Ja niinhän siinä kävi, että meidän neiti 8 kk päätti aloittaa ensimmäisen juoksunsa. Eilen löysin aamulla keittiön lattialta ensimmäiset tipat ja epäilin jo silloin asiaa. Pari tippaa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita juoksuja, kun ne on voinut mistä tahansa tippua. Tai näin ainakin halusin ajatella. Tänään kuitenkin kotiuduttiin reissuilta koirien kanssa ja mies puoli tuntia ennen lähtöä siskonpoikani ja kummitettavani ristiäisiin huikkasi, että lisää verta! Kiireellä ajettiin ensin Mustiin ja Mirriin housuja ja suojia ostamaan. Ada on ensimmäinen narttukoira meillä (ikinä ei lapsenakaan meillä narttua ollut), joten ollaan hieman hoopona tässä asiassa.
Kotiin tultuamme ei ollut todellakaan minkäänlaista epäilystä juoksujen alkamisesta. Veriläikkiä löytyi sieltä täältä keittiön ja eteisen lattiaa. Ja olihan tuo takamuskin melko punainen... Siistimisen ja tarpeillaan käytön jälkeen ruvettiinkin pohtimaan, miten ne housut Adalle jalkaan saadaan...
Pienen pyörittelyn jälkeen saatiin housut ja suojat Adalle laitettua. Toinen vain hieman reppana ihmeissään katsoi ja hieman vaikeaa oli kävelykin alkuun. Tuli nojaamaan päätään jalkaani vasten ja katsoi, mitä ihmettä hänelle tein.
Itse en ainakaan ole sinut ajatuksen kanssa, että toinen sisällä juoksentelisi ilman housuja ja joka paikka olisi sotkussa. Riki ei onneksi ihmeemmin ole käyttäytynyt. On hieman enemmän yrittänyt Adaa nuoleskella, mutta muuten ei ihmeellisyyksiä ole. Eikä ole naapurin koiratkaan ylimääräistä ääntä pitänyt. Huomenna suunnittelin mätsäriin meneväni, mutta en varmana Adaa sinne vie, kun takamus veressä on... Onneksi kuitenkin nyt jo alkoivat, jos pahin olisi ohi ennen Joensuun näyttelyä. Onneksi on vielä kuukausi aikaa...
Mutta jotain positiivista tästäkin asiasta löysin. Adalla on ollut ongelma kakan teossa ja tekee vielä sen melko usein sisälle. Melkein päivittäistä on löytää kakka sisältä. Nauroin vedet silmissä ajatukselle, että nyt jos Ada sisälle kakkaa tekee niin tekeepähän muuten housuihinsa sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti