Tältä viikolta peruuntui agilityn alkeiskurssin treenitkerta uhkaavan sateen takia. Harmitti toki, koska olen niin innoissani agilitysta ollut. Kysyinkin kouluttajalta saisiko hänen kenttäänsä lainata perjantaina, kun vapaalla olisi ja hän on sanonut, että kentällä voisi käydä myös itsenäisesti treenaamassa. Perjantaina jouduinkin olemaan töissä, mutta kouluttaja lupasi kentän lainaan viikonloppunakin, kun hän on itse reissussa. Tänään käytiin sitten treenailemassa ja tokihan vettä satoi tänäänkin, mutta ei paljoa.
Ada innostuu aina, kun olemme ajamassa kentälle. Tällä kertaa kuitenkin kentällä Ada oli jopa hieman apaattinen. En tiedä vaikuttiko Adan energiaan se, että muita ei paikalla ollut vai tuloillaan olevat juoksut. Ada oli kuitenkin todella rauhallinen ja jopa vaikeasti käsiteltävissä, koska en saanut Adaa millään istumaan! Ei auttanut namit, ei rutiinit, ei käskyt. Ei yhtään mikään. Yritin alkuun saada Adan tekemään aitoja, mutta koska en saanut Adaa istumaan enkä siten myöskään odottamaan, vein Adan takaisin autoon. Pidin Adaa hetken autossa ja kokeilimme uudestaan. Edelleenkään Ada ei suostunut istumaan, mutta saimme kuitenkin tehtyä aidat. Kokeilimme myös rengasta ja se menikin heti alkuun niin hienosti, että yhdistin aidat ja renkaan. Tällä kertaa olin itse ajoissa käskyjen kanssa ja Ada suoritti esteet hienosti ja rauhallisesti.
Adan rauhallisuudessa oli hyviäkin puolia. Saimme treenailtua kontaktiesteitä paremmin kuin höyrypään kanssa. Aloitimme kontaktit A-esteeltä, johon Ada jo itsenäisesti suuntasi. VIimeksi estettä harjoitellessa Ada tuntui lentävän esteen yli ja hyppäsi esteeltä miten sattuu, mutta nyt Ada rauhassa kulki esteen ja pysähtyi käskystä takajalat kontaktialueella. Sama oli puomilla. Ada alkuun meni rauhallisesti kävellen, mutta lisäsi hieman vauhtia joka kerran jälkeen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja taas takajalat jäivät kontaktialueelle. Hieman vauhdin lisääntyessä välillä Ada siirtyi kontaktialueelle pysähtyessä sivulle, joten alueelle jäi vain toinen jalka. Saimme tätä kuitenkin hieman korjailtua.
Olimme siirtymässä matalalta puomilta keinulle Adan kävellessä takanani ja aivan yhtäkkiä huomasin, kuinka Ada kiipeää täysimittaisella puomilla! Minulla ei ollut todellakaan aikomus korkeaa puomia vielä Adalla teettää, mutta siinäpä neiti sitten meni, joten teimme puomin loppuun asti ja taas kontaktalueelle jäänti onnistui hyvin.
Keinulle laitoin Adalle panna, jotta sain Adan pidettyä keinulla, koska Ada mieluummin olisi kesken kaiken hypännyt alas. Laitoin nameja pitkin keinua ja houkutellen sain Adan etenemään. Ada kuitenkin hyppäsi useita kertoja pois kesken. Lopulta sain Adan kulkemaan keinun päästä päähän. Toinen pää oli pöytää vasten ja laskin keinun varovasti sitä vasten, jotta Ada ei enää säikähtäisi. Pari kertaa Ada meni keinun suht hyvin tuettuna. Samalla treenasimme myös pöydällä oloa. Ada siihen hyppäsi itsenäisestikin, joten käskin Adan odottaa, laskin aikaa ja palkkasin.
Putkea teimme hieman joka välissä, koska Ada siitä tykkää kovasti ja yritin sillä tavalla Adan saada innostumaan treenistä. Kokeilimme myös umpitunnellia ja kas kummaa, kun pari kokeilun jälkeen Ada meni umpitunnelin täysin itsenäisesti ilman, että pussia tarvitsi nostaa.
Keppejä emme tehneet tänään ollenkaan, kun kotona olemme niitä paljon harjoitelleet ja koska Ada oli niin apaattisen oloinen. Lopuksi kuitenkin yhdistimme muurin ja puomin, jotka Ada teki todella hienosti. Rauhallisesti, mutta varmasti.
Mielenkiinnolla odotan tiistain treenejä, jotta tietäisin tarkemmin, mistä tämän päiväinen apaattisuus johtui... Mutta loppujen lopuksi treeni oli oikein onnistunut, koska pystyimme keskittymään tekniikoihin vauhdin sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti