Eilen lähdettiin Aslakin kanssa vetolenkille. Matka oli 4,8 km ja keskinopeus 8,3 km/h, maksimi nopeus 32,6 km/h. Pysähtelin alussa useamman kerran, jotta Aslakille muistuisi taas mieleen, että ei tekisi omatoimisia pysähdyksiä, mutta kyllähän Aslak niitä kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti teki... Lopulta uskoi, kun kovasti komensin ja jatkoi matkaa ennen kuin ehti koipeaan nostaa.
Aslak juoksi tasaisella ravilla. Väliajat vaihtelivat 7,7-9,7 km/h. Aslak kuunteli hyvin käskyjä ja jopa hieman ennen kotoa ollut jäniskevennys meni lopulta suht hyvin. Jänis lähti aivan yllättäen juoksemaan tien vierestä metsään päin ja Aslak toki kääntyi hieman perään, mutta hetken tuijoteltuaan jatkoi käskystä matkaa. Vaikka kyllähän se katse sinne jäniksen perään tuijotteli. Samoin myös erään pihan ohi kulkiessa pihassa räkytti koira, joka hieman Aslakia sai yllytettyä, mutta kovalla komennuksella Aslak kääntyi takaisin reitille ja jatkoi matkaa.
Aslakin kanssa on tarkoitus treenata lokakuun alussa olevia kisoja varten ja tänään oli siis vuorossa lihashuoltoa myös kisoja ajatellen. Kävimme tutun hierojan luona. Aslak ensin hieman veti kierroksia pihassa olevista hevosista, mutta rauhoittui makuulle. Kun tajusi, mistä on kyse ja alkoi jumeja löytymään, ei enää niin rauhassa maannutkaan. Aslak käänsi kylkeä, mutta sekään ei ollut hyvä ja kääntyi takaisin. Mutta kun sekään ei ollut edelleenkään hyvä, nousi istumaan ja tuijottamaan hierojaa. Kun hieroja yritti selän puolelle tulla, Aslak kääntyi. Saimme Aslakin takaisin kyljelleen, mutta joitain kertoja vielä kääntyili. Lopulta oli jäljellä enää yksi kylki, jota Aslak ei millään olisi antanut koskea, mutta lopulta ymmärsi alistua, kun en periksi antanut. Kovasti kyllä minullekin murahti, mutta ei auttanut tänään vastustaminen.
Aslak saatiin siis lopulta hierottua. Takaosa oli pehmeämpi, mutta etuosa oli jumissa. Käymme varmaan ainakin pari kertaa syyskuun aikana vielä hieronnassa niin on lihakset paremmassa kuosissa kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti