Juoksulenkki

Tein tiistaina jotain, mitä arvelin tulevani kuitenkin katumaan, mutta teinpähän kuitenkin. Ostin nimittäin hiihtovyön. En hiihtoa varten, mutta se juokseminen... Loma meni tosiaan lomaillessa kaiken muun touhun lisäksi ja omasta kunnosta huolen pitäminen on jäänyt hyvin minimaaliseksi. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni.

Eilen sitten rohkaisin itseni ja kovan tuulen sekaan lähdin Rikin kanssa liikenteeseen. Rikille laitoin vetovaljaat päälle, kiinnitin vetoliinan valjaisiin ja toisen pään itseeni. Lähdettiin ensin kävellen liikenteeseen. Vaikka treenit ovat jääneet nyt kesällä vähälle, oli Rikillä käskyt hyvin muistissa. Suunnat sujuu hienosti ja pysähtyy heti käskystä. 

Kohta jo kokeiltiin lähteä pientä hölkkää etenemään. Rikillähän on aina ollut on/off nappi eli vauhti on joko tai, vauhtia riittää tai kävellään. Riki lähti heti vauhdilla vetämään ja nykäisy kovasti. Olin kyllä varautunut siihen, joten sain pidettyä tasapainon. Yllätyin kuitenkin siitä, että pelkällä ei käskyllä Riki hidasti vauhtia pienemmäksi ja saimme vauhtimme toisillemme sopivaksi. 

Kyllähän Rikiä kiinnosti taas ihan mielettömästi penkat kaikkine hajuineen ja piti yrittää merkkailla, mutta käskin tiukasti mene ja vedä käskyillä ja kerran tökkäsin lonkkaan, kun olin jo rinnalla. Ja kyllähän me etenemään pääsimme. Vastaan tuli muita lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä, jotka huomatessani käskin RIkin pysähtymään, menin rinnalle ja otin vetoliinan päästä kiinni. Parin metrin päässä vastaantulijasta käskin Rikin etenemään ja hienosti Riki jatkoi matkaa. Vetoliina on pitkä ja kevyenliikenteenväylällä kulkiessa heti tien vieressä voisi etenkin Adan kanssa hieman jännittää. Mutta Rikin kanssa autot eivät häiritse ollenkaan. Pystyn luottamaan siihen, että Riki ei tielle juokse. Mutta ihmiset kiinnostaa todella paljon, joten sitä vielä treenataan. 

Kävelimme osan matkasta (ei kunto vielä kestä...), eikä matkaa tullut kuin reilu kaksi kilometriä, mutta hiljalleen edetään. Tänään mietin Adan kanssa lähtemistä, mutta olen nukkunut melkein kolme tuntia töiden jälkeen, joten eihän sitä tullut sitten lähdettyä. Mutta ensimmäisen kerran jälkeen uskallan jo todeta, että on tuollainen hiihtovyö kyllä aika hieno keksintö. Hienoa, kun saa kädet vapaaksi ja nykäisyt eivät tuntuneet kovilta vetoliinan kanssa. Asetin vielä hiihtovyön matalalle, jotta saa alaselästä enemmän tukea. Minullakaan kun ei tuo selkä ole aina mitenkään parhaimmassa kunnossa... Ja sainkin kyllä ohjeen, että ei ainakaan kapeimpaan kohtaan vyötärölle kannata asettaa hiihtovyötä. Mutta katsellaan taas miten edetään.