Tällä kertaa koirat eivät sairasta vaan minä! Minä, joka en ole koskaan kipeä ja työkaverikin on parin kuukauden lomareissulla, vietän tänään kolmen vuoden yrittäjä taipaleen harvinaista hetkeä ja vietän ensimmäistä sairaslomapäivää. Ja niinkin turhauttavasta syystä, että lepuutan ääntä. Nyt jo viikon kestänyt flunssa on parempaan päin, mutta on painunut keuhkoihin ja yskän lisänä on ääni paineessa. Eilen töissä sain vain sipinää ja lapsetkin ihmettelivät ja kuiskivat, että "miksi puhut noin hiljaa?" Koska en pystynyt esimiehenä edes puhelimeen vastaamaan totesin, että ei se varmaan pahaa tee yhtä päivää levätä. Viikko on siis treenien osalta ollut laimea. Vieläkään en ole saanut kikkaria liikenteeseen, enkä tiedä milloin se onnistuu. Toivottavasti edes tämän kevään aikana.
Maanantaina suuntasin Adan kanssa hallille. Tarkoituksena oli tehdä kevyesti, emmekä siis rataa tehneet laisinkaan. Teimme yhden kierroksen omaa treeniä puomin ja keppien parissa. Puomia teimme neljä kertaa ja jokaisella kerralla saimme ylösnousulle osuman. Kepeillä jälleen harjoittelimme niistoa. Radalle suunniteltu keppikulma oli vaikea ja vieressä oleva putki houkutteleva. Olin pessimistinen, miten Adalla onnistuu niistolla kepit ja alkuun putki olikin liian houkutteleva. Kouluttaja kehoitti palkkaamaan Adan sillä kädellä, jolla tein niiston. Näin teimme muutaman kerran ja lopulta niistosta ja keppien valinnasta palkkaamisen jälkeen jatkoimme kepit käskyllä loppuun asti kuin välipalkkausta ei olisi tehty. Teimme vielä muutaman suorituksen ja kouluttaja lopuksi vielä lisäsi houkuttelevan putkenkin takaisin paikoilleen ja silti Ada valitsi kepit, josta jälleen palkkasin. Kouluttaja kehoittikin yleisestikin palkkaamaan Adaa oikean valinnan tekemisestä, oli kyseessä tilanne mikä tahansa.
Taigan kanssa tiistaina kävimme seuramme kisanomaisissa treeneissä juoksemassa putkirallin sekä supermöllin. Putkiralli on tiedettävästi aina hieman sokkeloinen. Alku meni hyvin, vaikka lähdössä pysyminen oli Taigalle silloin haasteellista. Sain juosta kovaa, jotta ehdin tekemään persjättöjä ja ohjaamaan Taigan oikeaan putkeen. Yksi mutkaputki oli jostain syystä Taigalle hankala. Ohjauksesta huolimatta Taiga meni väärään putkenpäähän. Korjasin reitin oikeaksi ja jatkoimme matkaa. Tulimme parin putken jälkeen jälleen tälle ongelmalliselle putkenpäälle ja tällä kertaa piti mennä vastakkaiseen putkenpäähän. Tällä kertaa se toinen olisi ollut parempi vaihtoehto ja jälleen korjasin reitin oikeaksi. Viimeiselle suoralle putkelle tehtiin jyrkkä käännös, mutta koska minulla ei ääntä lähtenyt, Taiga juoksi suoraa linjaa ensimmäiselle putkelle, jonka näki. Taiga jäi kuitenkin ihmettelemään putken jälkeen, että mihin minä jäin ja kääntyi etsimään. Minut löydettyään ohjasin jälkeen mutkaputkeen ja tällä kertaa Taiga tiesi tulla oikeaan suuntaan ja selvittiin maaliin asti. Saimme ihan kivat aplodit meidän hauskasta suorituksesta. Kaveri totesi, että saimme parhaimmat aplodit putkirallista. Kai se sekin voi jonkinlainen voitto olla.
Toinen rata oli supermölli, joka oli paljon suorempi ja siinä oli muutama hyppy putkien lisäksi. Lähdössä pysyminen oli jälleen hankalaa ja lopulta Taiga varasti lähdöstä. En jäänyt korjaamaan vaan pinkaisin itsekin rivakkaan juoksuun. Kaveri otti suorituksen videolle ja näkee, että ilman ohjaustani Taiga ei olisi suoralla linjalla välttämättä juossut seuraavalle esteelle, jos kyseessä oli aita. Juuri ajoissa kuitenkin aina heilautin kättäni sopivasti ja yhtään virhettä emme radalla saaneet aikaiseksi. Kiire minulla oli ja kipeänä hapenottokyky oli koetuksella. Mutta Taiga toimi hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti