Uskaltauduin lähtemään mukaan valjakkohiihtäjien yhteistreeneihin. Talvella en enää heidän kanssaan jatka, koska emme hiihdä, mutta sulan aikaan jokainen treenaa haluamallaan tavalla, juoksemalla, kickbikella tai pyörällä. Tarkoitukseni oli aloittaa treenit Aslakin kanssa, mutta töissä on ollut melkoinen stressiviikko, joten olin niin väsynyt, etten jaksanut ajatellakaan lähteväni Aslakin kanssa antamaan "hyvää" vaikutelmaa heti ensimmäisellä kerralla... Joten otin Adan mukaan. Ada on niin leppoisa luonne, että sen kanssa on helppo liikkua joka paikassa.
Treenit ovat Lykynlammella ja olimme siellä toki taas hyvissä ajoin. Olin epäillyt, että joudun ehkä juoksemaankin ja niinhän siinä sitten kävikin... En ole harrastanut juoksemista. En koirien kanssa enkä ilman. Joskus aina yritän aloittaa, mutta ei siitä sitten mitään oikeastaan tule... Nyt ei auttanut, kun lähdettiin ensin tutustumaan ajettavaan reittiin ja toisten juostessa oli totta kai minunkin pysyttävä perässä. Maasto oli tietenkin myös mäkistä ja pysähdyksiä tuli ainoastaan, kun pysähdyttiin risteyksissä käymään läpi, mihin suuntaan jatketaan. Reitille oli myös kaatunut pari puuta. Toisen saimme siirrettyä, mutta toista emme, joten pyörälliset joutuivat koirien kanssa oikaisemaan. Oikea reitti olisi ollut 3 km, mutta oikaisun kanssa matkaa tuli 2,4 km. Juuoksimme siis kuitenkin 3 km ja ihmettelin, että pääsin toisten kanssa loppuun asti!
Kävimme heti läpi, kuka kulkee miten ja missä järjestyksessä lähdetään ja lähdimme koirat hakemaan. Itsellä ei ihan putkeen mennyt, kun yritin kickbiken koota... Jopa siis niinkin paljon, että eturengas piti laittaa kiinni sekä vetoadapteri... Sain laitettua eturenkaan ja adapterin kiinni, kun huomasin, että ohjaustanko onkin väärin päin! Kaikki taas irti ja uusi yritys. Kiireellä tehdessä jäi adapterikin löysälle, minkä huomasin vasta kesken lenkin. Onneksi jäi tosiaan vain löysälle, eikä koira karannut kesken kaiken. Lisäksi Adaa laittaessa valmiiksi kickbike otti ja kaatui jalkaani vasten ja nyt minulla on todella hieno, iso ja värikäs mustelma jalassa. Eli ei mennyt ihan putkeen. Kyllä me onneksi liikkeelle päästiin.
Ada hienosti parkkipaikalla ohitti muut, jotka olivat vielä valmistelemassa ja odottamassa omaa lähtöään. Ada myös odotti hienosti omaa lähtövuoroaan ja lähti todella vauhdikkaasti liikenteeseen. Ada oli oikeastaan taas kerran oikein mainio kokonaisuudeltaan. Ada kuunteli ohjeet ja merkkaili vain pari kertaa. Toisella kerralla meidät ohitti saksanpaimenen kanssa pyöräillyt nainen, minkä jälkeen Ada ei enää pysähdellyt ja jaksoi hienosti pitää tasaisen hyvän nopeuden melkein loppuun asti. Ylämäet menimme hieman rauhallisemmin (koska en jaksanut itsekään potkia koko aikaa vauhtia) ja alamäet Ada kuunteli hyvin minua ja eteni rauhassa. Maksiminopeus oli 22,8 km/h ja keskinopeus hienosti 11,1 kmh!
Lopuksi teimme vielä ohitusharjoituksia 100-200 metrin pätkä, loivaan ylämäkeen. Toiset seisoivat koirien kanss jonossa, kun yksi juoksi oman koiransa kanssa toisten ohi. Adaa ei homma oikein jaksanut kiinnostaa enää niin kovasti, mutta juoksipahan kuitenkin, kun minäkin juoksin.
Todella kiva treeni oli. Tutustuin mukaviin ihmisiin ja tuntui lopulta, että pääsin jollain tavalla porukkaan, vaikka alkuun vähän epäilyttikin. Lihakset on kipeänä, mutta ei niin paljoa kuin odotin. Vielä pääsen liikkumaan. Ensi kerralla lähden Aslakin kanssa. Kysyin vielä, että voinko Aslakin kanssa tulla, kun ei tykkää kaikista koirista. Saan mennä, kunhan varusteet on kunnossa, ettei koira karkaa ja tee vahinkoa. Ei siellä nytkään kaikki tykänneet kaikista. Mutta mielenkiinnolla jatkoa odotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti