Rauhallinen treeniviikko

Tällä kertaa koirat eivät sairasta vaan minä! Minä, joka en ole koskaan kipeä ja työkaverikin on parin kuukauden lomareissulla, vietän tänään kolmen vuoden yrittäjä taipaleen harvinaista hetkeä ja vietän ensimmäistä sairaslomapäivää. Ja niinkin turhauttavasta syystä, että lepuutan ääntä. Nyt jo viikon kestänyt flunssa on parempaan päin, mutta on painunut keuhkoihin ja yskän lisänä on ääni paineessa. Eilen töissä sain vain sipinää ja lapsetkin ihmettelivät ja kuiskivat, että "miksi puhut noin hiljaa?" Koska en pystynyt esimiehenä edes puhelimeen vastaamaan totesin, että ei se varmaan pahaa tee yhtä päivää levätä. Viikko on siis treenien osalta ollut laimea. Vieläkään en ole saanut kikkaria liikenteeseen, enkä tiedä milloin se onnistuu. Toivottavasti edes tämän kevään aikana. 

Maanantaina suuntasin Adan kanssa hallille. Tarkoituksena oli tehdä kevyesti, emmekä siis rataa tehneet laisinkaan. Teimme yhden kierroksen omaa treeniä puomin ja keppien parissa. Puomia teimme neljä kertaa ja jokaisella kerralla saimme ylösnousulle osuman. Kepeillä jälleen harjoittelimme niistoa. Radalle suunniteltu keppikulma oli vaikea ja vieressä oleva putki houkutteleva. Olin pessimistinen, miten Adalla onnistuu niistolla kepit ja alkuun putki olikin liian houkutteleva. Kouluttaja kehoitti palkkaamaan Adan sillä kädellä, jolla tein niiston. Näin teimme muutaman kerran ja lopulta niistosta ja keppien valinnasta palkkaamisen jälkeen jatkoimme kepit käskyllä loppuun asti kuin välipalkkausta ei olisi tehty. Teimme vielä muutaman suorituksen ja kouluttaja lopuksi vielä lisäsi houkuttelevan putkenkin takaisin paikoilleen ja silti Ada valitsi kepit, josta jälleen palkkasin. Kouluttaja kehoittikin yleisestikin palkkaamaan Adaa oikean valinnan tekemisestä, oli kyseessä tilanne mikä tahansa. 

Taigan kanssa tiistaina kävimme seuramme kisanomaisissa treeneissä juoksemassa putkirallin sekä supermöllin. Putkiralli on tiedettävästi aina hieman sokkeloinen. Alku meni hyvin, vaikka lähdössä pysyminen oli Taigalle silloin haasteellista. Sain juosta kovaa, jotta ehdin tekemään persjättöjä ja ohjaamaan Taigan oikeaan putkeen. Yksi mutkaputki oli jostain syystä Taigalle hankala. Ohjauksesta huolimatta Taiga meni väärään putkenpäähän. Korjasin reitin oikeaksi ja jatkoimme matkaa. Tulimme parin putken jälkeen jälleen tälle ongelmalliselle putkenpäälle ja tällä kertaa piti mennä vastakkaiseen putkenpäähän. Tällä kertaa se toinen olisi ollut parempi vaihtoehto ja jälleen korjasin reitin oikeaksi. Viimeiselle suoralle putkelle tehtiin jyrkkä käännös, mutta koska minulla ei ääntä lähtenyt, Taiga juoksi suoraa linjaa ensimmäiselle putkelle, jonka näki. Taiga jäi kuitenkin ihmettelemään putken jälkeen, että mihin minä jäin ja kääntyi etsimään. Minut löydettyään ohjasin jälkeen mutkaputkeen ja tällä kertaa Taiga tiesi tulla oikeaan suuntaan ja selvittiin maaliin asti. Saimme ihan kivat aplodit meidän hauskasta suorituksesta. Kaveri totesi, että saimme parhaimmat aplodit putkirallista. Kai se sekin voi jonkinlainen voitto olla.

Toinen rata oli supermölli, joka oli paljon suorempi ja siinä oli muutama hyppy putkien lisäksi. Lähdössä pysyminen oli jälleen hankalaa ja lopulta Taiga varasti lähdöstä. En jäänyt korjaamaan vaan pinkaisin itsekin rivakkaan juoksuun. Kaveri otti suorituksen videolle ja näkee, että ilman ohjaustani Taiga ei olisi suoralla linjalla välttämättä juossut seuraavalle esteelle, jos kyseessä oli aita. Juuri ajoissa kuitenkin aina heilautin kättäni sopivasti ja yhtään virhettä emme radalla saaneet aikaiseksi. Kiire minulla oli ja kipeänä hapenottokyky oli koetuksella. Mutta Taiga toimi hyvin!

Varkaus agilitykisat 21.4.2018

Kaksi päivää ennen kisoja itsellä alkoi aivan kauhea flunssa. Kuumetta nosti 38 asteeseen, nenä valui kuin Niagara ja kurkussa oli kaktus. Pari yötä huonosti nukkuneena ajettiin Adan kanssa Varkauteen. Ada on juoksujaan pihdannut varmaan kuukauden ainakin ja tarkistin vielä kotona ennen lähtöä, että ei ole aloittanut ja vielä perillä, kun tarpeillaan käytin, tarkistin asian. Ja ei juoksuja. Kävin ilmoittautumassa ja minulta kysyttiin, onko jotain erikoista huomioitavaa. Hämilläni olin ja tarkennettiin, että esimerkiksi onko juoksuja. Totesin vain, että ei ole ja ei mitään erikoista. Eli unohdin täysin ilmoittaa myös mahdollisuudesta luokkanousuun. 

Seurasin jo minien ja medien kisoja ja todettiin tuttujen kanssa, että ei ole helpoimmasta päästä ykkösluokan radaksi. Rata sisälsi paljon käännöksiä, pimeän putkenpään ja erikoisen kulman renkaalta poistumiseen. Rataantutustumisessa keskityin erityisesti käännöksiin, koska esimerkiksi aidan jälkeen saattoi olla houkutuksena putki, jonne ei pitänyt mennä ja pimeän putkenpään vieressä oli toinen putki, joka saattoi houkuttaa koiraa. 

Haasteethan eivät tähän loppuneet vaan käydessäni Adan autosta sain huomata, että Ada oli sittenkin aloittanut juoksut. Paniikissa tutulle kävin sanomassa, että Ada aloitti juoksut, eikä minulla ole mukana housuja tai yhtään mitään, mikä auttaisi asiassa. Hän oli menossa ennen minua radalle ja kertoi sisäänheittäjälle ongelmastani. Hän sattui olemaan myös vastaava koetoimitsija, joka ei asiasta hätääntynyt. Hän totesi, että matto laitetaan lähtöön ja valitettavasti pääsemme sisään vasta suoraan radalle siirtyessä eli emme päässeet odottamaan halliin omaa vuoroamme. Eli ensimmäistä kertaa koko  hallissa ja suoraan radalle. Kuulostaakin jo todella hyvältä idealta. Adaa tämä ei onneksi häirinnyt.

Ada toimi ekalla radalla hyvin, vaikka kaarroksia tehtiinkin käännösten kohdalla ja vauhti hidastui välillä huomattavasti. Kepit onnistuivat hienosti ilman minun sanallista tukea, jota en pystynyt antamaan, koska ääntä ei vaan olisi niin paljoa lähtenyt ja happi kulkenut tarpeeksi. Kontakteilla Ada osui hyvin. Jopa puomin ylösmenolle. Ada tuli putkesta ja menin itse edellä ja leikin kompastuvani. Valitettavasti meinasin kompastua ihan oikeastikin, mutta sain korjattua tasapainoni ja matka jatkui. Sain Adan hyvin käännettyä renkaalta oikeaan suuntaan ja maaliin asti. Valitettavasti välillä kävi kuitenkin niin, että ennen puomia sain Adan ohjattua väärään putkenpäähän ja saimme radalta siis hylätyn. Muuten todella hieno rata, vaikka nopeampiakin olisimme voineet olla. Harmillisesti Ada ei fokusoitunut putkeen vaan lähti seuraamaan liikettäni, joten jäi viimeinen LUVA saamatta. 

Radan päätteeksi kaksi pikkutyttöä olikin meitä vastassa ja heillä jotain herkkuja kädessään oli. Nappasin äkkiä Adasta kiinni ja yritin saada pannan paikallee. Koetoimitsija tuli myös katsomaan, että saanko pannan. Näki ilmeisesti, ettei tilanne ollut paras mahdollinen. Eihän Ada tahallaan mitään pahaa olisi tehnyt, mutta jos olisi herkkuja yrittänyt saada kädestä, olisi saattanut satuttaa hampaillaan ahneuksissaan. Pääsimme kuitenkin ulos ja piti itse hieman oloa tasoitella yskimällä. 

Päätin jokatapauksessa huvin vuoksi juosta vielä hyppyradan. Siinäkin oli paljon jyrkkiä käännöksiä sekä houkutuksia koiralle edetä väärille esteille. Ada lähti etenemään todella vauhdikkaasti, mutta vauhti hiipui käännöksiin. Käännöksen jälleen meni hieman liian suurella kaarella ja niihin meni liikaa aikaa. Renkaan Ada meinasi väistää, kun tuli putkesta hieman liian laajalla kaarroksella ja ajautui liian sivuun renkaasta. Sai kuitenkin korjattua hyvin. Pääsimme maaliin asti, mutta olimme hitaita ja tulos oli 2,2. Saimme sillä kuitenkin kolmannen sijan. 

Aksailua, Adan puomi ja Taigan kepit

Maanantaina Adan kanssa pääsimme esittelemään kesän kouluttajallemme meidän puomiongelmaa. Toivoin uusia ideoita saada Ada osumaan ylösmenolle, jotta pääsisimme tuuriosumista eroon. Olen tähän mennessä kokeillut vaikka mitä ja viimeisimmät keinot ovat olleet Adan vauhdin hidastamista ja kontaktin vahvistamista. Tällä kertaa kouluttaja kuitenkin oli sitä mieltä, että tavoitteena on suorittaa puomi mahdollisimman nopeasti ja minun tulisi juosta edellä. Edellä juokseminen ei ole ollut tähän mennessä mahdollista, koska silloin Ada on edelleen nostanut laukkaansa suuremmaksi ja hypännyt entistä isommalla loikalla kontaktialueiden yli. 

Kouluttaja halusi ensin nähdä, miltä puomi todellisuudessa tällä hetkellä näyttää. Meidän piti juosta täysillä ja siitä lähtökohdasta lähdettiin muokkaamaan sitä eteenpäin. Kouluttaja ohjeisti meitä jatkamaan puomia rytmittämisen kanssa. Tällä kertaa kuitenkin tarkoitus oli, että juoksen itse edellä ja pari metriä ennen kuin koira on puomilla leikin kompastuvani, jolloin Adan olisi tarkoitus rytmittää askeleensa uudelleen. Ada ennen tätä osui juuri kontaktin yläreunalle, mutta "kompastuessani" saimme osuman jo hieman alemmaksi. Lauantaina kävimme kaverin kanssa treenailemassa ja teimme koko treenin aikana kuutisen kertaa puomin ja joka kerta Ada osui todella hyvin ylösmenolle! Ja vain kerran alasmenolla osui vain yläreunaan! Keppejä Ada ei jostain syystä osannut tehdä maanantaina, mutta lauantaina ei ollut mitään ongelmaa asian suhteen. 

Taigan kanssa tämän viikon tavoitteena on ollut  odottaminen, kepit ja rengas. Aloitimme torstain treenissä odottamistreenillä. Tämä oli iso osa ensimmäisen pätkän treeniä ja saimme jo niinkin onnistuneen suorituksen, että pääsin jo kolmannen esteen päähän. Eipä sillä, että Taiga olisi tehnyt enempää kuin yhden esteen, mutta pointti olikin odottaminen. Teimme onnistunutta radanpätkää ja lopetimme kierroksen keppitreeniin. Teimme muutaman ohjurin kanssa 12 keppiä ja toisella kertaa kouluttaja pyysi ottamaan putken kautta. Ensin Taiga ei osannut rytmittää menoaan ja juoksi ohi keppien. Otin Taigan paremmin kontaktiin ja saimme onnistumaan putkelta kepeille siirtymisen ja 12 keppiä. 

Toisella kierroksella teimme pimeää putkenpäätä, joka oli Taigalle helppo. Lisäksi kokeilimme putkelta suoraan aidalle tuloa ja siitä sivussa olevalle samansuuntaiselle aidalle takaakierron kautta. Tämä ei oikein ottanut onnistuakseen, koska Taiga ei oikein jaksanut keskittyä. Muutenkin Taiga kävi kiertämässä hallia, haukkui kouluttajan ja toisaalta taas kävi nuolemassa kouluttajan kädet herkkujen toivossa. Todettiin, että todennäköisesti tekee juoksuja, mikä nyt hieman saattaa haitata keskittymistä. Päätettiin jättää pieneen onnistumiseen ja siirryttiin rengasta treenaamaan. Rengas oli jälleen hieman haasteellinen ja sen treenaamista pitää vaan lisätä, jotta siitä saisi kivan esteen tehtyä Taigalle. Lopetimme vielä juoksemalla suoraa rataa. 

Lauantaina palasimme taas keppi- ja rengastreenin pariin. Saimme ohjureita vähennettyä kahteen ja nekin olivat keppien alussa. Yllätyin jopa siitä, että keppien lopusta on tullut Taigalle helpompi, kun alkuun Taiga haki alun niin hyvin. Kokeilimme välillä myös putken kautta kepeille siirtymistä ja sinänsä siinä ei ollut ongelmaa, mutta Taiga meni keppien välillä sekaisin, joten palasimme pelkästään keppien yksittäiseen suorittamiseen. Hieman Taiga kaipaa vielä oikeaa rytmiä, mutta uskon, että kuten Adalle myös Taigalle se tulee ajan ja kokemuksen kanssa, kunhan vauhti ja varmuus lisääntyy. 

Rengas oli jälleen melkoinen haaste. Ensimmäisellä kerralla Taiga teki sen hyvin, mutta sen jälkeen olikin melkoista hakemista. Saimme lopulta kuitenkin Taigan hyppäämään useita toistoja peräkkäin renkaan läpi, kun itse olin lähettämässä Taigaa ja keskittämällä Taigan huomion renkaaseen, kun kaveri houkutteli toiselta puolelta. Lopuksi teimme vielä takaakiertoja ja sivuttaishyppyjä. Sain Taigan ohjattua sivuttaishypyt siivekkeen takaa, mutta kun siirryttiin etukautta treenaamaan, Taiga halusi koko ajan kiertää takaa. Kaveri vinkkasi hieman kääntämään kroppaani poispäin aidasta ja vetämään Taigaa poispäin aidalta ja sitten tyrkkäämään takaisin. Tällä tavalla sainkin Taigan tekemään hypyn etukautta. 

Ira Mikkasen koulutuksessa, jälleen

Ira Mikkanen saapui jälleen kouluttamaan seuralaisiamme ja toki taas Taigan kanssa osallistuimme koulutukseen. Ratapiirrosta etukäteen katsoessa tein huomion irtoamisen tarpeista sekä pimeistä putkenpäistä. Kumpikaan ei sinänsä huolettanut. Huolenaiheet todellisuudessa muodostuivat sivuttaisista hypyistä sekä takaakierroista. 

Taiga malttoi todella hyvin odottaa lähdössä ja pääsinkin jo toiselle esteelle, kunnes annoin lähtökäskyn. Kolmas este oli heti sivuttainen hyppy, jota muutaman kerran treenailimme, kunnes jätimme asian hautumaan. Ensin Taiga juoksi aidan ohi samaa puolta kuin minäkin, vaikka takaa yritin ohjata. Pienellä apupalkkauksella saimme Taigan kiertämään esteen toiselle puolelle ja Taiga jopa ohitti palkankin riman yli hypätessään. 

Poispäinkäännöksellä ohjattiin koira seuraavaksi neljännelle esteelle eli putkeen. Poispäinkäännös olikin meille jo tuttua juttua, eikä siinä ollut ongelmaa myöskään myöhemmin radalla, kun toistamiseen käännettiin koira suoran jälkeen poispäinkäännöksellä putkeen. 

Ira halusi opettaa meidät luottamaan koiriimme ja lopettamaan varmistelun, että koira menisi esteelle. Tänään tätä harjoiteltiin parilla eri kohdalla radalla. Ensin putkesta juoksutettiin koira suoraan putkeen, joka meni puomin alle, josta piti juosta pituudelle ja toooodella pimeään putken päähän. Putki oli C muodossa ja niin sanotusti C:n takapuolelta kierrettiin pimeään putken päähän. Taigalle putkien hakeminen on tuttua juttua ja Taiga irtosi todella hyvin putkesta putkeen. En jäänyt varmistelemaan, koska tiesin, että minulla on kova kiire ohjaamaan pituuden jälkeen pimeään putkenpäähän. Ja sinnehän Taiga menikin! Ensin Taiga oli hieman epävarma, mutta kun hoin vain putkea ja pidin käden ohjauksessa, Taiga etsi putken ja meni sinne. Toisella kerralla Taiga haki putken jo varmemmin. 

Kokeilimme vielä kierroksen lopuksi sivuttaista hyppyä, mutta helpotettiin heti ja päätettiin jatkaa toisella kierroksella. Taiga vaan otti ja nukahti odotellessa autoon, eikä oikein herännyt toiselle kierrokselle, joten ei siitä sivuttaisesta hypystä oikein mitään sittenkään tullut. Ensin annoin liikaa tilaa, joten Taiga juoksi aidan ohi toiseen putkeen. Ira siirtyi palkkaamaan aidan jälkeen ja en antanut enää paljoa tilaa, joten sain Taigan ohjattua aidalle. Jätimme nopeasti kuitenkin asian hautumaan. 

Saimme onneksi onnistunutta pätkää suoralla ja poispäinkäännöksellä ja siirryimme taas pimeään putkenpäähän lähettämiseen. Kulma oli tällä kertaa paljon helpompi, mutta Taigalle juuri sillä hetkellä paljon vaikeampi ja vaati minulta tarkan ohjauksen. Taigalla selkeästi keskittyminen ei ollut parhaimmillaan ja mörköilyäkin oli enemmän. Taiga kävi välillä haukkumassa treenikaverit, mutta palasi kuitenkin minun luokseni suht helposti. Saimme tarkalla ohjauksella Taigan menemään putkeen ja jätimme jälleen asian hautumaan. 

Lopuksi vielä treenailimme takaakiertoja. Nämä eivät meiltä tänään sujuneet laisinkaan. Taiga ensimmäisellä kierroksella kierti siivekkeen, mutta ei tullut aidan yli vaan kääntyi kyllä minuun päin, mutta kääntyikin sitten etenemään seuraavalle aidalle. Toisella kerralla ohitti minut aivan täysin ja kierti selkäni takaa suoraan aidalle ja yli. Ei oikein saatu sujuvaa onnistumista, vaikka Ira palkkasikin siivekkeen taakse. Jätimme treenit siihen.

Ira kehui valtavasti, kuinka ollaan kehitytty edellisestä kerrasta. Muutos oli todella iso. Taiga pysyi paremmin paikallaan odottamassa ja esteiden hakeminen oli hienoa. Pimeät putkenpäät olivat aivan loistavia ja se irtoaminen! Vau! Harmi, että toinen kierros meni unissakävelijänä, mutta kokonaisuutena treeni oli hyvä. Saimme kotiläksyksi sivuttaiset hypyt sekä takaakierrot. 

Agilitykisat 31.3.2018

Adan kanssa otimme suunnaksi kotikisat lauantaina. Olin talkoolaisena perjantaina koko päivän ja lauantaina aamusta ennen kuin kävin hakemassa Adan ja kaikki kamppeet kotoa. Lämppäsin Adaa hieman ja käytin kunnolla tarpeillaan, koska olin aamulla juoton antanut. Olin jälleen ajoissa kisapaikalla katsomassa ensimmäisten ykkösluokkalaisten kisasuorituksia. Tuomarina oli Jari Suomalainen, jonka radoilta kävimme hakemassa viime kesänä hylätyt suoritukset; ensin kepeiltä ja toisella radalla keinun kielloilla.

Ensimmäinen agilityrata toi heti alkuun haasteen, kun ensimmäisen aidan jälkeen oli mutkaputki ja jännitin, että Ada menee väärään putkenpäähän. Pelko oli väärä, koska minun olisi pitänyt enemmän pelätä seuraavana ollutta keinua, joka oli suorassa linjassa ensimmäisen aidan kanssa... Sinnehän Ada siis juoksi ja hylätty heti ensimmäiseltä radalta saatiin. Sain myös masennettua Adan keinulle, kun käskin siltä pois ja menemään putkeen, joten Ada ei meinannut enää keinua tehdä... Myös keppien aloittaminen ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Liekö en antanut tarpeeksi tilaa... Muuten rata meni siististi ja saimmekin harjoitella kontaktit ilman paineita. Kontaktien osumiset olivatkin hyvät, vaikka puomin ylösmeno osuikin hieman liian ylös. 

Ohessa linkki videoon, kun ei taas suostu blogger löytämään sitä youtubesta....

Toinen agilityrata vaikutti jo hieman helpommalta, mutta nämä tietyt esteet jännittivät. Jännitin, että tekeekö Ada nyt keinua. Jännitin, miten kepit menee. Jännitin tottakai kontakteille osumista. Puomi oli tällä kertaa toisena ja tämä oli jälleen haastellinen alku Adalle ja saimmekin siitä radan ainoat virhepisteet. Videolta näkee, että osuma ylösmenolle on juuri rajalla. Itsekin katsoin, että Ada ei ehkä osunut ja sivusilmällä huomasin, että  ihan kuin tuomari olisi kätensä nostanut... Jatkoin kuitenkin rataa, vaikka olimmekin kouluttajamme kanssa suunnitelleet, että lopetan radan, teemme kontaktin uudelleen ja poistumme radalta. Epävarmuuttani en kuitenkaan keskeyttänyt rataa ja saimmekin muuten hyvän suorituksen aikaiseksi. Harmittaa toki, että ylösmeno ei osunut kunnolla, koska muuten olisimme saaneet LUVAn....

Viimeisenä oli hyppyrata, jonka rakentamista taas seurasin ja ahdistuin valmiiksi ajatuksesta, että meidän pitäisi onnistua niin helpolla radalla... Tiesin jo valmiiksi, että jos epäonnistumme, ärsytys kasvaa todella suureksi... Edelleen jännitti kepit, vaikka toisella radalla ne menikin jo hyvin. Kuitenkin keppikulma ei ollut aivan suora, joten yritin keskittyä antamaan Adalle kunnolla tilaa aloittaa kepit. Kepit onnistuivatkin ensimmäisellä yrittämällä. Seuraavaksi jännä paikka oli lyhyt putki keppien jälkeen, josta piti jyrkästi kääntyä oikealle aidalle. Valitettavasti suoraankin mennessä oli aita, jolle jotkut ehtivätkin juosta. Ada onneksi reagoi minuun ja sain ohjattua Adan oikeaan suuntaan. Ohessa on taas video ja siitä huomaa, että valssi muurin jälkeen on myöhässä enkä ohjannut Adaa kunnolla muurille. Valssilla halusin kääntää Adan paremmin muurin jälkeen aidalle, jotta ei juoksisi vieressä olevaan putkeen, jota jotkut taas teki. Kun ei ollut kuin pari suoraa juostavana ja käännös tapahtui putkella, ehdin jo hieman iloita ja juoksimme vain täysillä loppuun asti. Ja nollatulos saatiin ja sitä myöten LUVA! Nyt meillä siis enää puuttuu yhdeltä agilityradalta LUVA ja noustaan kakkosiin.