Taigan kepit ja mattotreeni

Taigan kanssa on nyt 1,5 viikkoa treenattu kotona keppejä päivittäin muutaman kerran. Ensin aloitettiin kuudesta, joita tehtiin ensimmäiset päivät joko mies etupalkaten tai sitten itse vierellä juosten ja targetille palkaten. Sen jälkeen lisäsin kaksi keppiä ja kahdeksaa tehtiin muutama päivä. Tänään lisäsin lopulta vielä kaksi eli tällä kertaa teimme kymmentä keppiä. 

Taiga selkeästi jaksaa 2-3 toistoa näillä lämpötiloilla ja sen jälkeen alkaa tulla virheitä. Itse pitäisikin osata lopettaa ajoissa. Kymmenen keppiä meni kuitenkin todella hyvin. Kotona meillä ei ole ohjureita käytössä ja tavoitteena onkin, että ensi torstaina (jos vain halli on jo käytössä) tekisimme hallilla 12 keppiä myös ilman ohjureita. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoite voidaan jopa saavuttaa. 

Olemme yrittäneet myös melkein päivittäin tehdä muutaman toiston mattotreeniä. Kokeilimme pari kertaa jo siten, että matolle piti hieman kääntyen tulla. Osittain Taiga osuikin ihan hyvin, mutta esimerkiksi tänään vahvistimme pelkkää suoraa osumaa. En tiedä tuleeko Taiga koskaan tajuamaan mattoa siten kuin tarkoitettu olisi ja olenkin miettinyt pitäsikö minun vain lähteä jo kohta kokeilemaan puomia ja katsoa mitä tapahtuu. Taiga todennäköisesti on alkuun hyvin epävarma puomilla ja hyvä olisikin harjoituspuomia päästä alkuun kokeilemaan. 

Videolla unohdin poistaa äänet mattotreenipätkältä. Pahoittelen. Ääni hidastettuna ei ole mitään kaunista kuultavaa. 

Vetokoiran elämää

Talvi tuntui todella pitkältä, mutta kun kevät ihan oikeasti saapui, se saapui nopeasti. Ollaan eletty lämpimän ja kylmän vaihtelevia ajanjaksoja. Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna pääsimme vihdoin vetolenkille koirien kanssa. Sen jälkeen emme taas olekaan päässeet ennen kuin viime perjantaina. Minulla sattui vielä lyhyt työpäivä, joka alkoi vasta puoliltapäivin ja aamulla herätessäni ulkona oli vain +9 astetta lämmintä ja viileä tuuli. Innostuin tästä niin paljon, että lenkitin meidän kaikki kolme tällä hetkellä vetotöitä tekevää koiraa. 

Ensin lähdimme Adan kanssa kolmen kilometrin lenkille. Kävimme hieman sosiaalisemmassa ympäristössä, mikä Adaa ei yleensäkään haittaa, koska keskittyy hyvin työskentelyyn. Lapsia oli pyöräilemässä kouluun ja Ada hienosti ohitti heidät tien reunassa pysyen. Teiden ylityksetkin tapahtuivat helposti yhdellä käskyllä. Vauhti oli 13,2 km/h.

Seuraavaksi mukaan lähti Taiga. Taigan kanssa päädyttiin 3,6 kilometrin pituiselle lenkille. Tämän reitin varrella oli Taigalle paljon ihmeteltävää ja katseltavaa ja vauhti hiipuikin välillä tasaiseksi hiljaiseksi raviksi. Eräässä pihassa oli puusta veistetty karhu, jolle Taiga jäi haukkumaan ja minun piti vetää Taiga pihan ohi. Kotimatkalla päädyimme harjoittelemaan oikeassa reunassa juoksemista. Se ei ole selkeästikään yhtä varmaa kuin vasemmassa reunassa pysyminen. Keskinopeus oli 11,8 km/h.

Lopuksi matkaan lähti Aslak. Aslak oli jälleen tasainen vetäjä. Itse sain pääasiassa vain hengata kyydissä. Mitään yllätyksiä tai epänormaalia ei Aslakin kanssa tapahtunut. Aslak naapurin pihan kohdalla kiihdytti taas vauhtia ja oikein odotti, tulisiko naapurin koira aidalle möykkäämään, mutta joutui jopa hieman pettyneenä jatkamaan matkaa kotiin asti ilman rähinöitä. Keskinopeus oli 11,4 km/h.

Koska Taiga sai viimeksi Polvijärven näyttelyssä kommenttia, että saisi olla hieman tiiviimmässä kunnossa, otin Taigan tänä aamuna lyhyelle lenkille mukaan ennen kuin lämpötila nousi. Varjossa lämpötila oli +14 ja oli jälleen viileä tuuli. Kävimme parin kilometrin reitin, jossa ei aurinko puiden takaa vielä päässyt paistamaan. Taiga olisi mielellään jatkanut matkaa, mutta sain lopulta kääntymään takaisin kotia kohti. Keskinopeus oli 14,2 km/h. Tällä kertaa annoin Taigan vain vetää ja suunnittelin reitin niin, että Taiga sai vetää vasemmassa reunassa tietä. Oikealle kääntymiset sujuivat ongelmitta. 

Agilitykisat

Kävimme Adan kanssa toistamiseen Varkaudessa agilitykisoissa. Adan juoksut olivat jo lopuillaan, mutta suuria onnistumisia meille ei silti tullut. Tuomarina oli jälleen Jari Suomalainen ja ensimmäisellä radalla kompastuimme toistamiseen samaan virheeseen hänen radoillaan eli Ada tykkää niin paljon kontakteista, että ei huomioinut laisinkaan ohjaustani ja juoksi suoraan puomille. Hylkyhän siitä tuli. Eikä edes nätti sellainen, koska siitäpä se alamäki sillä radalla alkoi. 

Ada teki radalla omia päätöksiään ja mm. putkeen menon sijaan keskenkaiken päättikin hypätä muurin yli. Kepeillä tein itse ohjausvirheen ja liian aikaisin lähdin kepeiltä etenemään, joten Adakin jätti kepit kesken. Loppurata meni jo rennon letkeästi rauhassa loppuun saakka.

Toinen rata oli muuten hieno agilityrata ja sillä radalla olisimme voineet viimeisen LUVAn saada, mutta Ada päätti hypätä keinulta alas. Virhe, jota en edes odottanut. Virhe, joka totta kai ärsytti. Mutta virhe, joka oli niin malamuuttimainen kuin voi vain olla. Eli koskaan ei tiedä, mitä odottaa.

No, emme siis Varkaudessa taaskaan siirtyneet kakkosluokkaan, joten suuntasimme Maaningalle. Tuomarina Maaningalla oli Sami Topra. Maaningalla ei kuitenkaan mikään tuntunut menevän hyvin. Ensin jälleen saimme hylkäyksen, koska Ada päätti jälleen ohjauksestani huolimatta juosta kontaktille. Opin siis sen, että jatkossa pitää ohjata tietyt kohdat radalla niin varman päälle kuin vain voi. Ada meinasi toisessakin kohdassa juosta suoraan renkaalle, vaikka piti kääntyä toiseen suuntaan. Jälleen olin suunnittelut toimivani varman päälle, mutta toimin radalla toisin ja siinä olisi ollut toisen hylkäyksen paikka lähellä. Loppurata meni jo ihan suht hyvin.

Toinen rata oli suuri pettymys. Ada oli aivan muissa maailmoissa. Ada tiputti heti ensimmäisen riman(?!) ja oli niin perässä vedettävä kuin vain voi olla. Vaikka yleensäkin persjätöt toimii Adalle hyvin, nyt sai houkutella ja houkutella Adaa tekemään. Kepitkään eivät ensimmäisellä onnistuneet ja oli todella hidasta menoa. Menin itsekin ihan sekaisin ja meinasin juosta päin esteitä. Vauhtia ei ollut oikeastaan laisinkaan ja siksi Ada meinasi hypätä aidan, vaikka sen ohi piti mennä putkeen. Viimeiset kolme estettä sentään päästiin hyvin maaliin asti. Hylkäystäkään tai virhepistettä emme saaneet siitä, että avoimesti kepeillä Adaan koskin, kun ihmettelin, että mikä Adaa oikein tänään vaivaa. 

Lopputulos Maaningan kisoista oli todella huono fiilis. Kyllä kyyneleetkin virtasi kotimatkalla, koska olin aivan hämmennyksissä, mitä kisoissa tapahtui. En ymmärtänyt laisinkaan, mikä Adaa vaivasi ja miksi Ada ei ollut henkisesti laisinkaan mukana tekemässä kanssani. Toiveeni Adan pärjäämisestä kisoissa alkoi hiipua ja epätoivo vain kasvoi. En halunnut ajatella koko kisoja, joten pelasimme mieheni kanssa illaan konsolipelejä, jotta sain muuta ajateltavaa. Aamun kuitenkin aloitin teetä juomalla ulkona ja Adaa vieressä rapsutellen. Päädyin mietteissäni siihen, että pidämme 2-3 viikon tauon Adan kanssa agilityssa. Nurmeksessa olisi kisat 10.6. ja siellä minua houkuttaa tuomari Salme Mujunen. Olen ehkä päätynyt ajatuksissani siihen, että vaikka kylmiltään mentäisiin Nurmeksen kisoihin, koska enemmän minua harmittaisi olla menemättä laisinkaan Salme Mujusen radoille. Mutta motivaationi treenata Adan kanssa on tällä hetkellä huono, joten keskityn Taigaan agilityssa ja Taiga saa paikata Adaa treeneissä. Kaverit ovat minua tsempanneet ja toivovat, että en luovuttaisi Adan kanssa. Pitää vaan päästä tästä fiiliksestä eroon... Toivottavasti aika auttaa. 

Paluu vetohommiin!

Kevät on ollut täynnä huonoa tuuria vetotreenien kanssa, kun ensin ei tiet ole kunnossa, sitten on liian lämmintä ja sitten itse sairastuin. Tällä viikolla vihdoin palasimme vetotreenien pariin. Nopeudet ja matkat mittasin sport trackerilla. 

Ensin lähdin testaamaan kikkaria turvallisesti Adan kanssa. Tarkoitus oli tehdä lyhyt pyrähdys, mutta ensimmäinen kilometri meni niin kivasti, että päädyimme 3,4 km lenkille. Adan vauhti tuntui kuitenkin hiipuvan ja pyrki penkalle, mutta ei oikein mitään sielläkään saanut tehtyä, jos pysähdyimme. Lisäksi Adalla oli juoksut, joten pientä merkkailua teki. Eräästä pihasta tuli suomenlapinkoira Adaa moikkaamaan. Katsoin jo pienen paniikin yllättäessä, että tilanne ei voi päättyä hyvin, mutta toinen oli niin alistuvainen uros, että Adankaan ei tarvinnut mitään sanoa. Omistaja kävi kohta hakemassa koiransa pois, pyysi anteeksi ja me jatkoimme matkaa. Jouduin potkimaan apuna melko paljon ja flunssasta vasta toipuessa sainkin koko kropan todella kipeäksi lenkistä. Keskinopeus oli 11,9 km/h.

Taigan kanssa lähdimme lenkille seuraavana päivänä. Tällä kertaa halusin ihan oikeasti malttaa mieleni ja matka olikin 1,75 km. Olin todella yllättynyt, miten hyvin Taiga toimi. Taiga kuunteli käskyt ja piti vauhdin koko ajan todella hyvänä. Paljoa ei tarvinnut apuna potkia, mikä sopi hyvin minun kipeälle kropalleni. Vauhti oli 14,1 km/h. 

Pidimme välipäivän agilityn parissa ja perjantaina jälleen kävimme Taigan kanssa purkamassa energiaa ennen pesuhommien aloittamista näyttelyviikonloppua varten. Tällä kertaa pidensin hieman matkaa, mutta maltillisesti, jotta Taiga ei hyydy liian nopeasti. Kokonaismatka oli 2,63 km. Taiga aloitti taas hyvin. Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että Taigalla vasen on oikeaa vahvempi. Oikeassa reunassa juokseminen oli haastavampaa ja koko ajan seilasi keskelle jalkakäytävää juoksemaan. Autotielle emme kuitenkaan päätyneet. Vauhti oli tällä kertaa 12,5 km/h.

Lauantaina lähdimme piiiitkästä aikaa Aslakin kanssa lenkille! Aslak on ollut vähemmällä liikunnalla viime aikoina, kun ei pihassakaan malta juosta narttujen juoksujen takia. Kiertelee vaan pissejä nuuhkimassa ja lipittämässä. Pihassa vielä valmisteluja tehdessäni näin tutun ranskiksen kulkevan pihan ohi juuri vastakkaiseen suuntaa kuin mihin olimme itse lähdössä. Tämä sopi hyvin, mutta he eivät ehtineetkään ihan kokonaan näkyvistä pois ennenkuin olimme kujalta siirtymässä pois. Aslak tapansa mukaan teki pissin risteyksessä minun samalla tarkastellessani tilanteen muun liikenteen osalta. Aslak huomasi ranskiksen, mutta jäi vain perään tuijottamaan ja matkan jatkuessa keskitti huomion työskentelyyn.

Lenkin alku meni hyvällä laukalla, mutta nopeasti Aslak tiputti vauhdin rauhalliselle raville. Aslakilla ei todellakaan ollut mikään kiire mihinkään, mutta teki kuitenkin koko ajan töitä. Jätin tarkoituksella potkimatta apuja ja annoin Aslakin vetää liina kireänä. Aslakissa onkin se hyvä puoli, että vaikkei vauhti aina päätä huimaa, Aslak tekee töitä ja vetää koko ajan eteenpäin tasaisesti. Matka oli 2,87 ja vauhti 9,9 km/h. 

Lopussa saimme vielä adrenaliinin virtaamaan, kun Aslak normaalisti lisäsi hieman vauhtia naapurin pihan lähestyessä. Katsoin, että pihassa on portti kiinni, joten koirat saattoivat olla ulkona irrallaan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja käännyimme normaalia reittiä kotiin päin. Melkein pääsimme pihan ohi, mutta niin vain naapurin koira jostain aidalle yhtäkkiä hyökkäsi ja Aslak teki melkein U-käännöksen vastatakseen toisen ärinään ja haukkuun. Itse tein äkkijarrutuksen, laskin kikkarista irti ja nappasin liinasta kiinni nykäistäkseni Aslakin aidalta pois. Samalla naapuri kävi hakemassa oman koiransa pois. Ohjasin Aslakin takaisin kikkarin eteen ja käskin jatkamaan matkaa. Sainkin yllättyä positiivisesti, kuinka Aslak nopeasti toipui naapurin koiran "hyökkäyksestä" ja jatkoi matkaa omaan pihaan saakka. Olin todella ylpeä! 

Totesin tuossa miehellekin, että minullahan olisi kutosvaljakko kasassa ilman pareja. Ada on johtokoira, Taiga vauhtikoira ja Aslak pyöräkoira. Adalla ei riitä välttämättä into työskennellä kovaa vastusta vastaan yksin. Kaksin jo jaksaa paremmin. Kuitenkin Ada kuuntelee käskyt ja hoitaa ohituksetkin kunnialla. Taigalla taas riittää vauhtia, mutta ei välttämättä vielä kykyä johtaa valjakkoa. Aslak taas kaipaa jonkun, joka käskee työskennellä ilman ylimääräisiä merkkailuja. Aslak on kuitenkin se tasaisin työskentelijä, joka pitää helposti tasaista ravia yllä koko ajan vetäen liina kireällä. Johtajaksi Aslakista ei kuitenkaan olisi, vaikka käskyjä hyvin yleensä kuunteleekin.