Kaksi päivää ennen kisoja itsellä alkoi aivan kauhea flunssa. Kuumetta nosti 38 asteeseen, nenä valui kuin Niagara ja kurkussa oli kaktus. Pari yötä huonosti nukkuneena ajettiin Adan kanssa Varkauteen. Ada on juoksujaan pihdannut varmaan kuukauden ainakin ja tarkistin vielä kotona ennen lähtöä, että ei ole aloittanut ja vielä perillä, kun tarpeillaan käytin, tarkistin asian. Ja ei juoksuja. Kävin ilmoittautumassa ja minulta kysyttiin, onko jotain erikoista huomioitavaa. Hämilläni olin ja tarkennettiin, että esimerkiksi onko juoksuja. Totesin vain, että ei ole ja ei mitään erikoista. Eli unohdin täysin ilmoittaa myös mahdollisuudesta luokkanousuun.
Seurasin jo minien ja medien kisoja ja todettiin tuttujen kanssa, että ei ole helpoimmasta päästä ykkösluokan radaksi. Rata sisälsi paljon käännöksiä, pimeän putkenpään ja erikoisen kulman renkaalta poistumiseen. Rataantutustumisessa keskityin erityisesti käännöksiin, koska esimerkiksi aidan jälkeen saattoi olla houkutuksena putki, jonne ei pitänyt mennä ja pimeän putkenpään vieressä oli toinen putki, joka saattoi houkuttaa koiraa.
Haasteethan eivät tähän loppuneet vaan käydessäni Adan autosta sain huomata, että Ada oli sittenkin aloittanut juoksut. Paniikissa tutulle kävin sanomassa, että Ada aloitti juoksut, eikä minulla ole mukana housuja tai yhtään mitään, mikä auttaisi asiassa. Hän oli menossa ennen minua radalle ja kertoi sisäänheittäjälle ongelmastani. Hän sattui olemaan myös vastaava koetoimitsija, joka ei asiasta hätääntynyt. Hän totesi, että matto laitetaan lähtöön ja valitettavasti pääsemme sisään vasta suoraan radalle siirtyessä eli emme päässeet odottamaan halliin omaa vuoroamme. Eli ensimmäistä kertaa koko hallissa ja suoraan radalle. Kuulostaakin jo todella hyvältä idealta. Adaa tämä ei onneksi häirinnyt.
Ada toimi ekalla radalla hyvin, vaikka kaarroksia tehtiinkin käännösten kohdalla ja vauhti hidastui välillä huomattavasti. Kepit onnistuivat hienosti ilman minun sanallista tukea, jota en pystynyt antamaan, koska ääntä ei vaan olisi niin paljoa lähtenyt ja happi kulkenut tarpeeksi. Kontakteilla Ada osui hyvin. Jopa puomin ylösmenolle. Ada tuli putkesta ja menin itse edellä ja leikin kompastuvani. Valitettavasti meinasin kompastua ihan oikeastikin, mutta sain korjattua tasapainoni ja matka jatkui. Sain Adan hyvin käännettyä renkaalta oikeaan suuntaan ja maaliin asti. Valitettavasti välillä kävi kuitenkin niin, että ennen puomia sain Adan ohjattua väärään putkenpäähän ja saimme radalta siis hylätyn. Muuten todella hieno rata, vaikka nopeampiakin olisimme voineet olla. Harmillisesti Ada ei fokusoitunut putkeen vaan lähti seuraamaan liikettäni, joten jäi viimeinen LUVA saamatta.
Radan päätteeksi kaksi pikkutyttöä olikin meitä vastassa ja heillä jotain herkkuja kädessään oli. Nappasin äkkiä Adasta kiinni ja yritin saada pannan paikallee. Koetoimitsija tuli myös katsomaan, että saanko pannan. Näki ilmeisesti, ettei tilanne ollut paras mahdollinen. Eihän Ada tahallaan mitään pahaa olisi tehnyt, mutta jos olisi herkkuja yrittänyt saada kädestä, olisi saattanut satuttaa hampaillaan ahneuksissaan. Pääsimme kuitenkin ulos ja piti itse hieman oloa tasoitella yskimällä.
Päätin jokatapauksessa huvin vuoksi juosta vielä hyppyradan. Siinäkin oli paljon jyrkkiä käännöksiä sekä houkutuksia koiralle edetä väärille esteille. Ada lähti etenemään todella vauhdikkaasti, mutta vauhti hiipui käännöksiin. Käännöksen jälleen meni hieman liian suurella kaarella ja niihin meni liikaa aikaa. Renkaan Ada meinasi väistää, kun tuli putkesta hieman liian laajalla kaarroksella ja ajautui liian sivuun renkaasta. Sai kuitenkin korjattua hyvin. Pääsimme maaliin asti, mutta olimme hitaita ja tulos oli 2,2. Saimme sillä kuitenkin kolmannen sijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti