Koronan rajoittamaa kevättä kuvin ja videoin

Koska olemme paljon ehtineet koronasta huolimatta tehdä, ajattelin tällä kertaa kertoa kuvin, kuinka olemme viettäneet aikaa viime viikkoina. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja videoita, mutta lähdetään tällä kertaa näillä liikenteeseen! 

Lenkkeilyä

Parkouria kotipihalla

Rekikauden viimeiset ajelut Adan ja Taigan kanssa

Uuden lattian asennus valvovan silmän alla

Aurinkoisia päiviä

Adan parkouria

Sulan maan kausi aloitettu

Perheen onnea...

...eli Taigan juoksut alkoi

Lihashuoltoa hieronnan ja lämpöhoidon parissa

Ruskan kasvun ihmettelyä ja parkouria luonnossa

Ruskan eka kerta valjaat päällä

Äiti komentaa Ruskaa

Taas koirien parkouria

Koirien jumppaa

Adan 5 sekunnin haaste

Rikin 30 sekunnin haaste

Paluu vetohommiin!

Kevät on ollut täynnä huonoa tuuria vetotreenien kanssa, kun ensin ei tiet ole kunnossa, sitten on liian lämmintä ja sitten itse sairastuin. Tällä viikolla vihdoin palasimme vetotreenien pariin. Nopeudet ja matkat mittasin sport trackerilla. 

Ensin lähdin testaamaan kikkaria turvallisesti Adan kanssa. Tarkoitus oli tehdä lyhyt pyrähdys, mutta ensimmäinen kilometri meni niin kivasti, että päädyimme 3,4 km lenkille. Adan vauhti tuntui kuitenkin hiipuvan ja pyrki penkalle, mutta ei oikein mitään sielläkään saanut tehtyä, jos pysähdyimme. Lisäksi Adalla oli juoksut, joten pientä merkkailua teki. Eräästä pihasta tuli suomenlapinkoira Adaa moikkaamaan. Katsoin jo pienen paniikin yllättäessä, että tilanne ei voi päättyä hyvin, mutta toinen oli niin alistuvainen uros, että Adankaan ei tarvinnut mitään sanoa. Omistaja kävi kohta hakemassa koiransa pois, pyysi anteeksi ja me jatkoimme matkaa. Jouduin potkimaan apuna melko paljon ja flunssasta vasta toipuessa sainkin koko kropan todella kipeäksi lenkistä. Keskinopeus oli 11,9 km/h.

Taigan kanssa lähdimme lenkille seuraavana päivänä. Tällä kertaa halusin ihan oikeasti malttaa mieleni ja matka olikin 1,75 km. Olin todella yllättynyt, miten hyvin Taiga toimi. Taiga kuunteli käskyt ja piti vauhdin koko ajan todella hyvänä. Paljoa ei tarvinnut apuna potkia, mikä sopi hyvin minun kipeälle kropalleni. Vauhti oli 14,1 km/h. 

Pidimme välipäivän agilityn parissa ja perjantaina jälleen kävimme Taigan kanssa purkamassa energiaa ennen pesuhommien aloittamista näyttelyviikonloppua varten. Tällä kertaa pidensin hieman matkaa, mutta maltillisesti, jotta Taiga ei hyydy liian nopeasti. Kokonaismatka oli 2,63 km. Taiga aloitti taas hyvin. Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että Taigalla vasen on oikeaa vahvempi. Oikeassa reunassa juokseminen oli haastavampaa ja koko ajan seilasi keskelle jalkakäytävää juoksemaan. Autotielle emme kuitenkaan päätyneet. Vauhti oli tällä kertaa 12,5 km/h.

Lauantaina lähdimme piiiitkästä aikaa Aslakin kanssa lenkille! Aslak on ollut vähemmällä liikunnalla viime aikoina, kun ei pihassakaan malta juosta narttujen juoksujen takia. Kiertelee vaan pissejä nuuhkimassa ja lipittämässä. Pihassa vielä valmisteluja tehdessäni näin tutun ranskiksen kulkevan pihan ohi juuri vastakkaiseen suuntaa kuin mihin olimme itse lähdössä. Tämä sopi hyvin, mutta he eivät ehtineetkään ihan kokonaan näkyvistä pois ennenkuin olimme kujalta siirtymässä pois. Aslak tapansa mukaan teki pissin risteyksessä minun samalla tarkastellessani tilanteen muun liikenteen osalta. Aslak huomasi ranskiksen, mutta jäi vain perään tuijottamaan ja matkan jatkuessa keskitti huomion työskentelyyn.

Lenkin alku meni hyvällä laukalla, mutta nopeasti Aslak tiputti vauhdin rauhalliselle raville. Aslakilla ei todellakaan ollut mikään kiire mihinkään, mutta teki kuitenkin koko ajan töitä. Jätin tarkoituksella potkimatta apuja ja annoin Aslakin vetää liina kireänä. Aslakissa onkin se hyvä puoli, että vaikkei vauhti aina päätä huimaa, Aslak tekee töitä ja vetää koko ajan eteenpäin tasaisesti. Matka oli 2,87 ja vauhti 9,9 km/h. 

Lopussa saimme vielä adrenaliinin virtaamaan, kun Aslak normaalisti lisäsi hieman vauhtia naapurin pihan lähestyessä. Katsoin, että pihassa on portti kiinni, joten koirat saattoivat olla ulkona irrallaan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja käännyimme normaalia reittiä kotiin päin. Melkein pääsimme pihan ohi, mutta niin vain naapurin koira jostain aidalle yhtäkkiä hyökkäsi ja Aslak teki melkein U-käännöksen vastatakseen toisen ärinään ja haukkuun. Itse tein äkkijarrutuksen, laskin kikkarista irti ja nappasin liinasta kiinni nykäistäkseni Aslakin aidalta pois. Samalla naapuri kävi hakemassa oman koiransa pois. Ohjasin Aslakin takaisin kikkarin eteen ja käskin jatkamaan matkaa. Sainkin yllättyä positiivisesti, kuinka Aslak nopeasti toipui naapurin koiran "hyökkäyksestä" ja jatkoi matkaa omaan pihaan saakka. Olin todella ylpeä! 

Totesin tuossa miehellekin, että minullahan olisi kutosvaljakko kasassa ilman pareja. Ada on johtokoira, Taiga vauhtikoira ja Aslak pyöräkoira. Adalla ei riitä välttämättä into työskennellä kovaa vastusta vastaan yksin. Kaksin jo jaksaa paremmin. Kuitenkin Ada kuuntelee käskyt ja hoitaa ohituksetkin kunnialla. Taigalla taas riittää vauhtia, mutta ei välttämättä vielä kykyä johtaa valjakkoa. Aslak taas kaipaa jonkun, joka käskee työskennellä ilman ylimääräisiä merkkailuja. Aslak on kuitenkin se tasaisin työskentelijä, joka pitää helposti tasaista ravia yllä koko ajan vetäen liina kireällä. Johtajaksi Aslakista ei kuitenkaan olisi, vaikka käskyjä hyvin yleensä kuunteleekin.  

Maaliskuun kuulumisia

Maaliskuu ei ole alkanut ihan niin kuten olimme suunnitelleet. Taiga sai mätsärituliaisina kennelyskän, joka kävi läpi myös kaikki kolme muutakin koiraamme. Taiga itse pääsi todella vähällä ja yski vain pari päivää kevyesti innostuessaan. Alkuun kuvittelinkin, että onko kurkkuun jäänyt jotain, mutta yskän jatkuessa epäilin jo vahvasti kennelyskää olevan. Valitettavasi pari päivää myöhemmin yskän alkamisesta olisi ollut Juuassa koiranäyttely, jonka totta kai jouduimme jättämään väliin. Valitettavasti ajankohta oli todella huono muutenkin ja jouduimme perumaan myös Aslakin hieronnan, Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät, Rikin työpäivän ahkiokyydin antamisessa sekä kaikki treenit piti jättää väliin. Onneksi Taiga kuitenkin toipui nopeasti ja saimme ajoissa rokotukset kuntoon, koska nekin oli vanhenemassa.

Seuraavaksi paria päivää myöhemmin yskimisen aloitti Aslak. Aslak yski myös melko kevyesti, vaikka paljon yskikin myös levossa. Ada aloitti seuraavana ja Adan yskä oli todella kauheaa kuunneltavaa. Adan yskä eteni nopeasti ja jo saman päivän iltana huolissani seurasin ja mietin, missä vaiheessa pitäisi eläinlääkäriin olla yhteydessä. Meillä ei ole koskaan kennelyskää ollut, joten olin aivan noviisi tässä asiassa. Ada kuitenkin oli virkeä ja söi hyvin, joten jäimme seuraamaan tilannetta. Seuraavana aamuna sitten aloittikin Riki yskimisen. Nukuin yöt kaikkien neljän kanssa alakerrassa ja kiitin onneani, että oli lomaviikko. Yöunet jäivät todella vähiin muutamalta yöltä... 

Kävimme rokotuttamassa Taigan ja samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi Adalle antaa Resilar yskänlääkettä, koska Adan yskä oli todella hakkaavaa ja lähti ihan vatsanpohjasta asti. Samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi, että viimeisten oireiden loputtua saa vasta kymmenen päivän päästä mennä koiratapahtumiin. Kaikkialla lukee, että kaksi viikkoa. No, tämä kymmenen päivää ei auttanut vaan meiltä jäi myös tämän päiväinen Enon ryhmänäyttely väliin. Lopulta loppuviikkoa kohden jopa Adallakin yskä alkoi helpottamaan ja lopulta Ada yski enää innostuessaan ja sekin hiipui parissa päivässä. 

Taiga oli ensimmäinen, joka pääsi pihalle vapaaksi. Ja neiti riemuitsi valtavasti asiasta! En ole niin iloista malamuuttia nähnyt hetkeen! Taigahan toki kyllästyi hihnassa ulkoiluun ja ensimmäisen päivän aikana... Aslak osoitti myös kyllästymisen tuhoamalla tavaroita... Ja oma kyllästymiseni johti siihen, että kävimme ostamassa minulle sukset!! Kaksikymmentä vuotta olen sanonut, että en hiihdä enää koskaan, mutta tylsyys vei voiton. Hiljalleen meillä pääsi jokainen koira yksitellen pihalle vapaana ja ensin Taiga ja Aslak yhdessä. Adaa en uskaltanut pitkään aikaan laskea toisten kanssa ulos, kun Adalla tauti oli vaikein ja kesti pisimpään. 

Taigan kanssa aloimme harjoitella mattoa agilitytreeniä varten. Olemme tällä hetkellä vasta tehneet maton tarjoamista. Olen vaatinut takajalan osumista matolle. Juoksemaan emme ole vielä ryhtyneet, koska ulkona matto on lumella liukas ja sisällä olen myös vielä epäröinyt asian kanssa. Adan kanssa olemme pari kertaa kokeilleet mattotreeniä. Adalle on jälleen hankalaa se, että takana on jokin ja väistää helposti. En tiedä onko treenin tavoitteena siirtää mattoa puomille, mutta ainakin teemme jotain treeniä, kun hallille emme pääse vieläkään viikkoon. 

Tällä viikolla olemme myös aloittaneet vetotreenit ensin Taigan kanssa ja nyt myös Aslakin kanssa. Taigan kanssa olemme pari kertaa käyneet parin kilometrin verran ja Aslakin kanssa tänään ensimmäisen kerran noin kaksi kilometriä. Aslakilla vauhti oli 8,8 km/h luokkaa, kun Taiga meni ensimmäisellä kerralla 10 km/h ja tänään jo 10,8 km/h. Taiga ei ehkä ole jatkossakaan se, kuka mieluiten yksin töitä tekee, mutta kehitystä on tapahtunut hurjasti. Taiga kuuntelee käskyjä ja minun auttaessani potkutellen vauhtia mukana Taiga juoksee laukalla. 

On meillä myös tunteet käyneet kuumana. Alkuviikosta pääsimme jälleen siihen tilanteeseen, että Aslakia ei voi laskea irti kulkemaan saman tilan läpi, jossa Ada on. Aslak oli ohi kävelemässä Adasta, kun nenä herkästi liikahti Adan pyllyn suuntaan, jolloin Ada varoittamatta hyökkäsi Aslakin kimppuun. Olin yksin tilaneessa ja vaikka mies nopeasti paikalle tulikin, olin jo saanut koirat irti toisistaan. Olin onneksi juuri Aslakin vieressä ja sain karvoista napattua Aslakin kauemmaksi samalla Adaa komentaen. Ada vielä pari sekuntia kävi päälle, mutta lopulta lopetti. Kellekään ei onneksi käynyt mitään. Ja kyllä, Adalle on suunnitteilla sterilointi, koska Adaa ei tulla enää jalostukseen käyttämään.

Toinen tappelu tuli, kun olin tulossa ulkoa sisään. En tappelun alkamiseen johtanutta tilannetta ehtinyt näkemään, mutta todennäköisesti se ei vaatinut paljoa. Kyseessä oli siis Taiga ja Riki ruokailun jälkeen. Molemmat olivat jo pois keittiöstä, mutta Taiga on Rikiä kohtaan todella herkkänä ruokailun jälkeen. Taigalla on muutenkin tarve höykyttää Rikiä. Riki yleensä väistää, mutta nyt Rikillä ei ollut sitä mahdollisuutta vaan vastasi tilanteeseen. Revin Taigan pois Rikin kimpusta, jolloin Riki lopetti tappelun lyhyeen. 

Tällaista siis meillä. Suunnitelmat eivät ole menneet kuten piti ja uusia olen sitä mukaa yrittänyt tehdä, kun entiset ovat peruuntuneet. Seuraavana meidän on tarkoitus Taigan kanssa korkata viikon päästä epäviralliset agilitykilpailut, johon mennään ilman sen kummempaa treeniä muutaman viikon agilitytauon jälkeen. Adalla lähestyy meidän oman seuran agilitykisat parin viikon päästä ja mennään viikon päästä seuramme järjestämään Top Team koulutukseen, jonka teemana on nopeat nollat. Sen jälkeen ehdimme vielä yhden kerran treenaamaan ennen kisaa, joten hieman jännittää miten tulee menemään. Rikille hiljalleen voidaan taas varailla kaverikoirakäyntejä ja Aslakin kanssa voidaan taas hakea vetokuntoa. 

Treeniä, treeniä, treeniä!

Viime aikoina on niin paljon ollut kaikkea tekemistä, että blogin päivitys on jäänyt viime viikkoina unohduksiin. Silloin, kun olisi ollut aikaa, on halunnut vain ottaa rennosti ja lepäillä. 

Agility

Taigan pentuagilityn jatkokurssi sai päätöksensä. Seuraavaksi aloitellaan lokakuun alussa pienryhmässä, jossa jatkaa kaikki kurssilla olleet koirakot. Kouluttajana on sama henkilö, mutta hänen kaverikseen tulee toinen henkilö, jonka kanssa vuoroviikoin kouluttavat. 

Kurssilla vielä opittuja ohjauskuvioita: takaaleikkaus /viskileikkaus, niisto, niistosokkari, sylivekki, sylivekkipersjättö, sylikäännös ja poispäinkäännös. Taiga oli puolet jatkokurssista juoksuissa, mikä vaikutti Taigan treenaukseen, mutta opimme kuitenkin kaikki ohjauskuviot. Osa oli itselle helpompia ja sujuvampia, mutta osa ei taas tuntunut luontevilta ollenkaan. Taigan keskittyminen oli myös huonoa ja mörköili todella paljon, mutta juoksujen loputtua treenit sujuivat ihan erilaisella motivaatiolla ja Taiga teki todella hienoja suorituksia ja tarttui ohjauksiiin hienosti. Mörköilykin väheni ja saimme pitkiäkin ratoja aikaiseksi. 

Tänään kävimme uudella kentällä, uusien ihmisten kanssa treenailemassa. Taiga ensin mörköili ja kouluttaja herkkujen avulla yritti saada Taigan luottamusta. Lopulta Taiga tykästyi kouluttajaan niin paljon, että juoksi minunkin ohi suoraan kouluttajan luokse. Käytimme meille jo ennalta tuttuja ohjauskuvioita. Radalla oli 29 estettä, mutta palkkasin välillä Taigaa. Radalla oli myös puomi, jota teimme ensimmäisen kerran radalla. Taiga jokaisella kerralla juoksi ensin puomin ohi, mutta toisella kerralla ohjasin tarkemmin puomille ja juoksi loppuun asti. Myös A-este oli radalla. Tiistaina Taiga teki ensimmäisen kerran edes ison A:n ja tällä kertaa Taiga (taas ensimmäisen kerran ohijuoksun jälkeen) juoksi jopa luontevasti A:n yli. Myös keinua päätimme kokeilla alusta loppuun ja keinu onnistuikin hyvin lukuunottamatta sitä, että Taiga ei osannut varoa yhtään keinun laskeutumista vaan juoksi päähän asti ja tömähti alas. Ada olisi säikähtänyt moisesta suorituksesta, mutta Taiga halusi aina vain uudestaan ja uudestaan keinulle. Toisella kierroksella Taiga oli selkeästi väsyneempi ja sain tehdä enemmän töitä pitääkseni kontaktin minussa. Kouluttajalta kävi koko ajan herkkuja kerjäämässä, eikä halunnut lähdössä odottaa. Välillä Taiga myös muutaman esteen jälkeen päätti vain juosta seuraavan ohi. Mutta en epäile, etteikö Taigasta hieno aksakoira tulisi. Toivotaan vaan, että terveystulokset antaa myöten jatkaa lajia.

Adan kanssa on käyty joka viikko treeneissä. Adasta on muotoutunut erittäin sosiaalinen tapaus treeneissä. Ada hakee rapsutuksia ja huomiota myös muilta treeneissä. Ollaan Adan kanssa opeteltu samoja ohjauksia kuin Taigan kanssa. Treeneissä on kouluttajilta normaalia haastamista ollut ja ollaan saatu vastattua hyvin haasteisiin.

Adan kanssa käytiin oman seuran kisoissa viikko sitten. Radat olivat todella suoria ja Ada sai vauhtia todella paljon. Ensimmäiseltä agilityradalta saatiin hylätty, kun Ada juoksi kaarevan putken ohi tervehtimään toimiston väkeä. Kun sain Adan takaisin luokseni, Ada juoksi väärään putkenpäähän. Muuten rata meni todella hienosti. Toiselta agilityradalta tuli 10 virhepistettä, kun varmistin keppejä liikaa ja kepit olivat melkein viimeisenä. Kepeillä en jaksanut enää juosta ja puhua samaan aikaan ja happi meinasi loppua, joten kun en itse jaksanut enää toistaa keppiä, myös Ada keskeytti. Lähellä oli myös, että olisi kontaktivirhe tullut keinulta, kun Ada meinasi hypätä keinulle mennessä kontaktialueen yli. Viimeisenä oli hyppyrata, joka oli muuten täydellinen ja alitettiin ihanneaikakin 14 sekunnilla, mutta Ada tiputti riman! Koskaan ei kisoissa Ada ole moista tehnyt... Mutta Ada irtosi todella hyvin viimeisellä suoralla ja itse vaan huusin perässä "mene, mene" ja Adahan meni! Eli kuitenkin hyvät kisat ja tavoitteena oli vauhtia saada ja sitähän saatiin.

Viikon päästä olisi taas kisat, mutta jännätään alkaako Adalla juoksut vai ei... 

Vetoa

Ollaan vetohommia treenailtu lähinnä Adan ja Aslakin kanssa. Kun Taigalla oli juoksut, Aslak juoksi todella kovaa, kun oli toki kiire kotiin Taigan luokse. Nyt juoksujen jälkeen ollaan pari kertaa käyty vetolenkillä Aslakin kanssa, mutta Aslakilla ei ole ollut kiire. Mietin, että taidan seuraavan kerran ottaa Aslakin pyörän rinnalle juoksemaan, jotta saisin vauhtia Aslakiin.

Adan kanssa ollaan vieläkin maksimissaan 3,5 kilometrin vetolenkkiä tehty. Vauhti on ollut keskimäärin 18 km/h. Viimeksi kuitenkin vauhti oli rauhallisempi, noin 14-15 km/h. Ollaan viikko pidetty taukoa vetohommista ja huomenna ajattelin kokeilla taas. Parin viikon päästä olisi kisat, johon olen suunnitellut ilmoittautua. 

Kaverikoira

Rikin kanssa käytiin ensimmäinen itsenäinen kaverikoirakäynti tekemässä. Rikistä muutama kysyi, että onko vielä miten nuori koira ja hämmästyivät, kun kerroin kuusi vuotta olevan. Riki vain osaa hyvin käyttäytyä kuin pentu...

Hengailua

Muuten ollaan koirien kanssa hengailtu. Sohvalla löhöilty yhdessä ja vapaana juoksutettu omalla pihalla. 

Adan astutusreissu

Torstaina oli siis tarkoitus lähteä Jyväskylän suuntaan tapaamaan Adan sulhasta, Halia. Saimme keskiviikkona tiedon, että Adan proge oli jo 4, joten olimme innoissamme, että vihdoinkin Ada tähtäsi hyvin juoksujensa kanssa, kun minulla oli tiedossa kolmen päivän vapaat. Olin vaille neljään töissä torstaina ja sainkin vaille kolme puhelun eläinlääkäriltä, että testin tulos olikin Movetista tullut paljon pienempänä, eikä kannata lähteä vielä astuttamaan. Harmi oli todella kova ja pelkäsin pettymystä sen suhteen, että Adan tärpit menisivät ohi ja pitäisi taas kerran odottaa toiset puoli vuotta uutta yritystä varten.

Testasimme Adaa Aslakin kanssa. Toivottavasti linkki toimii... Mutta kuten huomaa, sai Aslak hammasta, vaikkei Ada ihan niin hirmuisen äksy Aslakille ollutkaan. Kävimme vielä testaamassa tutun malamuuttiuroksen kanssa Adaa ja tästä tapaamisesta minulle jäi jo hieman parempi fiilis ja tein päätöksen, että oli seuraavan aamun progetulos mitä tahansa, lähden reissuun kokeilemaan, mitä Ada Halista tykkää, kävi miten kävi. 

Hali

Aamulla kävimme siis vielä yhden verikokeen ottamassa ja lähetimme sen Kuopion Movetiin. Lähdimme kuitenkin iltapäivällä jo matkaan ennen tuloksen saamista, mutta olimme tunnin ajaneet, kun saimme tietää, että nyt vihdoin ja viimein proge oli ihan oikeasti nousussa ja oli jo 2,48! Eli eipä ehkä ollutkaan turha reissu tulossa!

Perille päästyämme siirsimme Adan sivummalla olevaan tarhaan ja lähdimme tutustumaan kennelin omiin koiriin ja tiloihin. Tämän jälkeen lähdimme vetolenkille allujen kanssa ja mukana juoksi jopa yksi nuori malamuutti, joka selkeästi luulee olevansa allu! Mukana oli siis 14 koiraa ja olin ensimmäistä kertaa ison valjakon kyydissä! Kyyti oli mahtavaa ja koirat toimi todella hyvin! Minulta jopa kysyttiin, olisinko itsekin halunnut ajaa, mutta en todellakaan uskaltanut vierailla koirilla, vierailla reiteillä ja kaikenlisäksi ehti tulla pimeä. 

Kun pääsimme takaisin, kokeilimme hihnassa, mitä Ada ja Hali toisistaan tykkää. Todettiin, että Ada ei näytä siltä, että raatelisi Halin, joten Hali laskettiin irti. Hieman ensin olivat leikkisiä, kunnes Hali oli sitä mieltä, että hoidetaan nyt se, mitä varten tänne tultiin ja astui Adan ja Ada antoi niin tehdä, vaikka ei selkeästi kovin innoissaan asiasta ollut. Nalkkiin kuitenkin jäivät ja Ada pyristeli hieman ja vinkui kovasti. Olisiko noin 20 minuuttia mennyt, kun koirat toisistaan irtosivat. Kun olimme laittamassa Adaa omaan tarhaansa, tuli paikalle tarhastaan livahtanut toinen narttu. Ehdin juuri laittaa tarhan oven kiinni, kun huomasin toisen kuonon haistelemassa verkon läpi Adaa. Rennosti kumpikin kuitenkin oli ja kaikki palautettiin omiin tarhoihinsa. 

Lauantaina hoidimme taas tarhat kuntoon ja lähdimme uudelle vetolenkille. Tällä kertaa mukana oli 13 koiraa, kun malamuutilla oli jo niin kuuma ennenkuin päästiin edes lähtemään. Ja tällä kertaa uskalsin itsekin kokeilla ajamista! Ihan vain pienen pätkän, mutta kuitenkin! On se toisaalta todella hieno tunne, kun ajaa niin isoa valjakkoa, mutta kyllähän siinä vastuukin kasvaa todella paljon!

Illalla kokeilimme taas astutusta, mutta tällä kertaa ennen pimeän tuloa. Adalle homma oli jo hieman helpompaa, vaikka olikin taas kerran hieman rauhaton ja meinasi kääntyillä paljon. Ada nojasi melkein koko painollaan minuun ja itsellä olikin kova työ pitää Ada paikallaan. Tälläkin kertaa koirat jäivät nalkkiin ja se kesti suurin piirtein saman verran kuin edellisenäkin iltana. 

Ada alkoi jo tottua isossa laumassa elämiseen. Ada sai viettää aikaa tarhassa muiden tarhojen välissä ja olla tekemisissä muiden lauman koirien kanssa. Ada ulvoi lauman mukana ja oli mukana samaan aikaan ruokailussa. Adalle se olikin uusi juttu, kun kuppi olikin tarhan ulkopuolella ja reiästä piti pää ojentaa tarhasta ulos. Korvat teki jutun Adalle olevinaan hankalaksi, mutta lopulta ymmärsi, että kyllähän ne korvat taipuu. Lisäksi Ada ei edes seuraavana yönä nukkunut minun kanssani vaan toisessa makuuhuoneessa Halin toisen omistajan kanssa. 

Kävimme sunnuntaina vielä ajelulla 14 koiran kanssa ja sain/uskalsin ajaa jo hieman pidemmänkin pätkän ja ihan pihaan asti. Onhan siinä koko ajan pieni pelko ajaa toisen koirilla ja vielä noin isolla valjakolla, mutta selvisimme pihaan asti ja nautin kyllä joka hetkestä!

Ennen kotiinlähtöä astutimme Adan vielä viimeisen kerran. Tällä kertaa Adalle homma oli tuttua juttua ja oli heti valmiina, kun Hali tuli paikalle. Nalkki kesti tällä kertaa noin 25 minuuttia. 

Kotona Ada oli todella äksy Aslakille! Ei ollut mitään pientä murinaa vaan oli todella vihainen Aslakille. Aslak taas oli riemuissaan meidän kotiin paluusta ja hyppi ja heittäyty suorastaan minun syliini vinkuen ja huutaen. Riki haisteli ja haisteli minua, joten piti vain äkkiä mennä pesulle ja vaihtaa vaatteet, jotta Riki jätti minut rauhaan. Oli kiva tulla kotiin, mutta viikonloppu oli todella mahtava niin astutuksen kuin valjakkoajelujen suhteen, seura oli hyvää ja sää suosi! Oli mahtavaa päästä näkemään ison kennelin toimintaa ja eloa ja olla mukana auttamassa koirista huolehtimisessa. Koiratkin oli aivan mahtavia! Seniorit olivat hellyttäviä lauman johtajia, joilla oli aivan loistavat tassut! Ihastuin heti kyseisten koirien tassuihin. Nuorimmat malamuutit olivat Halin pentuja ja olivat luonteeltaan todella herttaisia sylittelijöitä. Toivon todellakin, että Adan ja Halin pentue tulee olemaan yhtä ihania luonteeltaan, kun molemmat kuitenkin ovat niin ihania luonteita. 

Nyt jännätään ensimmäiseen ultraan asti, joka on viimeistään 14.10 ellei rupea maha kasvamaan sellaista vauhtia, että pitäisi jo aiemmin mennä, jotta ehtisi laskea, kuinka monta pentua mahdoollisesti olisi tulossa. Vielä siis peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja meillä olisi vauhdikas joulu tulossa pikkuisten kanssa. 

Pitkästä aikaa yhdessä

Melkein kahden kuukauden tauon jälkeen vihdoin ja viimein on laskettu kaikki kolme koiraa samaan tilaan. Ja ulkonakin laskettiin juoksentelemaan, vaikkakin pakotin miehen mukaan vahtimaan koiria, ihan vain kaiken varalta... 

Neiti tosikko...

Tilannekuva paras kuva!

Aslak johtaa joukkoa tällä kertaa.

Adalla on leikkitaidot vielä hieman hukassa. Melkein kaksi kuukautta piti kolmikkoa pitää erilaisissa kokoonpanoissa yhdessä, mutta ei kuitenkaan kolmestaan eikä Ada ja Aslak yhdessä. Tilanne on rauhoittunut ja hyvin sujuu kolmikolla. Ruokailutilanteet ovatkin jo viikon verran samassa tilassa olleet, vaikka muuten tähän päivään asti ovatkin toisistaan erossa olleet. 

Adan juoksut

Adan juoksuja odoteltiin pitkään, mutta nyt ollaankin sitten hiljalleen alkavassa tärppivaiheessa. Aslak on ihan sekaisin. Toissailtana aloitti huutamisen. Kokeiltiin tarhaan viedä yöksi, mutta parin tunnin jälkeen noin puoli yhdeltä hain pojat sisään ja siirryin kellariin nukkumaan Aslakin kanssa, jonne poika sitten rauhoittui. Päivät pojat ovat olleet tarhassa normaalisti työpäivän ajan. 

Kovasti saa kyllä Aslakia komentaa. Tänään on jo muutaman kerran hypännyt koiraportin yli ja kerran oli jo lähellä, että hetki pidempää niin Adakin olisi kenties lämmennyt. Nyt sitten koiraportin molemmilla puolilla on melkoiset esteet. Lisäksi, kun ei jaksa olla aina vahtimassa, josko sittenkin Aslak pomppii sen portin yli, kokeillaan näkymätöntä aitaa. Kun keskikerros on rakennettu U-muotoon: tullaan suoraan eteiseen, josta siirrytään keittiöön ja käännytään vasempaan (keittiö jatkuu), tullaan ruokahuoneeseen ja vasemmalle olohuoneeseen. Oikea portti on keittiön ja ruokahuoneen välissä. Nyt sitten yritän estää Aslakin oleskelun ruokahuoneessa opettamalla, ettei tiettyä rajaa saa ylittää. Opetuskeinoina on ihan vain komentaminen tiukasti. Pari kertaa Aslak on väkisin mennyt rajan yli, mutta muuten on melko hyvin totellut. 

Tuli tuossa huomattua, että Aslakia todella tiukalla äänellä komentaessa, Riki meni miehen tietokonepöydän ja miehen väliin makaamaan laittaen leukansa miehen jalan päälle. Eli kyllä meillä äänensävy toimii melko hyvin...

Mutta eipähän siinä. Saatiin tänään viestiä poliisilta, että on naapuri valittanut meidän koirien haukkuvan tarhassa jatkuvaan yötä päivää ja tätä on siis tapahtunut jo vuoden ajan. Soitin ja annoin hieman palautetta asiaan liittyen. Huomaa, että asiaa on jo tänään väännetty niin paljon, että en jaksa alusta asti lähteä kirjoittamaan vaan kopioin facebook julkaisuni:

"Saatiin tänään poliisilta huomautus, kun naapuri on valittanut,että meidän koirat haukkuu ja on haukkunut jo vuoden ajan läpi vuorokauden!!! Ja aivan varmasti ei ole!!!! Meidän koirat on ne hiljaisimmat tässä naapurustossa!! Joo, Aslak on sekaisin kaksi kertaa vuodessa viikot kerrallaan, mutta nytkin on koirat olleet yöt sisällä ja hiljaisina!!! Ja joo, aamulla aloitti Aslak huudon, kun tarhaan vein seiskalta, mutta kun on kuulema tänäänkin jo ennen kuutta aloittanut!! Mies jäi töistä tullessaan kuuntelemaan linkkapysäkille ja oli koirat hiljaisia olleet. Onpa kummasti pikkase liioiteltu ja prkl kun pitää suoraan poliisiin olla yhteydessä, eikä tulla naapurille juttelemaan. Poliisi oli sitä mieltä, että naapurisopu on hyvä säilyttää, kun latelin puhelimessa juttua hälle. Sanoin vaan että mikä helvetin naapurisopu, jos pitää suoraan poliisiin ottaa asioissa yhteyttä!!!! Taidan lähtee Alkoon!!!"

Että silleen. Käytiin ostamassa valvontajärjestelmä, että voidaanpahan todistaa toisin tarvittaessa, jos meinaavat vielä pidemmälle asian viedä. Ja kävin ostamassa viinipullon...

Taas juostaan...

Ada siis aloitti toiset juoksut. Liekö siinä sitten syy viimeisen parin kuukauden "vihaan uroksia" -temppuilulle. Ekalla kerralla en huomannut tuollaista käyttäytymistä, mutta seuraavalla kerralla varmaan osataan taas yhdistää asioita paremmin, mitkä merkit Adalla viittaa juoksujen alkamiseen. Ensimmäiset juoksut alkoivat kuusi kuukautta sitten. Jospa se olisi nyt se väli, jolla mennään jatkossakin. 

Käytiin eilen pitkästä aikaa ystäväni luona pikaisesti pyörähtämässä. Siellä on melkein kolmevuotias saksanpaimekoira, Luka. Jätettiin meidän koirat autoon siksi aikaa, kun sisällä pyörähdettiin. Ulkona ystäväni laittoi heidän koiransa autotalliin siksi aikaa, että meidän koirat pääsi pihalla pyörähtämään. Luka oli pihalla hämmentyneenä juossut meidän autoa ympäri ja merkkasi kummatkin takakulmat autosta. Siinä sitten meidän koirien pyöriessä pihalla katselin hieman tarkemmin Adan takamusta ja totesin, että ei kai vaan Adalla ala juoksut... Mieskin katsoi ja totesi saman asian. 

Ada ei kuitenkaan aloittanut vuotoa heti ja vasta tänä aamuna saatiin varmuus, kun ulkoa tullessa huomasin Adan tiputtelevan. No, ei kun vaan pöksyt jalkaan. Tällä hetkellä koirat ovat ulkona tarhassa luita syömässä. Tarhan iloja. Saadaan juoksuinen koira sotkemasta sisätiloja...

Kaikista parastahan tässä on se, että Ada vuoti viimeksi 21 päivää ja kahden viikon päästä pitäisi aloittaa näyttelykausi... 

Ada sairastaa

Meidän pieni juoksuinen narttu päätti sitten sairastaa mahataudinkin samaan syssyy. Vaikea on vaan sanoa liittyykö oireilut juoksuun vai oksennustautiin, jota on kuulema muillakin alueen koirilla. 

Ada viime viikolla päätti lopetaa syönnin. Olimme vaihtaneet Adan ruoan Jahti ja vahti juniorista kanaan ja riisiin, koska Ada on harrastanut tuhnuttelua. Muutama päivä meni ihan ok, mutta sitten Ada vain lopetti syömisen. Otti yhden papelon suuhun ja sylkäisi pois. Aamullakaan ei ruoka maistunut ja annoin periksi. Kävin ostamassa taas junioria ja kas kummaa, ruoka maistuikin taas. Maanantaina Adalla taas alkoi nirsoilu, eikä aamullakaan syönyt kuin n. puolet normaalista annoksestaan. 

Siitähän se sitten lähtikin... Mies ehti ennen minua iltapäivästä kotiin ja päätyi siivoamaan kolmet oksennukset eteisestä, Huolestuttiin ja soitin jopa ell, joka neuvoi antamaan viiliä tai jogurttia ja, jos ei auta, illalla soitto päivystykseen. Ilta meni ihan jees, kunnes kokeiltiin antaa riisiä ja keitinlientä. Vajaa tunti meni, kunnes Ada oksensi riisit ulos. 

Annoin taas viiliä veteen sekoitettuna ja siihen attapectia. Ennen nukkumaan menoa toistin saman annoksen. Vesi on mennyt melko huonosti, joten sotkin jogurttia pieneen määrään vettä ja juotin Adalle. Lopputulos oli yöllä kahdet pissit lattialle. Yö meni muuten ok, mitä nyt heräilin ja kerran hiljaisuus häiritsi, joten oli pakko käydä katsomassa, onko Ada vielä hengissä. 

Aamulla toistin viiliseoksen kera attapectin ja jätin Adalle juotavaksi jogurttia veteen sekoitettuna. Lopputuloksena oli taas kahdet isot pissit ja KAKKA! Viimeksi Ada teki kakan muistaakseni eilen aamulla. Annoin taas viiliä ja attapectia. Tyttö on muutenkin pirteä ja juoksutkin alkaa ilmeisesti olla siinä vaiheessa, että tärppipäivät alkaa. Vuoto on pienentynyt huomattavasti ja on hieman ruskeaa. Tänään piti suunnata mätsäriin treenaamaan, mutta piti moinen unohtaa ihan kokonaan. Nonkohan kannattaa jättää väliin vielä sunnuntain näyttelytreenitkin? Mutta seuraillaan taas tilannetta ja toivotaan, ettei yllätyksiä tule. Illalla kokeillaan vielä tarhaan antaa jäädytettyä lihalientä. Ja kenties sitä riisiäkin...

Riki pieni rakkauspakkaus

Adan juoksut ovat kestäneet jo 18 päivää ellen ihan väärin ole laskenut. Edelleen mennään ensimmäisessä vaiheessa, mutta näyttäisi jo lopuillaan olevan. Vaikka ei nartuista kokemusta olekaan, mutta merkit saattaisi ainakin siltä näyttää. Verta on ainakin jo huomattavasti vähemmän kuin alussa. Ada on ollut todella läheisriippuvainen. Tulee vain viereen istuskelemaan ja makoilemaan, laittaa pään polvelle ja tuijottaa niin apaattisella ilmeellä kuin vaan voi. 

Mutta entäs Riki? Riki on nii-in rakastunut! <3 Riki oikein heittäytyy maihin Adan edessä. Pakko päästä nuoleskelemaan, selkäänkin yrittänyt päästä ja muuten vain pyörii koko ajan Adan ympärillä. En tiedä, minkälaista Rikin tarhakäyttäytyminen tulee jatkossa olemaan, mutta tällä hetkellä Riki naapuritarhassa haukkuu kaikelle, mitä Ada tekee. Adan ei tarvitse kuin hieman liikahtaa niin Riki sekoaa naapurissa. 

Entäs miten Ada reagoi tähän? Ada tuntuu olevan hieman hämillään. Välillä ärähtää Rikille, mutta välillä tuntuu vain antautuvan. Välillä ei vaan näyttäisi kiinnostavan yhtään, eikä reagoi mitenkään Rikin lähestymisiin. Eli hyvin ailahtelevasti mennään. 

Mutta ihan sama, vaikka Ada välillä ärähtäisikin Rikille; Riki vain palvoo ja rakastaa Adaa.

Riki <3 Ada

Riki ja Ada toukokuussa

Ensimmäinen kerta tarhassa

Meidän ihanaiset koiramme pääsivät ensimmäistä kertaa tarhaan tutustumaan ihan kunnolla hieman näin äkillisesti. Meidän ihana Ada neiti päätti olla muutaman tunnin ulkoilun aikana tekemättä tarpeitaan ja teki ne sitten sisään juoksuhousut jalassa, joten lopputulos oli kaikki alakerran neljä huonetta sotkettu pissiin ja kakkaan. Suurin osa kakasta löytyi vielä Adan housuista ulkona, joten katsotaan tekeekö uudestaan enää... Mutta koska meillä ei ole Adalle kuin yhdet housut tällä hetkellä ja joka paikka oli ihan sotkussa, pääsi koirat vasta lopullisesti valmistuneeseen tarhaan. Tai siis siten valmistuneeseen, että elementit on kiinni toisissaan. Onneksi on tällä hetkellä kokonaan tarhat varjossa, joten pystyy nyt pitämäänkin siellä, kun ei suojaa ole tehty. Ada pääsee sisään, kunhan housut on kuivunut. 

Ensin Ada sai olla hetken yksin ja hyvinhän tuo siellä oli. Makoili vaan. Kohta vietiin Rikikin ja annettiin luut ja makkaran palat. Myös jäätä annettiin, kun ollaan nyt pakastettu vettä maitotölkeissä. Ne ei oikein kiinnostaneet. Ajattelin kokeilla seuraavaksi pakastaa lihalientä, jos maistuisi paremmin. Ihan siis koirien omia lihoja veteen sotkettuna, ei ihmisille tarkoitettuja lihaliemiä. :)

Nyt olen itse keittiön ikkunalla istunut tutkailemassa, miten koirat tarhassa viihtyvät. Ada on hyvin rauhallinen. Välillä ötökät häiritsee tai jotain mielenkiintoista löytyy (kuten oma häntä) ja Riki haukkuu, kun Ada hyppii. 

Riki laitettiin sille puolelle, jossa vähemmän nurmikkoa on, koska Riki kuitenkin kaivaa enemmän. Ja johan tuolla ainakin kolme monttua on. 

Mies lähti vielä kaupassa käymään. Kävi vielä oikein heipat sanomassa koirille, jotta nähdään, mtein reagoivat ihmisen lähtöön. Riki varmaan jo kuvitteli pois pääsevänsä, mutta eipä päässytkään. Pari kertaa ulvoi miehen perään, mutta sitten rauhoittui. Itse siis edelleen keittiön ikkunan luona istun. 

Eli siis kopit on edelleen ajatusvaiheessa. Munalukot pitää vielä käydä ostamassa tarhan oviin ja naamiointiverkot varjoa tekemään. Kyllähän tuo Ada hieman vielä riehaantui sen jääpalan kanssa. Alla video. Hieman tärisee...

Juoksut

Ja niinhän siinä kävi, että meidän neiti 8 kk päätti aloittaa ensimmäisen juoksunsa. Eilen löysin aamulla keittiön lattialta ensimmäiset tipat ja epäilin jo silloin asiaa. Pari tippaa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita juoksuja, kun ne on voinut mistä tahansa tippua. Tai näin ainakin halusin ajatella. Tänään kuitenkin kotiuduttiin reissuilta koirien kanssa ja mies puoli tuntia ennen lähtöä siskonpoikani ja kummitettavani ristiäisiin huikkasi, että lisää verta! Kiireellä ajettiin ensin Mustiin ja Mirriin housuja ja suojia ostamaan. Ada on ensimmäinen narttukoira meillä (ikinä ei lapsenakaan meillä narttua ollut), joten ollaan hieman hoopona tässä asiassa. 

Kotiin tultuamme ei ollut todellakaan minkäänlaista epäilystä juoksujen alkamisesta. Veriläikkiä löytyi sieltä täältä keittiön ja eteisen lattiaa. Ja olihan tuo takamuskin melko punainen... Siistimisen ja tarpeillaan käytön jälkeen ruvettiinkin pohtimaan, miten ne housut Adalle jalkaan saadaan...

Pienen pyörittelyn jälkeen saatiin housut ja suojat Adalle laitettua. Toinen vain hieman reppana ihmeissään katsoi ja hieman vaikeaa oli kävelykin alkuun. Tuli nojaamaan päätään jalkaani vasten ja katsoi, mitä ihmettä hänelle tein. 

Itse en ainakaan ole sinut ajatuksen kanssa, että toinen sisällä juoksentelisi ilman housuja ja joka paikka olisi sotkussa. Riki ei onneksi ihmeemmin ole käyttäytynyt. On hieman enemmän yrittänyt Adaa nuoleskella, mutta muuten ei ihmeellisyyksiä ole. Eikä ole naapurin koiratkaan ylimääräistä ääntä pitänyt. Huomenna suunnittelin mätsäriin meneväni, mutta en varmana Adaa sinne vie, kun takamus veressä on... Onneksi kuitenkin nyt jo alkoivat, jos pahin olisi ohi ennen Joensuun näyttelyä. Onneksi on vielä kuukausi aikaa...

Mutta jotain positiivista tästäkin asiasta löysin. Adalla on ollut ongelma kakan teossa ja tekee vielä sen melko usein sisälle. Melkein päivittäistä on löytää kakka sisältä. Nauroin vedet silmissä ajatukselle, että nyt jos Ada sisälle kakkaa tekee niin tekeepähän muuten housuihinsa sitten!