Agilitytreenipäivä

Minun ominaiseen tapaani kuuluu analysointi. Analysoin kaikkea. Jotain, mitä joku sanoo. Tai tekee. Mitä itse sanoin jollekin jonain päivänä. Miten toimin jossain tilanteissa. Miten mikäkin asia toimi jossain tilanteessa. Myös agilitytreenit tulee analysoitua. 

Treenipäivään kuuluu itselle monta eri vaihetta. Ja siis tässähän tarkoitan ohjattuja treenejä. Tällä hetkellä ainoat ohjatut treenit tapahtuu Sisukkaan valmennuksessa ja Joensuun agilityurheilijoiden pienryhmässä olen osana omatoimiryhmää. (Ja huomio tähänkin! Kuuntelin tänään ensimmäistä kertaa Persjättö podcastia teemana valmentaminen ja nyt yritänkin opetella käyttämään termiä valmennus, koska sitähän nämä meidän Sisukkaan treenit enemmänkin on!) Treenipäivä alkaa sillä, että valmentaja eli Heidi lähettää somen kautta sisukasjengiläisille viikon ratapiirroksen. Etenkin näin korona-aikaan, kun treenihetket ovat olleet yksityiskoulutuksen tyylisiä treenihetkiä, olen halunnut säästää aikaa rataantutustumisessa ja olen opetellut radan ulkoa päivän aikana. Teen sopivissa hetkissä päivän aikana mentaalitreeniä ja käyn rataa säännöllisesti läpi mielessäni suunnitellen samalla erilaisia ohjauskuvioita sekä hahmottelen, miten mikäkin kuvio toimisi. 

Seuraava vaihe on toki koiran lämppääminen ja tarpeilla käyttäminen ennen treenejä sekä muiden treenivalmistelujen tekeminen, kuten juomat ja herkut kuntoon. Hallille päästyämme käyn radan vielä läpi, jotta hahmotan, miltä radalla esteiden etäisyydet ja suhteet toisiinsa käytännössä näyttää. Sen jälkeen päästään treenaamaan. 

Tänään treeni sujui loistavasti! Mukana oli Ada, jolla toimi oikeastaan kaikki! Teimme viskileikkausta, takaakiertoja, in-inejä, sanallisia este-erotteluja, irtoamista, kontakteja, oman liikeen rytmittämistä ja keppejä eri kulmasta. Ja kaikki toimi. Adalla oli loistava energia. Jopa ne in-init, joita olen päättänyt jättää Adan kanssa käyttämättä, koska takaakierrot toimii paremmin, toimi vaikeissakin kulmissa. Ainoa puute oli, että en luottanut Adan osaamiseen!! Siksi olin myöhässä useammassa kohdassa ja joka kerta totesin jo itse ennen valmentajaa, että "kun jäin varmistamaan tuota niin en ehtinyt" ja joka kerta vastaus sekä itseltä että valmentajalta oli sama: "turhaan!". 

No mutta, treenihän käytännössä loppuu hallille, mutta mentaalitreeni jatkuu kotona. Kun menen suihkuun, laitan musiikkia soimaan. Kyllä, musiikkia suihkussa. Suljen silmäni ja käyn läpi radan, miten se meni, mitä teimme, missä tuli virheitä, mikä onnistui. Käyn radan läpi esteeltä numero yksi siihen viimeiseen esteeseen asti. Mietin erilaiset tekemämme kuviot läpi. Lopulta käyn kokonaisuutena radan läpi numerosta 1 siihen viimeiseen esteeseen, miten rata olisi voinut olla nollarata, mitkä ohjauskuviot toimi kaikista parhaiten! (Jep, meidän vesilasku ei ole pienimmästä päästä...)

Olen tavoitteellinen ihminen ja halu kehittyä on kova. Minusta on välillä omituista kuvitella, kuinka olen ensimmäisen kerran kokeillut agilitya vuonna 2016 ja nyt vuonna 2020 olen kouluttanut jo muutaman kauden, olen ratamestari, agilityn koetoimitsija ja minulla on jo kolmas agilitymalamuutti kasvamassa ja vanhin niistä on kolmosluokassa. Lisäksi olen kuukausi sitten valittu agilityseuramme hallitukseen. Jos joku kysyy, missä näen itseni esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. En osaa vastata siihen. Koska tällä tahdilla voin olla ihan missä vain ja ihan mitä vain. 

Ruskan pentuagility osa 3

Mies rakensi minulle hyppysiivekkeet, joten olemme koirien kanssa treenanneet erilaisia ohjauskuvoita kotona tänä korona-aikana. Ruskan kanssa olemme treenanneet muun muuassa in-in alkeita, poispäinkäännös, takaakiertoja, saksalaista, päällejuoksua, sylikäännöstä... Niistä alla videot kuvaamassa treenin edistymistä. 

Pääsimme myös vihdoin ja viimein hallille toukokuun alusta! Treenaaminen tapahtuu tällä hetkellä vielä itsenäisesti, mutta yrittäjät pääsevät myös hallille, joten yksityiskoulutuksena myös olemme päässeet treenaamaan. Ruska pääsi ensimmäisenä siis takaisin Sisukkaan agilitytreenien pariin. Olin todella yllättynyt siitä innokkuudesta, joka Ruskalla oli jo pelkästään hallia kohtaan! Ruska vinkui ja nyki hihnassa, kun odotimme omaa vuoroamme. Hallissa Ruskalle kouluttaja oli ok, eikä häirinnyt naapurikentältä kuuluvat äänet ollenkaan. Lähinnä innokkuus toi hieman malttamattomuutta treenin tekemiseen. Teimme putkea ja lisäsimme siihen yhden siivekkeen kierron. Lisäksi teimme mattotreeniä ja rauhoittumistreeniä. Rauhoittumistreeniä teimme pienen pöydän avulla ja palkkasin Ruskaa pöydällä olemisesta ja välillä vapautin erillisellä vapautuskäskyllä. Hiljalleen lisäsin itselleni liikettä ja edelleen palkkasin pöydällä pysymisestä. Ruska sai kouluttajalta paljon positiivista palautetta ja ihmeteltiin, miten on kaksi kuukautta hallitaukoa tehnyt hyvää Ruskalle. Absolutedogsin pelit ovat myös varmasti oman osansa antaneet Ruskan kehitykselle. 

Kävimme muutaman päivän päästä uudelleen hallilla treenaamassa, tällä kertaa itsenäisesti. Teimme putki + kaksi siivekettä yhdistelmää ja Ruska jälleen teki todella hyvin treeniä! Ohessa siitäkin video, jossa kylläkin ensin on Adan ja Taigan treeni ja lopussa Ruskan treeni. Lisäksi teimme taas rauhoittumista ja nyt Ruska tarjosi makuuasentoakin hallilla ensimmäistä kertaa. 

Eli hyvin nopeasti olemme Ruskan kanssa saaneet perusteita haltuun! Ruska oppii todella nopeasti ja innostuu agilitysta kovasti. Ruska kävi myös hieronnassa. Hieroja ensin teki tuttavuutta rauhassa namittelemalla ja istutti, maahanmenoa tekivät ja luopumistakin treenasivat. Sen jälkeen Ruska antoi käsitellä, vaikka välillä hieman leikiksi yritti laittaa. Eikä neiti edes ollut niin huonossa kunnossa, mitä pelättiin tapaturma-alttiuden tuomien kolahdusten takia. 

In-in alkeet

Takaakierto, poispäinkäännös, sylkkäri

Päällejuoksu ja saksalainen

Juoksarinalkeita

Ruskan pentuagility osa 2

Montaa viikkoa ei ehditty enää maaliskuussa käydä hallilla treenaamassa ennen koronan tuomia rajoitteita. Ruska ehti kuitenkin jo parissa viikossa rohkaistua niin paljon, että treenikaveritkin ihmetteli, olinko koiraa vaihtanut. Saimme laitettua lyhyttä putkea jo hyvin mutkalle, eikä Ruska epäröinyt kertaakaan putkeen menoa. Ruska teki myös mattotreeniä hallilla toisenkin kerran ja edelleen ajatteli hyvin matolle osumista. Myös eteneminen parin siivekkeen välistä ja putken läpi palkalle sujui hyvin. Laitoin myös siivekkeen kiertoon ja siitä jatkettiin yhdessä etenemistä. Ja kertaakaan Ruska ei vierastanut palkkaajaa, jota vierasti edellisellä treenikerralla. 

Kotitreenit ovat olleet vahvasti Absolutedogsin sexier than a aquirrel pelien pelaamista. Tavoitteena on yhdessä tekemisen vahvistaminen ja häiriöstä luopuminen, tehdään ohjaajasta parempi kuin muut. Pelit ovat lyhyitä, helppoja toteuttaa kotona, eikä niihin tarvita yleensä sen kummempia materiaaleja kuin herkut tai lelu. Edistystäkin olen jo huomannut ja Ruska sietää ulkopuolista häiriötä paremmin. Ruska ei enää niin herkästi säikähdä esimerkiksi ohikulkijoita ja häiriön tullessa pystyy paremmin palaamaan minun kontaktiini. Lapsia Ruska säikkyy edelleen. Pelit ovat olleet esimerkiksi jahtaamisleikkejä, jalkojen välistä pujottelua, leikkimistä leluilla ja tänään opettelimme päivän 17 pelin muodossa sivulle tulemista. Pelejä löytyy paljon instagram tililtäni @malamuutintekeleet. Ohessa myös tämän päivän video. 

Liian vähän olemme treenanneet juoksarin alkeita matolla kotioloissa. Eilen palasimme pitkästä aikaa maton pariin ja muistuttelin parin palkkakupin kanssa matolle osumista. Toinen suunta on selkeästi toista vahvempi ja palkalle etenemistä on vahvistettava. Yksin treenatessa eteneminen on hankalaa, kun palkkaa ei pysty valmiiksi laittamaan vaan heitän sen kuppiin. Kokeilimme myös istumisen ja odottamisen kautta lähtemistä matolle ja palkalle, mutta odottaminen ei ole vielä vahvaa, joten sekin on laitettava treenilistalle. 

Käsittelyn sietämistä emme ole päässeet nyt jostain kumman suusta treenailemaan, koska emme ole tavanneet ketään vieraita. Ensi viikolla Ruska pääsee ensimmäistä kertaa tapaamaan meidän hierojaa ja jäsenkorjauksen pariin. Hieroja kauhuissaan kuunteli viikko takaperin Adan ja Taigan käydessä hieronnassa, kun kerroin Ruskan tapaturma-alttiudesta ja saamista kolhuista. Hän suositteli Ruskalle käyntiä jäsenkorjauksessa. Varasimme lyhyen, vain puolen tunnin ajan. Ruska saa ensin odotella häkissä ja rauhoittua uudessa paikassa, kun Aslak saa hieronnan. Epäilin, että tunti olisi kuitenkin liikaa ekalle kerralle Ruskalle, koska käynti on varmasti muutenkin stressaava uuden ihmisen kohtaamisen vuoksi. Jännityksellä siis odotamme, mitä tapahtuu. 

Ruskan pentuagility osa 1

Ruska on jo 4,5 kuukauden ikäinen ja on aloittanut valmistautumisen agilityyn. Otsikossa on osa 1, koska tulen varmasti kertomaan paljon pentuagilityasioista, joten saan eriteltyä tekstejä paremmin toisistaan. Ensimmäisessä osassa kerron, mistä olemme Ruskan kanssa lähteneet liikenteeseen, minkälaisia harjoituksia olemme tehneet ja missä olemme nyt.

Ruska aloitti jo luovutusikäisestä alkaen tutustumaan agilityn maailmaan vierailemalla hallilla. Halli oli todella jännittävä paikka, eikä uskaltanut itse edes astua halliin. Kannoin alkuun Ruskan halliin ja siellä paljon namiteltiin, kuunneltiin ääniä ja sai tutustua ihmisiin. Lopulta Ruska jo itse käveli halliin. Myös kontaktin ottaminen muihin koiriin hallissa ja hallin läheisyydessä hiljalleen helpottui. Ensimmäisen kerran pissin hallin pihalla teki vasta tällä viikolla. Eli Ruska on tarvinnut paljon aikaa rentoutuakseen hallilla. Ruska on kuitenkin kyennyt toimimaan hallilla jo melko pian tammikuun aikana ja Ruskaa tuntuu helpottavan, kun saa keskittyä tehtävään. 

Varsinaiset treenit alkoivat leikkimällä ja targettiin tutustumisella. Myös kiertämistehtävät aloitettiin varhain. Kiertäminen lähti liikenteeseen ihan vain muovitötterön kiertämisestä, vaihtui muurin tolppaan ja tavoitteena oli, että joutuisi kiertäessään menettämään näköyhteyden minuun. Tällä valmisteltiin putkeen menoa. Ruska oppi kiertämisen nopeasti. HIljalleen lisäsimme siihen ohjauskuvioita ja Ruska tuli ohjauksiinkin hyvin. Saman kohteen kiertäminen kaksi kertaa peräkkäin on ollut haaste. Puolessa välissä Ruska istahti alas ja huuti minulle. Toiselle kierrokselle pitikin siirtyä vähän kerrallaan ja heitin namin aina hieman kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes lopulta Ruska kierti toisen kerran kohteen. 

Kokeilimme erilaisia alustoja. Kävimme Sisukkaan järjestämässä pentuseikkailussa, jossa kokeilimme erilaisilla alustoilla liikkumista. Lisäksi hallilla kävelytimme Ruskaa maassa olevalla puomin lappeella. Myös liikettä olemme testanneet. Ruska sai nousta itse keinun ylösmenolle ja kouluttaja hieman liikutti keinua ylös ja alas. Hieman Ruskaa jännitti, mutta nousi kuitenkin uudelleen keinulle. Toisella kertaa keinua ei enää heiluteltu.

Putki oli Ruskalle alkuun todella jännittävä. Ruska ei halunnut edes koskea tassullaan putkea. Ruskaa totutettiin ensin tarjonnan kautta kulkemaan maata vasten olevan renkaan läpi. Sen jälkeen Ruska sai kulkea putken painon yli. Lopulta Ruska suostui kulkemaan pienimmillään olleen lyhyen putken läpi. Seuraavalla kerralla Ruska juoksi jo lyhyttä suoraa putkea innokkaana. Myös pitkää putkea suorana Ruska on kulkenut, mutta putken kääntäminen mutkalle oli liian iso askel. Otimme seuraavalla kerralla lyhyen putken, jota Ruska sai juosta edestakaisin. Hiljalleen vähän kerrallaan putkea käännettiin. Ruska rohkeasti teki putkea, mutta vielä emme kovin paljoa putkea mutkalle laittaneet. 

Ruska on todella nopeasti oppinut asioita. Esimerkiksi nenällä käden koskettaminen oli alusta asti todella selkeää Ruskalle. Ruska tarjosi sitä jopa palkkaavalle koutsille, joka sattui kädet nostamaan ylös kehuessaan. Ja eilen Ruska teki sitä henkilön kanssa hallilla, jonka tapasi ensimmäistä kertaa viisi minuuttia aikaisemmin. Olemme myös aloittaneet juoksukontaktiharjoitukset esittelemällä Ruskalle maton. Jo toisella kerralla herneet aivoissa kohtasivat ja Ruska tajusi, miten palkkaa saa. Ruska katsoi mattoa, kunnolla tumpsautti tassunsa matolle ja kävi palkan. Ja aina vain uudestaan ja uudestaan. Eilen tehtiin mattotreeniä ehkä vasta viidennen tai kuudennen kerran, ensimmäisen kerran hallin häiriössä. Laitoimme maton molempiin päihin 1-2 metrin päähän kupit ja treenikaveri palkkasi toiseen kuppiin. Ruska taas selkeästi katsoi, missä matto on. Joitakin kertoja Ruska ei malttanut katsoa, mutta ohittaessaan muisti (emme ehtineet itse reagoida laisinkaan), kääntyi koskettamaan ja jatkoi matkaa palkalle. Että ei ainakaan voi Ruskaa syyttää siitä, etteikö kriteeriä tietäisi... 

Ruskalle on myös esitelty siivekkeitä ja niiden läpi juoksemista. Kerran koutsi laittoi pumpperin väliin, mutta koska Ruskalle se oli merkki hyppäämisestä, otettiin se pois. Viimeisellä pentuagilitykerralla Ruska juoksi lyhyen putken ja kahden siivekkeiden läpi palkalle, kun itse jäin taakse. Sekunnin epäröi kesken matkan, mutta jatkoi kuitenkin matkaa palkalle. 

Seuraava tavoite meillä on saada Ruska kulkemaan mutkaputkesta, kestämään vieraiden ihmisten käsittelyä ja saada mattotreenit etenemään ja vahvistettua. Ruska jakaa maaliskuun Taigan ja Adan treenipaikat ja huhtikuussa jatketaan kaksi kertaa viikossa treenejä ja lisänä seuraavalla kaudella onkin myös kahden viikon välein oleva treenipaikka. Eli kesäkaudella saadaan viettää paaaaljon aikaa hallilla....

Tavoitteellisuus

Olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Asetan omalle toiminnalleni tavoitteita, enkä useinkaan tee tai harrasta mitään intensiivisesti ilman jotain tavoiteltavaa. Olen siitä varmasti ristiriitainen alaskanmalamuuttikasvattaja, että harrastan todella intensiivisesti agilitya malamuuttien kanssa. Suomessa on muitakin harrastajia, mutta puhdasrotuisia, rekisteröityjä alaskanmalamuutteja agilityn kisamaailmassa ei ole muita kuin minun koirani tällä hetkellä. 

Monet alaskanmalamuutti-ihmiset eivät varmasti arvosta agilitytaustaani. Monet ovat sitä mieltä, että alaskanmalamuutti on vetokoira ja vain siihen liittyvät tulokset kelpaavat jalostuskoiralle. Harrastan myös vetourheilua, mutta olemme kisanneet vain harvakseltaan. Vetourheilussa kisaamisessa on meillä monia haasteita. Kisat on yleensä melko kaukana. Itsellä ei välttämättä ole resursseja tai haluja matkustaa viikonloppureissuja kisojen perässä. Kisakausi on tähän mennessä ollut myös lyhyt, koska talvella on harvassa ollut pikkuvaljakolle kisoja. Yleensä tarvitaan vähintään se kolme koiraa valjakkoon, eikä itsellä ole ollut 1. rekeä ennen talvea 2019, 2. kolme kisakelpoista koiraa yhtä aikaa  ja 3. vielä treenattuna yhdessä niitä kolmea kisakelpoista koiraa. Sekalaumassa tulee helposti ongelmia mm. narttujen juoksuista, vieraita uroksia ei välttämättä pysty ottamaan laumaan tai sitten meillä on ollut todella huonoa tuuria ja joku koirista jostain syystä joutuu jäämään valjakosta pois. Tämä on toki yksi syy, miksi usein malamuuttien tai muiden rekikoirien kanssa lauma herkästi lähtee kasvamaan... 

Oma tavoitteellisuus vetourheilussa on siis tällä hetkellä melko alhainen. Etenkin tänä talvena, kun lunta on vähän ja jokapaikka on jäässä. Kunhan pääsisi edes ajamaan! Tänä talvena vihdoin on tullut REK koe mahdollisuus myös kahden koiran luokassa sprinttimatkoilla. Tämä on loistava uudistus ja odotan mielenkiinnolla myös itse pääseväni tätä kokeilemaan! En tiedä onnistuuko tänä talvena, mutta toivottavasti seurat järjestävät näitä mahdollisuuksia myös jatkossa. Itse en halua kovin kylmiltään lähteä kisoihin. Taiga ei tällä hetkellä ole vielä fyysisesti hyvässä kunnossa, enkä ole niin paljoa ajanut Aslakin ja Adan kanssa, että uskaltaisin lähteä kahden koiran luokkaan kisafiilikseen niiden kahden kanssa ihan noin vain. Hieman kokemusta ja varmuutta tekemiseen kaipaisisin. 

Agilityssä on  helppo asettaa korkeitakin tavoitteita. Kisoja on lähellä, treenikavereita ja kouluttajia löytyy läheltä, tukea saa helpommin. Ainakin omasta mielestäni. Valitettavasti joissakin lajeissa ja järjestöissä ryhmähenki on mitä on, mutta itse tykkään meidän agilityporukasta ja olen saanut valtavasti sosiaalisista suhteista, opeista sekä ylipäätään kokemuksesta. Itsensä ja koiran kehittäminen nykytalvilla on helpompaa agilityssä kuin vetourheilussa. Siten meille onkin noussut tavoitteet luokkanousuista ja myös alaskanmalamuutin näkemisestä agilityn SM kisoissa. 

Kuva Jesse H.

Harrastusten lisäksi minulla on tavoitteita myös kasvattajana. Minulla ei ole tarkoitus vain kasvattaa alaskanmalamuuttien määrää, vaikka se osasta siltä näyttää. Koirillani ei ole mm. edellä mainistuista syistä johtuen käyttötuloksia vetourheilussa. Nartuiltani löytyy agilitytuloksia. Aslak, Taiga ja Ada ovat keränneet näyttelytuloksia menestyksekkäästikin. Elän myös tiiviisti koirieni kanssa ja tunnen ne todella hyvin. Pentueissani on ollut tavoitteena kasvattaa itselleni. Molemmista pentueista olen jättänyt pennun kotiin kasvamaan, vaikka niitä on toki muuallekin riittänyt. Viimeisimmässä pentueessa tavoittelin sekä käyttöä että näyttöä. Karkeasti sanottuna malamuutin näköisiä koiria, Aslakin kovuus tasoittaen Taigan pehmeyttä, käyttöön soveltuvia koiria. Ajan myötä nähdään, miten yhdistelmä toimi loppujen lopuksi. 

Tavoitteellisuus ja kilpailuhenkisyys ei saa kuitenkaan mennä terveen järjen edelle. Kun Ada kaatui putkessa edellisissä kisoissa, jätimme leikin siltä päivältä kesken ja jäimme joulutauolle. Pitää myös osata priorisoida ja ottaa huomioon omat resurssit; niin taloudelliset, fyysiset sekä psyykkiset resurssit. Mietin, mikä on mahdollista, mitkä tavoitteet ovat realistisia. Mitä jaksan. Mihin koiran taidot ja kunto riittävät. Ja sitten nostaa hieman tavoitteita, oppia ja kehittyä tehden parhaansa, mutta myös nauttia kaikesta yhdessä tekemisestä. Haluan myös tuoda alaskanmalamuutteja esille positiivisessa mielikuvassa sekä monipuolisena harrastuskoirana. Olen Sporttirakin kasvattajajäsen ja toivon, että sitä kautta pystyn myös lisäämään oppia sekä tukea harrastamiseen sekä kasvattamiseen ja tuomaan näkyvyyttä alaskanmalamuutille harrastuskoirana.