan asfaltoidulle kevyen liikenteen väylälle, josta kilometrin päästä siirrytään metsäreiteille (lenkkipolut, metsäautotiet tai mitä lie ovatkaan). Kolme vuotta tässä ollaan asuttu ja nyt vasta olen kunnolla lähtenyt koirien kanssa erilaisia reitti vaihtoehtoja tutkimaan. Ei siihen onneksi pitkään mennyt.. Ja Ada on oikein oiva kaveri tutkimusretkille, koska se ihan oikeasti kuuntelee, mitä minä sanon. 

Tänään teimme kaksi ohitusta. Ensin samaan suuntaan oli kävelemässä äiti lastenvaunujen kanssa ja rinnalla kulki (ilmeisesti) mummo ja toinen lapsi eli siis kolme ihmistä rinnakkain. He eivät meitä huomanneet, joten Ada lähestyi heitä melko läheltä ohittaessaan, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa niin läheltä, että olisi iholle mennyt tai edes pyrkinyt. Mummo kuitenkin säikähti, mikä sieltä takaa tuli ja veti lapsen äkkiä lähelleen. Hymyilin ohittaessa ja jatkettiin vaan matkaa. (Olen aina ollut sitä mieltä, että etenkin jos tuolleen isosti rinnakkain on kuljettava, olisi hyvä ympäristöä seurata. Minä seuraan ympäristöä koko ajan, kun koiran kanssa työskennellään.)

Toinen ohitus tapahtui metsäreiteillä, kun mies lenkitti irti kahta shelttiään. Sheltit eivät iholle tulleet, vaikka kiinnostikin, mutta tottelivat miestä ja menivät hänen luokseen. Mies otti koirat kiinni ja meni sivuun, jotta me päästiin ohi. Adahan oli sitten hieman liian kiinnostunut ja pakko oli hieman päästä haistelemaan, mutta iholle ei ihan mennyt Adakaan ja kovasta komennuksesta jatkoi matkaa.

Reitti oli tänään täynnä mäkiä; suurimmaksi osaksi tuntui ylämäkiä olevan... Ja sen huomasi Adastakin. Matka ei kovin paljoa pidentynyt, mutta selkeästi oli Adalle rasittavampi reitti, kun loppua kohden vauhti hieman hiipui. Oli kyllä rankka reitti itsellekin... Ihan hikipäissään sai pyörää polkea apuna ylämäissä... 

Tänään Adan keskinopeus 5 km reitillä oli kuitenkin ihan hyvä ottaen huomioon, että oli rankka reitti. Keskinopeus oli 9,5 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,97 km/h. 

Taidanpa ottaa tavoitteeksi, että otan kuvia, minkälaisessa maastossa olemme viime aikoina kulkeneet.

Poikien treenit 14.10.

Tänään oli vuorossa sekä Rikin että Aslakin pyörälenkit. Ensin käytiin Rikin kanssa reilu 3 kilometriä pyöräilemässä, Riki pyörän vierellä juosten. Ollaan Rikin kanssa näin menty syksy, jotta saisin pojalle kuntoa kasvatettua ja painoa pidetty kurissa. Ja kun Rikillä ei yksi ole kovin suurta motivaatiota vetämiseen. Kyllä Riki kaverin kanssa juoksee, mutta ei yksin malta juosta pysähtelemättä. Rikille ollaankin saatu hyvin vauhtia ja 12,74 km/h keskimääräisellä liikkumisnopeudella, keskinopeus 11,07.

Aslakilla on myös ollut paljon pysähtelyjä ja poikien kanssa useimmiten turhauttaa jo pelkkä ajatus lenkille lähdöstä... Liian usein viime aikoina on Aslakinkin kanssa vedetty turhat höyryt pois ja sen jälkeen Aslakin olen ottanut myös pyörän rinnalle juoksemaan. Tänään en halunnut antaa periksi vaan kun minulla on vetokoira niin se nyt sitten saa ihan oikeasti olla vetokoira!

Ja niinpä lähdettiin lenkille periaatteella, että nythän ei pysähdytä ja sen mukaan tuli kyllä karjuttuakin käskyjä! Ja totta kai heti Aslak aloittaa pysähtelyt ja kohta tuli paskahätä, jota en huomannut vaan yritin jatkaa matkaa karjumalla käskyjä, mutta kun ei koira perässä sujuvasti tullutkaan niin huomasin lopulta, että siellähän se kyykkii. 

Lopulta Aslak alkoi uskomaan, että nyt ihan oikeasti mennään. Yritti toki useasti pysähtyä haistelemaan ympäristöä, mutta karjaisin niin kovasti komentoa, että säikähti ja jatkoi matkaa. Välillä olan yli vilkuili. Taisipa ohikulkijatkin hieman katsella, kun paineltiin menemään kovan käskyn saattelemana... Ikävä kyllä kaikki eivät välttämättä ymmärrä kovan komennuksen tarvetta, miksi niin teen. 

Loppujen lopuksi lenkki meni karjumisesta huolimatta hyvin. Tänään mentiin koko matka vetämällä (miten paljon pyörän kanssa vetämistä tapahtuukaan) ja vaikkei vauhti ihan päätä huimannut, oli Aslak pysähtymisyrityksiä lukuunottamatta tasainen kulkija, mutta suuntien kanssa oli hieman sekaisin. Aslak yritti ennakoida reittiä ja käsky piti toistaa useamman kerran ja koko ajan voimistaen, jotta lopulta teki mitä piti. Keskinopeus oli 9,49 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,66 km/h. 

Jospa se tästä lähtisi hiljalleen sujumaan. Eli jatketaan kovaa komentoa. 

Adan lokakuu

Lokakuu on puolessa välissä ja Ada on saanut extrahuomiota. Kaikkien kolmen koiran kanssa olemme käyneet pyöräilemässä (aloitin syyskuussa juoksemisen, mutta tajusin lopulta, ettei se vaan ole minun juttuni), mutta Adan kanssa olemme tehneet oikein onnistuneita vetolenkkejä. Ada on vetokoirana innokas ja kuuntelee, mitä hänelle sanoo. Ada on hiljalleen oppinut pitämään tasaista vauhtia yllä alun hötkyilyn jälkeen ja normaali lenkin vauhti on nykyään 10-11 km/h. Tänään vauhti kyllä tuntui kovemmalta, mutta ehkä se johtui siitä, että tänään oli oikeasti tasainen vauhti koko matkan, eikä sellaisia "nyt hieman kovempaa, ei jaksa enää, nyt jaksaa taas, nyt ei" -tyyliä. 

Adan kanssa ollaan pyöräilty extremereittiä. Muille se on varmaan ihan normaalia tyyliä, mutta me ollaan kuitenkin yleensä kevyen liikenteen väyliä ajeltu ja nyt mentiin metsäreiteille, joissa on epätasainen maasto, juuria tiellä ja paikoittain pehmeää hiekkaa. Mutta tuntuu, että haasteellisesta maastosta huolimatta, Adan vetointo on vaan parantunut entisestään. Tänään oli vuorossa myös enemmän käännöksiä poiketen normaalista reitistä ja Ada hienosti niistä suoriutui. Seuraavalla kerralla taas hieman muutoksia niin pysyy mielenkiinto hommassa molemmilla.

Puhelinkuva lenkin jälkeen

Ada kävi myös Joensuun eläinsuojeluyhdistyksen Koira!-tapahtumassa, jossa esiteltiin eri rotuja ja me siis olimme esittelemässä alaskanmalamuutteja. Ada oli taas vaihteeksi todella hieno neiti, joka kärsivällisesti odotti omaa vuoroaan ja otti vastaan jokaikisen rapsutuksen, jonka vain oli mahdollista saada. Muutama kävi ihan oikeasti yleisen esittelyn jälkeen vielä Adaan tutustumassa ja sain kertoa vielä tarkemmin elämästä malamuutin kanssa. 

SELFIE!

Ada on päässyt myös mätsäröimään. Pari viikkoa takaperin kävimme ensimmäisen kerran ja tutustuimme samalla kerralla uuteen tuttavuuteen ja hänen akitaan. Sen jälkeen olemmekin olleet yhdessä koiratapahtumissa. Mutta siis Ada ihastutti tuomarin ja tuomari kehui Adaa raamikkaaksi ja hyvän luoneen omaavaksi koiraksi ja ihasteli Adan häntää, mutta juoksu ei sujunut ihan niin mallikkaasti, joten Ada sai sinisen nauhan, mutta loppujen lopuksi oli kuitenkin aikuisten SIN4. 

Seuraavalla kerralla Adalla sujui juoksu todella hyvin, mutta kävi hieman ylikierroksilla, eikä oikein malttanut paikoillaan ensimmäisellä kierroksella seisoa, joten taas oli vuorossa sininen nauha. Parannettiin yhdessä otetta jatkossa ja Adasta tuli aikuisten SIN1 ja lopputuloksena vielä SIN BIS1!! On se hieno. 

Nyt jatketaan normaali elämistä harrastusten parissa. Mätsäreitä ei ole tiedossa, mutta muuta koiraohjelmaa on. Marraskuussa menen kasvattajan peruskurssille ja ilmoitinpahan Adan ja Aslakin marraskuun lopulle karhutestiin. Ja ohjelmassa on vielä myös viikon reissu Lappiin Adan ja Aslakin sekä toki myös miehen kanssa. Riki pääsee mummolaan viikoksi hoitoon.