Viikonlopun kuulumisia

Ada on ollut viime päivinä taas hieman apaattinen eikä ruokakaan ole kunnolla maistunut. Yritin eilen illalla piristää koiria ja leikittiin sisällä pallolla. Jonkin aikaa pelailtuani koirien kanssa myös mies liittyi joukkoon ja potkimme toisillemme palloa koirien yrittäessä ottaa sitä kiinni. Lopulta tuli itku pitkästä ilosta, kun potkaisin ihan jotain muuta kuin piti ja lopputuloksena on varpaan sivusta lähtenyt mukavan kokoinen ja paksuinen ihokaistale. Osaa muuten olla kipeä... Tällä kertaa en kuitenkaan murtanut mitään! 

Tänään ulkoiltiin taas reippaasti. Ihan vain omalla pihalla, mutta kuitenkin. Ensinnäkin asensimme vihdoinkin tarhan oviin lukot, joten kaupungissa käynnin ajaksi jätimme koirat tarhaan. Edelleenkään ei ole koirankoppeja tehty, mutta oli selkeä ja viileä sää, joten uskalsimme jättää koirat ulos. Lisäksi aurinko kääntyi juuri puiden taakse ja tarhassa on naamiointiverkot tuomassa varjoa, joten aurinkoon eivät jääneet.

Lähdimme liikenteeseen siten, että ajoimme vielä pihan ohi hitaasti ikkunat auki, jotta kuulimme koirien reagoinnin, kun kumpikin meistä lähti kotoa. Hiljaista oli. Hiljaisuus jatkui edelleen, kun kotiin tultiin. Koirat näkivät tulomme, mutta istuivat vain hiljaa odottamassa, kunnes päästiin tarhalle. Hiljaisuus kyllä jatkui edelleen, mutta Ada seisoi innoissaan häntäänsä heiluttamassa ja Riki lähinnä näytti mököttävän. Antoi kuitenkin pian periksi ja lähti häntä Rikilläkin liikenteeseen. Ja meteli alkoi, kun pääsivät pois tarhasta. Meille marmattivat ja hetken potkittiin taas palloa ennen sisään menemistä. 

Kohta koirat pääsivät takaisin tarhaan, kun lähdettiin miehen kanssa pihatöitä tekemään. Minä sahasin puita ja mies leikkasi nurmikon. Laitettiin koirat samaan tarhaan, jotta saisivat leikkiä. Leikki ei kuitenkaan kiinnostanut (paitsi Rikiä). Ada mieluummin makoili tarhan nurkassa ja verkkoon päätään nojaillen seuraili meidän touhuja. Riki meni välillä makaamaan viereen ja nuuhki Adaa. Yritti saada Adan leikkimään, mutta ei onnistunut. 

Itse ehdin aloittaa jo grillin lämmitystä ennen kuin mies oli valmis nurmikon kanssa. Ja edelleen koirat istuivat tarhassa tuijottamassa, mitä tehdään. Kun mies oli valmis, hän kävi laskemassa koirat irti. Ja tietenkin tulivat kyttäämään, mitä grillaillaan. 

Vielä ennen sisälle siirtymistä pelailtiin taas palloa. Adaan on kyllä taas saatu vauhtia tämän päivän aikana. Kova on ollut komentamaan. 

Ja maistuipahan muuten Adalle ruokakin illalla. 

Match show 18.8 ja Adan kipeät jalat

Tänään oli taas match show. Seuraava näyttely Adan kanssa on marraskuussa, joten sinänsä mitään pakkoa treenata ei ole, mutta lähdettiin ihan vain ajan kuluksi ja huvin vuoksi liikenteeseen. Adan perinteinen viiden minuutin hötkyyminen tuli taas ja sen jälkeen ei mitään. Niin rauhallista neitiä taas. Mitään en huomannut neidissä, kunnes käveltiin kehän toiselle laidalle, jotta kuulisimme paremmin. Pohja oli soraa (tai mitä lie hiekkaa, mutta siinä oli isompia kiviä kuitenkin). Olimme odottaneet nurmikolla ja nyt siirryttäessä soran poikki, huomasin Adan ontuvan. Mitään en kuitenkaan huomannut ja nurmikolla sekä asfaltilla kaikki oli normaalia. 

