Eilen oli Agilityn alkeiskurssin neljäs osa. Kuten edellisen päivän mätsäriin lähdettiin tälläkin kertaa matkaan lennosta. Kerkesin kotona tehdä ruoan ja hieman syödä itse, kun piti jo kamppeet taas kasaan laittaa ja lähteä. Säätiedotus lupaili sateetonta säätä, mutta en ehtinyt kuistiltakaan siirtyä ulos, kun taivas repesi ja vettä tuli kaatamalla. Juoksin sateenvarjon alla autolle, jotta selvisin suht kuivana sentään sinne asti. Mies tuli juuri kotiin, kun autolle pääsin ja vilkutteli vain hymyssä suin, kun minä tein lähtöä pihasta.
Treenitkin totta kai ovat ulkona, mutta onneksi treenipaikalla paistoi aurinko. Pilveä rupesi kuitenkin nostamaan ja puolessä välissä juuri, kun olimme Adan kanssa kentällä, repesi taas taivas. Ei onneksi kaatamalla tullut ennen kuin päästiin Adan kanssa autolle takakonttiin istumaan sateelta suojaan. Vettä satoi enemmän ja vähemmän puolisen tuntia ja pahimman sateen aikaan kaikki pitivät taukoa. Lopuksi onneksi jo taas aurinko paistoi.
Ada oli taas todella innokkaana treenaamassa. Pääsimme ensimmäisenä tekemään esteitä (aidat, muuri ja pituus). Adalla oli odottamisen kanssa haasteita, kun niin innokkaana oli tekemässä. Alkuun yritti myös oikaista esteiltä suoraan targetille. Yritin kieltää ottamasta namia, mutta kouluttaja sanoi, että ei saisi kieltää, ettei koiran itseluottamus kärsi. Saimme kuitenkin kouluttajan avustuksella lopuksi onnistuneen suorituksen.
Seuraavalla vuorolla harjoittelimme A-estettä ja puomia. A-esteellä Ada juoksenteli miten sattuu. Hyppäsi jopa A-esteen huipulta alas, mutta onneksi A-este oli normaalia matalammalla. Lisäksi Ada juoksi niin innokkaana esteelle, että hyppäsi kontaktialueen yli. Kun kouluttaja siirtyi esteen edestä sivulle, Adalla rauhoittui vauhti ja keskittyi paremmin itse suoritukseen.
Puomilla Adalla sujui hieman paremmin. Vauhtia edelleen riitti paljon. Ada hyppäsi esteelle hieman sivulta (ei kuitenkaan kuin maks 45 astetta sivummalta). Itse en oikein tiennyt mitä tehdä. Minun olisi pitänyt paremmin pysäyttää Ada kontaktille, mutta en tajunnut siinä vaiheessa. Vielä lopuksi kokeilimme nopeasti puomia ja silloin otin Adan kontaktille paremmin. Ada jopa pysähtyi toiseen päähän ihan itse kontaktille namia odottamaan, vaikka kouluttajakin oli hieman sivummalla.
Taukojen aikana harjoittelimme Adan kanssa putkea, keppejä ja rengasta. Renkaan tilalle Ada yritti tarjota putkea, mutta siitä en palkkaa antanut, kun väärään aikaan sitä tarjosi. Sain Adan muutaman kerran menemään renkaasta, mutta selkeästi neiti siinä kaipaa harjoitusta. Kepit sujuu kuten ennenkin eli ei oikeastaan kummoisesti edistystä siinä asiassa. Putkeen Ada on rakastunut ja sitä juoksi ihan muuten vain muita esteitä treenatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti