Koska olemme paljon ehtineet koronasta huolimatta tehdä, ajattelin tällä kertaa kertoa kuvin, kuinka olemme viettäneet aikaa viime viikkoina. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja videoita, mutta lähdetään tällä kertaa näillä liikenteeseen!
Taiga on kokenut suuren myllerryksen viimeisen puolen vuoden aikana. Viimeksi Taiga kävi hieronnassa kesällä. Heinäkuun lopussa se tippui koirankopin katolta. Olisin halunnut mahdollisimman pian viedä Taigan taas hierottavaksi, mutta hieroja oli vielä kesälomalla ja Taiga aloittikin juoksut, joten ei ehtinyt. Taiga astutettiin ja jätin Taigan pois agilityn parista. Liikuimme vain vapaana tai hihnalenkeillä. Lopulta Taiga synnytti. Taiga pysyi koko ajan yllättävän hyvässä kunnossa; turkki oli hyvä, eikä näyttänyt sellaiselta nääntyneeltä äitikoiralta kuin yleensä monet näyttää. Sää vaihteli jatkuvasti ja maa meni jäätikölle, joten Taiga on juoksennellut päättömänä jäätikölläkin. Agilitytreeneissä on huomattu, että Taiga ei taivu tiukasti vaan tekee etenkin vasemmalle käännöksen laajana kaarena.
Eilen vihdoin ja viimein Taiga pääsi hierontaan. Varoitin jo Niinaa, että älä säikähdä. Taiga painoi joulun aikaan enää 24 kiloa, mutta viikonloppuna mitattiin ja todettiin jo kilon painoa saaneen. Lisäksi nyt on lopulta karvatkin alkaneet irrota. Niina nauroi, kuinka Taiga näyttää tällä hetkellä enemmän jämtiltä kuin malamuutilta. Ollaanhan me saatu treeneissäkin kommentteja, että nyt se vasta sporttiselta näyttäää. Mutta. Kuinkas ollakaan, Taiga oli yllättävän hyvässä kunnossa! Lihakset ovat vielä olemattomat (ei ollut Niinan kommentti, vain omaa näkökulmaa), mutta etenkin etuosa oli ilman jumeja. Reidet olivat jumissa, etenkin etureidet ja etenkin vasenta takajalkaa keventi. Ja selkänikamissa löytyi iso jumi. SI:t eivät olleen myöskään niin jumissa kuin voisi synnyttäneellä nartulla olettaa olevan. Eli onni onnettomuudessa, että Taiga on joustavarakenteinen koira.
Taigan kanssa aloiteltiin jo ennen joulua rakentamaan taas pohjaa treenaamiselle. Vetolenkit ovat jääneet yksittäisiin kertoihin jäätikön takia, mutta agilityn pariin ollaan päästy. Taigan piti palata treenaamaan vasta joulun jälkeen, mutta Taiga selkeästi osoitti, että äitikoira on saanut tarpeekseen kotona olemisesta, joten lähdimme jo ennen joulua hallille. Ja Taigahan oli aivan super! Emme ole vieläkään tehneet keppejä, keinua ja A:ta ja rimat on ollut pääsääntöisesti 10-20 cm. Kerran rimat nostettiin 35 cm, mutta selkeästi Taiga ei ollut vielä siihen valmis. Lähtökohta kuitenkin oli, että haluan mahdollisimman kevyesti treenata ennen hierontaa eli keskityimme ratasuoritukseen ja ohjauskuvioihin.
Olen kaivannut Taigan kanssa treenaamista. Taiga on todella erilainen ohjattava kuin Ada. Kun Ada sai Juha Oreniukselta kommentin vahvasta estelukituksesta ja vaikeudesta sen purkamiseen, Taiga on superherkkä minun ohjaukselleni. Taigan kanssa en todennäköisesti tarvitsisi koskaan äänikäskyjä niin halutessani. Pystymme yhdessä vaihtamaan ohjauskuvioita tuosta noin vain ja Taiga lukee ohjausta, noudattaa ohjausta ja vauhti on hyvä! Kouluttajamme Heidi meitä haastaakin jokaisella treenikerralla ja heittää vain erilaisia ohjauskuvioita, joita meidän pitää tehdä. Ja yleensä selvitämme haasteet helposti! Edellisellä kerralla Heidi haastoi minut jopa ohjaamaan ilman käsiä ja ääntä yhtä aikaa! Se oli jo melkoinen haaste, mutta melkein selvitimme senkin.
Taiga on ollut todella hieno äiti. Se on tiukka, mutta todella huolehtivainen. Osa tavoista on jopa mennyt hieman yli ja jouduin esimerkiksi ruoan jälkeen laittamaan Taigan eri huoneeseen 1-2 tunniksi, koska pennut saivat Taigan oksentamaan oman ruokansa. Se on tuonut toki haasteita myös Taigan kunnon kohottamiseen. Siivoaminen on myös tärkeää Taigalle ja jos en ole itse paikalla, se edelleen siivoaa kotiin jääneen pentunsa jätökset. Taiga komentaa, mutta myös leikkii. Taiga ei yleensä ole se, joka menoa rauhoittaisi. Joitakin ikäviäkin tapoja Taiga on keksinyt, kuten kissan jahtaaminen. Ennen pentuja kissat saivat olla suht rauhassa, mutta nyt pennun innostuessa myös Taiga vetää överit kissojen kanssa.
Taiga selkeästi kaipaa jo aikuista seuraa. Olen kuitenkin ollut todella varovainen Taigan kohdatessa muita koiria. Omien koirien kanssa Taiga on saanut myös todella vähän olla keskenään sen jälkeen, kun pennut alakertaan muuttivat. Taiga on vieraita koiria ohimennen nähnyt ja silloinkin suurimmaksi osaksi veljeään Nukaa ja Desnaa. Nukan kanssa haistelivat, Nuka murisi ja Taiga vain kääntyi pois. Desnan kanssa ei ollut ongelmaa. Hiljalleen annan Taigan touhuilla oman lauman kanssa ja silloinkin aloitan rauhassa ilman pentua. Adan kanssa ovatkin hihnassa käyneet yhdessä kävelemässä ennen treenejä. Ja vielä ovat rauhassa samassa tilassa valvotusti ja hallitusti olleet. Mutta hiljaa hyvä tulee ja parempi vara ja niin edes päin. Laumadynamiikka on itselle todella tärkeä asia ja käytän mielelläni aikaa, jotta lauma saisi rauhassa totutella muutoksiin.
Olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Asetan omalle toiminnalleni tavoitteita, enkä useinkaan tee tai harrasta mitään intensiivisesti ilman jotain tavoiteltavaa. Olen siitä varmasti ristiriitainen alaskanmalamuuttikasvattaja, että harrastan todella intensiivisesti agilitya malamuuttien kanssa. Suomessa on muitakin harrastajia, mutta puhdasrotuisia, rekisteröityjä alaskanmalamuutteja agilityn kisamaailmassa ei ole muita kuin minun koirani tällä hetkellä.
Monet alaskanmalamuutti-ihmiset eivät varmasti arvosta agilitytaustaani. Monet ovat sitä mieltä, että alaskanmalamuutti on vetokoira ja vain siihen liittyvät tulokset kelpaavat jalostuskoiralle. Harrastan myös vetourheilua, mutta olemme kisanneet vain harvakseltaan. Vetourheilussa kisaamisessa on meillä monia haasteita. Kisat on yleensä melko kaukana. Itsellä ei välttämättä ole resursseja tai haluja matkustaa viikonloppureissuja kisojen perässä. Kisakausi on tähän mennessä ollut myös lyhyt, koska talvella on harvassa ollut pikkuvaljakolle kisoja. Yleensä tarvitaan vähintään se kolme koiraa valjakkoon, eikä itsellä ole ollut 1. rekeä ennen talvea 2019, 2. kolme kisakelpoista koiraa yhtä aikaa ja 3. vielä treenattuna yhdessä niitä kolmea kisakelpoista koiraa. Sekalaumassa tulee helposti ongelmia mm. narttujen juoksuista, vieraita uroksia ei välttämättä pysty ottamaan laumaan tai sitten meillä on ollut todella huonoa tuuria ja joku koirista jostain syystä joutuu jäämään valjakosta pois. Tämä on toki yksi syy, miksi usein malamuuttien tai muiden rekikoirien kanssa lauma herkästi lähtee kasvamaan...
Oma tavoitteellisuus vetourheilussa on siis tällä hetkellä melko alhainen. Etenkin tänä talvena, kun lunta on vähän ja jokapaikka on jäässä. Kunhan pääsisi edes ajamaan! Tänä talvena vihdoin on tullut REK koe mahdollisuus myös kahden koiran luokassa sprinttimatkoilla. Tämä on loistava uudistus ja odotan mielenkiinnolla myös itse pääseväni tätä kokeilemaan! En tiedä onnistuuko tänä talvena, mutta toivottavasti seurat järjestävät näitä mahdollisuuksia myös jatkossa. Itse en halua kovin kylmiltään lähteä kisoihin. Taiga ei tällä hetkellä ole vielä fyysisesti hyvässä kunnossa, enkä ole niin paljoa ajanut Aslakin ja Adan kanssa, että uskaltaisin lähteä kahden koiran luokkaan kisafiilikseen niiden kahden kanssa ihan noin vain. Hieman kokemusta ja varmuutta tekemiseen kaipaisisin.
Agilityssä on helppo asettaa korkeitakin tavoitteita. Kisoja on lähellä, treenikavereita ja kouluttajia löytyy läheltä, tukea saa helpommin. Ainakin omasta mielestäni. Valitettavasti joissakin lajeissa ja järjestöissä ryhmähenki on mitä on, mutta itse tykkään meidän agilityporukasta ja olen saanut valtavasti sosiaalisista suhteista, opeista sekä ylipäätään kokemuksesta. Itsensä ja koiran kehittäminen nykytalvilla on helpompaa agilityssä kuin vetourheilussa. Siten meille onkin noussut tavoitteet luokkanousuista ja myös alaskanmalamuutin näkemisestä agilityn SM kisoissa.
Kuva Jesse H.
Harrastusten lisäksi minulla on tavoitteita myös kasvattajana. Minulla ei ole tarkoitus vain kasvattaa alaskanmalamuuttien määrää, vaikka se osasta siltä näyttää. Koirillani ei ole mm. edellä mainistuista syistä johtuen käyttötuloksia vetourheilussa. Nartuiltani löytyy agilitytuloksia. Aslak, Taiga ja Ada ovat keränneet näyttelytuloksia menestyksekkäästikin. Elän myös tiiviisti koirieni kanssa ja tunnen ne todella hyvin. Pentueissani on ollut tavoitteena kasvattaa itselleni. Molemmista pentueista olen jättänyt pennun kotiin kasvamaan, vaikka niitä on toki muuallekin riittänyt. Viimeisimmässä pentueessa tavoittelin sekä käyttöä että näyttöä. Karkeasti sanottuna malamuutin näköisiä koiria, Aslakin kovuus tasoittaen Taigan pehmeyttä, käyttöön soveltuvia koiria. Ajan myötä nähdään, miten yhdistelmä toimi loppujen lopuksi.
Tavoitteellisuus ja kilpailuhenkisyys ei saa kuitenkaan mennä terveen järjen edelle. Kun Ada kaatui putkessa edellisissä kisoissa, jätimme leikin siltä päivältä kesken ja jäimme joulutauolle. Pitää myös osata priorisoida ja ottaa huomioon omat resurssit; niin taloudelliset, fyysiset sekä psyykkiset resurssit. Mietin, mikä on mahdollista, mitkä tavoitteet ovat realistisia. Mitä jaksan. Mihin koiran taidot ja kunto riittävät. Ja sitten nostaa hieman tavoitteita, oppia ja kehittyä tehden parhaansa, mutta myös nauttia kaikesta yhdessä tekemisestä. Haluan myös tuoda alaskanmalamuutteja esille positiivisessa mielikuvassa sekä monipuolisena harrastuskoirana. Olen Sporttirakin kasvattajajäsen ja toivon, että sitä kautta pystyn myös lisäämään oppia sekä tukea harrastamiseen sekä kasvattamiseen ja tuomaan näkyvyyttä alaskanmalamuutille harrastuskoirana.
Viimeiset kaksi viikkoa on tullut oltua niin lomalla, että ei ole jaksanut edes blogia päivittää! Loma alkaa olla lopuillaan, joten nyt otin asiakseni tehdä päivitykset. Vuosi oli kiireinen. Lyhyesti sanottuna. Heti vuoden alusta aloitettiin Taigan viimeisen SERTin metsästys, joka vihdoin toukokuussa napattiin ja kesällä Tuusniemelle lopetettiin näyttelyvuosi meidän osalta Taigan ROP tuloksella. Ada aloitti vuoden Winter Kareliasta ollen VSP ja nappasi ensimmäisen NORD SERTinsä. Tarkoituksemme ei ole lähteä ulkomaille näyttelyihin.
Vetourheilussa kisarintamalla oli meidän osalta hiljaista. Kevään tavoitteet kaatuivat melko pitkälti Taigan juoksuihin. Olisimme halunneet kisata kolmella koiralla ja myös REK kokeet olivat haaveissa, mutta emme riskejä ottaneet, kun ensimmäisen kauden olimme reellä ajelemassa, emmekä halunneet juoksuista Taigaa ja veljeään Nukaa laittaa samaan valjakkoon. Pääsimme kuitenkin Rautavaaralle maaliskuussa Adan ja Nukan kanssa reellä ajamaan kahden koiran luokassa kaksipäiväiset kisat. Sää oli lämmin ja kisasimme huskeja vastaan, joten lopputuloksessa ei ollut mitään jännittävää. Agilityn rintamalla olikin jännitystä kaiken muunkin edestä. Taiga sai vihdoin keväällä kaksi nollatulosta ja ensimmäiset LUVAnsa. OIVA jäi odotuttamaan itseään pentusuunnitelmien takia. Saimme kuitenkin vihdoin osviittaa sitä, mitä agility Taigan kanssa voi parhaimmillaan olla, kunhan ongelmat saamme ylitettyä. Viime vuoden esteeksi nousi kepit ja syksyllä valitettavasti radan ulkopuolinen häiriö.
Adan kanssa saavutettiin vihdoin hienoja tuloksia ja kerättiin kakkosluokassa viime vuonna kakkosluokasta kuusi nollaa, kolme yliaikanollaa, tuloksia ylipäätään 12 ja hylättyjä vain viisi. OIVA saavutettiin toukokuussa ja toukokuun lopussa aloitettin kolmosluokassa kisaaminen hylättyjä keräämällä. Vuoden aikana kerättiin 23 hylättyä ja tuloksia 17. Tulosprosentti kääntyi siis luokkanousun myötä päinvastaiseksi. Nollia keräsimme kolme ja yliaikanollia kahdeksan. Adan kanssa suurin ongelma oli ihanneaikaan pääseminen. Lisäksi syksyllä Adalle tuli keppien lopettamisen ongelma, mutta puomi on vahvistunut ja Ada tekee tasavarmaa juoksaria kisoissa. Ada myös vuoden viimeisissä kisoissa kaatui putkessa pahasti, mutta on toipunut siitä hyvin.
Vuosi oli ensimmäinen vuosi rekiajeluilla. Kaikki aikuiset koiramme pääsivät reen eteen juoksemaan. Kuitenkin rohkeutta itselläkin oli vain kolmeen koiraan. Kaikki ovat saaneet kokeilla kaikkia paikkoja valjakossa. Aslak johtopaikkaa lähinnä kaksin Adan kanssa. Ada alkoi saada tarpeekseen Taigan härkkimisestä ja rupesi antamaan takaisin. Kerran kesken kaiken heittikin Taigan hankeen. Tunnustan ostaneeni kuonokopan ja usein laitoin Taigalle lähtöön kuonokopan, juoksimme pahimmat höyryt pois, otin kuonokopan pois ja saimme jatkaa rauhassa matkaa. Se ei tietenkään ole lopullinen ratkaisu. Keväällä saimme päättää rekikauden kauniiden maisemien ja hyvien urien keskelle Ruunaalle.
Riki kävi säännöllisen epäsäännöllisesti kaverikoiravierailuilla. Syksy painoittui paljon Adan agilityyn ja toisena isona teemana kennelin toisen pentueen alkuun saattaminen ja syntyminen.
Vanha vuosikymmen antoi minulle koirat, kennelin ja paljon uusia harrastuksia huomioiden myös uudet työkuviot yrittäjäksi ryhtyen. Nyt nostetaan katse kohti uutta vuosikymmentä. Vuoden 2020 tavoitteet: Mahdollisesti ainakin yhdet valjakkokisat kevätkaudella, syksyn osalta ei voi vielä suunnitelmia tehdä. Agilityssa tavoitteena nostaa Taiga kakkosluokkaan ja toiveena myös kolmosluokka. Adan kanssa tavoitteena kisaoikeus agilityn SM kisoihin. Ada jää agilitystä eläkkeelle vuoden loppuun. Ruskan kanssa aloittelemme agilityn pentukurssilla helmikuussa ja alamme tehdä pohjaa tulevaa agilityharrastusta kohden, kuten myös viimeistään syksyllä aloitamme vetourheilun, joten pohjaa kasvatetaan myös sitä varten. Rikin kanssa jatketaan kaverikoiratoimintaa. Aslakin kanssa ovet ovat avoimia vetourheilussa, mutta aika näyttää. Näyttelyissä Taigan kanssa käydään kokeilemassa valioluokassa pärjäämistä. Kesäkuussa Ruskan kanssa aloitetaan pentuluokassa ja elokuussa päästään jo junioriluokkaan. Kisa tulee olemaan kovaa, koska täällä päin on useita samanikäisiä malamuuttinarttuja.
Aika hujahtaa todella nopeasti ja pennut ovat jo kahdeksan viikkoisia! Pojat ovat jo muuttaneet uusiin koteihin ympäri Suomea ja sijoitusnarttu ilahduttaa meitä vielä Ruskan kanssa kotona.
Pennut vasta seitsemän viikon kynnyksellä murtautuivat pentulaatikosta. Sen jälkeen ne murtautuivat lemmiportista avaamalla kissojen luukun. Yksi uroksista etenkin oli todella nopeasti oppiva. Se ensimmäisenä tuntui ymmärtävän paperille tarpeiden tekemisen, mutta myös minua todella kovasti puraistessaan torujen jälkeen oli ainakin sen yhden illan käyttämättä yhtään hampaita minuun!
Pentujen tutustuminen laumaan on ollut hidasta. Kolmea aikuista tuntui vaivaavan viiden pennun olemassaolo ja ne saivat tutustua vain yksittäisiin pentuihin. Nyt kun pentuja on enää kaksi tutustuminen on helpompaa. Narttupennut ovat saaneet hengailla isikoiran kanssa ulkona vapaana. Isikoiran vauhti on vaan hieman jännittävää ja jopa kauhistuttavaa, eikä isikoira oikein ymmärrä, miksi pennut juoksevat karkuun. Annoimme jouluaattona Aslakin hengata pentujen kanssa sisällä ja nyt tuntuu, että pennut ehkä voisivat ymmärtää paremmin isikoiraa ja kokeillaan tänään uudestaan ulkoilua yhdessä.
Pennuilla on tullut painoa noin kilon viikkoon. Viime viikolla pennut painoivat tasaisesti 7 kilon verran. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Yhdellä oli kivekset laskeutuneet, yhdellä toinen liikenteessä ja yhdellä vielä kadoksissa. Polyneuropatiatestit otettiin samalla ja tuloksetkin jo saapuivat genotyypeiltään normaaleina. Sirutuskin meni ihan huomaamatta ja pennut olivat oikein reippaita eläinlääkärin käsittelyssä.
Pennut ovat saaneet viettää ensimmäistä jouluaan maistellen joulun makuja, aukaisten paketteja ja ulkoillen. Opettelemme uusia juttuja, kuten että ei saa huutaa ja pomppia ruokakuppeja valmistellessa. (Ovat myös oppineet, että aamulla herätessäni ja ulkoilun jälkeen voi mennä istumaan ja tuijottamaan keittiönpöytää, josko se ruoka-aika sieltä tulisi...) Äitikoira näyttää mallia, kuinka kiivetään sohvalle. Äitikoira myös opettaa hyviäkin tapoja, kurittaa ja leikkii pentujen kanssa. Iltaisin vetäävät yhdessä iltavillit, joissa Taiga ei ainakaan se rauhoittavin tekijä ole.
Pennut talossa ovat todella väsyttävää aikaa, mutta myös todella ihanaa aikaa. Jouluaattona, kun ihan oikeasti kaikki vierailut ja velvollisuudet ja perinteet oli ohi, itsellä iski todella kova väsymys. Kuukauden päivät olen saanut juosta paikasta A paikkaan B, on ollut vierailijoita, työasiat, jouluvalmistelut, velvollisuudet koirien kanssa ja harrastukset. Nyt vihdoin on muutama päivä ilman mitään. Nyt vain ollaan ja nautitaan olemisesta ja pentujen kasvamisesta ja oppimisesta. Poikia on todella kova ikävä, mutta tiedän niitä vielä näkeväni jatkossa ja tiedän niiden hyvät kodit saaneen!
Pennut on jo 19 vuorokauden ikäisiä eli kolme viikkoa alkaa olla täynnä. Painoa on jo kaksi kiloa. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Pentupakettien valmistelut on aloitettu, rekisteröinti on aloitettu, varattu pentutarkastus + sirutus + polyneuropatiatestin ottaminen ja vieraita otettu jo vastaan pentuja rapsuttelemaan. Taiga on tuttujen antanut mennä pentujen luokse hienosti, mutta vieraampien ihmisten kanssa Taiga on selkeästi epäluuloisempi.
Taiga on käynyt lyhyillä kävelylenkeillä. Tarkoitus on nyt aloittaa hiljalleen saamaan Taigalle taas lihasmassaa takaisin. Siksi Taiga on totutellut taas muun lauman kanssa olemiseen ja tavoitteena saada Taiga ja Aslak juoksemaan yhdessä pihalle pian. Taiga on tähän asti ollut ulkona yksikseen. Tänään yritin saada leikkimään lempilelullaan ja juoksemaan, mutta sää oli ikävä ja Taiga lelun kanssa juoksi aina portaille odottamaan. Kokeilimme myös pari kertaa keppejä. Ensin yritin etupalkan kanssa, mutta Taiga juoksi suoraan kepeistä ohi. Sitten otin itse palkan ja silloin Taiga teki kepit pari kertaa. Olemme Taigan kanssa sisällä myös treenanneet maton koskettamista takajaloilla puomia muistutellen ja nenällä käden koskettamista.
Pennuilta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran kahden viikon iässä. Tänä aamuna leikkasin jo toistamiseen. Huomasin myös eilen illalla, että hampaat ovat puhjenneet. Silmät aukesivat noin 11-13 vuorokauden iässä. Ensimmäinen matokuurikin on annettu jo. Ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa pennut saivat 18 vuorokauden iässä. Tällä kertaa meillä syötetään pennuilla Eukanubaa.
Pentuja on opetettu käymään tarpeillaan sanomalehden päällä. Silloin, kun olen paikalla ja pennut heräävät, olen nostanut ne heti sanomalehdelle. Etenkin yksi uroksista on oppinut hyvin ja tänäänkin itse siirtyi puolen metrin päähän sanomalehdelle pissalle. Se meni matolle makaamaan, josta kohta nousi ja meni kakalle sanomalehden päälle.
Pennuilla alkaa löytymään luonnetta koko ajan paremmin. Tällä viikolla ne ovat oppineet murisemaan, haukkumaan ja ärisemään toisilleen. Odotellaan, että vielä paremmin rupeaa löytymään erilaisia persoonia, ennen kuin päätetään pentujen kodit. Kaikki pennut ovat tällä hetkellä varattuja.
Itselle on haasteellista tehdä päätös siitä, kumpi narttu jää kotiin. Toinen menee sijoitukseen, eikä matka pitkä ole, mutta itselle jäävän kuitenkin on tultava toimeen laumassa ja tavoitteena on agility- ja vetokoira. Molemmat nartut tulevat käymään näyttelyissä. Toinen nartuista on soopeli ja nyt jo eroaa hieman nallemaisempana olemukseltaan. Toinen on enemmän harmaavalkoinen hieman soopelin vivahteella. Selkeästi hieman sirompi. Molemmat ovat terhakan oloisia temperamentiltaan, soopeli ehkä hieman temperamenttisempi. Eli saadaan vielä hetki seurata pentujen kasvua ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
Muu lauma on saanut hiljalleen nähdä pentuja. Taiga ei vielä ole ollut mukana, mutta Taiga on jäänyt muiden pentujen luokse rauhassa, kun olen ottanut yhden pennun kerrallaan alakertaan muita tapaamaan. Ada rakastaa pentuja ja on ruvennut hieman egoilemaan vieraille koirille. Riki on vielä tyytyväisenä vain haistellut. Aslak on ollut innoissaan, mutta toisaalta kerran säikähti pentua. Välillä saavat hieman tutustua pentuihin, mutta paremmin vasta 4-5 viikkoisena.
Pitkä odotus sai vihdoin tiistaiaamuna päätöksensä, kun puoli viideltä ensimmäinen Taigan pentu syntyi. Taiga halusi tehdä kaiken kunnolla pitkän kaavan mukaan ja ensimmäisen kerran lämpö laski alle 37 asteen jo torstai-iltana, mutta nousi pian takaisin yli 37, ja seuraava lämpöpiikki tuli lauantaina. Sunnuntaina Taigan käytös antoi viitteitä, että synnytys lähestyy, mutta lämpö laski pysyvästi vasta sunnuntai-iltana. Koko maanantaipäivä jännitettiin, että joko nyt.. Vai nyt.. Kohta.. Mutta edelleen maanantai-iltana menimme normaalisti nukkumaan, eikä lämpö ollut vielä lähtenyt nousuun kunnolla. Kahdelta yöllä heräsin ja käytin Taigan pihalla ja mittasin jälleen lämmöt, eikä lämmöissä edelleen ollut muutoksia. Hieman Taiga oli ehkä levottomampi, mutta kaikista huonosti nukutuista öistä johtuen nukahdin melko pian uudelleen sohvalle. Puoli viideltä heräsin Taigan kiljuntaan kuin Taigaa olisi tapettu. Kiirehdin pentulaatikolle tutkimaan Taigaa, jolloin Taiga meinasi jopa puraista minua. Samalla tajusin, että ensimmäinen pentu oli jo melkein kokonaan syntynyt.
Kahden seuraavan tunnin aikana syntyi kaksi pentua lisää. Ne syntyivät rauhassa ja melkein huomaamatta. Jäimme odottamaan vielä kahta pentua (kävimme röntgenissä, jossa löydettiin viisi pentua). Pari tuntia oli aivan hiljaista ja mieskin lähti jo töihin. Jälleen meinasi itsellä väsymys viedä voiton, mutta näin, että Taigalla pieniä supistuksia oli. Pentulaatikkoon oli valunut jo melko paljon verta ja huomasin, että Taigan karvoissa oli vihreää. Soitin eläinlääkärille, joka neuvoi rauhassa odottamaan. Hän totesi, että älä tuijota väriä vaan aikaa. Kun kerta supistuksia oli, ohjeeksi sain odottaa puolisen tuntia. Kohta puhelun jälkeen tajusin, että laatikossa oli myös vettä ja ynnäilin oireita ja keksin, että todennäköisesti pennun sikiöpussi on hajonnut. Onneksi melkein samantien näin jalat ja tajusin, että kaiken lisäksi pentu syntyy takajalat edellä. Laitoin hanskat käteen ja yritin Taigaa varovasti auttaa. Taiga ei kuitenkaan apua halunnut ja sai puserrettua pennun ulos itse. Taiga onneksi oli reipas putsailija ja pentu oli heti virkeänä. Jäin siis odottamaan vielä viimeistä pentua, joka sujahtikin jo vartin sisällä edellisestä maailmaan.
Kaikesta odottamisesta huolimatta Taiga halusi olla kätilöystävällinen ja hoiti homman viidessä tunnissa loppuun. Ongelmaksi meinasi muodostua Taigan saaminen pentulaatikosta tarpeilleen ja pesulle. Hihnaan piti laittaa ja puoliväkisin viedä pihalle. Kaikki siivoukset sain vihdoin tehtyä ja istahdin pentulaatikkoon tutkimaan ja mittaamaan pennut. Kaikki oli hyvin.
Taiga on ollut hyvä äiti. Taiga ei halunnut ensimmäisinä päivinä herkästi poistua pentujen luota, mutta hiljalleen on suostunut kävelylle tai tullut sohvalle kanssani makoilemaan. Ruoka maistuu hyvin ja vatsakin on kerran vasta ollut osittain löysällä.
Pentujen ollessa kahden vuorokauden ikäisiä, pääsi Ada sisään. Portti oli välissä ja Ada ei pystynyt näkemään pentulaatikolle, mutta Taigan kanssa tervehtivät toisiaan portti välissä. Kaikki sujui hyvin. Kolmen vuorokauden iässä eli tänään pääsivät myös pojat sisällä käymään samalla tavalla. Aslakille jopa näytimme portin takaa paria pentua. Kaikki on sujunut todella hyvin ja Taigalla ei ole ollut kertaakaan tarve rähistä kellekään. Taiga kävi myös Rikin kanssa kävelyllä yhdessä.
Tällä hetkellä meidän laumassa on paljon pissaa, kakkaa ja pennun tuoksuista elämää! (Eli sitä pissiä ja kakkaa!)
Herranjestas, miten aika kuluu! Aika juoksee, kun tekemistä on valtavasti! Syksy on menty taas täydellä kalenterilla. Joka viikonloppu on ollut jotain suunnitelmia, kisoja ja treenejä. Valitettavasti tänä vuonna tuntuu olevan tällainen tapa, että kirjoittelen meidän kuulumisia kootusti. Koitan parantaa tapani tässä loppuvuoden aikana. Toivottavasti aikaakin ja jaksamista on paremmin, kun pentusuunnitelmat etenee ja kahden viikon päästä olisi aika odottaa pentujen syntymistä ja jään pentulaatikolle hengaamaan kahdeksi viikoksi. Tästä päästääkin ensimmäiseen aiheeseen, eli:
TAIGAN TIINEYS
Viime keväänä Taigan astutus ei onnistunut, joten tänä syksynä tavoitteena oli kokeilla uudestaan. Odotukset eivät olleet suuret ja takaraivossa oli jo ajatus toisen uroksen miettimisestä. Kuitenkin halusin käyttää ensisijaisesti Aslakia Taigan partneriksi, joten en halunnut tässä vaiheessa miettiä muita vaihtoehtoja. Jos astutus ei nyt onnistuisi, olisi ensi keväänä ollut aika kokeilla toista urosta.
Kaikesta pessimistisestä asenteesta huolimatta eräs kaunis maanantai-ilta kokeilin yksikseni vain hieman koirien fiiliksiä miehen vielä ollessa töissä ja kas kummaa; koirat oli nalkissa. Yksin homma oli fyysisesti hieman rankahko, kun Taiga olisi halunnut paeta tilanteesta ja Aslak ihmetteli kiljuvaa toista puoliskoaan. No, tästä selvittiin ja seuraavana päivänä saatiin vielä toinen nalkki aikaiseksi; tällä kertaa odotin miehen töistä kotiin kaveriksi.
Taiga on tässä tiineyden aikana ehtinyt nukkua, pissata kolme mattoa, oksentaa yhden, tehdä parit kakat sisään, ärhennellä omille koirille, mörköillä tuttujakin ihmisiä. Tällä hetkellä vuorokausia on jo 46 ja energiaa on melko paljon. Edelleen pomppii ja riehuu, vaikka maha kasvaa koko ajan hiljalleen. Viime lauantaina otti vielä muutaman ylimääräisen juoksukierroksen pihan ympäri meidän veteraanin kanssa vahingossa. Hieman kauhuissani katselen Taigan menoa, mutta toivotaan loppuajan hyvin sujuvan ja kahden viikon päästä odotellaan pienten malamuuttien syntymistä meidän kenneliin.
AGILITY
Taiga jäi elokuun lopussa agilitystä pois. Kävimme elokuun alussa Taigan kanssa viimeiset kisat tälle vuodelle juoksemassa hyvällä fiiliksellä valitettavasti ilman tuloksia. Taiga ei ole oikein jaksanut ymmärtää, miksi ei ole päässyt treeneihin tai kisoihin mukaan, mutta nyt on jo luovuttanut mukaan änkeämisen suhteen ja siirtyy huoneen nurkkaan mököttämään Adan lähtiessä mukaan. Vuoden vaihteessa otan aikaisintaan Taigan taas hallille mukaan. Riippuen toki Taigan toipumisesta. Yhtään jos äitiinsä tulee, olemme ajoissa liikkeellä synnytyksen jälkeen. Jokainen kuitenkin yksilö ja seuraillaan Taigan synnytystä ja toipumista Taigan parasta ajatellen.
Ada on todella kovalla treenien suhteen tänä syksynä. Jatkamme edelleen Sisukkaan Heidin kanssa kerran viikossa ja olemme myös seuramme pienryhmätoiminnassa omatoimiryhmässä huippu treeniporukan kanssa. Olemme jokainen ryhmäläinen myös aloittamassa tulevana viikonloppuna Juha Oreniuksen valmennuksessa ja tarkoitus on mm. kotiläksyjä näistä treeneistä tehtävän. Orenius tulee kouluttamaan seuralllemme neljä kertaa puolen vuoden aikana. Tämän syksyn Ada saa olla mukana ja mahdollisesti Taiga siirtyy valmennustiimiin kevääksi.
Adan kanssa ollaan kehitytty edelleen paljon, mutta löydetty myös paljon lisää treenattavaa. Toinen kouluttaja totesi eräistä kisoista, että Ada liikkuu kisoissa hitaammin kuin treeneissä. Toki yleensä ainoastaan meidän hallilla on kivituhkapohja ja siellä, missä kisoissa käydään, on yleisin keinonurmi. Olen todennut, että Ada varoo keinonurmea, joten se tekee todennäköisesti Adan hitaammaksi. Kummallista ehkä, mutta Adalla toki voi olla myös hieman korkeampi vire treeneissä, koska palkkaus on hyvin erilaista treeneissä ja kisoissa. Ja kouluttajat on vaan niin ihania! Lähdimme siis kokeilemaan Adalle palkkarasiaa. Siinä on superpalkka, joka viedään yhdessä tavoitepaikkaan. Adalla on vire noussut treeneissä edelleen ja tällä hetkellä opetellaan vielä vahvasti sietämään superpalkan läsnäolo. En ole uskaltanut kisapaikalle vielä palkkarasiaa tuoda. Tavoite kuitenkin, että voitaisiin kisoissakin jättää rasia sivummalle ja Ada tietäisi, että radan jälkeen saa superpalkan ja näin saataisiin nostettua virettä myös kisoissa.
Syksyn aikana on uutena haasteena noussut, että en saa tehdä keppien jälkeen jostain syystä oikeastaan yhtään mitään. Jos teen esimerkiksi valssin liian aikaisin, Ada epäröi pitääkö sitä kahta viimeistä keppiväliä suorittaa. Sama tapahtuu ohjauskuviosta riippumatta. Lähdemme siis palkkarasian kanssa vahvistamaan keppien loppuun suorittamista, vaikka minä tekisin mitä vain. Olemme myös itsenäistä keppien aloitusta ja lopetusta opetelleen palkkarasian kanssa. Tässäkin pitää hieman malttia vielä opetella...
Viime kisoissa päästiin taas seuraavaan treenattavaan asiaan: puomin itsenäinen tekeminen loppuun saakka. Ainahan olen tiedostanut asian, mutta nyt saimme Adan ainoan puomivirheen ties miten pitkään aikaan, kun puomin alla meni putki ja jouduin ottamaan sivuttaisetäisyyttä. Virhe ei sentään tullut pitkään hinkatulta ylösmenokontaktilta vaan alasmenokontaktilta. Tämä siis lisätään treenilistalle.
Viime Viikonloppuna palasimme puolen vuoden tauon jälkeen palkinopalleille! Ensimmäistä kertaa kolmosluokassa sijoituimme kolmen parhaan joukkoon! Ensin Anne Savioja ihastui, kun kolmen parhaan joukossa ei ollut yhtään bortsua ja ihasteli Adaa kolmannella pallilla. Toisella radalla Seppo Savikko haastoi koirakoita radallaan ja radalla piti osata mm. lähteä poispäin radasta, kontakti-putkierottelua, sanallista este-erottelua, takaakierrot ja inin, pitkät estevälit, puomilla etäisyys ohjaajasta, poispäinkäännös. Ja 19 koirakosta malamuutti oli ainoa, joka suoritti radan tuloksen arvoisesti!! Nollat edelleen odotuttaa, mutta oli superhieno fiilis nousta ykköspallille malamuutin kanssa seurakavereiden tsempatessa ja kannustaessa! Olen todella kiitollinen siitä kannustuksen määrästä, jota me seurassamme saamme! En olisi voinut hienompaan treeniporukkaan päästä!
Adan kanssa oli tavoite päästä Joensuuhun agilityn SM kisoihin 2020, mutta Joensuussa ei olekaan ensi vuonna SM kisoja. Yritämme kuitenkin tavoitella SM kisoja 2020, missä ne ikinä sittten ovatkaan. Toki olisi hyvä niitä nollia ruveta keräilemään... Nuo yliaikanollat ei kuulema ole riittäviä... 😂 (vau, en olekaan ennen käyttänyt täällä tuollaisia hymiöitä!)
VETO
No, alkuun heti tunnustus, että päätin olla huono alaskanmalamuuttikasvattaja ja jättää tänä talvena vetokisat kisaamatta, jos vaihtoehtona on agility vs vetourheilu. Ihan vain tuon agilityn SM kisatavoitteen ja Adan agilityeläkkeelle jäämisen 2020 vuoden loppuun takia. Viimeiset tavoitteet ja boostit ja sitten Ada keskittyy vetotouhuihin ja Taigaan siirtyy suuremmat tavoitteet agilityn saralla.
Olemme siis syksyn ajelleet Aslakin ja Adan kanssa omaksi iloksi kickbikella. Aslak on vuosien aikana yllättänyt ja siitä on tullut hieno, tasapainoinen työskentelijä. Kerrankin oli pimeys yllättämässä, kun olimme metsässä epätasaisessa maastossa ja keskityin itse vain tasapainoittelemaan kyydissä ja annoin Aslakin valita parhaan reitin. Ja hienostipa Aslak selviytyi tehtävästä! Ohituksetkin sopivalla etäisyydellä muista koirista on edistynyt luopumistreenillä.
Adan kanssa olemme myös kaksin käyneet kickbikelenkillä. Ada on aina ollut hieno etenijä ja Adan kanssa on ollut aina hieno lähteä yhdessä lenkille ja metsään. Eipä siitä sen kummempaa. My The Dog! Adan kanssa olimme myös syys-lokakuun vaihteessa Viekijärvellä telttailemassa kaksi yötä. Treenasimme Nukan sekä monien huskien kanssa viikonlopun ajan ja keskustelimme laavulla kokemuksista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Oli taas todella hieno viikonloppu! Adalla oli huono kunto, mutta ohitukset olivat supereita ja ahtauskaan tai toisten koirien kiinnostus ei haitannut Adaa. Miun luottokoira! Adan kanssa nukuttiin yhdessä teltassa toisiamme lämmitellen ja parkkiketjussa myös malamuutista vihdoin ja viimein lähti hieman ääntä. Ja itsekin sai vain olla ja nauttia luonnosta ja rauhasta!
Kuva Eliisa Kiiskinen
MUUTA KUULUMISTA
Riki on käynyt enemmän ja vähemmän kaverikoiratouhuissa. Aika on mennyt paljolti kaikkeen muuhun, joten vapaaehtoistyöstä se on sitten ollut pois. Pitäähän sitä tunnustaa, että melko kiireistä on ollut syksy meidän laumassa. Viikonloppu Viekijärvellä oli superviikonloppu siltäkin osin, että sai ihan oikeasti rauhoittua. Ei ollut aikatauluja, eikä tavoitteita. Oltiin ja rauhoituttiin, ajettiin porukassa ja nautittiin vain toistemme seurasta. Kaksi päivää sain ajatukset kaikesta muusta suunnattua vain omaan olemiseen ja unohtaa kaiken muun. Nautin täydestä sydämestä.
Ensi viikko on syysloma ja olen vain kaksi päivää töissä. Alkuviikosta käyn itse hieronnassa sekä Ada ja Aslak pääsee lihashuoltoon. Tästä johtuen olemme treenitauolla tiistaista eteenpäin ja vain viikon päästä sunnuntaina olisi kisat tiedossa Adan kanssa. Aiomme siis vain rentoutua ja nautin pihahommista kiireettömästi. Hengaan masunkasvattajan kanssa ja rupeamme suunnitelemaan pentulaatikon kasaamista. Sen jälkeen enää viikko töitä ja sitten kaksi viikkoa vain pentuarkea.
Koulutan jälleen agilityä talvikaudellakin. Nautin suunnattomasti kouluttamisesta! Jälleen en voi kuin kehua meidän seuran ihmisiä. Jällleen koulutettavat ovat ihan supereita ja on mahtava nähdä kehitys ja oppimisen ilo. On mahtavaa, että pystyy auttamaan ja neuvomaan. Koiraharrastus on tuonut valtavasti uusia tuttavuuksia, uusia kokemuksia ja mahtavia tunne- ja oppimiskokemuksia!
PS. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä... Tiedän, miten ne ärsyttää...
Nukan ja Desnan toinen hoitopäivä meillä meni aika paljon laiskotellen sadepäivänä. Juoksutin eri porukoita pihalla ja jokainen sai sisävuoron sekä tarhavuoron. Desna sai käydä heti aamulla nuuhkimassa Adaa tarhaverkon läpi ilman, että Ada murisi. Aslak kauempaa ensin uteliaana katseli, mutta nopeasti meni haukkumaan Nukalle Nukan ollessa tarhassa. Nuka ihmetellen rupesi nousemaan ylös, mutta ehdin jo vesisuihkua Aslakille antamaan ja rähinä loppui ennen alkuaan. Nuka sai kertaheitolla tarpeekseen tarhailusta. Desna ei viihtynyt tarhassa, kun Nuka oli eri tarhassa, vaikka tarha oli aivan vieressä. Desna vinkui melkein koko tarhassa olo aikansa. Vanhukset saivat jopa sohvapaikat, vaikka nuoremmat eivät ole saaneet sohvalle tulla. Aslakin edellinen vinkuminen tarhassa verotti omiakin voimia ja piti itsekin illalla pientä lepoa ottaa. Onneksi seuraavana yönä riitti kaksi kertaa käydä tarhoilla komentamassa ja ihmettelin aamulla herätessäni, että olin nukkunut 00-7 välisen ajan heräämättä kertaakaan! Nukuin vielä vierashuoneessa, joka on lähempänä tarhoja, jotta ihan oikeasti kuulen jokaisen inahduksen tarhasta ilman, että tarvitsee miettiä, onko se meidän koira vai ei. Minulla on tapana herätä heti, kun oma koira vingahtaa tarhassa. Toisen päivän lopputulos: Aslak sietää Nukan pihassa olemisen, mutta uhittelee tarpeen vaatiessa. Ada sietää kaikkia, mutta ei välttämättä tykkää. Taiga ja Riki ovat kuten ennenkin. Nuka murahteli Rikille portin takaa, kuten myös vähän Adalle. Ei edelleenkään hakeutu tarhoille muiden siellä ollessa. Desnasta on tullut rohkeampi ja sai jopa Taigan hämilleen, kun alkoi pistää vastaan leikissä. Desna on kovasti kiinni Nukassa, eikä viihdy hetkeäkään ilman Nukaa.
Kasvattini Nuka ja Nukan noin viiden kuukauden ikäinen "pikkusisko" tulivat meille hoitoon neljäksi päiväksi perheen reissun ajaksi. Hieman jännitti, miten kuuden koiran lauma lähtee toimimaan ja koirat tulee toimeen. Mitään erityistä emme edes yritä, mutta rauhallisen perus arjen pitäminen yllä koetaan tärkeäksi, vaikka vieraita onkin laumassa.
Nukan ja Desnan tullessa Ada, Taiga ja Aslak olivat tarhassa ja Riki sisällä. Rikillä on anaalirauhasen tulehdus, joka fistelöityi, joten hänellä on tötterö päässä. Otettiin vieraat ensin sisään Riki portin toisella puolella ja toisella puolella Desna vapaana ja varovasti laskettiin Nuka hihnassa Rikiä haistelemaan. Sekä Nukaa että Desnaa selkeästi vaivasi Rikin tötterö, joten otettiin se pois. Kohta jo laskettiin Desna Rikin kanssa touhuilemaan ja hyvin sujui.
Seuraavaksi kävimme näyttämässä vieraita tarhassa olijoille. Nuka oli edelleen hihnassa, jotta pystyin tarvittaessa paremmin reagoimaan, jos Aslakille ja Nukalle kärhämää tulisi. Ensin pojat haistelivat toisiaan, mutta sitten Aslak ärähti Nukalle. Nuka poistui kuitenkin tilanteesta rauhassa vastaamatta Aslakin ärähdykseen. Nartut eivät hirveästi Nukaa kiinnostaneet, eikä Nukalla ollut tarvetta hakeutua kontaktiin tarhassa olijoiden kanssa. Desnaa taas Taiga ja Aslak rakastavat, mutta Ada ärähteli molemmille tarhasta.
Lähdimme käymään Rikin ja Nukan kanssa hieman pihan ulkopuolella kävelemässä. Molemmat oli alkuun melkoisia höyryvetureita ja molemmissa myös voimaa riittää. Onneksi kohta rauhoittuivat ja rauhassa käveltiin. Kävimme myös Adan ja Desnan kanssa tekemässä saman kävelylenkin. Viime viikolla Ada ei vielä hyväksynyt Desnaa. Kävelyllä Adalla oli selkeä fokus eteenpäin ja Desna rauhassa perässä käveli. Kotona annettiin hihnassa haistella ja tehdä tuttavuutta, eikä Adalla enää ollutkaan niin suuri tarve ärähdellä Desnalle vaan ainoastaan vähän saattoi murista, jos Desna ei kunnioittanut Adan rajoja. Lopulta myös istuivat vierekkäin valokuvattavana.
Desna sai ulkona leikkiä ensin Aslakin kanssa ja sitten myös Taigan kanssa. Aslakin kanssa Desnalla on todella kova vauhti päällä ja Aslak leikkii todella nätisti Desnan kanssa. Taigalla tyyli on taas rajumpi ja Desnakin on selkeästi enemmän varuillaan. Taigalla myös unohtuu korvat päästessään Desnan kanssa riehumaan, eikä kuunnellyt yhtään käskyjä. Desna taas kuunteli ja tuli hienosti kutsusta luokse.
Ensimmäinen päivä meni yllättävän rauhallisesti, eikä mitään erityisiä tilanteita tullut. Desna ja Nuka ovat saaneet olla vielä ainakin keskenään samassa tilassa, Riki omalla puolella ja toiset tarhassa. Rikin ja vieraiden siirtymiset puolelta toiselle ovat sujuneet hyvin. Ruokailutilanteet sujuivat rauhassa. Yökin sujui rauhassa kaikilla muilla paitsi Aslakilla. Aslak vinkui puolet yöstä ja jouduin käydä komentamassa ulkona asti, kun ei muuten rauhoittunut. Liikkuessani sisälläolijat olivat kuitenkin rauhallisen kiinnostuneita, mutta aina minun siirtyessäni takaisin yläkertaan rauhoittuivat nukkumaan. Desna on ollut sisäsiisti.
Desna on varsinanen rasavilli ja onkin todella hienoa huomata, kuinka hienosti Nuka toimii pennun kanssa. Nuka sietää todella paljon Desnalta. Desna roikkuu korvassa, poskessa ottaa kuonosta kiinni. Desna sopii hyvin kulkemaan Nukan mahan alta ja hyökkäilee Nukan jalkojen kimppuun. Välillä Nuka murahtaa tai ottaa Desnan kuonon suuhunsa ja puristaa kevyesti, että Desna ulahtaa. Silti Desnalta löytyy myös järkeä ja ei aivan samalla tavalla meidän koiria käsittele. Ainakin aiemmin Aslakin ja Taigan kanssa on ollut varovaisempi ja Rikin kanssa rauhassa tutustui. Tiedäpä sitten, kunhan kaikki vähän tutumpaa on. Adan kanssa Desna oli selkeästi varovaisempi ja uskoi selvemmin Adan murahdusta.
