Taigan näyttelytreenit

Kävimme lauantaina näyttelytreeneissä. Kyseiset treenit olivat hieman erilaiset, joihin olin tottunut. Jokainen koirakko sai vuorollaan oman aikansa kouluttajan kanssa, joka antoi vinkit esittämiseen. Meidän osalta treeni kesti noin viisi minuuttia ja yhteistä treeniä muiden koirakoiden kanssa ei ollut. 

Kuvaaja Katja Eskman

Vinkit itsessään olivat hyviä, vaikka osa olikin itselleni itsestäänselviä. Jostain syystä käyttäydyin kuitenkin kuin en olisi ikinä ollut näyttelyissä. Kyllähän minä esimerkiksi tiedän, että epätasaisella maalla koira kannattaa esittää aina etuosa korkeammalla, mutta nyt jostain syystä esitin juuri päinvastoin. Sain vinkit, miten kannattaa pennun kanssa seisottamista treenata ja juoksemiseen sain vinkit. Yritänkin jatkossa keskittyä enemmän omaan liikkeeseen, jotta saisin koiran näyttämään paremmalta juostessaan. 

Kuvaaja Katja Eskman

Keskiviikkona kävimme taas tutummissa näyttelytreeneissä. Sää oli mitä oli; välillä satoi lunta ja räntää ja välillä oli ihan muuten vain kylmä. Koirakoita oli seitsemän ja kaikki hyvin eritasoisia. Teemana oli seisottaminen. 

Kuvaaja Katja Eskman

Taigan kohdalla kouluttaja antoi ohjeeksi tarkastella, että etuosa asettuu hyvin ja etujalat suoraksi. Välillä Taiga työntää etujalkojaan eteenpäin ja asento lysähtää heti. Toisen vinkin antoi, että tuomarin tullessa tutkimaan, ottaisin Taigan lyhyelle, koska Taiga lähtee peruuttamaan vieraan lähestyessä. 

Kuvaaja Katja Eskman

Juokseminen oli hankalaa, koska kaikki juoksivat eri tahtiin, joten emme päässeet kunnolla vauhtiin, kun piti jo hidastaa. Lisäksi olimme koulun pihalla ja maassa oli vaikka mitä kiinnostavaa. Tällä kertaa Taigaa ei häirinnyt muut koirat. Yksittäiset liikkeet menivät paremmin ja harjoittelimme myös juoksemista muita koirakoita pujotellen. Sekin meni Taigalla hyvin ja toisetkin saivat juosta Taigan ohi. Kouluttaja totesi, että Taiga on vielä liikkuessaankin hyvin paljon minussa kiinni, mutta kyseessä onkin pentu, joten on vielä ymmärrettävää. 

Arjen muut touhut

Leikkiä!

Posetusta!

Adan aksan pienryhmä

Torstaina oli taas vuorossa Adan aksatreenit. Pääsimme tutustumaan taas uuteen kouluttajaan. Hän oli valinnut illan radaksi helpom kolmosluokan radan, joka ei alkuun lainkaan helpolta tuntunut. Heti alussa oli kolme aitaa hieman ympyrässä ja toiselta aidalta houkuttimena A-este, jolle piti vasta kolmannelta aidalta siirtyä 180 asteen käännöksellä. Tähän ajattelin ensimmäisenä radan kolahtavan, mutta Ada menikin pätkän hienosti ja A-esteeltä siirtyi hieman oikealla olevaan kaarevaan putkeen, jonka jälkeen persjätöllä siirryttiin putkesta nähden vasemmalle. Tämä ei mennyt ihan heti putkeen, koska unohdin radan... Aloitimme alusta ja tällä kertaa muistin minne edetä, mutta teimme vielä kolmannenkin kerran tämän kohdan, kunnes siirryimme puomille, jonka Ada teki tällä kertaa hienosti epäröimättä!

Katkaisimme radan ja siirryimme rauhassa kepeille, jotka sujuivat suht hyvin. Joitakin virheitä tuli, mutta pääsääntöisesti Ada eteni kepeillä hienosti. Jatkoimmekin suoraan seuraavaan ohjauksen kannalta haasteelliseen paikkaan, jossa kepeiltä tultiin aidalle, joka oli kahden kaaressa olevan putken välissä. Toki aidalta hypättiin siten, että vastassa oli väärä putken pää ja aidalta piti kääntyä 180 astetta vastakkaiseen suuntaan. Tässä jännitin, että Ada menee sinne, minne suorin reitti näyttää, mutta sainkin jokaisella kerralla ohjattua Adan oikeaan putkeen ja sieltä seuraavaan ja sieltä ulos menemättä taas suoraan edessä olevalle aidalle. Monimutkaisesti selitetty, mutta koska minulla ei ole piirroksia enkä osaa moisia tehdä, joten olette vain kuvailujeni varassa... 

Seuraavana vuorossa olisi ollut keinu, mutta siirryimme suoraan loppuun; putki kaaressa, suora putki ja lopussa neljä aitaa hieman siksakissa. Kahden aidan jälkeen tein... Ööh... En enää muista teinkö persjätön vai valssin... Mutta vaihdoin kuitenkin kesken kaiken ohjauspuolta ja sain ohjattua Adan radan loppuun asti. Tässä loppupätkässä ei mitään ongelmia ollutkaan ja näin myös kouluttaja totesi. 

Toisella kierroksella teimme rataa hieman pidemmissä pätkissä kuitenkin rauhoittamalla ennen keppejä ja keinua väistämällä. Ihan lopuksi kouluttaja taas keinua kolisutteli, mikä ei Adaa häirinnyt ennen kuin oltiin ihan vieressä. Silloin Ada hieman oli epäluuloinen. Mietittiin, että taitaa kuitenkin olla se liike, mikä Adaa häiritsee kaikista eniten ja kouluttaja antoi vinkin, miten voisimme lähteä liikkeeseen Adaa totuttamaan. Silloin ei vain aikaa ollut, joten emme saaneet harjoitetta tehtyä kunnolla. 

Kokonaisuudessaan kouluttaja totesi, että teimme hyvää työtä ja turhaan jännitimme, miten kolmosluokan rata menee. Yleensä saan palautetta, että unohdan Adan, mutta tällä kertaa kouluttaja totesi, että en saisi liikaa jäädä Adaa tuijottamaan ja odottamaan vaan pitää muistaa pysyä liikkeessä, koska Ada reagoi herkästi minun tekemiseeni ja jos minä menen sekaisin tai pysähdyn, ei Adakaan mene sinne minne minä haluaisin ja sotken samalla Adan suorituksen herkästi. 

Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Viime aikoina on treenailtu niin paljon kaikkea, että en ehdi kirjoittamaan kaikkea rauhassa vaan tulee näin putkeen muisteltua ja kirjoitettua useampi teksti ja laiskuuttani en jaksa tarkistaa tekstiä.. 

Taigan pentuaksa osa 2

Olimme treenailleet ensimmäisen kerran kotiläksyt hyvälle mallille ja lähdettiinkin tällä kertaa harjoittelemaan joitakin vanhoja juttuja, mutta kokeilemaan myös kaikkea uutta. Treeniä teimme kolme kierrosta. Kolmannella kierroksella oli kaikki koirakot yhtä aikaa mukana ja teimme viittä eri pistettä muutaman minuutin kerrallaan ja vaihdettiin eli kuntopiiri menetelmällä.

Ensimmäisellä kierroksella harjoittelimme eteen menoa estesuoralla (aita, putki ja kaksi aitaa pumppereilla). Aloitimme ensin yhdestä aidasta ja siinä teimme muutaman suorituksen ohjaten molemmilta puolilta. Ensin kouluttaja piti Taigaa paikallaan ja menin kutsumaan namikupille. Taiga ei tykännyt taas yhtään jäädä kouluttajan luo ja lähtikin namikupille hienosti. Sen jälkeen kouluttaja piti paikallaan, mutta ohjaukset tapahtuivat sivulta. Taiga eteni edelleen hyvin ja lisäsimme toisen aidan suoritettavaksi. Lopulta lähdimme putkelta kahdelle aidalle ja Taiga eteni hienosti namikupille asti. Viimeistä aitaa emme enää ottaneet, kun saimme niin hyvin Taigan etenemään jo kolmella esteellä.

Toisella kierroksella totuteltiin keinun liikkeeseen ja ääneen. Ensin Taigan piti mennä keinun kyytiin toisella laidalle ja kouluttaja varovasti liikutti keinua. Taiga kahdella ensimmäisellä kerralla istui ja syötin nameja koko ajan. Kolmannella kerralla kouluttaja pyysi laittamaan Taigan seisomaan, jotta näkee jännittääkö Taigaa. Kyllähän se häntä meni hieman koipien väliin. Ääntä alkuun Taiga ihmetteli ja haukahti pari kertaa, mutta keskittyi lopulta namien syöntiin, eikä kovin paljoa keinu häirinnyt. Kouluttaja totesikin, että odotti hieman erilaista käytöstä. Hän on kuitenkin nähnyt Adan reaktion keinulla.

Viimeiseksi teimme siis "kuntopiiriä". Aloitimme Taigan kanssa opettelemaan tolpan kiertämistä. Hieman pääsi hajulle asiasta, mutta kovasti kaipaa treeniä vielä. Tämä kuulema valmisteli hieman seuraavaan kertaan. Toinen piste oli aidan rimoista tehty ristikko, johon tiputtelin nameja ja Taiga pääsi opettelemaan raajojensa hallintaa. Tähän kouluttaja antoi kehunsa, että Taiga hienosti hallitsi raajansa. Kolmas piste oli leikkipiste. Leikissä olemmekin edenneet paljon ja tästäkin kouluttaja kehui meitä. Neljäntenä taas treenasimme siivekkeiden tarjoamista. Taigalle alkaa siivekkeet tulla tutuksi, joten suht helposti meni siivekkeiden läpi, mutta kovin kauaksi en pystynyt irtoamaan, koska neiti kuitenkin on mammutti ja halusi helpolla namit... Viidentenä treenasimme odottamista. Taiga alkoi jo väsyä ja ärsykkeitä oli paljon, joten ei oikein enää malttanut. Saimme tässäkin kuitenkin onnistumisia ja kehuin vuolaasti neitiä.

Seuraava kotiläksy on koiran tassuisuuden selvittäminen ja aikaisempien juttujen vahvistaminen. 

Adan ja Taigan aksatreeniä

Tänään käytiin hallilla treenailemassa aksaa niin Adan kuin Taigankin kanssa. Taigan kanssa ollaan tehty kotiläksyjä myös kotona ja löydettiin mm. herkku tulevia keinutreenejä varten ja lelu, jonka kanssa pystytään yhdessä leikkimään. Tänään käytiin myös taas hallilla tekemässä samoja juttuja, jotta hallikin tulisi paremmin tutuksi.

Eli olemme leikkineet. Lisäksi olen heittänyt lelun kauemmaksi, odotuttanut Taigaa ja lopulta lähettänyt lelulle. Samalla ollaan saatu treenailla myös lelun tuomista takaisin... Olemme myös treenanneet namikupille lähettämistä ja tänään hallilla treenasimme myös lähettämistä, mutta lähdinkin itse juoksemaan toiseen suuntaan. Hienosti neiti suuntasi namikupille. Myös putkea tänään muistuttelimme mieleen jopa hieman pidemmällä kuin pentuaksan ensimmäisellä kerralla. Hallilta ei videota paljoa saatu, kun laitoin kameran puomin päälle Taigan treenin ajaksi ja puomin reuna olikin hieman edessä... 

Adan kanssa keskityimme lähinnä kontaktien treenailuun. Muutaman kerran teimme kepit, mutta en halunnut Adaa kyllästyttää, kun olemme niitä pari viikkoa melko tehokkaasti treenanneet. Torstaina Ada kieltäytyi puomin tekemisestä osana rataa ja tänään ensimmäisellä kerralla piti hieman nameja käyttää apuna, mutta paljon paremmin kuitenkin Ada puomin suoritti kuin torstaina. Loput kerrat mentiinkin epäröimättä. Treenasimme pysäytystä puomin kontaktille. 

A-estettä treenasimme juoksu A:na (olen oppinut uusia termejä). A-este Adalla on paljon helpompi kuin puomi. 

Keinua treenasimme taas ihan vain keinun ääneen tottumalla. Aloitin pienestä äänestä ja samalla taas Adalle herkkuja annoin. Hiljalleen kovensin ääntä, mutta suurimmaksi osaksi Ada häntä heiluen herkkuja otti. Hieman joitakin kertoja hätkähti. 

Ja koska ei taas jostain syystä blogger löydä Adan videota on ohessa taas linkki videoon.

 Adan aksatreeniä video

Adan eka agikisa

Tänään korkkasimme Adan virallisen agilityuran Liperin Pärnävaaralla Joensuun agilityurheilijoiden järjestämässä kisassa. Saimme kisaamaan agilityssa -kurssilta porkkanana ilmaisen startin ykkösluokkaan. En todellakaan silloin ajatellut, että kisaamaan lähtisimme, mutta minulle selvisikin, että kisoissa on myös hyppyrata, jolla ei kontakteja ole laisinkaan. Siksi siis uskaltauduin ilmoittamaan Adan kisaamaan, vaikka kepitkin olivat vielä vaiheessa ilmoittautumista tehdessä. Pidimme kuitenkin kahden viikon tehotreenin keppeihin ja tosiaan torstaina saimme ensimmäisen täydellisen 12 kepin sarjan tehtyä.

Olin perjantaina talkoolaisena ensin ilmoittautumisessa ja lopuksi vielä muutaman radan verran ratatyöntekijänä, joten pääsin läheltä näkemään koirakoiden suorituksia. Pääsinkin näkemään, että radan suoritus on pienistä tekijöistä kiinni. Pieni ohjausvirhe saattaa saada koiran suorittamaan väärän esteen tai esteen väärältä puolelta. Etenkin kepeillä monilla tuli virheitä ja ymmärsin, että kaikki koiratkaan eivät ihan oikeasti toimi joka kerta samalla tavalla ja motivaatiolla. Siksi lähdinkin itsekin kisaan periaatteella, että käymme kokeilemassa, ja jos hylätty tulee niin sitten tulee, mutta saadaanpahan kisakokemusta. 

Seurasin tunnin verran edellisiä ratoja ja välillä kävin Adaa juoksuttamassa ja tarpeillaan käyttämässä. Seurasin minien ja medien ykkösluokan hyppyrataa ja olin varma, että makseilla on tehtävä muutoksia, mutta ainoat muutokset olivatkin vain hyppykorkeuksien muutokset! Ja aivan yhtäkkiä olikin jo rataan tutustuminen ja sekin aika meni todella nopeasti! Onneksi olin saanut katsoa minien ja medien suoritukset, joten olin jo kuvioita miettinyt etukäteen. Radalla kävellessä sain kuitenkin vasta tuntuman etäisyyksiin ja muutaman kerran kerkesin juosta radan läpi ja käydä ohjauskuviot läpi. Rata ei ollut helpoimmmasta päästä. Sain myöhemmin kuulla, että se ei ollut mikään perinteinen ykkösluokan rata, koska yleensä ykkösluokan radoilla ei ole noin vaikeita käännöksiä. Lisäksi koin jo heti alkuun haasteeksi, että saan Adan kulkemaan oikeista päistä putkista. Ja toki ne kepit jännitti.

Rataan tutustumisesta juoksin heti Adan hakemaan autosta ja käytin vielä nopeasti pissillä. Ada liikkui oudosti autosta noustuaan ja kävin vielä tarkkaan Adan läpi, että neiti on kunnossa. Ada ei vain ikinä minulle näytä kipujaan, joten lopulta seurasin vain liikkeitä, mutta mitään hälyttävää en huomannut. Liekö ollut vain autossa makaamisesta puutunut paikat. Siirryimme sisätiloihin ja kohta tajusinkin, että enää yksi oli ennen meitä ja kohtapa meidän pitikin jo olla odottamassa radalle siirtymistä.

Heti alkuun laitoin Adan istumaan jalkojeni väliin ja tallasin Adan takatassulle! Ada kiljahti kovasti ja lisäksi en meinannut saada pantaa pois ja hihna kietoutui hassusti. Kommelluksista selvittiin ja Ada hienosti jäi paikalleen odottamaan lähtökäskyä. Alkuun oli kaksi aitaa (ekan jälkeen jo hieman kääntyi vasemmalle), joiden jälkeen oli 90 asteen käännös oikealle. Tein tässä valssin, mutta olisi pitänyt ottaa etäisyyttä enemmän, koska sotkeuduimme Adan kanssa ja saimme kieltäytymisestä virheen kolmannella esteellä. Jatkoimme tästä vasemmalle ja toisesta putken päästä sisään ja suoraan aidalle, josta käännös oikealle 90 astetta aidalle. Taas tein valssin. Siitä pitikin palata 180 astetta putkeen, josta muurille. Tästäkin melkein 180 astetta käännyttiin kepeille. Tässä sain Adan rauhoitettua hyvin, mutta silti kepeillä heti alussa meni sekaisin ja palasimme alkuun. Toisella yrittämällä saimme täydelliset kepit ja jatkoimme parille aidalle ja kolmannelle käännyttiin vasemmalle 90 astetta. Tässä tein taas valssin, jotta sain suljettua ensimmäisen putken pään ja Adan ohjattua toisesta sisään. Suoraan tästä aidalle, josta 180 asteen käännös pituudelle ja siitä viimeiselle aidalle. 

Adaa vei hajut hieman mennessään, mutta toisaalta olin tyytyväinen, koska se tarkoitti rauhallista vauhtia ja ehdin reagoida Adan menemiseen. Ada esimerkiksi meinasi aidalta mennä suoraan muurille, mutta sain muutamalla tiukalla putki käskyllä Adan oikeaan suuntaan. Vauhtia emme lähteneet edes hakemaan tältä radalta vaan onnistunutta suoritusta mahdollisimman pienillä virheillä ja etenkin, että hylättyä emme saisi! Ja niinhän me emme saaneet! Virhepisteitä 10 ja aika oli 49,98 sekuntia, kun ihanne olisi ollut 37 sekuntia. Olimme sijalla seitsemän. Kuudennella oli virhepisteitä 20, mutta oli 10 sekuntia meitä nopeampi. Hylsyjä tuli makseilla kuudelle koirakolle. 

Olen todella tyytyväinen suoritukseen ja hain kommentit myös meidän nykyiseltä kouluttajalta ja myös aikaisemman kurssin kouluttajalta. Meidän viime kesän kouluttaja oli ratamestarina ja kävi vain nopeasti radan päätteeksi toteamassa meille, että todella hyvin meni! Ja muutkin sanoivat, että todella hyvin meni ekaksi radaksi ja oli todella hienoa, että ensimmäiseltä radalta saatiin ylipäätään tulos! Hyvillä mielin siis kohti uusia koitoksia! 

Adan aksatreenit

Eilen oli ensimmäiset treenit pienryhmän kanssa. Paikalla oli kolme treenaajaa ja kouluttaja. Radaksi kouluttaja oli valinnut kakkosluokan radan. Ryhmähän on 1-2 luokan kisaavia varten. Rata ei kuitenkaan kovin vaikea ollut, jos kontaktit olisi hallussa... Rata alkoi aidalta puomille, josta Ada hyppäsi alas metrin jälkeen. Sain nameilla Adan kulkemaan puomin alusta loppuun, mutta kouluttaja totesi, että ei oteta sitä alkuun ollenkaan radan osana. Jatkoimme aidalle, josta oli 180 käännös puomin ali menevälle putkelle, josta suoraan A-esteelle ja kaarevaan putkeen. Tätä pätkää teimme muutaman kerran ohjausta harjoitellen. Totesin kouluttajalle, että minuun on niin voimakkaasti iskostunut valssi, että kaiken muun tekeminen on melko haasteellista. Nyt sitten harjoittelin persjättöä ennen A:ta. Se onnistui yllättävän hyvin.

A:lta siirryttiin putkeen ja käännyttiin aidalle, johon minun piti moooonta kertaa opetella tekemään persjättö. Mokasin monta kertaa, kun unohdin ottaa kontaktin Adaan. Ada toki tiesi, mihin mennä, mutta itse sekosin liikkeissäni. 

Tämän jälkeen oli vuorossa kepit. Totesin taas heti, että kepit on haaste. Kouluttaja olisi suositellut ohjaamaan kyseisellä radalla kepit vasemmalta puolelta, mutta koska meille vahvempi tällä hetkellä on ohjaus oikealta, teimme niin viikonlopun kisoja ajatellen. Teimme kepit sillä kierroksella kerran. Täydellisesti. 12 kepin sarja. Ensimmäistä kertaa. Olin koko ajan Adan rinnalla ja hoin sanaa keppi, koko matkan ajan. Jätimme sen kierroksen tähän todella onnistuneeseen suoritukseen.

Toisella kierroksella jatkoimme keppien jälkeistä rataa. Se osuus oli helpompi, kun kontakteja ei ollut. Keinukin siirrettiin meidän kohdalla pois ja laitettiin aita tilalle. Opettelin taas persjättöä, kun oli aita, josta suoraan aidalle ja 180 käännös oikealle aidalle. Toki joku kerta siihen taas valssia tein, mutta suurimmaksi osaksi onnistuin persjätössä. Kolmannelta aidalta oli 90 asteen käännös vasemmalle aidalle, josta vasemmalle putkeen, mutta ei ensimmäisestä vaan toisesta päästä putkea. Ensimmäisellä kerralla Ada meni oikeaan putkenpäähän, mutta sen jälkeen jostain syystä (malamuutti...) aina siitä lähimmästä, vaikka saimme hiottua ohjauksenkin siihen pisteeseen, että kouluttajakaan ei enää tiennyt, miksi Ada meni väärästä putkenpäästä. Hän totesikin, että ei ole ikinä ollut malamuuttia kouluttamassa. 

Loppu rata olikin aita, aita, putki kaaressa vasemmalla, aita ja aita. Siinä ei sen ihmeempää ollut. Treenasimme vielä keppejä. Saimme pari täydellistä suoritusta, mutta saimme myös huomata, että en saa yhtään viereltä vielä irrota ja koko ajan saan keppiä sanoa, jotta Ada jokaisen välin suorittaa. 

Keinua treenasimme vain siten, että kouluttaja paukutti keinua maahan ja minä annoin herkkuja jokaisella kerralla ja kehuin Adaa. Ada ei kertaakaan korvaansakaan heilauttanut keinuun päin. Keskustelimme myös tämän kouluttajan kanssa malamuutin alkukantaisuudesta ja sen vaikutuksesta keinun opetteluun ja päätimme jatkaa tätä treeniä ja hiljalleen siirrymme liikkeeseen, mutta missään nimessä ei vielä keinua sellaisenaan. 

Saimme kouluttajalta kommentin, että hyvillä mielin voimme lähteä lauantaina kokeilemaan hyppyrataa virallisiin kisoihin. Eihän sitä tiedä, miten se ihan oikeasti menee, mutta toisen pienryhmän jäsenen kanssa keskustelimme ja hänkin totesi, että agility on siitä hyvä laji, että paineita onnistumisesta ei tarvitse ottaa, kun suoritus on välillä niin pienestä kiinni kaikilla ja virheitä sattuu kaikille joskus. 

Koirapuistoilua

Viikko sitten sunnuntaina kävimme toistamiseen koirapuistossa. Sama kaveri ei ollut paikalla kuin ensimmäisellä kerralla, mutta monia muita leikkikavereita Taigalle kyllä löytyi. Taiga oli taas hieman ujo ja alkuun taas häntä koipien välissä kulki. Puistossa oli myös toinen samanniminen koira ja tämän omistajan kanssa aloimme kävellä yhdessä puistoa ympäri samalla keskustellen koirista. Hän kertoi, että heilläkin oli ollut aiemmin malamuutti.

Taiga seurasi koko ajan lähellä meitä. Kävi juoksentelemassa ja leikkimässä kaimansa kanssa, mutta ikinä ei kauas lähtenyt. Hieman meni vatsa Taigalla löysälle. Liekö stressivatsa neidillä, kun muualla ei löysällä ollut kuin puistossa. Seuraamme liittyi myös kultainennoutaja omistajansa kanssa. Kultsulla oli hieman kevättä rinnassa ja yritti myös Taigan selkään nousta, eikä neiti oikein tajunnut mitään. Kävin varovasti tönäisemässä uroksen pois ja jatkettiin matkaa. Olimme taas reilun tunnin puistossa, kunnes lähdimme. Kaima oli melko vauhdikas ja Taiga ei oikein ollut sinut toisen kanssa.

Tänään kävimme taas puistossa ja ensimmäisen kerran koirakko oli taas mukana. Toiset ehti paikalle juuri ennen meitä ja puistossa oli kolmaskin koirakko paikalla. Koirat tulivat heti meitä vastaan ja Taiga minun jaloissani pyöri häntä koipien välissä. Kuitenkin rentoutui nopeasti ja kohta jo läksivät juoksentelemaan keskenään.

Taiga selkeästi muisti kaverin. Lähti nopeasti toisen kanssa touhuamaan ja selkeästi oli rennommalla fiiliksellä puistoilemassa. Ei haitannut, vaikka muitakin tuli ja meni. Taiga oli silti reippaana ottamassa kontaktia muihin. Välillä haahuili omiaan, mutta sitten palasi toisten luokse. Taiga uskalsi myös ottaa minuun enemmän etäisyyttä, mutta tuli kutsusta nopeasti luokse. 

Taigalta lähti myös alakulmahammas puistoillessa. Yhtäkkiä leuka oli verinen. 

Kävimme myös Mustissa ja Mirrissä luita ostamassa. Taiga oli todella reipas edelleen. Kertaakaan ei häntä mennyt koipien väliin ja uteliaana eteni. Maksaessani neiti istahti jalkoihini ja oli jo väsyneen oloinen nojailessaan kassapöytään. Jaksoi vielä rapsutukset ottaa vastaan ja otettiin suunta kotiin. Mitattiin neiti myös ja painoa on kertynyt 20,1 kiloa. 

Viikon vetotreenit

Tällä viikolla on käyty vain parit vetolenkit tekemässä, kun on melko kiireinen viikko kaikin puolin ollut. Työjutut ja aksa on vienyt oman osansa. Perjantaina kuitenkin otettiin Aslakin kanssa suunta kikkarilenkille. Huomasi kyllä, että huonoon kuntoon on ehtinyt Aslak päästä. Saimme rauhassa ajella ja Aslak kuunteli hyvin. Vauhti oli pysyi tasaisena melkein koko matkan. Keskinopeus oli 11,75 km/h. Viimeisen puolen kilometrin aikana Aslak sai jostain energiapiikin ja lähti kovalla laukalla etenemään kotia kohti 28 km/h. Veti itsensä ihan hapoille ja pysähdyimme melko pian, kun oli melko haparoivaa askellus. Hetkeksi istahtikin maahan tasaamaan hengitystä. Silittelin ja rauhoittelin, kunnes kysyin, että joko mennään. Aslak nousi heti ylös ja lähti ravilla etenemään kotiin. Matka oli 6,2 km, keskinopeus 11,75 km/h ja maksiminopeus 28,59 km/h.

Tänään oli Adan vuoro lähteä lenkille. Ensimmäinen pari kilometriä mentiin todella reipasta vauhtia, n. 16-17 km/h. Sitten vastaan tuli pari sakemannia. Heidän osaltaan ohitus oli hieman kummallinen, kun nainen käänti meille selän ja hänen jaloistaan koirat meitä rauhassa katselivat. Otin Adan lyhyemmälle ja kävelimme rauhassa ohi. Matka ei kuitenkaan enää jatkunut samaa tahtia vaan neiti rupesi hieman laiskottelemaan. Pysähdyimme heti, kun vauhti hiipui. Lopulta Ada jatkoi matkaa hyvällä tahdilla. Matka oli taas 6,2 km, keskinopeus 14,1 km/h ja maksiminopeus 31,35 km/h.

Viikon aksatreenit

Tällä viikolla on ehditty touhuamaan niin paljon kaikkea, että en erittele kaikkea nyt koirien mukaan vaan treenien teemoittain. Eli aloitetaan viikon koonnit agilityn kohdalta. 

Tiistaina aloitettiin Taigan kanssa pentuaksa. Oltiin ensimmäisenä vuorossa. Taiga tuli hallille ensimmäistä kertaa ja oli ihan ihmeissään. Taigaa jännitti selkeästi todella paljon ja kävi kaikkia muita tutkimassa ja ihmetteli hallin menoa. Toisella kentälläkin oli treenaajia ja jäi heitäkin ihmettelemään välillä. Yritin saada Taigaa leikkimään, mutta ei ottautunut leikkiin mukaan ja oli voimakkaasti kiinnostunut kaikesta muusta. Unohdin kupin autoon tällä kierroksella, joten emme pystyneet treenaamaan namikupille etenemistä. Lelun kanssa ei mikään kiinnostanut. Tarkoituksena oli edetä kuolleelle lelulle ja seurata pakenevaa lelua, mutta Taigaa ei lelu kiinnostanut ollenkaan. 

Toisella kierroksella kokeilimme putkea. Putki oli laitettu lyhyimmälle mahdolliselle pituudelle. Kouluttaja piti Taigaa paikallaan ja siirryin nopeasti namikupin kanssa putken toiseen päähän. Taiga stressaantui voimakkaasti, kun jäi vieraan kanssa ja siirryin mahdollisimman nopeasti. Putki oli Taigalle helppo. Viitisen kertaa teimme sen erilaisilla variaatioilla; ensin kouluttaja pari kertaa piti kiinni ja lopuksi itse lähetin vaihtelemalla oikeaa ja vasenta puolta. 

Kolmannella kierroksella testasimme erilaisia pintoja ja harjoiteltiin hypyn tarjoamista. Ensin Taiga pääsi hypyn tarjoamista kokeilemaan kulkemalla siivekkeiden välistä ilman kehoitusta. Itse olin siivekkeen vieressä ja palkkasin aina, kun Taiga kulki siivekkeiden välistä. Nopeasti neiti tajusi idean. Pintoja kokeilimme puomin osilla. Ensin kävelimme maassa olevaa puomin keskiosaa pitkin. Tätä teimme useampaan kertaa ja Taiga tottui nopeasti uuteen pintaan. Sitten kokeilimme matalaa pöytää vasten nostettua puomin osaa pitkin. Tämäkin sujui hyvin. Sitten oli vuorossa korkeampaa pöytää vasten nostettu puomin osa. Tämäkin sujui hyvin.

Saimme kotiläksyksi treenata leikkimistä. Koska Taiga on ahne ruoasta, saimme ohjeeksi yhdistää lelu ja namit esimerkiksi puolen litran pulloon laitettune herkkujen avulla. Lisäksi kotiläksynä oli kaiken ensimmäisellä kerralla treenatun treenaaminen myös kotona ja olemmekin namikupille lähettämistä kokeilleet. Lisäksi kävin ostamassa uuden vinkulelun, jonka avulla ollaan leikkimistä harjoiteltu. 

Myöhemmin kouluttajan kanssa kävimme keskustelua malamuuteista ja kontaktien treenaamisesta etenkin keinun kohdalla. Sama kouluttaja on treenannut myös minun ja Adan kanssa, joten tietää meidän ongelmat treenaamisessa. Nyt siis saimme kotitehtäväksi etsiä myös joku todella hyvä herkku, jotta lähdemme treenaamaan keinua hiljalleen jo nyt. Tarkoituksena ei ole tehdä keinua kokonaisuudessaan vaan lähteä totuttamaan liikkeeseen.

Adan kohdalla olemme treenanneet kotona keppejä intensiivisesti. Tavoitteena on viikon päästä osallistua agilitykisoihin hyppyradalla. Torstaina meillä oli pienryhmän palaveri, jossa kävimme läpi, missä vaiheessa kukin on. Ensi viikolla pääsemme treenaamaan. 

Maanantaina myös aloitan apukouluttajana toisessa ryhmässä. Eli kaikkea uutta päästään oppimaan ja kokeilemaan. 

