Adan kanssa otimme suunnaksi kotikisat lauantaina. Olin talkoolaisena perjantaina koko päivän ja lauantaina aamusta ennen kuin kävin hakemassa Adan ja kaikki kamppeet kotoa. Lämppäsin Adaa hieman ja käytin kunnolla tarpeillaan, koska olin aamulla juoton antanut. Olin jälleen ajoissa kisapaikalla katsomassa ensimmäisten ykkösluokkalaisten kisasuorituksia. Tuomarina oli Jari Suomalainen, jonka radoilta kävimme hakemassa viime kesänä hylätyt suoritukset; ensin kepeiltä ja toisella radalla keinun kielloilla.
Ensimmäinen agilityrata toi heti alkuun haasteen, kun ensimmäisen aidan jälkeen oli mutkaputki ja jännitin, että Ada menee väärään putkenpäähän. Pelko oli väärä, koska minun olisi pitänyt enemmän pelätä seuraavana ollutta keinua, joka oli suorassa linjassa ensimmäisen aidan kanssa... Sinnehän Ada siis juoksi ja hylätty heti ensimmäiseltä radalta saatiin. Sain myös masennettua Adan keinulle, kun käskin siltä pois ja menemään putkeen, joten Ada ei meinannut enää keinua tehdä... Myös keppien aloittaminen ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Liekö en antanut tarpeeksi tilaa... Muuten rata meni siististi ja saimmekin harjoitella kontaktit ilman paineita. Kontaktien osumiset olivatkin hyvät, vaikka puomin ylösmeno osuikin hieman liian ylös.
Ohessa linkki videoon, kun ei taas suostu blogger löytämään sitä youtubesta....
Toinen agilityrata vaikutti jo hieman helpommalta, mutta nämä tietyt esteet jännittivät. Jännitin, että tekeekö Ada nyt keinua. Jännitin, miten kepit menee. Jännitin tottakai kontakteille osumista. Puomi oli tällä kertaa toisena ja tämä oli jälleen haastellinen alku Adalle ja saimmekin siitä radan ainoat virhepisteet. Videolta näkee, että osuma ylösmenolle on juuri rajalla. Itsekin katsoin, että Ada ei ehkä osunut ja sivusilmällä huomasin, että ihan kuin tuomari olisi kätensä nostanut... Jatkoin kuitenkin rataa, vaikka olimmekin kouluttajamme kanssa suunnitelleet, että lopetan radan, teemme kontaktin uudelleen ja poistumme radalta. Epävarmuuttani en kuitenkaan keskeyttänyt rataa ja saimmekin muuten hyvän suorituksen aikaiseksi. Harmittaa toki, että ylösmeno ei osunut kunnolla, koska muuten olisimme saaneet LUVAn....
Viimeisenä oli hyppyrata, jonka rakentamista taas seurasin ja ahdistuin valmiiksi ajatuksesta, että meidän pitäisi onnistua niin helpolla radalla... Tiesin jo valmiiksi, että jos epäonnistumme, ärsytys kasvaa todella suureksi... Edelleen jännitti kepit, vaikka toisella radalla ne menikin jo hyvin. Kuitenkin keppikulma ei ollut aivan suora, joten yritin keskittyä antamaan Adalle kunnolla tilaa aloittaa kepit. Kepit onnistuivatkin ensimmäisellä yrittämällä. Seuraavaksi jännä paikka oli lyhyt putki keppien jälkeen, josta piti jyrkästi kääntyä oikealle aidalle. Valitettavasti suoraankin mennessä oli aita, jolle jotkut ehtivätkin juosta. Ada onneksi reagoi minuun ja sain ohjattua Adan oikeaan suuntaan. Ohessa on taas video ja siitä huomaa, että valssi muurin jälkeen on myöhässä enkä ohjannut Adaa kunnolla muurille. Valssilla halusin kääntää Adan paremmin muurin jälkeen aidalle, jotta ei juoksisi vieressä olevaan putkeen, jota jotkut taas teki. Kun ei ollut kuin pari suoraa juostavana ja käännös tapahtui putkella, ehdin jo hieman iloita ja juoksimme vain täysillä loppuun asti. Ja nollatulos saatiin ja sitä myöten LUVA! Nyt meillä siis enää puuttuu yhdeltä agilityradalta LUVA ja noustaan kakkosiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti