Tuliaisia Jyväskylästä

Jep jep, saatiin sitten ilmeisesti Jyväskylän tulaisina nenäpunkki koirille... Ensin Aslak aloitti oireilun ja perässä on Ada aloittanut ensin lievästi ja sitten hieman voimakkaammin. Riki on edelleen oireeton. 

Ensin kuulin, että sieltä on toiset saanut kennelyskää, joten oireiden alkaessa ensimmäisenä tuli mieleen kennelyskä. Hieman oireet epäilytti kuitenkin nenäpunkin suhteen, mutta alkuun olin melko varma kennelyskästä. Saman päivän aikana kuulin kuitenkin, että myös nenäpunkkia on Jyväskylässä ollut, joten epäilyt alkoivat kuitenkin mennä nenäpunkin suuntaan. Videoin Aslakin kohtauksen ja Adan kasvattaja oli sitä mieltä, että kyseessä olisi hänenkin mielestä ennemmin nenäpunkki. 

Niinhän se sitten aamulla alkoi eläinlääkärille soittelu ja kun lopulta pääsin läpi, esitin ongelman näiden kahden taudin suhteen. Hetken puhelimessa asiaa pohdimme ja eläinlääkärikin oli lopulta sitä mieltä, että kyseessä ehkä ennemmin olisi kuitenkin nenäpunkki kuin kennelyskä. Kennelyskässä tulisi kuulema nopeasti muitakin oireita kuin yskää (ruokahaluttomuus, lämpöily) ja olisi muutenkin jo nopeammin oireet tulleet kuin mitä nyt tuli. 

No ei kun puhelinresepti, mutta lääkkeitä ei tänään vielä apteekissa ollut. Olipahan kummaa toimintaa siellä, kun lääkkeitä kävin kyselemässä. Kysyy, että haluatko kaikki paketit. Pitää tilata, mutta on vain kaksi tilattu, kun eläinlääkäri oli reseptiin laittanut kuusi pakettia (yksi paketti sisältää kaksi tablettia, 2-3 viikon kuuri kerran viikkoon). Meillä kun yhdelle koiralle oli jo lääkkeet kotona valmiiksi edelliseltä kerralta, kun Rikillä ekana talvena nenäpunkkia oli. Mutta siis ell määräämät lääkkeet olisi tarkoitus riittää kolmelle viikolle kahdelle koiralle. Ja minulta siis kysyttiin, että haluanko kaikki lääkkeet. No kyllähän minulla olisi tarkoitus lääkitä kaikki koirat kuuri loppuun asti, että tottahan toki minä ne kaikki paketit mieluiten kerralla otan, ettei tarvitse olla joka viikko uutta pakettia hakemassa ja tilailemassa. Keskustelu meni periaatteella: "ei ole minulle kyllä tuttu lääke, että mitäs se ell on määrännyt?" Työntekijä lukee paperista "no tällaista tää on tänne määrännyt" "no enköhän minä sitten ne kaikki paketit ota!".

Mutta huomenna aloitetaan sitten kaikille kuuri. Ja nyt olen varmemmin itsekin nenäpunkin kannalla. Molemmat oireilevat ovat hirmuisen aivastelunkin aloittaneet ja yleisvointi on kuitenkin molemmilla mainio. Äskenkin pihalla juoksivat, eikä mitään ongelmaa ollut. Pari kertaa tuli reverse sneezing kohtaus, mutta ei muuta. Ja ruokahalu on kaikilla ennallaan. 

Jyväskylän kv 9.11.2014

Eilen oli se kauan odotettu päivä eli Jyväskylän kansainvälinen koiranäyttely. Jännitin Aslakin puolesta todella paljon! Mennessä autossa istuessa välillä tuli puhalleltua ja tasattua hengitystä, jolloin mies ihmeissään katsoi, että mikä minulla on. Totesin vaan, että tulee ajateltua asioita... Vaikka viikko sitten mätsärissä menikin todella hyvin, en tiennyt yhtään, mitä odottaa Aslakilta Paviljongin ahtaissa tiloissa... 