Kisaamaan agilityssa osa 3

Tänään oli viimeinen kerta kisaamaan agilityssa -kurssista. Itse en ollut kovin hehkeänä lähdössä liikenteeseen ja meni se pari tuntia, että heräsin kunnolla. Viemäri meni tukkoon ja eilen noin 21.30 tuli eka auto tyhjentämään viemäriä. Onneksi kyseessä oli sellainen tukos, että meni kunnan piikkiin...

Mutta heräsinpä tosiaan vihdoin ja kävimme taas ensin läpi rataan tutustumisen. Rata ei ollut loppujen lopuksi kovin vaikea. Siinä oli yksi haastava kohta niin koiralle kuin ohjaajallekin ja itsellä oli myös toinen kohta, jossa oli itselle haaste ehtiä koiran edelle. Radalla ensimmäinen oma haaste oli, kun putkesta tultiin A-esteelle ja minun oli tarkoitus vaihtaa ohjauspuolta heti esteen jälkeen. Toinen kohta oli kaikille haaste, kun tultiin putkesta renkaalle ja siitä aidalle ja heti tulikin 180 asteen käännös toiselle aidalle ja houkutuksena aidalta oli toinen aita ja puomi. Adalle suurin houkutus oli puomi (vaikka ei tänään sitä kuitenkaan suostunut suorittamaan). Kävimme ensin omalla vuorollamme läpi nämä pari kohtaa. A-este ja puolen vaihto olikin helpompi kuin olin ajatellut. Toisen kohdan kuitenkin teimme nelisen kertaa ennen kuin saimme suoritettua kohdan siten, että siirryimme tekemään kokonaista ratasuoritusta.

Päivän haasteena oli itselläni pitää kontakti Adassa. Kouluttaja muistutti, että teemme rataa yhdessä ja minun pitää huolehtia, että otan Adan mukaan radalla. Monet esteet houkuttelivat Adaa, vaikka ne eivät välttämättä edes olleet suorassa yhteydessä juuri suositetulta esteeltä. 

Adalla on juoksut menossa ekaa viikkoa ja mietin jo alussa, viekö hajut Adan mennessään. Ada kuitenkin keskittyi todella hienosti tekemiseen ja vauhtia riitti niin paljon, että en meinannut perässä pysyä ja sain hikeen asti juosta. Ada myös suoritti maxien renkaan ja muurin epäröimättä ja oikein. Kepit teimme kerran, mutta muuten jätimme pois, jotta saimme ehjää suoritusta tehtyä. Sama myös puomin kanssa. Kerran kokeilimme, mutta vaikka Ada onkin viime viikkoina sen tehny hienosti, nyt ei suostunut tekemään, joten jätimme sen välistä. Keinun tilalle siirrettiin aita meidän suorituksemme ajaksi. 

Kaiken kaikkiaan teimme kolme kierrosta. Kaksi kierrosta menimme vääntäen tätä yhtä ja samaa rataa kuntoon. Kolmas oli jo verrattavissa kisasuoritukseen. Saimme aikaa kolme minuuttia rataan tutustumiseen ja kaksi minuuttia mielikuvaharjoitteluun. Sen jälkeen jokaisella koirakolla oli viisi minuuttia aikaa suorittaa nollarata. Kun tuli virhe, kouluttaja puhalsi kaksi kertaa pilliin, jolloin oli aloitettava alusta. Saimme tehtyä ensimmäisen kerran alusta loppuun. Kouluttaja ei katkaissut suoritusta, koska mitään selkeää virhettä radalla ei tapahtunut, vaikka suoritus olikin muuten heikohko ja yhteistyö meni huonosti, kun en ottanut Adaa kontaktiin tarpeeksi hyvin ja kerran jopa unohdin, miten rata etenee. Meillehän kouluttaja antoi oikoreitin, jotta rata ei katkeaisi keppeihin ja aloitimme vasta viidenneltä esteeltä, jotta puomia emme suorittaisi. 

Toinen kerta meni loistavasti muuten, mutta toiseksi viimeisellä esteellä Ada meni väärälle esteelle, joten jouduimme aloittamaan alusta. Kolmas kerta menikin jo todella hienosti. Ada pudotti yhden aidan, mutta siitä emme nyt "hylkyä" saaneet ja A-esteeltä Ada meinasi mennä aidalle, vaikka tarkoitus oli mennä putkeen ja siitä radan viimeiselle esteelle, aidalle. Sain kutenkin Adan takaisin oikeaan suuntaan monta kertaa kovaan ääneen toistamalla peräkkäin putkea. 

Oli hienoa kurssin myötä saada tehtyä ehjää ratasuoritusta. Saimme hiottua yhteistyötä ja omaa ohjaustani kehitettyä parempaan suuntaan. Nyt tavoitteena saada Adalle estevarmuutta ja sitä myötä pääsisimme kokeilemaan kisojakin!