No, kehään mentiin ja juoksutushan meni ihan päin honkia, kun huomasin taas Adan ontuvan. Jäätiinkin toiseksi parillemme ja siirryimme tutkimaan ontumista taas tarkemmin. Edelleen huomasin ontumisen vain soralla ja kävimmekin jo eräälle järjestäjistä ilmoittamassa, että en tiedä missä vika on, mutta koira ontuu soralla, joten jätämme homman nyt tähän. Minut kuitenkin ylipuhuttiin jatkamaan, mutta en vain juoksuttaisi koiraa vaan pelkästään seisoisi. Niinhän me sitten jatkoimme ja lopputuloksena oli sinisten toinen. Liikkuminen soralla tuntui tekevän Adalle todella kipeää eikä oikein seisoakaan halunnut. Siirryimme suoraan autolle ja kotiin.

Kotona laitoin Adan kyljelleen ja tutkin jalat paremmin. Ja löysin syyn kävelyhaluttomuudelle. Molemmissa etutassuissa oli pienet repeämät polkuanturoissa. Toisessa jalassa n. 1,5 x 1,5 cm, toisessa vain pieni haavauma. Puhdistin kummatkin anturat, laitoin bayvanticia ja sidoin jalat. Nyt meidän pieni neitonen pääsi siis heti ensimmäisen yhteistreenin jälkeen sairaslomalle. Hyvin on antanut siteiden olla, vaikkakin taitaa liikkumista häiritä, kun näyttää pieneltä balleriinalta liikkuessaan. 

Koirien yhteinen vetotreeni

Laitan muutaman kuvan, jotka ei kyllä aiheeseen mitenkään liity, mutta tympii jo itseänikin, kun olen jo niin monta tekstiä peräkkäin julkaissut ilman kuvia... 

Eilen oli treenipäivä. Aamulla kävin ensin Rikin kanssa muutaman kilometrin juoksu-/kävelylenkillä. Sen jälkeen otin Adan mukaan ja lähdettiin muutaman kilometrin pyörälenkille. Päivällä kävimme miehen kanssa kaupoilla ja ostin itselleni pyöräilykypärän! Siitä rohkaistuneena myöhään illalla lähdimme kokeilemaan koirien laittamista yhdessä pyörän eteen. Lähdimme vasta vaille yhdeksän illalla, jotta liikennettä olisi vähemmän. Olin kuitenkin varautunut henkisesti siihen, että kaikki voi mennä myös päin mäntyä. 

Ensin piti saada malttamattomat koirat pyörän eteen ja vielä samaan liinaan. Jakaja ostettiin ja vanhalla joustolla laitettiin koira pannoistaan toisiinsa kiinni, jotteivat juoksisi ihan eri suuntiin, vaikka jakajassa kiinni olivatkin. Mentiin kuitenkin kevyen liikenteen väylällä. 

Ada harjoittelee häkissä oloa. 

Koirat olivat tosiaan aivan yli-innokkaita lähtijöitä. Miehen piti ensin lähteä jäniksenä, mutta todettiin, että en itse pääse liikenteeseen, jos mies lähtee ensin. Mies siis piti koiria kiinni sen aikaa, että pääsin pyörän selkään ja annoin lähtökäskyn. Ja koirathan lähti! Rikin avulla myös Adan piti toimia käskyjen mukaan. Ja muuten toimivatkin hyvin yhteen, mutta olivat koko ajan melkein kiinni toisissaan, vaikka testattiinkin kotona, että jousto välissä ei ole liian lyhyt. Alkuun Ada rupesi Rikille hieman ärisemään, mutta käskin molempia rauhoittumaan ja jatkamaan matkaa. 

Lepohetki näyttelytreeneissä. 

Ensin Riki meni ojan puolella, mutta vaihdettiin toiselle puolelle tietä, jotta Ada pitäisi Rikin poissa ojasta. Mutta siinä kävikin niin, että Riki työnsi Adaakin sinne ojaan. Kilometrin verran jatkettiin ja hyvin meni, kunnes pysähdyttiin vaihtamaan koirien paikat, jottei Ada sinne ojaan kokonaan joutuisi. Mutta silloin Ada päättikin istahtaa, katsoi taaksepäin minuun ja näytti juuri siltä, että ei varmana enää jatka Rikin kanssa matkaa. Tässä tulikin mies kuvaan. Alkuun hän oli jäniksenä, mutta nyt komensin hänet ottamaan toisen koiran eteensä. Itse otin RIkin ja hän Adan. 

Käännyttiin kotiin päin minä Rikin kanssa edellä. Kotimatka ei mennytkään enää niin joutuisaan. Kumpikin olisi tarvinnut jänistä. Ada eteni takana ollessaan hyvin kuten myös Riki. Riki oli malttamaton etenijä takana ja minun piti kovasti painaa jarrua, jotta takana pysyttäisiin. Mutta oli kumpi vain edessä, meno oli hyvin rauhallista ja vetoa ei melkeinpä ollenkaan. Pari kertaa sain Rikin kanssa liinankin sotkettua eturenkaaseen erittäin mallikkaasti. Lopulta otin liinan käteen ja Riki sai reipasta vauhtia juosta pyörän rinnalla. Ja Ada tuli miehen kanssa vetäen hienosti meidän perässä. 

Erittäin positiivisena asiana jäi mieleeni se, että hämärässä ja sateessa autot hiljentivät vauhtiaan meidät nähdessään. Pitää kuitenkin ostaa jostain heijastinnauhaa, jotta saisi valjaisiin ja kenties liinaankin heijastimet. Mutta nyt treenaillaan hiljalleen syksy, jotta talven tullen päästäisiin kokeilemaan siihen ns. ihan oikeaan elementtiin. :) Jospa se intokin koirilla kasvaisi talven tullen. 

Adan treenien alku

Tänään oli vuorossa Adan juoksutus. Juoksuttaminen ei nyt kuitenkaan sujunut ihan niin kuin suunnittelin... Mutta tehtiinpä kuitenkin vetolenkki... Kävellen... 

Ada oli yli-innokas lähtijä, eikä meinannut malttaa kuunnella yhtään mitään ennen kuin pääsi pihasta. Valjaat Adalle päälle, juoksuvyöhön ja liinaan kiinni ja menoksi. Sama reitti tehtiin kuin eilen Rikin kanssa. Ada lähti hyvin vetämään heti alkuun ja hetken jopa juostenkin veti, mutta ei kuitenkaan pitkäle päästy, kun suosiolla vaihdoin vauhdin reippaaksi kävelyksi. Se oli sopiva vauhti Adalle ja sitä samaa vauhtia jatkettiin koko matka.

Välillä laitoin liinan kiinni pantaan, jotta Ada sai luvan kanssa tien reunoja tutkia ja tarpeitaan tehdä. Adaa ei moinen paljoa kuitenkaan kiinnostanut. Siinä kohtaa toiveet ovat korkealla, koska RIkiähän tien reunat kiinnostavat paljon ja nyt siis Adaa ei olisi voinut ne vähempää kiinnostaa. 

Paljoa ei asiaa tuosta lenkistä tullut. Pääpointtina vaan, että reipasta kävelyä, mutta silti vetäen. Melkein koko ajan mentiin liina tiukalla, vaikkei ihan kireimmillään ollut. Nyt vaan paljon treeniä. Seuraavan kerran lähdetään pyörällä liikenteeseen Ada sivulla juosten. Vauhtia pitää neidille saada lisää. 

Pahoittelen, jos on kirjoitusvirheitä. En jaksa tähän hätään oikolukea.

Talvea odotellessa...

...käytiin parin viikon tauon jälkeen Rikin kanssa juoksulenkillä. Tavoitteena oman sekä Rikin kunnon kohotus. Kesä alkaa olla ohitse hiljalleen, joten lomat on koirillakin lomailtu ja pitäisi päästä taas treenailun makuun. Adan kanssa hommaa ei olla oikeastaan vielä aloitettu. Treenit kesäkuussa ovat nyt jääneet ainoaksi Adan kanssa. Huomenna tai ylihuomenna ajattelin ottaa Adan vuorostaan juoksemaan ja jos ei juosten onnistu, kokeillaan sitten pyörän kanssa. Pyörän vierellä Ada onkin juossut aiemminkin (kerran), joten jos ei malta juosta muuten edellä (yksin) niin pyörän vierellä ainakin juoksee. 

Mutta palatakseni tämän päivän treeniin, matka ei ollut taaskaan muutamaa kilometriä pitempi. Mutta kyllä tulee juostessakin hienoa tunne, kun Riki vetää mukanaan. Totta kai Riki meinasi taas pysähdellä ja piti nykäistä mukaan ohikulkiessa etenkin kävellessä. Mutta kun juostiin, Riki meni edellä ja veto tuntui omassa vauhdissa. Normaalisti en juoksisi niin kovaa, mutta Riki antoi mukavasti vauhtia. Meinasi välillä vauhti kiihtyä liian paljon, mutta kieltäessäni Riki taas hidasti vauhtia. 

Häiriötäkin oli ja meinasi ärsyttämään ruveta... Lapsi tuli sivutieltä peräämme ja välillä juoksi ja välillä käveli. Rikiähän kiinnosti todella paljon! Ei meinannut malttaa edetä ollenkaan! Kovasti piti käskeä ja muutaman kirosanankin päästin, mutta lopulta pääsimme etenemään paremmin, kun vaihdoimme toiselle puolelle tietä. 

Viimeiset muutama sata metriä vain käveltiin. Laitoin liinan pantaan kiinni ja annoin Rikin juosta tien vierustaa tutkimassa. Ehkä RIki hiljalleen oppisi sillä tavoin myös sen, että pannassa tutkitaan ja valjaissa mennään eikä meinata... 

Mutta katsellaan miten treenit taas lähtee etenemään. Kelit olisi nyt ihan jees treeniä varten (vaikka sataakin vettä melkein koko ajan). On viileämpää kuitenkin. Edellisen kerran, kun kävimme Rikin kanssa juoksulenkillä, olikin liian lämmintä ja sen kyllä Rikistä huomasi... Ei mitään onneksi käynyt, mutta opinpahan hieman enemmän varovaisuutta koirien kanssa. 

Rikin uudet seikkailut

Riki pääsi viime lauantaina mukaan äitini luona käymään. Ada on päässyt niin monet kerrat viime aikoina mukaan näyttelytreeneihin ym, että nyt oli Rikin vuoro päästä yksin liikenteeseen. 

Äitini luona vierailulla oli myös siskoni poikiensa kanssa. Toinen aloitti kolmannen luokkansa ja toinen, minun kummipoikani, on vasta reilun kahden kuukauden ikäinen. Riki on kerran aikaisemmin tavannut niin pienen ihmisen. Se oli viime talvena, kun mieheni kummipoika (silloin n. 5 kk ikäinen) saapui meille vanhempiensa kanssa kyläilemään. Kumpikin koirista oli innoissaan ja piti koko ajan olla tarkkana Rikin tassujen kanssa. Kumpikaan ei hyppinyt, mutta Riki tosiaan tassullaan huitoi paljon. 

Nyt olimme koko ajan tarkkana, kun Riki oli pienen luona. Ensin Riki ei tajunnut, mikä se outo tuoksu oli. Haisteli ympäri huonetta, mutta ei löytänyt mitään. Poika oli silloin sohvalla villatakin takana piilossa nukkumassa. Kohta Riki kuitenkin löyti turvakaukalon sohvalta, joka olikin tyhjä. Mutta edelleenkään ei poikaa löytänyt. Riki meni makoilemaan lattialle ja aloitti mouruamisensa. Yritin saada Rikin hiljaiseksi, mutta ehti mokoma kuitenkin pojan herättämään. Ja sitten Riki tajusi, mistä se outo tuoksu oli tullut! 

Riki kävi kuonollaan tökkimässä pientä, haisteli ja nuoli naaman ihan märäksi yhdellä nuolaisulla! Mutta käyttäytyi kuitenkin todella hyvin pienen seurassa. Pieni kuitenkin ihmetteli hieman, että mikä tuo on! Äitini laittoi toisen vielä istumaankin Rikin päälle! Silloin Riki hieman katsoi, että meinasitko vielä lähemmäksi sen tuoda, mutta antoi kuitenkin laittaa pienen istumaan päällensä. Mutta siis hyvin meni. On Rikin ja Adan kuitenkin totuttava pieniinkin ihmisiin, koska meillä nyt suvussa sattuu moisia olemaan. :) Ja nyt vuoden sisään mieskin sai kummipojan. 

Samalla reissulla Riki pääsi tutustumaan kauko-ohjattavaan helikopteriinkin. Riki ihmeissään katsoi, mikä lentää ilmassa. Ja pitihän sille sitten haukkuakin! Riki kierteli helikopteria ja haukkui sille. Tuli ihan mieleen joku karhu- tai susitesti, mutta helikopterilla. :D Kun helikopteri oli maassa paikoillaan, Riki kävi lähempää tutkimassa, mutta oli edelleen hyvin varovainen. Ei Rikille varmasti ikävä jäänyt sitä helikopteria... 

Kuvia Joensuu KV

Kiitos ihanalle Katjalle näistä kuvista. <3 

Joensuu kv

Eilen kävin seuraamassa näyttelyn ensimmäistä päivää. Piti päästä purkamaan jännitystä pois näkemällä, miten homma taas ihan oikeasti menikään. Neljästä malamuutista kaksi oli vain paikalla, uros ja narttu. Yllättäen uros oli ROP ja narttu VSP. 

Illalla ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Tänä aamuna olin hieman levoton ja kaupunkiin ajaessa piti hieman hengittelä rauhallisesti ja hyvä ettei itku tullut, kun mieskin totesi vieressä, että kylläpä alkoi jännittämään. Rauhoituin kuitenkin paikan päälle päästyämme. Ada sitten vauhkoontui minunkin puolestani. Meni 5-10  minuuttia ja Ada rauhoittui. 

Ada oli todella rauhallinen neiti. Meillä oli kevytmetallihäkki mukana, jossa Ada sai ennen kehään menoa levätä. Kerran kävin sivummalla juoksemassa Adan kanssa ja hienosti oli taas muistissa, miten homma toimii. 

Itse kehässä Ada käyttäytyi kuin unelma. Aamuruoka jäi väliin, joten namien avulla Ada oli niin fiiliksissä! :) Häntä pystyssä seisoi todella hienosti paikoillaan ja hienosti myös juoksi. Kerran juoksutti tuomari ympäri ja kaksi kertaa edestakaisin. Tuomari kysyi Adan ikää ja samalla totesin myös olevamme ensikertalaisia ja minua hieman jännittää. Tuomari oli todella mukava ja nauroi vaan, että kaikkihan me ollaan vaan hauskaa pitämässä täällä!

Ada oli siis ERI JUK1. Tuomari irlantilainen John R. Walsh. Arvostelu:

9 months old bitch. Well presented, typical head. Nice eye expression. Good ear carriage. Clean topline. Good angulation on rear. Front still developing, at this stage. She is too narrow for higher prizes but moved clean around the ring. Promising future. 

Lisää kuvia myöhemmin, kunhan kaveriltani niitä saan. 

Mätsäriä ja näyttelytreeniä

Eilen kävimme neidin kanssa vielä kerran treenailemassa match shown merkeissä ennen suurta koitosta. Suuri koitos meinasi eilisestäkin tulla. Mokomaan touhuun meni neljä tuntia. Kehässä oli ensin junior handler ja sen jälkeen vasta teinit (kyllä, meidän neiti on "teini", tiistaina tuli 9 kk täyteen), joita oli huimat 41 koiraa! Kyseessä oli tapahtuma, jonka yhteydessä oli match show. Ja totesin kyllä, että en toista kertaa sellaiseen tapahtumaan lähde. Etenkään arki-iltana...

Mutta siis Ada sekosi viideksi minuutiksi, jonka jälkeen neiti oli oikein esimerkillinen tapaus. Nätisti seuraili muita ja odotteli. Muiden namit olisi kiinnostanut kovasti, mutta otti hyvin kontaktin minuun, kun pyysin. Minulle on nyt tullut tavaksi hakea kontaktia sormia napsuttelemalla. Ja se toimii. 

Ada odottamassa omaa vuoroaan. 

Itse kehässä ensimmäinen kierros meni ihan jees. Jostain syystä minua rupesi hirmuisesti jännittämään ja kädet täristen esitin Adan. Tuomari kävi tutkimassa ja kehui, miten hyvässä turkissa on. Suu kyllä loksahti auki, kun totesin karvaa jo kuukauden päivät tiputelleensa... Punainen saatiin. Toista kierrosta odoteltiin taas reilu tunti. Tiputtiin ensimmäisten joukossa ja lähdettiin heti kotiin syömään ja nukkumaan. 

Kovasti uhkasin, että treenit oli nyt tässä ja sunnuntaita odotellessa. Suunnittelin jo kenties peseväni Adan tänään, mutta sitten olikin tullut viestiä, että treenit pidettäisiin tänään. Koko työpäivän harkitsin asiaa ja vielä puolta tuntia ennen soitin kaverille, että ihanko oikeasti säässä kuin säässä. Vettä satoi paljon! No, sinnehän me sitten suunnattiin. Onneksi ei kaatamalla satanut itse treenien aikana, vaikka tietenkin vettä satoi. Mutta olipahan sekin jo pelkkäää treeniä viikonloppua varten. Sitä prkleen vesisadetta kun on luvattu koko viikonlopuksi...

Heti alkuun otettiin linja, että toisia ei moikata. Juostiin edestakaisin, ympyrää, seisottiin ja katsojat kävi tutkimassa koiria ja hampaita katsomassa. Treenattiin Adan kanssa myös kolmiota. Testattiin myös koirien reagointia, jos tuomari tulee sadeviitan tai sateenvarjon kanssa tai huppu päässä. Ada ensimmäisellä kerralla oli hieman ihmeissään sateenvarjosta, mutta muista ei välittänyt. Toisen kerran sateenvarjokaan ei enää kiinnostanut. Tutkia antoi ja nyt useampi kävi katsomassa Adan hampaat. Ada on viime aikoina väistellyt, jos joku on tullut hampaita katsomaan, ainoastaan minun ja miehen on antanut kunnolla katsoa. Mutta nyt mitä useampi kävi sitä paremmin antoi katsoa. Ja huomasin myös, että riippui paljon ihmisestä, miten Ada reagoi ja antoi katsoa. Osalle homma oli helpompaa kuin toisille. Kaikki kuitenkin jotenkuten näkivät Adan hampaat. 

Ada on siis nyt 9 kk ja tosiaan junioriluokkaan mennään sunnuntaina. Pari viikkoa sitten painoa oli 32 (mahataudissa), mutta tiistaina mitattuna vain 31 kiloa. Eli nyt mennään tuota linjaa ja katsellaan sitten paaaljon myöhemmin, miten ollaan taas kehitytty. 

Match show 4.8.

Eli tänään kävimme treenaamassa tulevan viikonlopun näyttelykoitosta varten mätsärissä. Vihdoinkin. Pelkäsin, että tämäkin reissu jää väliin, kun neiti on taas nirsoillut syömisen kanssa. Mutta ilmeisesti ei papelot oikein nappaa enää neidille. Kaikkea muuta mielellään syö. Pitää käydä lohiöljyä ostamassa, jos sen kanssa söisi papeloitakin. Rikillä tuli ajan myötä myös tuon juniorin ja kana&riisi ruoan kanssa nirsoilut, mutta energian kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa ja vuoden kohta on sitä syönyt. Eli siis Jahti ja vahti ruokaa syö kumpikin. 

Mutta aiheenahan ei siis ollut ruoka vaan mätsäri. Emme ole treenanneet moneen viikkoon Adan kanssa ja hieman jännittikin, miten menee. Todella kuuma päivä kaikenlisäksi ja kehät oli auringossa. Viereinen halli toi hieman varjoa, jossa sitten omaa vuoroa odoteltiin. 

Pentuluokkaan vielä mentiin. 9 kk oli raja ja vasta tiistaina Adalla tulee se täyteen. Tämän tuomarillekin totesin, kun ikää kysyi. Ada malttoi hienosti odotella omaa vuoroaan. Alkuun kaikki kiinnosti ja olisi ollut kiva käydä moikkaamassa kaikkia, mutta nopeasti rauhoittui ja kuunteli minua hyvin. 

Ensimmäisellä kierroksella Ada seisoi hyvin ja saatiin askelluskin juoksussa kohdilleen yhdessä. Pysähtyi hyvin ja antoi tuomarin koskettaa rauhassa. Hampaat oli vaikea katsoa, koska Adaa kiinnosti namit paljon. Tuomari ehdottikin, että laittaisin namin ihan suun eteen ja saikin vilkaistua hieman hampaita. Kun tuomari siirtyi kilpakumppanin luokse, tiesin heti Adan saavan punaisen nauhan. Toinen meni maahan ja muutenkin huomasi, että koira olisi halunnut ihan jossain muualla ollut. Yksin juostessaankin juoksivat melkein meidän päälle ja tuomarikin jo tuli väliin seisomaan ja sanoi, että toinen ottaisi hieman tilaa enemmän, ettei ihan Adaan kiinni tule. No, punainenhan me saatiin, kuten arvasinkin. 

Toista kierrosta ei kovin pitkään tarvinnut odottaa. Pentuja oli kaiken kaikkiaan 11, joista kuusi oli saanut punaisen. Ympyrää juostessa juoksin itse liian lähelle kehän reunaa ja törmättiin Adan kanssa, kun yritin kääntää meidät toiseen suuntaan. Lisäksi Adaa alkoi istuminen kiinnostaa ja piti pari kertaa ympäri pyörähtää, että sain Adan kunnolla seisomaan. Mietin liekö nämä pienet asiat vaikutti tuomarin lopulliseen päätökseen, vaikka sanoikin, että ei aio enää suostua mätsäriin tuomariksi, kun on niin vaikea sijoittaa koiria. Mutta lopputulos olikin sitten pentujen pun 2. Eli ei yhään hullummin ilman treeniä. Jotain on jäänyt kuitenkin Adan päähän! 

Rikin hoitotoimenpiteet

Rikihän on siis viimeisen vuoden aikana oppinut sietämään erilaisia käsittelyjä kuten harjaus ja kynsien leikkuu. Esimerkiksi kynsien leikkaaminenkin sujuu nykyään jo siten, että istun ulkona portaille, kutsun koiran eteeni istumaan, pyydän tassun ja leikkaan kynnet. Takajaloista leikkaan kynnet käskemällä Rikin makuulle. Harjaamisen sujuvuus riippuu ihan siitä, miten energisellä tuulella Riki on. Joskus onnistuu seisaalta, toisinaan istualteen ja toisinaan edelleen pitää laittaa kyljelleen ja jaloillani pidän aloillaan Rikiä harjauksen ajan. 

Tänään pitkästä aikaa pesin Rikin. Viimeksi on pesty viime syksynä ennen muuttoa. Nyt kun Riki tosiaan uskaltaa alakertaan mennä, otin asiakseni vihdoin ja viimein saada se sinne kylppärinkin puolelle. Sinnehän Riki ei olisi halunnut mennä! Piti melkeinpä työntää 45 kiloinen, vastusteleva koira kylppäriin pestäväksi... Itse pesutilanteen Riki kuitenkin alistuneena seisoo eleillään ilmaisten, että ei todellakaan tykkää tilanteesta. Samoin kuivaamisen kanssa. Mutta alistui kuitenkin hommaan.

Mutta se, mitä Riki vihaa enemmän kuin mitään muuta, on korvien puhdistaminen! Viikko takaperin otin pitkästä aikaa puhdistusaineen käyttöön, kun Riki monta päivää oli korvaansa raapinut ja ei pitänyt enää pystyssä kunnolla korvaansa. Edellisellä kerralla tuli taistelu aineen käytöstä, mutta Riki oli hieman pienempi ja jäi toiseksi vai jopa kolmanneksi, koska taistelussahan oli mukana myös mies. 

Nythän siis homma meni edelleen taisteluksi, vaikka kuinka yritin mahdollisimman mukavaksi homman tehdä ja vaikka kuinka salamyhkäisesti yritin ainetta korvaan laittaa. Taistelu 45 kiloisen koiran kanssa päättyi siihen, että miehen kädet oli naarmuilla ja pahkoja täynnä ja minulla vasenta jalkaa koristi oikein komeat ja suuret mustelmat ja raapimisjäljet sekä ilmeisesti hiusmurtuma vasemman käden rystysen luona. Ainetta pitäisi toistamiseenkin laittaa ja tässä mietinkin, mitä tulee murrettua seuraavaksi... 

Mutta on se kumma, että mitä muuta tahansa saan Rikille tehdä, mutta tuo korvien puhdistaminen on Rikille kuitenkin jotain niin hirveää! Kuvittelisin ongelman löytyvän tuosta puhdistusaineesta, koska muuten antaa nopeasti korviaan vilkaista. Kyseessä on Virbac Epi-Otic vet -aine. Kun tuo purkki menee liian lähelle Rikin korvaa, Riki reagoi heti.