No ensinnäkin aikaa ennen kehää ei jäänyt taas kuin se puolisen tuntia, kun Jyväskylään päästessä meni aika parkkia etsiessä. Vuosi sitten jonotettiin autoletkassa todella pitkään, mutta tällä kertaa jonoa ei ollut. Kuitenkin meidät ohjattiin toiselle puolelle paviljonkia parkkeeraamaan, mutta sinne päästessä ei siellä ollut ketään ohjaamassa. Lopulta joku tuli erääseen risteykseen ja ohjasi meidät erään talon taakse, josta pääsi parkkitaloon. Ja siellä oli sitten liikenteenohjaaja!! No perinteisesti olimme siis aikataulusta myöhässä, mutta onneksi kuitenkin edelleen ajoissa kehän reunalla odottamassa. Rauhoittumiseen ei vaan paljoa aikaa jäänyt...

Jyväskylässä koiria oli 35 ilmoittautunutta malamuuttia. Junioriuroksia oli useita, joten saimme hieman lisäaikaa odotteluun. Adan kasvattaja jo hieman varoitteli, että nuorten luokassa on kovan luokan uroksia... Odottelu meni melko hyvin, koska Aslak halusi vain hyppiä minua vasten ja kerjäsi nakkeja, joten ei muita ehtinyt paljoa huomioimaan. Lopulta tuli meidän vuoro mennä kehään. Nuorten luokassa piti olla viisi urosta, mutta yksi kääntyi kehästä samantien pois, kun rupesi toisille ärisemään. Kuulema. Itse en ehtinyt tätä huomioimaan olleenkaan, kun keskityin Aslakiin. 

Tuttu muuttiuros meni meidän edellä ja Aslak olisi toki hänen peräänsä halunnut lähteä, mutta melko hyvin juoksu ryhmässä meni kuitenkin. Ja yksikseen meni paremmin. Ja totta kai Aslak seisoi kauniisti. Tuomari tuli viereen ja ehti jo käden laittaa Aslakin kuonon eteen, kun kysyin voinko itse näyttää hampaat. Ei se ihan mennyt niin kuin piti, mutta kyllä se tuomari ne hampaat näki. Lopulta. Ja yhtään ei Aslak murissut tuomarille! Eikä kehässä muille koirillekaan kuin kerran meinasi aloittaa! Ja Aslak sai ensimmäisen ERI:n!! Tuomarina siis George Schogol Georgiasta. Ja kilpailuluokkaan mennessä totesin miehelle, että kyllä Aslak ainakin 3. on, kun yksi sai EH:n. Mutta Aslak olikin 2.!!! Mahtava fiilis!! Hienoja koiria kaikki ja Aslak oli ERI NUK2!! 

Ja mikä oli hienoa kuvia katsellessa huomata oli se, että ei Aslak niin pieneltä muiden kanssa näyttänyt. :) Kun kuitenkin lähtökohtana on ollut, että Aslak on keskimääräistä pienempi uros. Mutta hienolta Aslak näytti siellä muiden joukossa!

Ja sitten oli Adan vuoro. Ada korkkasi avoimen luokan, jossa oli kolme muutakin koiraa, mm. Adan sisko. Ada käyttäytyi hienosti, mutta juostessa oli menossa sellaista vauhtia, että toiset varmaan katsoi minun kuristavan Adaa... Mutta kasvattaja sanoi kuitenkin Adan hienosti juosseen. Adan tulos oli EH AVK4. Tuomari halusi lopuksi vielä kommentoida jokaista avoimen luokan narttua ja minulle kertoi Adan rinnan olevan vielä kehittymätön ja kulmauksetkin vielä kesken. Ja lisäksi Ada on tällä hetkellä enemmän jalkaa kuin muuta... Eli Jyväskylästä Adalle lähti mukaan kehotus massakuurille! Ja tänään aloitimme jo proteiinien lisäämisen ruokaan ja tarkoituksena aloittaa voimatreenit, jotta saataisiin enemmän lihasta neidille. 

Arvosteluja en voi tänne kirjoittaa, kun en niistä mitään selvää saanut. Kehäsihteerin käsiala oli aivan hirveä ja ihan kuin olisi sanoja välistä puuttunut. Mutta arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs. Aslakista ei ole kyllä hajuakaan, mistä tuomari Aslakissa tykkäsi, kun ei ääneenkään mitään sanonut. Tuomari oli kyllä mukava ja voisin toistekin koirat hälle viedä. Ainakin Aslakin ja Adan ehkä sitten, kun massaa saa lisää. Selkeästi tykkäsi enemmän massakkaammista ja kehittyneemmistä koirista. 

Aslakin ensimmäinen 12 km

Meidän piti jo pari viikkoa sitten lähteä Aslakin kanssa vetolenkille kohteena miehen työpaikka, mutta erinäisten sattumusten takia olinkin kyseisenä iltapäivänä vaihdattamassa autoon uusia talvirenkaita... Minulla kun kaikenlisäksi on melko harvassa sellaiset työvuorot, että tuollaisen treenisuunnitelman pystyy toteuttamaan, joten harmissani olin. Kuitenkin viime torstaina satuin pääsemään hyvissä ajoin töistä, joten kiirehdin kotia kohtia Aslakia hakemaan ja suunta kohti kaupunkia. 

Kokonaisuutenahan treeni meni hyvin. Liikkumisaika oli 59 minuuttia ja 12 minuuttia meni pysähdyksissä. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli 11,96 km/h, enimmäisnopeus 26,1 km/h. Ainoastaan viimeinen kilometri alkoi olla turhauttavaa, kun Aslak olisi halunnut merkkailla joka viides metri, joten otin Aslakin pyörän rinnalle juoksemaan loppumatkan.

Huomasin Aslakille yhden asian olevan erittäin hämmentävä asia: sillat. Ensimmäisen huomion tästä sain, kun oli tietöitä ja kevyen liikenteen väylä oli katkaistu kuopalla ja päälle oli laitettu metallilevy, jossa oli totta kai vielä muutamia koloja. Aslak ei suostunut alkuun laisinkaan astumaan levylle. Aslak ei ole ikinä kieltäytynyt mistään, mutta nyt tuli täyskieltäytyminen. Olimme juuri kaikenlisäksi ohittaneet erään miehen menemällä itse alakulkutunnelin kautta ja mies meni yläkautta. Ohitus oli täysin turha, koska mies käveli siinä sitten meidän ohitse. Lopulta sain maaniteltua Aslakin menemään yli. Kyllä vaan työmiehet saivat ihmeteltävää, kun minä jonkin aikaa siinä koiralle lässyttelin... Ja sen samaisen miehen ohitus meni lopulta ihan hyvin, kun sain Aslakin ymmärtämään, että mennään vasempaan reunaan sen sijaan, että yleensä ollaan oikealla. 

Sillat olivat muutenkin Aslakille haaste. Siltaa ylittäessä Aslak meni aina keskelle väylää ja epäluuloisena reunaa tuijotti. Ja kun tuli vielä kolmas silta ja se oli puinen, teki Aslak taas äkkipysähdyksen ja maaniteltuani suostui kävelemään sillan yli. 

Muuten lenkki meni ihan hyvin. Edellä pyöräilijät toimivat hyvinä jäniksinä, vaikka karkuunhan ne pääsi, kun noita siltayllätyksiä tuli. 

Lunta! (taas)

Talvi tuli taas pariksi päiväksi ja Ada meni ihan sekaisin!

Match show 2.11.2014

Kylläpä jäi mahtava fiilis tämän päivän mätsäristä! Mietin vielä aamusta, että noinkohan edes järjestetään, kun oli niin kova tuuli ja lunta sataa. Lähdin kuitenkin itsekin paikan päälle periaatteella, että eihän aina näyttelyssäkään hyvä keli välttämättä satu. 

Aslak käyttäytyi erinomaisesti! Jätin Aslakin autoon, kun kävin ilmoittautumassa. Kun autosta Aslakin otin, menimme hieman sivuun vielä treenailemaan. Tällä kertaa minulla oli nakkeja mukana ja nehän Aslakia kiinnostivat onneksi hyvin. 

Hiljalleen siirryimme taas toisten joukkoon. Säästä johtuen paikalla oli normaalia vähemmän porukkaa, joten onneksi väljyyttä oli riittävästi. Joillekin koirille Aslak mölysi ja ärhenteli, mutta sain nopeasti sen katkaistua. Lisäksi sain myös ärhentelyn usein myös katkaistua jo ennen alkuaan. 

Kehän laidallakin kokeilimme hieman juoksennella ja ohi meneviä koiria Aslak vain korvat pystyssä seuraili. Kehässäkin Aslak käyttäytyi oikein mallikkaasti. Tuomari ei itse hampaita katsonut ja onneksi olen harjoitellut hampaiden näyttämistä Jyväskylää varten. Vielä kyllä pitää harjoitella... Juoksu sujui hienosti ja tuomari perusteli Aslakille punaisen nauhan antamista sillä, että Aslak oli enemmän innokkaana mukana kaveriin verrattuna. 

Punaisten kehässä oli 7 koiraa. Siinä Aslakilla meinasi juoksu mennä överiksi, mutta komensin rauhallisesti ja saimme taas juoksun sujumaan. Ensin tuomari tiputti kolme koiraa, emmekä me olleet heidän joukossaan. Neljästä jäljelle jääneestä sijoitettiin kolme ja Aslak oli juurikin se kolmas! Olen todella ylpeä Aslakin suorituksesta! 

Adan ja Aslakin vetotreenit

Lokakuu meni hyvin rauhallisesti. Joitakin kertoja käytiin vetolenkeillä, mutta muuten koirat saivat kuluttaa rauhassa energiaa keskenään omalla pihalla. Pieniä koulutushetkiä olemme myös pitäneet. Adan ja Aslakin kanssa olemme näyttelyitä varten treenailleet, kun viikon päästä olisi vihdoin se Jyväskylän näyttely tiedossa. 

Tänään ajattelin hyödyntää miestä treeneissä ja suostuttelin hänet treeneihin mukaan ottamalla Adan pyöränsä eteen. Itse lähdin Aslakin kanssa. Olin jo mielessä miettinyt valmiiksi, miten edetään ja missä pitää varoa ja kävin tilanteet miehen kanssa läpi. Tarkoituksena oli myös ohituksia treenailla, kun niihin niin vähän mahdollisuuksia saamme ja kun tilanteita tulee, ne menee suurimmaksi osaksi pieleen. 

Ada lähti tottakai innokkaana edeltä menemään. Jätin hieman väliä ennen kuin käskin Aslakin matkaan. Pyörän vaihteet olivat jäätyneet, joten nyt sai Aslak tehdä oikeasti työtä, kun omasta polkemisesta ei ollut mitään hyötyä Aslakille. Ja hienosti Aslak töitä tekikin. 

Kohdat, joista miestä varoittelin, oli Adan kanssa yllättäen mennytkin ihan hyvin. Ada kun on kova ennakoimaan ja saattaa yrittää reiteille, joita yleensä mennään, kun nyt mentiinkin harvemmin ajetulle reitille. 

Kun lähdimme ensimmäistä kertaa Aslakin kanssa ohitusta tekemään, ei Ada laskenut meitä ohi vaan kiihdytti. Toisella yrityksellä mies jarrutteli, jotta pääsimme ohi. Ja kun ohi pääsimme lopulta, ei Aslak halunnutkaan edellä mennä, joten laskimme Adan ohittamaan meidät. Adan perään Aslak hienosti taas lähti. Ohittamisessa vaikeinta oli saada Aslak oikeasta reunasta vasempaan. Pitäisi varmaan ihan yksikseenkin vaihdella tien reunalta toiselle, jotta siitä tulisi rutiininomaisempaa. 

Välillä ajoimme miehen kanssa rinnakkain ja silloin Adakin jaksoi vauhtia nopeuttaa, kun ei tosiaan Aslakia halunnut ohi laskea. Ada on yleensä melko tasainen lönkyttelijä. Nyt koirat painelivat 15 km/h vauhdilla vajaa 5 kilometriä. Hienoa menoa oli. 

Hyvin on mennyt muutenkin. Rauha on pysynyt talossa yhtä kertaa lukuunottamatta. Riki on oppinut lemmikkiportin aukaisemaan, jos sitä ei kunnolla lukkoon asti laita. Olin valmistelemassa koirille ruokia Ada seuranani poikien portin takana odotellessa. No yhtäkkiä ne nurkan takaa ilmestyivätkin ja kohta oli Ada ja Aslak toisissaan kiinni. Ehdin kupit lattialle laittaa sivuun tarttuessani Adaan kiinni ja mies tuli Aslakin repimään tilanteesta pois. Ja samalla Riki yritti hiipiä miun takaa niille kupeille... Mutta muuten on tosiaan rauhallista ollut. Pihallakaan ei tarvitse koko ajan jännittyneenä odottaa, milloin tulee tappelu.