Ruskan pentuagility osa 3

Mies rakensi minulle hyppysiivekkeet, joten olemme koirien kanssa treenanneet erilaisia ohjauskuvoita kotona tänä korona-aikana. Ruskan kanssa olemme treenanneet muun muuassa in-in alkeita, poispäinkäännös, takaakiertoja, saksalaista, päällejuoksua, sylikäännöstä... Niistä alla videot kuvaamassa treenin edistymistä. 

Pääsimme myös vihdoin ja viimein hallille toukokuun alusta! Treenaaminen tapahtuu tällä hetkellä vielä itsenäisesti, mutta yrittäjät pääsevät myös hallille, joten yksityiskoulutuksena myös olemme päässeet treenaamaan. Ruska pääsi ensimmäisenä siis takaisin Sisukkaan agilitytreenien pariin. Olin todella yllättynyt siitä innokkuudesta, joka Ruskalla oli jo pelkästään hallia kohtaan! Ruska vinkui ja nyki hihnassa, kun odotimme omaa vuoroamme. Hallissa Ruskalle kouluttaja oli ok, eikä häirinnyt naapurikentältä kuuluvat äänet ollenkaan. Lähinnä innokkuus toi hieman malttamattomuutta treenin tekemiseen. Teimme putkea ja lisäsimme siihen yhden siivekkeen kierron. Lisäksi teimme mattotreeniä ja rauhoittumistreeniä. Rauhoittumistreeniä teimme pienen pöydän avulla ja palkkasin Ruskaa pöydällä olemisesta ja välillä vapautin erillisellä vapautuskäskyllä. Hiljalleen lisäsin itselleni liikettä ja edelleen palkkasin pöydällä pysymisestä. Ruska sai kouluttajalta paljon positiivista palautetta ja ihmeteltiin, miten on kaksi kuukautta hallitaukoa tehnyt hyvää Ruskalle. Absolutedogsin pelit ovat myös varmasti oman osansa antaneet Ruskan kehitykselle. 

Kävimme muutaman päivän päästä uudelleen hallilla treenaamassa, tällä kertaa itsenäisesti. Teimme putki + kaksi siivekettä yhdistelmää ja Ruska jälleen teki todella hyvin treeniä! Ohessa siitäkin video, jossa kylläkin ensin on Adan ja Taigan treeni ja lopussa Ruskan treeni. Lisäksi teimme taas rauhoittumista ja nyt Ruska tarjosi makuuasentoakin hallilla ensimmäistä kertaa. 

Eli hyvin nopeasti olemme Ruskan kanssa saaneet perusteita haltuun! Ruska oppii todella nopeasti ja innostuu agilitysta kovasti. Ruska kävi myös hieronnassa. Hieroja ensin teki tuttavuutta rauhassa namittelemalla ja istutti, maahanmenoa tekivät ja luopumistakin treenasivat. Sen jälkeen Ruska antoi käsitellä, vaikka välillä hieman leikiksi yritti laittaa. Eikä neiti edes ollut niin huonossa kunnossa, mitä pelättiin tapaturma-alttiuden tuomien kolahdusten takia. 

In-in alkeet

Takaakierto, poispäinkäännös, sylkkäri

Päällejuoksu ja saksalainen

Juoksarinalkeita

Koronan rajoittamaa kevättä kuvin ja videoin

Koska olemme paljon ehtineet koronasta huolimatta tehdä, ajattelin tällä kertaa kertoa kuvin, kuinka olemme viettäneet aikaa viime viikkoina. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja videoita, mutta lähdetään tällä kertaa näillä liikenteeseen! 

Lenkkeilyä

Parkouria kotipihalla

Rekikauden viimeiset ajelut Adan ja Taigan kanssa

Uuden lattian asennus valvovan silmän alla

Aurinkoisia päiviä

Adan parkouria

Sulan maan kausi aloitettu

Perheen onnea...

...eli Taigan juoksut alkoi

Lihashuoltoa hieronnan ja lämpöhoidon parissa

Ruskan kasvun ihmettelyä ja parkouria luonnossa

Ruskan eka kerta valjaat päällä

Äiti komentaa Ruskaa

Taas koirien parkouria

Koirien jumppaa

Adan 5 sekunnin haaste

Rikin 30 sekunnin haaste

Taiga

Taiga on kokenut suuren myllerryksen viimeisen puolen vuoden aikana. Viimeksi Taiga kävi hieronnassa kesällä. Heinäkuun lopussa se tippui koirankopin katolta. Olisin halunnut mahdollisimman pian viedä Taigan taas hierottavaksi, mutta hieroja oli vielä kesälomalla ja Taiga aloittikin juoksut, joten ei ehtinyt. Taiga astutettiin ja jätin Taigan pois agilityn parista. Liikuimme vain vapaana tai hihnalenkeillä. Lopulta Taiga synnytti. Taiga pysyi koko ajan yllättävän hyvässä kunnossa; turkki oli hyvä, eikä näyttänyt sellaiselta nääntyneeltä äitikoiralta kuin yleensä monet näyttää. Sää vaihteli jatkuvasti ja maa meni jäätikölle, joten Taiga on juoksennellut päättömänä jäätikölläkin. Agilitytreeneissä on huomattu, että Taiga ei taivu tiukasti vaan tekee etenkin vasemmalle käännöksen laajana kaarena.

Eilen vihdoin ja viimein Taiga pääsi hierontaan. Varoitin jo Niinaa, että älä säikähdä. Taiga painoi joulun aikaan enää 24 kiloa, mutta viikonloppuna mitattiin ja todettiin jo kilon painoa saaneen. Lisäksi nyt on lopulta karvatkin alkaneet irrota. Niina nauroi, kuinka Taiga näyttää tällä hetkellä enemmän jämtiltä kuin malamuutilta. Ollaanhan me saatu treeneissäkin kommentteja, että nyt se vasta sporttiselta näyttäää. Mutta. Kuinkas ollakaan, Taiga oli yllättävän hyvässä kunnossa! Lihakset ovat vielä olemattomat (ei ollut Niinan kommentti, vain omaa näkökulmaa), mutta etenkin etuosa oli ilman jumeja. Reidet olivat jumissa, etenkin etureidet ja etenkin vasenta takajalkaa keventi. Ja selkänikamissa löytyi iso jumi. SI:t eivät olleen myöskään niin jumissa kuin voisi synnyttäneellä nartulla olettaa olevan. Eli onni onnettomuudessa, että Taiga on joustavarakenteinen koira. 

Taigan kanssa aloiteltiin jo ennen joulua rakentamaan taas pohjaa treenaamiselle. Vetolenkit ovat jääneet yksittäisiin kertoihin jäätikön takia, mutta agilityn pariin ollaan päästy. Taigan piti palata treenaamaan vasta joulun jälkeen, mutta Taiga selkeästi osoitti, että äitikoira on saanut tarpeekseen kotona olemisesta, joten lähdimme jo ennen joulua hallille. Ja Taigahan oli aivan super! Emme ole vieläkään tehneet keppejä, keinua ja A:ta ja rimat on ollut pääsääntöisesti 10-20 cm. Kerran rimat nostettiin 35 cm, mutta selkeästi Taiga ei ollut vielä siihen valmis. Lähtökohta kuitenkin oli, että haluan mahdollisimman kevyesti treenata ennen hierontaa eli keskityimme ratasuoritukseen ja ohjauskuvioihin. 

Olen kaivannut Taigan kanssa treenaamista. Taiga on todella erilainen ohjattava kuin Ada. Kun Ada sai Juha Oreniukselta kommentin vahvasta estelukituksesta ja vaikeudesta sen purkamiseen, Taiga on superherkkä minun ohjaukselleni. Taigan kanssa en todennäköisesti tarvitsisi koskaan äänikäskyjä niin halutessani. Pystymme yhdessä vaihtamaan ohjauskuvioita tuosta noin vain ja Taiga lukee ohjausta, noudattaa ohjausta ja vauhti on hyvä! Kouluttajamme Heidi meitä haastaakin jokaisella treenikerralla ja heittää vain erilaisia ohjauskuvioita, joita meidän pitää tehdä. Ja yleensä selvitämme haasteet helposti! Edellisellä kerralla Heidi haastoi minut jopa ohjaamaan ilman käsiä ja ääntä yhtä aikaa! Se oli jo melkoinen haaste, mutta melkein selvitimme senkin. 

Taiga on ollut todella hieno äiti. Se on tiukka, mutta todella huolehtivainen. Osa tavoista on jopa mennyt hieman yli ja jouduin esimerkiksi ruoan jälkeen laittamaan Taigan eri huoneeseen 1-2 tunniksi, koska pennut saivat Taigan oksentamaan oman ruokansa. Se on tuonut toki haasteita myös Taigan kunnon kohottamiseen. Siivoaminen on myös tärkeää Taigalle ja jos en ole itse paikalla, se edelleen siivoaa kotiin jääneen pentunsa jätökset. Taiga komentaa, mutta myös leikkii. Taiga ei yleensä ole se, joka menoa rauhoittaisi. Joitakin ikäviäkin tapoja Taiga on keksinyt, kuten kissan jahtaaminen. Ennen pentuja kissat saivat olla suht rauhassa, mutta nyt pennun innostuessa myös Taiga vetää överit kissojen kanssa. 

Taiga selkeästi kaipaa jo aikuista seuraa. Olen kuitenkin ollut todella varovainen Taigan kohdatessa muita koiria. Omien koirien kanssa Taiga on saanut myös todella vähän olla keskenään sen jälkeen, kun pennut alakertaan muuttivat. Taiga on vieraita koiria ohimennen nähnyt ja silloinkin suurimmaksi osaksi veljeään Nukaa ja Desnaa. Nukan kanssa haistelivat, Nuka murisi ja Taiga vain kääntyi pois. Desnan kanssa ei ollut ongelmaa. Hiljalleen annan Taigan touhuilla oman lauman kanssa ja silloinkin aloitan rauhassa ilman pentua. Adan kanssa ovatkin hihnassa käyneet yhdessä kävelemässä ennen treenejä. Ja vielä ovat rauhassa samassa tilassa valvotusti ja hallitusti olleet. Mutta hiljaa hyvä tulee ja parempi vara ja niin edes päin. Laumadynamiikka on itselle todella tärkeä asia ja käytän mielelläni aikaa, jotta lauma saisi rauhassa totutella muutoksiin.

Aksakuulumiset!

Reilussa viikossa tuntuu tapahtuneen jo vaikka mitä. Ensinnäkin Ada ja Riki kävi hieronnassa. Adan takaosa oli jo paljon parempi, mutta etuosa on vetohommista mennyt jumiin ja sain kotihieronta ohjeet, miten pystyn Adaa auttamaan. Rikilläkin oli paikat todella jumissa, joten sieltäpä löytyi syy myös rasituksen jälkeiseen ontumiseen. 

Adalla on ollut aivan järkyttävä energia päällä siitä joulukuun lopun hieronnasta lähtien. Tuulia Liuhto antoi meille syksyllä ohjeeksi saada etenemistintoa ja -vauhtia tekemällä matalilla rimoilla. Todennäköisestä tämä ja hieronta ovat auttaneet Adaa viihtymään radalla todella suurella innolla ja etenemisvauhti on kasvanut ainakin tuplasti. Viikonlopun videoilta näkee, kuinka Ada estevälit juoksee kahdella pitkällä loikalla läpi seuraavalle esteelle. Tästä on nyt vain sitten noussut jälleen ongelma puomin ylösnousun suhteen.

Hieronnan jälkeen meillä on kiireiset muutama viikko nostaa rimat maksikorkeudelle ennen kisoja, joten kävimme viikonloppuna jo nostamassa rimat 30 sentistä 40 senttiin. Samalla treenattiin puomia, mutta tästä sain paniikin, kun Adalla oli vaikeuksia osua ylösnousulle. Takaakierron kautta Ada osui paremmin, osana rataa osumat olivat fifty-fifty ja istualteen lähtiessään saimme ehkä yhden kunnon osuman. Tästä pääsimmekin sitten maanantaina jatkaamaan, kun ilmoitin jo lauantaina kouluttajille, että jotain pitää asialle tehdä!

Kouluttajat olivat jo keskenään miettineet ratkaisua ja maanantaina aloitimmekin siirtelemään pumpperia moneen eri suuntaan ja yritin rytmittää omaa menoa ja vaikka mitä, mutta epätoivo vain kasvoi ja kasvoi. Kouluttajakin jo totesi, että onkin jo hieman haasteellisempi ongelma ratkaistavaksi. Adan kasvanut vauhti on rytmittänyt Adan askelluksen siten, että osumien saaminen on todella hankalaa. Lopulta monen yrityksen jälkeen keksin vielä yhden keinon, jota emme olleet kokeilleet: yhteistä lähtöä. En tiedä miksi tämä ei ole tullut aiemmin mieleen, mutta nyt aivan viimeisenä keinona keksin kokeilla tätä, koska aika usein kuitenkin ykkösluokassa puomi on toinen este radalla (tai vastakohtana toiseksi viimeinen este radalla). Ja se toimi! Pumpperi siirtyi yhdeksästä jalasta 6,5 jalkaan ja muutaman peräkkäisen kerran saimme osuman ylösnousulle, kun lähdimme rinta rinnan etenemään edelliseltä esteeltä. Seuraavan kerran ehdimme valitettavasti asiaa kokeilemaan lauantaina, kun menemme kisanomaisiin treeneihin seuran halliin, joka seuraavat kisat järjestää. Eli jännitys on korkealla. Muuten luotan Adan osaamiseen ja vauhtiin, mutta tuo puomi on tällä hetkellä se jännityksen tuoma asia. 

Taigan kanssa radalla eteneminen on ollut paljon parempaa, kun itsekin pystyn juoksemaan. Taigan kontakti minuun on kehittynyt ja kouluttajakin kehui Taigan kykyä hakea esteitä ja etenkin putkia, vaikka ne eivät suorassa kulmassa olisikaan edelliseen esteeseen nähden. Paimenkoiriin verraten totesi, että selkeästi malamuutille helpompia. 

Kuitenkin minulla meinasi epätoivo iskeä keppitreenissä. Taigan kärsivällisyys yrittää päästä etupalkalle on korkea. Todella korkea. Siksi emme päässeet etenemään ohjureiden poistamisen kanssa laisinkaan, kun yritimme vahvistaa etenemistä molemmilta puolilta ohjaten. Kävimme sunnuntaina rauhassa treenailemassa vain kaksistaan keppejä. Nyt Taiga keskittyi paljon paremmin ja pääsimme jo kahdesta ohjurista eroon eli teimme kuutta keppiä kaksilla ohjureilla. Pidemmälle en uskaltanut enää mennä. 

Taigan kanssa meillä on ongelmaksi noussut puomin juoksukontakti alastullessa. Taiga ei enää osaa hahmottaa osumaa oikeaan kohtaan. Siksi palasimmekin alkuun. Peruuttaminen on edelleen Taigalle helppoa ja Taiga tietää, mitä peruuttamisella haetaan. Palasimme kuitenkin juoksemaan puomin osaa maassa ja saimme jokaisella kerralla hyvät osumat! Nyt vain vahvistamme tätä, kunnes hiljalleen ruvetaan nostamaan puomia pöytiä vasten. 

Taigan kanssa nostimme myös rimat 50 senttiin. Suoraan juostessa tämä ei ollut ongelma, mutta takaakierroissa Taiga alkoi epäröimään. Ensimmäisellä kerralla teimme vain pari kertaa radan yhteydessä takaakierron ja Taiga ne teki, vaikkakin hieman varovaisesti. Itsenäisesti treenatessa palasimme harjoittelemaan takaakiertoja ja silloin Taiga todella paljon epäröi ja tuli joko ali tai kierti koko esteen. Yritin houkutella lelulla ja nameilla. Lopulta laskin rimaa, jotta Taiga edes teki takaakierron, mutta hieman silloinkin epäröi. Sain kuitenkin innostettua Taigaa ja lopulta sain oikealta puolelta ohjattua takaakiertoon. Vasemmalta puolelta jostain syystä takaakierto oli haasteellisempi, mutta lopulta Taiga suostui senkin tekemään. Tätäkin siis pitää lisää treenailla. 

Mutta uusia askelia on siis otettu. On tullut takapakkia. Paniikkia. Innostusta. Monenlaisia tunteita on mahtunut 1,5 viikkoon. Nyt siis tavoitteena: Taigan kepit ja juoksari. Adan puomin ylösnousut ja kevään aikana kakkosluokkaan nousu(?!). 

Agilityn jatkokurssi osa 2 ja lihashuoltoa

Eilen olimme viikottaista agilityiltaa viettämässä Adan kanssa. Adalla tärpit lähenee, joten olimme taas kierroksen viimeisiä, jotta edes ensimmäisen kierroksen pojat saivat ilman hajuja treenata. Tokihan Adan oli pakko radan alun lähettyville käydä merkkaamassa, kun silmä vältti, mutta ei onneksi poikia haitannut. Toinen uroksista tajusi hajun vasta, kun treenit hänen osaltaan jo ohi oli ja toinen taas oli menossa vielä lopussa kokeilemaan kerran, kun tajusi. 

Tällä kertaa oli hyppyrata. Edellisen illan treenissä oli tuullut niin kovasti, ettei ollut pystynyt kontakteja laittamaan, jottei koirat olisi tipahtaneet alas esteiltä, joten myös meillä ei ollut ollenkaan kontakteja. Radalla oli paljon käännöksiä ja itsellä oli alussa vaikein työ muistaa, mihin pitää mennä ja miten. Adahan kuunteli taas hienosti ja vain alussa kolmannelle aidalle siirtyminen meni ensimmäisellä kerralla huti, mutta toisella kerralla se onnistui jo loistavasti.

Helpointa olisi piirtää rata, mutta kun en sitä osaa tähän piirtää ja pitäisi harjoitella paintilla tms ensin rauhassa. Vai liekö siihen käyttöön olisi joku omakin ohjelma. Saa vinkata. Mutta siis rata meni suunnilleen näin: kaksi aitaa, 45 asteen kääntö aidalle oikealle, josta vasemmalle 90 astetta putkeen. Siitä 90 astetta (noin) vasemmalle kaksi aitaa, ja vasemmalla oli putki kaaren muodossa, josta kauemmasta sisään. Siitä jatkettiin kahdelle aidalle, josta täysi 180 astetta suoraan putkeen ja siitä n. 135 astetta oikealle taakse aita, josta 180 astetta kääntö aidalle, pituudelle, muurille ja aidalle. Jos vain joku tästä selkoa sai... Pointtina kuitenkin, että jyrkkiä käännöksiä oli paljon! 

Adan kanssa tehtiin koko rata ensin kaksi kertaa. Molemmat kokonaisuudet meni loistavasti ja kouluttaja totesi, että toisella kertaa tuli nollarata ja kisaan joutaisi jo! Totesi myös, että hyppytekniikan harjoittelemisesta on ollut hyötyä, kun Ada osaa todella hienosti hakeutua esteille. Toisella kierroksella Adaa varmaan jo kyllästytti ja ei oikein jaksanut irrota minusta. Lisäksi saimme aidoille rimat ja Ada tästä varmaan hämmentyi, koska ei osannut alkuun hahmottaa hyppyjään ja tiputteli rimoja. Teimme kuitenkin viimeisen suoran lopuksi parikin kertaa, jotta Ada sai taas paremman tuntuman hyppyihin. Mutta saimme kuitenkin toisellakin kierroksella siis onnistuneita suorituksia ja jäi kyllä todella hyvä mieli!

Ada pääsi vielä treenin jälkeen hierontaan. Yritettiin ensin pöydälle saada, mutta eihän siitä mitään tullut, joten annettiin periksi ja koira lattialle... Lattialle Ada hienosti rauhoittui. Oikean puolen jumit olivat jo paljon paremmat, mutta vasemmalla edelleen oli tiukkuutta. Suunnittelimme Adalle jo uutta hierontaa, mutta Adan astutus sotkee asiaa. Olemme huomenna lähdössä reissuun, eikä tiineä narttua suositella ihan mihin aikaan vain kuulema hieromaan, joten siltä osin jäi nyt auki. 

Aslakin treeniä ja lihashuoltoa

Käytiin Aslakin kanssa sunnuntaina ajamassa muutaman kilometrin verran kikkarilla. Jotenkin oli sellaista menoa, että en pidemmälle lähtenyt. En halua loppuunkaan polttaa koirien intoa työskennellä. Yllätyin kuitenkin, että keskinopeus oli 10 km/h ja kierrosnopeudetkin oli yllättävän hyviä. Maksiminopeus oli 28 km/h.

Keskiviikkona kävimme Aslakin kanssa taas yhteistreeneissä. Olin itse jo fyysisesti melko loppuun palanut ja lähdinkin vain periaatteella, että Aslak kaipaa treeniä. Juoksulenkin menin kikkarilla toisten juostessa. 

Aslak oli yllättävän rauhallinen, kun autosta otin ja valjaat puin päälle. Laitoin kikkariin kiinni ja siirryimme lähtöpaikalle, jossa muita jo valmiina oli odottamassa lähtöä. Koirat kävivät kierroksilla, kun lähtöä odottivat, mikä tarttui myös Aslakiin. En antanut Aslakin kuitenkaan tuijotella tai ottaa kontaktia muihin, joten sain pidettyä Aslakin aisoissa. Lähtiessä lähettäjälle vähän ärähti. 

Lähtö sujui hyvin ja perinteisesti muutaman sadan metrin päästä Aslak pysähtyi kakalle. Sain kuitenkin nopeasti Aslakin houkuteltua jatkamaan matkaa, eikä meitä vielä ohitettu, vaikka juoksija takana lähestyikin. Saimme taas hyvän vauhdin ja etumatkan, eikä Aslak paljoa merkkailemaan pysähtynyt. Ohitimme koiran kanssa kävelijän. Huikkasin jo takaa, että lyhyellä mieluusti ohittaisin ja hän siirtyikin metsän puolelle, joten pääsimme hyvin ohi. Hieman Aslak kääntyi toisten puoleen, mutta jatkoi melko hyvin matkaa. 

Aslak oli vauhdikkaalla päällä ja toisten koirakoiden edellä meneminen hoputti Aslakiakin etenemään. Ongelma oli lähinnä, kun reitti on melko mutkainen ja siinä tehdään pari U-käännöstä ja Aslak näki toisten kulkevan toiseen suuntaan, kun meidän piti mennä toiseen suuntaan. Aslak olisi mieluummin oikaissut toisten perään, mutta LOPULTA sain Aslakin jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan. Aikaa meni kuitenkin niin paljon, että yksi pyöräilijä ohitti meidät ja juoksija myös. Aslak sai siitä kuitenkin taas lisää vauhtia. Menimmekin juoksijan perässä loppuun asti. Matka oli siis se kolme kilometriä ja keskinopeus 10,9 km/h. Maksiminopeus 24,4 km/h. Alla kuva kierroksista kyseiseltä lenkiltä.

Lopuksi vielä treenasimme ohituksia samalla tavalla kuin viikkoa aikaisemmin eli noin puolen kilometrin pätkä juostiin koiran kanssa ja matkan varrella oli muutama koirakko ohitettavana. Aslakilla ohitukset sujuivat todella hyvin. Ohitettavana ollessa pidin Aslakin menosuuntaan päin ja Aslak pysyi rauhallisena, mutta oli erittäin kiinnostunut ohittajista. 

Tuntui, että Aslak kehittyi paljon näiden parin kerran aikana ja innolla odotan, mitä syksy tuo tullessaan Aslakin kehitykseen. Saimme myös kokeilla toisenlaista vetoliinaa. Sain kuulla, että omani ei ole kisakelpoinen ja minulle suositeltiin lyhyempää, jotta saisin Aslakin hallittua paremmin. Omani on vanhojen sääntöjen mukainen pituudeltaan ja lisäksi se ei saisi olla kikkarissa lukolla kiinni. Eli ei kun uutta ostamaan. Ilmoittauduin Aslakin kanssa Joensuuhun kisaan 1.10 harrastesarjaan. 

Aslakilla oli myös taas lihashuoltoa. Aslak aloitti perinteisesti istahtamalla alas ja tuijottamalla hierojaa. Kun hieroja vaihtoi paikkaa, kääntyi Aslak taas hierojaa kohti. Saatiin kuitenkin kovaa käskytystä ja pientä fyysistä ohjausta apuna käyttäen Aslak kyljelleen ja hieronta aloitettua. Aslak malttoi jopa pysyä kyljellään. Ainoastaan silloin Aslak hötkysi, kun kärpänen tuli lentämään näköpiiriin. Aslak alkaa olla kuulema ihan hyvässä kunnossa, mutta vielä kisaviikolla alkuviikosta vien Aslakin hierottavaksi. 

Agilityn alkeiskurssi osa 7, lihashuoltoa

Tällä viikolla oli alkeiskurssin viimeinen kerta. Treenit jatkuu kuitenkin vielä syyskuun ajan jatkokurssin muodossa.

Tällä kertaa kouluttaja oli tehnyt yhden kokonaisen radan, jossa oli 13 estettä: aita, puomi, pussi, putki (käännös 180 astetta vasemmalle),muuri, pituus, A-este, kaksi aitaa (joiden jälkeen 180 asteen käännös vasemmalle), keinu, kepit ja kaksi aitaa. 

Kävimme Adan kanssa ensin pienen lenkin tekemässä, jonka jälkeen oli rataan tutustuminen. Kävimme läpi, miten rata kannattaa suorittaa ja pari ohjaustekniikkaakin kävimme läpi, joita pystyi/kannatti hyödyyntää riippuen, minkä ohjauspuolen valitsi sopivammaksi koirakolle. 

Olimme taas ensimmäisenä ja harjoittelimme aluksi istumista ja odottamista naksuttimen kanssa. Minun pitää keskittyä paremmin oikea-aikaiseen palkkaamiseen ja siihen, että oikeasti sanon oikeita käskyjä oikeaan aikaan. Mukana oli nakit ja saatiin Ada kuitenkin istumaan. Kouluttaja kehoitti minua olemaan hieman nopeampi liikkeissäni ja palaamaan nopeammin Adan luokse. Lopulta Ada rupesi kyllästymään ja kieltäytyi jopa istumasta siihen samaan kohtaan uudestaan. Varsinaisesti radalle lähdimmekin liikkeelle vasta puomilta.

Puomilla harjoittelimme pari kertaa kontaktia, kunnes jatkoimme rataa eteenpäin. Ada hienosti rauhassa eteni puomilla ja malttoi pysähtyä kontaktille. Pussin Ada suoritti erinomaisesti, hieman epäröi putkella (minuun kääntyi katsomaan, mutta jatkoi matkaa käskystä). Putken jälkeen Ada jarkoi suoraan muurille ja pituudelle, josta epäröimättä ylitti A-esteen. A-esteellä rauhoitin menon kontaktille ja jatkoimme aidoille. Keinulle hidastin Adaa, jotta ei säikähtäisi. Ensimmäisen kerran meni hienosti ja otettiin heti uudestaan. Ada alkoi taas epäröimään, mutta useamman toiston jälkeen Ada varmistui esteellä. Pujottelussa edelleen ohjasin kädellä, mutta en niin paljoa kuin alussa ja jopa kouluttaja totesi, että vau, kun Ada niin hienosti meni kepit. Siitä oli hyvä jatkaa rata loppuun asti. 

Ensi viikolla olisi mölliagilitykisat, mutta Ada vihdoinkin aloitti juoksunsa, enkä ole vielä saanut vastausta, saako juoksuisen kanssa osallistua.

Kouluttaja opiskelee myös hierojaksi ja olimme sopineet Adan hieronnasta treenin jälkeen. Ada hienosti rauhoittui hierottavaksi. Ainostaan jumien kohdalla neiti alkoi levottomana vääntelehtiä. Jumikohdat löytyivät pakaroista ja kaksipäinen reisilihas. Kouluttaja totesi, että ei tällä yhdellä kertaa saa jumeja kokonaan pois, joten sovittiin parin viikon päähän uusi hierontakerta. 

Aslakin treeniä ja lihashuoltoa!

Eilen lähdettiin Aslakin kanssa vetolenkille. Matka oli 4,8 km ja keskinopeus 8,3 km/h, maksimi nopeus 32,6 km/h. Pysähtelin alussa useamman kerran, jotta Aslakille muistuisi taas mieleen, että ei tekisi omatoimisia pysähdyksiä, mutta kyllähän Aslak niitä kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti teki... Lopulta uskoi, kun kovasti komensin ja jatkoi matkaa ennen kuin ehti koipeaan nostaa. 

Aslak juoksi tasaisella ravilla. Väliajat vaihtelivat 7,7-9,7 km/h. Aslak kuunteli hyvin käskyjä ja jopa hieman ennen kotoa ollut jäniskevennys meni lopulta suht hyvin. Jänis lähti aivan yllättäen juoksemaan tien vierestä metsään päin ja Aslak toki kääntyi hieman perään, mutta hetken tuijoteltuaan jatkoi käskystä matkaa. Vaikka kyllähän se katse sinne jäniksen perään tuijotteli. Samoin myös erään pihan ohi kulkiessa pihassa räkytti koira, joka hieman Aslakia sai yllytettyä, mutta kovalla komennuksella Aslak kääntyi takaisin reitille ja jatkoi matkaa. 

Aslakin kanssa on tarkoitus treenata lokakuun alussa olevia kisoja varten ja tänään oli siis vuorossa lihashuoltoa myös kisoja ajatellen. Kävimme tutun hierojan luona. Aslak ensin hieman veti kierroksia pihassa olevista hevosista, mutta rauhoittui makuulle. Kun tajusi, mistä on kyse ja alkoi jumeja löytymään, ei enää niin rauhassa maannutkaan. Aslak käänsi kylkeä, mutta sekään ei ollut hyvä ja kääntyi takaisin. Mutta kun sekään ei ollut edelleenkään hyvä, nousi istumaan ja tuijottamaan hierojaa. Kun hieroja yritti selän puolelle tulla, Aslak kääntyi. Saimme Aslakin takaisin kyljelleen, mutta joitain kertoja vielä kääntyili. Lopulta oli jäljellä enää yksi kylki, jota Aslak ei millään olisi antanut koskea, mutta lopulta ymmärsi alistua, kun en periksi antanut. Kovasti kyllä minullekin murahti, mutta ei auttanut tänään vastustaminen. 

Aslak saatiin siis lopulta hierottua. Takaosa oli pehmeämpi, mutta etuosa oli jumissa. Käymme varmaan ainakin pari kertaa syyskuun aikana vielä hieronnassa niin on lihakset paremmassa kuosissa kisoissa. 

Hierontaa, treeniä ja pikkuvieraita

Viime päivityksestä on aikaa, joten nyt tuleekin kaikkea kerralla. Tylsästi ilman kuvia... Aloitetaan Adasta, jolla on ollut lumien sulamisen jälkeen huono työskentelymotivaatio. Ada kyllä juoksee kickbiken rinnalla ja kevyttä ravia edelläkin, mutta vetäminen on ollut suorastaan ala-arvoista viime aikoina. Siksi varasinkin Aslakille sekä Adalle hieronnan, minkä lopputuloksena selvisi, että Ada tosiaan oli hieman jumissa. En tiedä oliko se ainoa syy huonoon vetomotivaatioon. Hieroja mietti sitäkin vaihtoehtoa, olisiko neiti valeraskaana, mikä ajoituksena ei olisi huono vaihtoehto. Mietin myös ihan vain sitäkin, että Ada ei haluaisi työskennellä sulalla maalla... Tiedä sitä sitten, mikä on oikea vastaus vai onko vetomotivaation hiipuminen kaiken summa. Hieronnan jälkeen Adan kanssa saimme jo suht hyvän lenkin tehtyä. Pari kertaa olemme käyneet metsälenkkejä tutkimassa olisivatko jo sulaneet. Eivät ole kokonaan, joten lenkitkin olivat melko raskaita ja hitaita. 

Tänään laitoin kickbiken eteen Adan sekä Rikin. Ajattelin, että kaksistaan lenkistä tulisi kaikille mielekkäämpi. Alkuun vauhtia oli hurjasti, eikä Riki pysynyt Adan vauhdissa siten, että olisi saanut liinat kireällä mennä. Seuraava kilometri mentiinkin siten, että Ada meni liinat löysällä. Lopulta kuitenkin Ada ja Riki löyti tasaisen vauhdin välillä samaa tahtia edeten ja välillä toinen hieman liinat löysällä. Lopulta lenkki oli kuitenkin ihan hyvä, vaikka edelleen odotankin Adan parantavan suoritustaan. Nyt vain alkaa kelit lämmetä sen verran, että pitää suunnitella lenkkien ajankohtaa hieman paremmin.

Aslakin hieronnan lopputuloksena todettakoon, että Aslak ei ole yhtään niin jumissa kuin ennen joulua. Jumeja toki oli. Aslak on kuitenkin saanut lenkeille tasaisen, melko vauhdikkaan ravin, jonka uskon hieronnan ohella edistäneen Aslakin lihaskuntoa ja jumien vähenemistä. 

Aslakista on kehittynyt todella hieno vetokoira ja ei ole laisinkaan poissuljettua, etteikö Aslakin kanssa voisi kisoille syksyllä lähteä. Adaahan olen suunnitellut kisoihin, mutta jos Ada astutetaan syksyllä, siirtyy kisaileminen myöhemmälle ajankohdalle. Joten voisi olla Aslakin vuoro syksyllä nousta parrasvaloihin ja osoittaa osaamisensa. En epäile yhtään, etteikö Aslak pärjäisi, koska on vielä niin herkästi provosoitavissa, joten saisi varmasti lisävauhtiakin kanssakilpailijoilta. Aslakin keksinopeus on muutenkin ollut suurempi kuin muilla, yli 10 km/h, kun toisilla päivästä riippuen reilua 8 tai 9 km/h ja paikoittain vain 10 km/h. 

Aslak on muutenkin kehittynyt huimasti, kun parina päivänä on tullut kutsuttaessa luokse, vaikka pihan ohi on kulkenut koira. Aslak on mennyt uteliaana katsomaan ja pomppimaan aitaa vasten ja vaikkei ole kiinnostusta unohtanut, tulee kuitenkin kutsuttaessa luokse. Jei! Hitaasti mutta varmasti Aslakin kanssa saadaan tuloksia aikaiseksi! 

Perjantaina reilu nelikuinen kummipoikani tuli meille hoitoon. Aslak ja Riki olivat tarhassa ja pääsivät pihalle juoksentelemaan ja sisälle, kun poika oli unilla. Ada sai olla sisällä, koska osaa olla rauhallinen pienten kanssa. Ada oli nytkin hyvin uteliaana vieressä katselemassa, kun pientä hoidin, mutta kiukun aikana meni toiseen huoneeseen ja tuli epäröiden tutkimaan asiaa pienen hiljennyttyä. Yhdessä makoilivat lattialla viltin päällä. Riki pääsi hetkeksi seuraavana päivänä pienen kanssa sisällä olemaan, kun olimme kohta lähdössä viemään poikaa kotiin. Tokihan Riki kävi naaman nuolemassa, eikä meinannut antaa rauhaa vaippaakaan vaihtaa. Mutta nätisti muuten oli. Rikillä vain on niin valtava tassu, etten uskalla ihan miten vain pienten kanssa olla...

Kun veimme pojan kotiinsa, kävimme hakemassa reilun vuoden vanhan mammuttinartun meille yökylään. Tarkoituksena oli ottaa neiti mukaan sunnuntain Polvijärven ryhmänäyttelyyn, kun omistaja ei itse pystynyt viemään. Tällä kertaa Ada ja Riki olivat tarhassa, koska kaksi muuta piti puunata ja pysyä siistinä sunnuntaita varten. Pidimme porttia Aslakin ja vieraan välissä, mutta hetkeksi laskimme toistensa kanssa tuttavuutta pitkästä aikaa tekemään. Hyvinhän se meni, mutta Aslak oli sen verran kiinnostunut neidistä, että en jaksanut vahtia koko iltaa, missä vaiheessa neidillä olisi hermot menneet. Yö meni rauhallisesti, kun neiti nukkui minun kanssa vierashuoneessa. Rauhallinen oli ja samalla tavalla liikahteli minun liikahtaessani kuin omatkin tekee.  

Tällaista meillä tähän hätään. Kevät etenee mukavasti ja sulan maan treenit on päässyt hyvään vauhtiin. Keväällä enää Joensuun KR ja KV kutsuu meitä ja myös Ada on KV näyttelyyn ilmoitettu. Karvanlähdön ovat pojat aloittaneet. Rapaa ja hiekkaa riittää. 

Koirahieronta

Olen jo aikaisempina vuosina miettinyt, että käyttäisin koiriani koirahierojalla, koska kyseessä on kuitenkin vetokoirat, joilla saattaa herkästikin mennä lihakset jumiin, mikä voi vaikuttaa koiran työskentelyintoon. Nyt siis vihdoin ja viimein sovin kotikäynnin, jotta saisin kahden koiran hieronnan samalle illalle eli hierontaan pääsi Ada ja Aslak.

Kumpikin oli niin ystävällistä kuin vain osaavat olla ja nauttivat täysin rinnoin hieronnasta. Paikallaan pysyminen oli välillä haastavaa ja kumpikin päätään nostelivat välillä. Pyörivät muutenkin melko paljon ja etenkin Aslakilla oli haasteena kyljellään pysyminen, kun maharapsutukset olisivat olleet kivempia. Mutta karkuun ei kumpikaan yrittänyt ja kaikenlainen silittely ja rapsuttelu on kuitenkin aina niin ihanaa. 

Ada sai palautetta hyvästä lihaskunnosta. Ada ei ollut pahasti jumissa. Vain vasemman lavan ja oikean lonkan luona oli jumit, mutta lihakset pehmenivät hyvin hieronnan aikana. Aslak taas oli kuulema tasaisesti tiukkana joka puolelta ja hieroja suosittelikin Aslakille piakkoin uutta hierontaa. 

Kysyin mielenkiinnosta myös pikaista diagnoosia Rikille ja hieroja totesikin, että Rikillä on kaikista kolmesta pahimmat jumit. Varattiinkin Rikille vastaanotolle käynti reilun viikon päähän.