Ada sterkattiin kaksi vikkoa sitten. Kyllä, heinäkuussa. Se niin sanottu mätäkuu. Minua jo keväällä varoiteltiin koiran leikkauksen suhteen heinäkuun osalta, mutta otin riskin. Adalla oli kahdet juoksut vuoteen ja toiset sattuivat aina lopputalveen/alkukevääseen, joten talven paras treenikausi menisi aina toipumiseen, jos leikkuuttaisi keväällä. Ajattelin, että Suomen kesä on kuitenkin mitä on, joten ei voi enää puhu edes mistään mätäkuusta. Totta kai tämä kesä oli sitten se kuumin pitkään aikaan...
Ada ei leikkauksen jälkeen halunnut liikkua paljoa, mutta ruoka teki tehtävänsä ja kerjääminen vei voiton. Antibiootikuuri tuli automaattisesti ja särkylääkettä tuli antaa tarpeen mukaan. Annoin särkylääkkeen vain seuraavana päivänä, koska Ada ei vaikuttanut laisinkaan kipeältä. Sain ohjeeksi käyttää Adaa vain hihnalenkeillä tikkien poistoon asti. Ensimmäisen vuorokauden käytimme Adan omallakin pihalla vain hinassa. Ada ei kuitenkaan pissannut melkein vuorokauteen, joten viimeisenä keinona laskin vapaaksi kauluri päässä omalle pihalle ja heti etsi pissapaikan.
Ada on ollut koko kaksi viikkoa hirmuinen virtapiikki. Alkuun yritti päästä treeneihin mukaan, mutta lopulta ei enää edes tullut moikkaamaan, kun kotiin Taigan kanssa tultiin. Haava pysyi siistinä, eikä minkäänlaisia tulehduksen merkkejä tullut. Tänään oli vihdoin tikkien poisto. Huomenna saadaan ottaa kauluri pois ja saimme luvan palata harrastusten pariin. Leikkaus ja siitä toipuminen tapahtui jopa odotettua nopeammin ja helpommin. Nyt sitten jäädään odottamaan, miten sterilisaatio vaikuttaa laumaan ja Adaan ylipäätään.
