Eilen oli se kauan odotettu päivä eli Jyväskylän kansainvälinen koiranäyttely. Jännitin Aslakin puolesta todella paljon! Mennessä autossa istuessa välillä tuli puhalleltua ja tasattua hengitystä, jolloin mies ihmeissään katsoi, että mikä minulla on. Totesin vaan, että tulee ajateltua asioita... Vaikka viikko sitten mätsärissä menikin todella hyvin, en tiennyt yhtään, mitä odottaa Aslakilta Paviljongin ahtaissa tiloissa...
No ensinnäkin aikaa ennen kehää ei jäänyt taas kuin se puolisen tuntia, kun Jyväskylään päästessä meni aika parkkia etsiessä. Vuosi sitten jonotettiin autoletkassa todella pitkään, mutta tällä kertaa jonoa ei ollut. Kuitenkin meidät ohjattiin toiselle puolelle paviljonkia parkkeeraamaan, mutta sinne päästessä ei siellä ollut ketään ohjaamassa. Lopulta joku tuli erääseen risteykseen ja ohjasi meidät erään talon taakse, josta pääsi parkkitaloon. Ja siellä oli sitten liikenteenohjaaja!! No perinteisesti olimme siis aikataulusta myöhässä, mutta onneksi kuitenkin edelleen ajoissa kehän reunalla odottamassa. Rauhoittumiseen ei vaan paljoa aikaa jäänyt...
Jyväskylässä koiria oli 35 ilmoittautunutta malamuuttia. Junioriuroksia oli useita, joten saimme hieman lisäaikaa odotteluun. Adan kasvattaja jo hieman varoitteli, että nuorten luokassa on kovan luokan uroksia... Odottelu meni melko hyvin, koska Aslak halusi vain hyppiä minua vasten ja kerjäsi nakkeja, joten ei muita ehtinyt paljoa huomioimaan. Lopulta tuli meidän vuoro mennä kehään. Nuorten luokassa piti olla viisi urosta, mutta yksi kääntyi kehästä samantien pois, kun rupesi toisille ärisemään. Kuulema. Itse en ehtinyt tätä huomioimaan olleenkaan, kun keskityin Aslakiin.
Tuttu muuttiuros meni meidän edellä ja Aslak olisi toki hänen peräänsä halunnut lähteä, mutta melko hyvin juoksu ryhmässä meni kuitenkin. Ja yksikseen meni paremmin. Ja totta kai Aslak seisoi kauniisti. Tuomari tuli viereen ja ehti jo käden laittaa Aslakin kuonon eteen, kun kysyin voinko itse näyttää hampaat. Ei se ihan mennyt niin kuin piti, mutta kyllä se tuomari ne hampaat näki. Lopulta. Ja yhtään ei Aslak murissut tuomarille! Eikä kehässä muille koirillekaan kuin kerran meinasi aloittaa! Ja Aslak sai ensimmäisen ERI:n!! Tuomarina siis George Schogol Georgiasta. Ja kilpailuluokkaan mennessä totesin miehelle, että kyllä Aslak ainakin 3. on, kun yksi sai EH:n. Mutta Aslak olikin 2.!!! Mahtava fiilis!! Hienoja koiria kaikki ja Aslak oli ERI NUK2!!
Ja mikä oli hienoa kuvia katsellessa huomata oli se, että ei Aslak niin pieneltä muiden kanssa näyttänyt. :) Kun kuitenkin lähtökohtana on ollut, että Aslak on keskimääräistä pienempi uros. Mutta hienolta Aslak näytti siellä muiden joukossa!
Ja sitten oli Adan vuoro. Ada korkkasi avoimen luokan, jossa oli kolme muutakin koiraa, mm. Adan sisko. Ada käyttäytyi hienosti, mutta juostessa oli menossa sellaista vauhtia, että toiset varmaan katsoi minun kuristavan Adaa... Mutta kasvattaja sanoi kuitenkin Adan hienosti juosseen. Adan tulos oli EH AVK4. Tuomari halusi lopuksi vielä kommentoida jokaista avoimen luokan narttua ja minulle kertoi Adan rinnan olevan vielä kehittymätön ja kulmauksetkin vielä kesken. Ja lisäksi Ada on tällä hetkellä enemmän jalkaa kuin muuta... Eli Jyväskylästä Adalle lähti mukaan kehotus massakuurille! Ja tänään aloitimme jo proteiinien lisäämisen ruokaan ja tarkoituksena aloittaa voimatreenit, jotta saataisiin enemmän lihasta neidille.
Arvosteluja en voi tänne kirjoittaa, kun en niistä mitään selvää saanut. Kehäsihteerin käsiala oli aivan hirveä ja ihan kuin olisi sanoja välistä puuttunut. Mutta arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs. Aslakista ei ole kyllä hajuakaan, mistä tuomari Aslakissa tykkäsi, kun ei ääneenkään mitään sanonut. Tuomari oli kyllä mukava ja voisin toistekin koirat hälle viedä. Ainakin Aslakin ja Adan ehkä sitten, kun massaa saa lisää. Selkeästi tykkäsi enemmän massakkaammista ja kehittyneemmistä koirista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti