Agilitykisat

Kävimme Adan kanssa toistamiseen Varkaudessa agilitykisoissa. Adan juoksut olivat jo lopuillaan, mutta suuria onnistumisia meille ei silti tullut. Tuomarina oli jälleen Jari Suomalainen ja ensimmäisellä radalla kompastuimme toistamiseen samaan virheeseen hänen radoillaan eli Ada tykkää niin paljon kontakteista, että ei huomioinut laisinkaan ohjaustani ja juoksi suoraan puomille. Hylkyhän siitä tuli. Eikä edes nätti sellainen, koska siitäpä se alamäki sillä radalla alkoi. 

Ada teki radalla omia päätöksiään ja mm. putkeen menon sijaan keskenkaiken päättikin hypätä muurin yli. Kepeillä tein itse ohjausvirheen ja liian aikaisin lähdin kepeiltä etenemään, joten Adakin jätti kepit kesken. Loppurata meni jo rennon letkeästi rauhassa loppuun saakka.

Toinen rata oli muuten hieno agilityrata ja sillä radalla olisimme voineet viimeisen LUVAn saada, mutta Ada päätti hypätä keinulta alas. Virhe, jota en edes odottanut. Virhe, joka totta kai ärsytti. Mutta virhe, joka oli niin malamuuttimainen kuin voi vain olla. Eli koskaan ei tiedä, mitä odottaa.

No, emme siis Varkaudessa taaskaan siirtyneet kakkosluokkaan, joten suuntasimme Maaningalle. Tuomarina Maaningalla oli Sami Topra. Maaningalla ei kuitenkaan mikään tuntunut menevän hyvin. Ensin jälleen saimme hylkäyksen, koska Ada päätti jälleen ohjauksestani huolimatta juosta kontaktille. Opin siis sen, että jatkossa pitää ohjata tietyt kohdat radalla niin varman päälle kuin vain voi. Ada meinasi toisessakin kohdassa juosta suoraan renkaalle, vaikka piti kääntyä toiseen suuntaan. Jälleen olin suunnittelut toimivani varman päälle, mutta toimin radalla toisin ja siinä olisi ollut toisen hylkäyksen paikka lähellä. Loppurata meni jo ihan suht hyvin.

Toinen rata oli suuri pettymys. Ada oli aivan muissa maailmoissa. Ada tiputti heti ensimmäisen riman(?!) ja oli niin perässä vedettävä kuin vain voi olla. Vaikka yleensäkin persjätöt toimii Adalle hyvin, nyt sai houkutella ja houkutella Adaa tekemään. Kepitkään eivät ensimmäisellä onnistuneet ja oli todella hidasta menoa. Menin itsekin ihan sekaisin ja meinasin juosta päin esteitä. Vauhtia ei ollut oikeastaan laisinkaan ja siksi Ada meinasi hypätä aidan, vaikka sen ohi piti mennä putkeen. Viimeiset kolme estettä sentään päästiin hyvin maaliin asti. Hylkäystäkään tai virhepistettä emme saaneet siitä, että avoimesti kepeillä Adaan koskin, kun ihmettelin, että mikä Adaa oikein tänään vaivaa. 

Lopputulos Maaningan kisoista oli todella huono fiilis. Kyllä kyyneleetkin virtasi kotimatkalla, koska olin aivan hämmennyksissä, mitä kisoissa tapahtui. En ymmärtänyt laisinkaan, mikä Adaa vaivasi ja miksi Ada ei ollut henkisesti laisinkaan mukana tekemässä kanssani. Toiveeni Adan pärjäämisestä kisoissa alkoi hiipua ja epätoivo vain kasvoi. En halunnut ajatella koko kisoja, joten pelasimme mieheni kanssa illaan konsolipelejä, jotta sain muuta ajateltavaa. Aamun kuitenkin aloitin teetä juomalla ulkona ja Adaa vieressä rapsutellen. Päädyin mietteissäni siihen, että pidämme 2-3 viikon tauon Adan kanssa agilityssa. Nurmeksessa olisi kisat 10.6. ja siellä minua houkuttaa tuomari Salme Mujunen. Olen ehkä päätynyt ajatuksissani siihen, että vaikka kylmiltään mentäisiin Nurmeksen kisoihin, koska enemmän minua harmittaisi olla menemättä laisinkaan Salme Mujusen radoille. Mutta motivaationi treenata Adan kanssa on tällä hetkellä huono, joten keskityn Taigaan agilityssa ja Taiga saa paikata Adaa treeneissä. Kaverit ovat minua tsempanneet ja toivovat, että en luovuttaisi Adan kanssa. Pitää vaan päästä tästä fiiliksestä eroon... Toivottavasti aika auttaa.