Tänään oli vuorossa Adan juoksutus. Juoksuttaminen ei nyt kuitenkaan sujunut ihan niin kuin suunnittelin... Mutta tehtiinpä kuitenkin vetolenkki... Kävellen...
Ada oli yli-innokas lähtijä, eikä meinannut malttaa kuunnella yhtään mitään ennen kuin pääsi pihasta. Valjaat Adalle päälle, juoksuvyöhön ja liinaan kiinni ja menoksi. Sama reitti tehtiin kuin eilen Rikin kanssa. Ada lähti hyvin vetämään heti alkuun ja hetken jopa juostenkin veti, mutta ei kuitenkaan pitkäle päästy, kun suosiolla vaihdoin vauhdin reippaaksi kävelyksi. Se oli sopiva vauhti Adalle ja sitä samaa vauhtia jatkettiin koko matka.
Välillä laitoin liinan kiinni pantaan, jotta Ada sai luvan kanssa tien reunoja tutkia ja tarpeitaan tehdä. Adaa ei moinen paljoa kuitenkaan kiinnostanut. Siinä kohtaa toiveet ovat korkealla, koska RIkiähän tien reunat kiinnostavat paljon ja nyt siis Adaa ei olisi voinut ne vähempää kiinnostaa.
Paljoa ei asiaa tuosta lenkistä tullut. Pääpointtina vaan, että reipasta kävelyä, mutta silti vetäen. Melkein koko ajan mentiin liina tiukalla, vaikkei ihan kireimmillään ollut. Nyt vaan paljon treeniä. Seuraavan kerran lähdetään pyörällä liikenteeseen Ada sivulla juosten. Vauhtia pitää neidille saada lisää.
Pahoittelen, jos on kirjoitusvirheitä. En jaksa tähän hätään oikolukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti