Eli tänään kävimme treenaamassa tulevan viikonlopun näyttelykoitosta varten mätsärissä. Vihdoinkin. Pelkäsin, että tämäkin reissu jää väliin, kun neiti on taas nirsoillut syömisen kanssa. Mutta ilmeisesti ei papelot oikein nappaa enää neidille. Kaikkea muuta mielellään syö. Pitää käydä lohiöljyä ostamassa, jos sen kanssa söisi papeloitakin. Rikillä tuli ajan myötä myös tuon juniorin ja kana&riisi ruoan kanssa nirsoilut, mutta energian kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa ja vuoden kohta on sitä syönyt. Eli siis Jahti ja vahti ruokaa syö kumpikin.
Mutta aiheenahan ei siis ollut ruoka vaan mätsäri. Emme ole treenanneet moneen viikkoon Adan kanssa ja hieman jännittikin, miten menee. Todella kuuma päivä kaikenlisäksi ja kehät oli auringossa. Viereinen halli toi hieman varjoa, jossa sitten omaa vuoroa odoteltiin.
Pentuluokkaan vielä mentiin. 9 kk oli raja ja vasta tiistaina Adalla tulee se täyteen. Tämän tuomarillekin totesin, kun ikää kysyi. Ada malttoi hienosti odotella omaa vuoroaan. Alkuun kaikki kiinnosti ja olisi ollut kiva käydä moikkaamassa kaikkia, mutta nopeasti rauhoittui ja kuunteli minua hyvin.
Ensimmäisellä kierroksella Ada seisoi hyvin ja saatiin askelluskin juoksussa kohdilleen yhdessä. Pysähtyi hyvin ja antoi tuomarin koskettaa rauhassa. Hampaat oli vaikea katsoa, koska Adaa kiinnosti namit paljon. Tuomari ehdottikin, että laittaisin namin ihan suun eteen ja saikin vilkaistua hieman hampaita. Kun tuomari siirtyi kilpakumppanin luokse, tiesin heti Adan saavan punaisen nauhan. Toinen meni maahan ja muutenkin huomasi, että koira olisi halunnut ihan jossain muualla ollut. Yksin juostessaankin juoksivat melkein meidän päälle ja tuomarikin jo tuli väliin seisomaan ja sanoi, että toinen ottaisi hieman tilaa enemmän, ettei ihan Adaan kiinni tule. No, punainenhan me saatiin, kuten arvasinkin.
Toista kierrosta ei kovin pitkään tarvinnut odottaa. Pentuja oli kaiken kaikkiaan 11, joista kuusi oli saanut punaisen. Ympyrää juostessa juoksin itse liian lähelle kehän reunaa ja törmättiin Adan kanssa, kun yritin kääntää meidät toiseen suuntaan. Lisäksi Adaa alkoi istuminen kiinnostaa ja piti pari kertaa ympäri pyörähtää, että sain Adan kunnolla seisomaan. Mietin liekö nämä pienet asiat vaikutti tuomarin lopulliseen päätökseen, vaikka sanoikin, että ei aio enää suostua mätsäriin tuomariksi, kun on niin vaikea sijoittaa koiria. Mutta lopputulos olikin sitten pentujen pun 2. Eli ei yhään hullummin ilman treeniä. Jotain on jäänyt kuitenkin Adan päähän!
Hyvähyvä! :)
VastaaPoista