Minun ominaiseen tapaani kuuluu analysointi. Analysoin kaikkea. Jotain, mitä joku sanoo. Tai tekee. Mitä itse sanoin jollekin jonain päivänä. Miten toimin jossain tilanteissa. Miten mikäkin asia toimi jossain tilanteessa. Myös agilitytreenit tulee analysoitua.
Treenipäivään kuuluu itselle monta eri vaihetta. Ja siis tässähän tarkoitan ohjattuja treenejä. Tällä hetkellä ainoat ohjatut treenit tapahtuu Sisukkaan valmennuksessa ja Joensuun agilityurheilijoiden pienryhmässä olen osana omatoimiryhmää. (Ja huomio tähänkin! Kuuntelin tänään ensimmäistä kertaa Persjättö podcastia teemana valmentaminen ja nyt yritänkin opetella käyttämään termiä valmennus, koska sitähän nämä meidän Sisukkaan treenit enemmänkin on!) Treenipäivä alkaa sillä, että valmentaja eli Heidi lähettää somen kautta sisukasjengiläisille viikon ratapiirroksen. Etenkin näin korona-aikaan, kun treenihetket ovat olleet yksityiskoulutuksen tyylisiä treenihetkiä, olen halunnut säästää aikaa rataantutustumisessa ja olen opetellut radan ulkoa päivän aikana. Teen sopivissa hetkissä päivän aikana mentaalitreeniä ja käyn rataa säännöllisesti läpi mielessäni suunnitellen samalla erilaisia ohjauskuvioita sekä hahmottelen, miten mikäkin kuvio toimisi.
Seuraava vaihe on toki koiran lämppääminen ja tarpeilla käyttäminen ennen treenejä sekä muiden treenivalmistelujen tekeminen, kuten juomat ja herkut kuntoon. Hallille päästyämme käyn radan vielä läpi, jotta hahmotan, miltä radalla esteiden etäisyydet ja suhteet toisiinsa käytännössä näyttää. Sen jälkeen päästään treenaamaan.
Tänään treeni sujui loistavasti! Mukana oli Ada, jolla toimi oikeastaan kaikki! Teimme viskileikkausta, takaakiertoja, in-inejä, sanallisia este-erotteluja, irtoamista, kontakteja, oman liikeen rytmittämistä ja keppejä eri kulmasta. Ja kaikki toimi. Adalla oli loistava energia. Jopa ne in-init, joita olen päättänyt jättää Adan kanssa käyttämättä, koska takaakierrot toimii paremmin, toimi vaikeissakin kulmissa. Ainoa puute oli, että en luottanut Adan osaamiseen!! Siksi olin myöhässä useammassa kohdassa ja joka kerta totesin jo itse ennen valmentajaa, että "kun jäin varmistamaan tuota niin en ehtinyt" ja joka kerta vastaus sekä itseltä että valmentajalta oli sama: "turhaan!".
No mutta, treenihän käytännössä loppuu hallille, mutta mentaalitreeni jatkuu kotona. Kun menen suihkuun, laitan musiikkia soimaan. Kyllä, musiikkia suihkussa. Suljen silmäni ja käyn läpi radan, miten se meni, mitä teimme, missä tuli virheitä, mikä onnistui. Käyn radan läpi esteeltä numero yksi siihen viimeiseen esteeseen asti. Mietin erilaiset tekemämme kuviot läpi. Lopulta käyn kokonaisuutena radan läpi numerosta 1 siihen viimeiseen esteeseen, miten rata olisi voinut olla nollarata, mitkä ohjauskuviot toimi kaikista parhaiten! (Jep, meidän vesilasku ei ole pienimmästä päästä...)
Olen tavoitteellinen ihminen ja halu kehittyä on kova. Minusta on välillä omituista kuvitella, kuinka olen ensimmäisen kerran kokeillut agilitya vuonna 2016 ja nyt vuonna 2020 olen kouluttanut jo muutaman kauden, olen ratamestari, agilityn koetoimitsija ja minulla on jo kolmas agilitymalamuutti kasvamassa ja vanhin niistä on kolmosluokassa. Lisäksi olen kuukausi sitten valittu agilityseuramme hallitukseen. Jos joku kysyy, missä näen itseni esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. En osaa vastata siihen. Koska tällä tahdilla voin olla ihan missä vain ja ihan mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti