HYVÄÄ JOULUA!

Joulukuu on pitänyt kiirettä ja on ollut haasteena töiden ja vapaa-ajan yhdistäminen ilman loppuun palamista. Työrintamalla on tulossa mahdollisesti muutosta, joka on ajanut työpäivän jälkeen hoitamaan asioita ja siinä sivussa olen yrittänyt pitää koirat tyytyväisinä. Ajattelen kuitenkin, että tämä on väliaikaista ja kohta pääsen taas antamaan kaikkeni koirille. Olemme ottaneet potkurin esiin, kun lunta on vihdoinkin tullut tarpeeksi ja olen ajellut Ada ja Riki yhdistelmällä ja jopa Aslakia kokeilin yhdessä Rikin kanssa. Adan kanssa en vielä uskaltanut vaan lähdettiin helpommalla yhdistelmällä liikenteeseen. Tänään oli viimeinen työpäivä ennen joulua ja nyt vietän 6 päivän vapaat, jotka aion pyhittää paljolti koirille. 

Totta kai piti yrittää perinteinen joulukuva koirista ottaa. Tällä kertaa olikin todella haastavaa saada kaikki kolme jouluiseen kuvaan, joten lopulta luotto meni Adalle. Ada on varsinainen malli, joka päätään aina hieman käänti uutta kuvaa ottaessa. Ada on vaan niin hieno <3 myös karvattomana. Kolmen viikon päästä lähdetään Kajaanin näyttelyyn ja Ada tiputti muutama viikko sitten karvansa. Nyt kuumeisesti odotellaan turkin takaisin kasvamista. 

MUTTA: OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA SEKÄ ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015 TÄÄLTÄ MEIDÄN LAUMASTA!! Vuosi on pitänyt sisällään paljon hienoa, uutta ja jännittävää asiaa ja tavoitteita sekä toiveita vuodella 2015 on syntynyt. Uutta vuotta ja uusia kujeita odotellessa!

Talviset vetotreenit

Meillä ollaan oltu ihan vain omassa rauhassa viime viikot. Pihasta eivät ole koirat päässeet, kun on niitä tauteja ollut ja liukasta riittänyt, jotta emme ole lenkillekään missään muodossa edes yrittäneet. Adalle on ollut tarkoitus lähteä massaa kasvattamaan, mutta huonosti ollaan edetty siinäkin. Kyllähän se toisaalta pihalla irti juokseminenkin ja pomppiminen lihaksiin käy. Ruokaan ollaan proteiinia eri muodoissa lisänneet. Lisäksi ostin Adalle niveljauhetta ruokaan lisättäväksi. Toiveenahan on, että Adalla jos lonkat vielä B:ksi muuttuisi... Ja tokihan Ada karvansakin tiputti, joten biotiinikuurin Adalle aloitin ja koko ajanhan meillä kananmunaa koirille annetaan n. 4 kertaa viikossa. 

Tällä viikolla otin vihdoin ahkion esiin. Viikolla kokeiltiin Adan kanssa pientä painoa perään laittaa. Kun onhan sen ihan eri asia pyörää "vetää"... Kyytiin en itse mennyt, kun se verran vähän oli vielä lunta. Jotenkin kummasti meille on tullut perinteeksi vetotouhut itsenäisyyspäivänä, kun päästiin tänään samoihin touhuihin kuin pari vuotta takaperin. En muista viime vuotta, mutta vuodesta 2012 on myös kuvia. Eli siis lunta on tänään tullut paljon, joten otimme taas ahkion esiin, mutta tällä kertaa olimme miehen kanssa vuorotellen kyytiläisenä.

Ensin lähdettiin Adan kanssa treenailemaan. Heti tuli kuitenkin ongelma. Lumi oli sen verran märkää, että kasaantui ahkion eteen niin runsaasti, että Ada ei päässyt yksikseen eteenpäin. Kävinpä sitten Rikin Adalle kaveriksi ja sitten muuten mentiinkin! Yhdessä etenivät edelleen hienosti. Tällä kertaa ei edes seisinkiä ollut käytössä ja hienosti rinnakkain menivät. Omaa kujaahan me siis vain menimme, mutta kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee. En meinannut uskaltaa itse edes ensin kyytiin mennä (vaikka minähän se kuitenkin aina olen vedättämiset hoitanut). Mies kuitenkin sanoi, että hyvin olivat käskystä pysähtyneet, joten itsekin lopulta kyytiin hyppäsin ja hyvinhän se meni.

Lopulta ajateltiin myös Aslakia kokeilla. Tällä hetkellä ongelmana vain on, että Ada ja Aslak käyttää samoja valjaita, joten Adaa ja Aslakia ei voi yhdessä vedättää tällä hetkellä (ikävä kyllä). Joten päätimme kokeilla, josko Aslak jaksaisi yksin vetää ahkiota, kun oli jo lumesta reitti tamppaantunut. Kerran menimme kujan päähän ja takaisin, mutta raskastahan se Aslakille oli, joten se sai riittää.

Hetken saivat vielä pihalla kolmestaan touhuta, kun kynttilöitä sytyttelimme ja lumitöitä teimme. Mies aloitti myös lumisodan ja koirathan yritti lumipalloja kiinni saada. Lopulta koiratkin innostuivat hieman liikaa. Ada ja Aslak meinasi tappelun aloittaa, mutta siinä minun jaloissani olivat pyörimässä, joten sain napattua Aslakia rinnan alta kiinni, nostin takajaloille seisomaan ja käänsin toiseen suuntaan. Ada sentään tajuaa lopettaa ärhentelemisen, kun toisen ottaa pois, mutta Aslakilla on huono tapa jatkaa päälle käymistä. Pidin Aslakista kiinni niin kauan kunnes rauhoittui ja laskin jatkamaan touhuja toisten kanssa. Eikä enää mitään ollut. Mies vielä koirille hetken lumipalloja heitteli, eikä enää mitään riitaa koirille tullut. 

Mukava talvinen touhupäivä.

Tuliaisia Jyväskylästä

Jep jep, saatiin sitten ilmeisesti Jyväskylän tulaisina nenäpunkki koirille... Ensin Aslak aloitti oireilun ja perässä on Ada aloittanut ensin lievästi ja sitten hieman voimakkaammin. Riki on edelleen oireeton. 

Ensin kuulin, että sieltä on toiset saanut kennelyskää, joten oireiden alkaessa ensimmäisenä tuli mieleen kennelyskä. Hieman oireet epäilytti kuitenkin nenäpunkin suhteen, mutta alkuun olin melko varma kennelyskästä. Saman päivän aikana kuulin kuitenkin, että myös nenäpunkkia on Jyväskylässä ollut, joten epäilyt alkoivat kuitenkin mennä nenäpunkin suuntaan. Videoin Aslakin kohtauksen ja Adan kasvattaja oli sitä mieltä, että kyseessä olisi hänenkin mielestä ennemmin nenäpunkki. 

Niinhän se sitten aamulla alkoi eläinlääkärille soittelu ja kun lopulta pääsin läpi, esitin ongelman näiden kahden taudin suhteen. Hetken puhelimessa asiaa pohdimme ja eläinlääkärikin oli lopulta sitä mieltä, että kyseessä ehkä ennemmin olisi kuitenkin nenäpunkki kuin kennelyskä. Kennelyskässä tulisi kuulema nopeasti muitakin oireita kuin yskää (ruokahaluttomuus, lämpöily) ja olisi muutenkin jo nopeammin oireet tulleet kuin mitä nyt tuli. 

No ei kun puhelinresepti, mutta lääkkeitä ei tänään vielä apteekissa ollut. Olipahan kummaa toimintaa siellä, kun lääkkeitä kävin kyselemässä. Kysyy, että haluatko kaikki paketit. Pitää tilata, mutta on vain kaksi tilattu, kun eläinlääkäri oli reseptiin laittanut kuusi pakettia (yksi paketti sisältää kaksi tablettia, 2-3 viikon kuuri kerran viikkoon). Meillä kun yhdelle koiralle oli jo lääkkeet kotona valmiiksi edelliseltä kerralta, kun Rikillä ekana talvena nenäpunkkia oli. Mutta siis ell määräämät lääkkeet olisi tarkoitus riittää kolmelle viikolle kahdelle koiralle. Ja minulta siis kysyttiin, että haluanko kaikki lääkkeet. No kyllähän minulla olisi tarkoitus lääkitä kaikki koirat kuuri loppuun asti, että tottahan toki minä ne kaikki paketit mieluiten kerralla otan, ettei tarvitse olla joka viikko uutta pakettia hakemassa ja tilailemassa. Keskustelu meni periaatteella: "ei ole minulle kyllä tuttu lääke, että mitäs se ell on määrännyt?" Työntekijä lukee paperista "no tällaista tää on tänne määrännyt" "no enköhän minä sitten ne kaikki paketit ota!".

Mutta huomenna aloitetaan sitten kaikille kuuri. Ja nyt olen varmemmin itsekin nenäpunkin kannalla. Molemmat oireilevat ovat hirmuisen aivastelunkin aloittaneet ja yleisvointi on kuitenkin molemmilla mainio. Äskenkin pihalla juoksivat, eikä mitään ongelmaa ollut. Pari kertaa tuli reverse sneezing kohtaus, mutta ei muuta. Ja ruokahalu on kaikilla ennallaan. 

Jyväskylän kv 9.11.2014

Eilen oli se kauan odotettu päivä eli Jyväskylän kansainvälinen koiranäyttely. Jännitin Aslakin puolesta todella paljon! Mennessä autossa istuessa välillä tuli puhalleltua ja tasattua hengitystä, jolloin mies ihmeissään katsoi, että mikä minulla on. Totesin vaan, että tulee ajateltua asioita... Vaikka viikko sitten mätsärissä menikin todella hyvin, en tiennyt yhtään, mitä odottaa Aslakilta Paviljongin ahtaissa tiloissa... 

No ensinnäkin aikaa ennen kehää ei jäänyt taas kuin se puolisen tuntia, kun Jyväskylään päästessä meni aika parkkia etsiessä. Vuosi sitten jonotettiin autoletkassa todella pitkään, mutta tällä kertaa jonoa ei ollut. Kuitenkin meidät ohjattiin toiselle puolelle paviljonkia parkkeeraamaan, mutta sinne päästessä ei siellä ollut ketään ohjaamassa. Lopulta joku tuli erääseen risteykseen ja ohjasi meidät erään talon taakse, josta pääsi parkkitaloon. Ja siellä oli sitten liikenteenohjaaja!! No perinteisesti olimme siis aikataulusta myöhässä, mutta onneksi kuitenkin edelleen ajoissa kehän reunalla odottamassa. Rauhoittumiseen ei vaan paljoa aikaa jäänyt...

Jyväskylässä koiria oli 35 ilmoittautunutta malamuuttia. Junioriuroksia oli useita, joten saimme hieman lisäaikaa odotteluun. Adan kasvattaja jo hieman varoitteli, että nuorten luokassa on kovan luokan uroksia... Odottelu meni melko hyvin, koska Aslak halusi vain hyppiä minua vasten ja kerjäsi nakkeja, joten ei muita ehtinyt paljoa huomioimaan. Lopulta tuli meidän vuoro mennä kehään. Nuorten luokassa piti olla viisi urosta, mutta yksi kääntyi kehästä samantien pois, kun rupesi toisille ärisemään. Kuulema. Itse en ehtinyt tätä huomioimaan olleenkaan, kun keskityin Aslakiin. 

Tuttu muuttiuros meni meidän edellä ja Aslak olisi toki hänen peräänsä halunnut lähteä, mutta melko hyvin juoksu ryhmässä meni kuitenkin. Ja yksikseen meni paremmin. Ja totta kai Aslak seisoi kauniisti. Tuomari tuli viereen ja ehti jo käden laittaa Aslakin kuonon eteen, kun kysyin voinko itse näyttää hampaat. Ei se ihan mennyt niin kuin piti, mutta kyllä se tuomari ne hampaat näki. Lopulta. Ja yhtään ei Aslak murissut tuomarille! Eikä kehässä muille koirillekaan kuin kerran meinasi aloittaa! Ja Aslak sai ensimmäisen ERI:n!! Tuomarina siis George Schogol Georgiasta. Ja kilpailuluokkaan mennessä totesin miehelle, että kyllä Aslak ainakin 3. on, kun yksi sai EH:n. Mutta Aslak olikin 2.!!! Mahtava fiilis!! Hienoja koiria kaikki ja Aslak oli ERI NUK2!! 

Ja mikä oli hienoa kuvia katsellessa huomata oli se, että ei Aslak niin pieneltä muiden kanssa näyttänyt. :) Kun kuitenkin lähtökohtana on ollut, että Aslak on keskimääräistä pienempi uros. Mutta hienolta Aslak näytti siellä muiden joukossa!

Ja sitten oli Adan vuoro. Ada korkkasi avoimen luokan, jossa oli kolme muutakin koiraa, mm. Adan sisko. Ada käyttäytyi hienosti, mutta juostessa oli menossa sellaista vauhtia, että toiset varmaan katsoi minun kuristavan Adaa... Mutta kasvattaja sanoi kuitenkin Adan hienosti juosseen. Adan tulos oli EH AVK4. Tuomari halusi lopuksi vielä kommentoida jokaista avoimen luokan narttua ja minulle kertoi Adan rinnan olevan vielä kehittymätön ja kulmauksetkin vielä kesken. Ja lisäksi Ada on tällä hetkellä enemmän jalkaa kuin muuta... Eli Jyväskylästä Adalle lähti mukaan kehotus massakuurille! Ja tänään aloitimme jo proteiinien lisäämisen ruokaan ja tarkoituksena aloittaa voimatreenit, jotta saataisiin enemmän lihasta neidille. 

Arvosteluja en voi tänne kirjoittaa, kun en niistä mitään selvää saanut. Kehäsihteerin käsiala oli aivan hirveä ja ihan kuin olisi sanoja välistä puuttunut. Mutta arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs. Aslakista ei ole kyllä hajuakaan, mistä tuomari Aslakissa tykkäsi, kun ei ääneenkään mitään sanonut. Tuomari oli kyllä mukava ja voisin toistekin koirat hälle viedä. Ainakin Aslakin ja Adan ehkä sitten, kun massaa saa lisää. Selkeästi tykkäsi enemmän massakkaammista ja kehittyneemmistä koirista. 

Aslakin ensimmäinen 12 km

Meidän piti jo pari viikkoa sitten lähteä Aslakin kanssa vetolenkille kohteena miehen työpaikka, mutta erinäisten sattumusten takia olinkin kyseisenä iltapäivänä vaihdattamassa autoon uusia talvirenkaita... Minulla kun kaikenlisäksi on melko harvassa sellaiset työvuorot, että tuollaisen treenisuunnitelman pystyy toteuttamaan, joten harmissani olin. Kuitenkin viime torstaina satuin pääsemään hyvissä ajoin töistä, joten kiirehdin kotia kohtia Aslakia hakemaan ja suunta kohti kaupunkia. 

Kokonaisuutenahan treeni meni hyvin. Liikkumisaika oli 59 minuuttia ja 12 minuuttia meni pysähdyksissä. Keskimääräinen liikkumisnopeus oli 11,96 km/h, enimmäisnopeus 26,1 km/h. Ainoastaan viimeinen kilometri alkoi olla turhauttavaa, kun Aslak olisi halunnut merkkailla joka viides metri, joten otin Aslakin pyörän rinnalle juoksemaan loppumatkan.

Huomasin Aslakille yhden asian olevan erittäin hämmentävä asia: sillat. Ensimmäisen huomion tästä sain, kun oli tietöitä ja kevyen liikenteen väylä oli katkaistu kuopalla ja päälle oli laitettu metallilevy, jossa oli totta kai vielä muutamia koloja. Aslak ei suostunut alkuun laisinkaan astumaan levylle. Aslak ei ole ikinä kieltäytynyt mistään, mutta nyt tuli täyskieltäytyminen. Olimme juuri kaikenlisäksi ohittaneet erään miehen menemällä itse alakulkutunnelin kautta ja mies meni yläkautta. Ohitus oli täysin turha, koska mies käveli siinä sitten meidän ohitse. Lopulta sain maaniteltua Aslakin menemään yli. Kyllä vaan työmiehet saivat ihmeteltävää, kun minä jonkin aikaa siinä koiralle lässyttelin... Ja sen samaisen miehen ohitus meni lopulta ihan hyvin, kun sain Aslakin ymmärtämään, että mennään vasempaan reunaan sen sijaan, että yleensä ollaan oikealla. 

Sillat olivat muutenkin Aslakille haaste. Siltaa ylittäessä Aslak meni aina keskelle väylää ja epäluuloisena reunaa tuijotti. Ja kun tuli vielä kolmas silta ja se oli puinen, teki Aslak taas äkkipysähdyksen ja maaniteltuani suostui kävelemään sillan yli. 

Muuten lenkki meni ihan hyvin. Edellä pyöräilijät toimivat hyvinä jäniksinä, vaikka karkuunhan ne pääsi, kun noita siltayllätyksiä tuli. 

Lunta! (taas)

Talvi tuli taas pariksi päiväksi ja Ada meni ihan sekaisin!

Match show 2.11.2014

Kylläpä jäi mahtava fiilis tämän päivän mätsäristä! Mietin vielä aamusta, että noinkohan edes järjestetään, kun oli niin kova tuuli ja lunta sataa. Lähdin kuitenkin itsekin paikan päälle periaatteella, että eihän aina näyttelyssäkään hyvä keli välttämättä satu. 

Aslak käyttäytyi erinomaisesti! Jätin Aslakin autoon, kun kävin ilmoittautumassa. Kun autosta Aslakin otin, menimme hieman sivuun vielä treenailemaan. Tällä kertaa minulla oli nakkeja mukana ja nehän Aslakia kiinnostivat onneksi hyvin. 

Hiljalleen siirryimme taas toisten joukkoon. Säästä johtuen paikalla oli normaalia vähemmän porukkaa, joten onneksi väljyyttä oli riittävästi. Joillekin koirille Aslak mölysi ja ärhenteli, mutta sain nopeasti sen katkaistua. Lisäksi sain myös ärhentelyn usein myös katkaistua jo ennen alkuaan. 

Kehän laidallakin kokeilimme hieman juoksennella ja ohi meneviä koiria Aslak vain korvat pystyssä seuraili. Kehässäkin Aslak käyttäytyi oikein mallikkaasti. Tuomari ei itse hampaita katsonut ja onneksi olen harjoitellut hampaiden näyttämistä Jyväskylää varten. Vielä kyllä pitää harjoitella... Juoksu sujui hienosti ja tuomari perusteli Aslakille punaisen nauhan antamista sillä, että Aslak oli enemmän innokkaana mukana kaveriin verrattuna. 

Punaisten kehässä oli 7 koiraa. Siinä Aslakilla meinasi juoksu mennä överiksi, mutta komensin rauhallisesti ja saimme taas juoksun sujumaan. Ensin tuomari tiputti kolme koiraa, emmekä me olleet heidän joukossaan. Neljästä jäljelle jääneestä sijoitettiin kolme ja Aslak oli juurikin se kolmas! Olen todella ylpeä Aslakin suorituksesta! 

Adan ja Aslakin vetotreenit

Lokakuu meni hyvin rauhallisesti. Joitakin kertoja käytiin vetolenkeillä, mutta muuten koirat saivat kuluttaa rauhassa energiaa keskenään omalla pihalla. Pieniä koulutushetkiä olemme myös pitäneet. Adan ja Aslakin kanssa olemme näyttelyitä varten treenailleet, kun viikon päästä olisi vihdoin se Jyväskylän näyttely tiedossa. 

Tänään ajattelin hyödyntää miestä treeneissä ja suostuttelin hänet treeneihin mukaan ottamalla Adan pyöränsä eteen. Itse lähdin Aslakin kanssa. Olin jo mielessä miettinyt valmiiksi, miten edetään ja missä pitää varoa ja kävin tilanteet miehen kanssa läpi. Tarkoituksena oli myös ohituksia treenailla, kun niihin niin vähän mahdollisuuksia saamme ja kun tilanteita tulee, ne menee suurimmaksi osaksi pieleen. 

Ada lähti tottakai innokkaana edeltä menemään. Jätin hieman väliä ennen kuin käskin Aslakin matkaan. Pyörän vaihteet olivat jäätyneet, joten nyt sai Aslak tehdä oikeasti työtä, kun omasta polkemisesta ei ollut mitään hyötyä Aslakille. Ja hienosti Aslak töitä tekikin. 

Kohdat, joista miestä varoittelin, oli Adan kanssa yllättäen mennytkin ihan hyvin. Ada kun on kova ennakoimaan ja saattaa yrittää reiteille, joita yleensä mennään, kun nyt mentiinkin harvemmin ajetulle reitille. 

Kun lähdimme ensimmäistä kertaa Aslakin kanssa ohitusta tekemään, ei Ada laskenut meitä ohi vaan kiihdytti. Toisella yrityksellä mies jarrutteli, jotta pääsimme ohi. Ja kun ohi pääsimme lopulta, ei Aslak halunnutkaan edellä mennä, joten laskimme Adan ohittamaan meidät. Adan perään Aslak hienosti taas lähti. Ohittamisessa vaikeinta oli saada Aslak oikeasta reunasta vasempaan. Pitäisi varmaan ihan yksikseenkin vaihdella tien reunalta toiselle, jotta siitä tulisi rutiininomaisempaa. 

Välillä ajoimme miehen kanssa rinnakkain ja silloin Adakin jaksoi vauhtia nopeuttaa, kun ei tosiaan Aslakia halunnut ohi laskea. Ada on yleensä melko tasainen lönkyttelijä. Nyt koirat painelivat 15 km/h vauhdilla vajaa 5 kilometriä. Hienoa menoa oli. 

Hyvin on mennyt muutenkin. Rauha on pysynyt talossa yhtä kertaa lukuunottamatta. Riki on oppinut lemmikkiportin aukaisemaan, jos sitä ei kunnolla lukkoon asti laita. Olin valmistelemassa koirille ruokia Ada seuranani poikien portin takana odotellessa. No yhtäkkiä ne nurkan takaa ilmestyivätkin ja kohta oli Ada ja Aslak toisissaan kiinni. Ehdin kupit lattialle laittaa sivuun tarttuessani Adaan kiinni ja mies tuli Aslakin repimään tilanteesta pois. Ja samalla Riki yritti hiipiä miun takaa niille kupeille... Mutta muuten on tosiaan rauhallista ollut. Pihallakaan ei tarvitse koko ajan jännittyneenä odottaa, milloin tulee tappelu. 

World in my eyes

Jääpuikon Ada <3

Peruskoulutusta

Rikin kanssa peruskoulutus on aina ollut helppoa. Ja edelleenkin, kun treenaillaan silloin tällöin rally-tokoa, Rikin kanssa touhuilu on todella helppoa. Ei tarvitse kuin pyytää ja Riki tekee. Totta kai välillä pitää muistutella joitain asioita. Esimerkiksi liikeestä maahan meno on Rikille aina ollut haasteellinen ja etenkin jos treenistä on aikaa, on saattanut asia unohtua. Mutta perusasiat Riki osaa.

Adan kanssa on tullut huomattua, että jotkut asiat ovat jääneet opettamatta kokonaan. Olemme niin keskittyneet vetotreeneihin, että perusasiat ovat jääneet pois. Aslakin kanssa olemme aloittaneet treenaamaan hallittavuustestiä varten ja samoja asioita olemme Adankin kanssa treenailleet. Mutta. Esimerkiksi seuraaminen ei Adalta ilman hihnaa onnistu laisinkaan! Se saa vain ihmeellistä hyppimistä aikaiseksi. Mutta heti kun otin näyttelyhihnan käyttöön, Ada seurasi todella hienosti. Sillä olemmekin nyt harjoitelleet seuraamista. Ja aina kun seisahdun, käsken Adan istumaan sivulle. Hiljaa hyvä tulee.

Olemme Adan kanssa harjoitelleet myös paikallaan odottamista. Käsken Adan eteeni istumaan ja sanon paikka. Kävelen takaperin kauemmaksi ja palaan takaisin palkitsemaan Adan. Alkuun piti lähteä liikkeelle todella lyhyestä matkasta ja pienestä hetkestä, mutta hiljalleen olen onnistunut pidentämään matkaa, mutta todella kesken treeni on edelleen. 

Aslakin kanssa olemme treenailleet samoja asioita kuin Adan kanssa, mutta seuraamista olemme harjoitelleet ilman hihnaa. Namien kanssa Aslak seuraa hyvin. Ei todella hyvin, mutta hyvin. Ja silloinkin pidän nameja kädessäni siten, että Aslak saa nuolla kättäni koko ajan. Ja samalla tavalla käsken pysähtyessäni istumaan sivulle. Istuminen sujuu Aslakilla hyvin. 

Paikallaan odottamista ollaan harjoiteltu samalla tavalla kuin Adan kanssa ja samalla tavalla ollaan hiljalleen päästy eteenpäin. Pitäisi vain useammin treenailla niin hyvä tulisi. 

Ja Adan ja Aslakin treenit ollaan joka kerta päätetty hyppimällä esteitä. Eli treenaillaan samalla odottamista ja sitten pääsee innolla juoksemaan ja loikkimaan. 

Adan treeni

Aslakin sosiaalistamista

Kävimme eilen Aslakin kanssa treenailemassa sosiaalisuutta erään järjestön avoimien ovien päivässä. Aloitimme pihalla olemalla puolisen tuntia. Hiljalleen lähestyttiin muita ihmisiä ja koiria. Todella ärsyttävää tuollaisessa tapahtumassa on kuitenkin se, että ihmiset jäävät koiriensa kanssa oviaukkojen läheisyyteen, mikä tietysti on hankalaa Aslakin kanssa. 

Aslak olisi alkuun innokkaana toisten päälle käynyt, mutta hiljalleen namien avulla sain Aslakin keskittymään minuun. Lopulta siirryimme oviaukon läheisyyteen ja siitä hiljalleen sisälle. Sisätila jännitti hieman alkuun Aslakia, kun äänetkin oli erilaisia. Sivummalla olimme edelleen ja namien avulla Aslak oli rauhallinen. Kohta eräs nainen pyysi meitä kokeilemaan temppurataa ja sitä sitten hetken kokeiltiin. Siinä oli hyppy, nenällä lautasen kosketus ja kiertämistä. Juttelimme myös agilitysta ja kerroin jännityksestä aloittaa, kun Aslakin suhtautuminen toisiin koiriin on hieman haasteellista. Ihmiset saivat minut kuitenkin miettimään asiaa ja rohkaisivat kokeilemaan. Nyt ajattelinkin harjoitella Aslakin kanssa hallittavuustestiä varten, josko olisimme valmiita kokeilemaan jo alkuvuoden kursseille pääsyä, 

Kokonaisuudessaan treeni meni hyvin. Lopussa Aslak menetti hermonsa pari kertaa ihan kunnolla. Ekalla kerralla kuulema ohikulkeva koira oli katseellaan haastanut Aslakin (en itse nähnyt sitä) ja toinen kerta tuli melkein ensimmäisen jälkeen, joten Aslak oli jo kuumana valmiiksi. Siirryimme ulos katsomaan agilitynäytöstä, jossa Aslak säikähti todella kovasti, kun koirat juoksivat tunneliin. Namitkin alkoivat loppua, joten lähdimme siirtymään kohti porttia ja poistumaan paikalta. Kuitenkin sinne oli portille jämähtänyt taas porukkaa, joten ohittaminen meni ärinän kanssa. 

Aslak, tapaturma-altis koira

Lauantaina saimme yökylään miehen veljen lisäksi hänen ranskanbuldogginsa. Kerran aiemmin ovat Aslakin kanssa tavanneet ja silloin meni tunti, jotta toimeen tulivat. Tällä kertaa otettiin ensin Ada pihalle ranskista vastaan. Ada oli totta kai säkä pystyssä vastassa, mutta sen jälkeen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. 

Seuraavaksi otettiin Ada sisään ja Aslak pihalle. Yllättävän hyvin meni pojilla. Aslak oli vaan koko ajan toisen palleja nuolemassa, mutta ranskiskaan ei vastaan sanonut. Kohta otettiin myös Riki pihalle ja edelleen meni hyvin. Sisällä pidettiin Ada portin toisella puolella (ihan kaiken varalta) ja pojat toisella puolella. Ada jopa ehkä vahti Aslakia ranskiksen puolesta. Kun ranskis oli Adan kanssa samalla puolella porttia ja Aslak innokkaana heti toisella puolella, ärisi Ada Aslakille. 

Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lopulta ranskiksella paloi käämi Aslakin lähentelylle. Pari kertaa ottivat yhteen. Toisella kerralla huomasin Aslakin nostavan tassuaan, mutta en sen tarkemmin tarkistanut asiaa ennen kuin sunnuntai-iltana ihmettelin, miksi Aslak koko ajan nuolee tassuaan. Tarkempi tarkastelu kertoi, että Aslakin oikean tassun polvitaipeessa oli taas ihan kiva avohaava. Puhdistettiin ja laitettiin side. Tänään laitettiin suojan kanssa Aslak tarhaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut ja töistä sain vihdoinkin eläinlääkärin kiinni. Töiden jälkeen käytiin näyttämässä tassua ja Aslak sai antibiootit. 

Eläinlääkärireissu olikin taas oma juttunsa. En saanut meidän normi eläinlääkäriä kiinni, joten kävimme sitten seuraavan vaihtehdon luona. Kerran aiemmin ollaan siellä käyty ja silloin Adalta kuvattiin lonkat ja kyynärät. Aslakin kanssa rauhassa odoteltiin vuoroa, kun huoneesta tuli kääpiöpinseri. Se ei todellakaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Kun pinseri meni lopulta ulos odottelemaan, jäi se tuijottamaan ikkunan takaa, mikä ärsytti edelleen Aslakia. Kohta sisälle oli tulossa toinen koira, jolloin meidät otettiin odottamaan jo huoneeseen, jotta ei tappelua tulisi. Aslak hyppäsi pöydälle, jonka ell nosti ylös. Aslak oli kiltti niin kauan, kunnes ell rupesi hoitamaan haavaa. Silloin kääntyi katsomaan ell ja murisi. Otin Aslakia kaulan alta kiinni, ell hoiti tassun ja kohta Aslak pääsikin jo alas pöydältä. Ulos mentiin takakautta, jotta ei tulisi kohtaamisia toisten koirien kanssa. Kyllähän siinä ohimennen katsekontaktin Aslak otti suomenpystykorvan kanssa, mutta käskin Aslakin kääntymään vasemmalle ja tilanne raukesi sillä. 

Nyt siis mennään antibiootilla, tötteröllä ja avohaavan puhdistuksella ja haavaan laitettavalla geelillä. En muista nimeä. Mutta saamme kuitenkin jatkaa treeniä normaalisti. Ainoastaan huonolla kelillä haava tulee suojata. Että näin tällä kertaa. 

Videota treeneistä

Ostin itselleni uuden lelun. Denverin actionkameran. Hintaa ei roimasti ollut, on ihan perustuote. Mutta minun käyttööni tarpeeksi. Eilen testailtiin lenkeillä ekaa kertaa. Ensin Rikin kanssa, mutta Rikin kanssa vetäminen on vähän mitä on ja Adan kanssa olin jo, että jes, nyt tulee hyvää videota, kunnes tajusin, että ei muuten tallentanutkaan... Ja sitten oli niin pimeää, että ei otsalampun valossa nähnyt mitään videosta. 

Tänään aamusta lähdettiin vuorostaan Aslakin kanssa vetämään. Ja totta kai kamera oli mukana. Ja olikin niin hieno lenkki, että muokkasin (ekaa kertaa elämässäni) videosta mieleisen. Leikkasin "huonoja" ;) pätkiä pois ja lisäsin hieman tehosteita ja musiikkia. Tuollainen siitä sitten tuli: 

Käytiin äsken myös Adan kanssa. Pitääkin ruveta kattomaan, mitä tällä kertaa saan aikaiseksi...

Adan treenit

Emme ole pariin viikkoon treenanneet taas ollenkaan vetohommissa koirien kanssa. Koirat ovat saaneet pihalla juosta vapaana ja siten kuntoaan kasvattaa, mutta Ada ei ole paljoa lähtenyt leikkimään toisten kanssa. Hetkittäin juoksevat ja painivat, mutta muuten Ada käy poikien välillä komentamassa ja palaa takaisin minun luokseni. 

Tänään ajattelin lähteä tekemään lyhyet lenkit Adan ja Aslakin kanssa ja huomiselle jättää Rikin lenkittäminen. Vielä Adan kanssa lähtiessä olin sitä mieltä, että muutama kilometri riittää ja sitten Aslakin kanssa sama. Kuitenkin kilometrin jälkeen, kun piti reitti valita, päädyinkin pidemmälle reitille. Ja siitäkin olisin voinut valita 5 km tai 6 km lenkin ja jotenkin kummasti päädyttiin pidemmälle reitille... 

Alkusyksystä kävimme samaa reittiä, mutta homma meni siten, että parin kilometrin vetämisen jälkeen Ada siirtyi pyörän rinnalle juoksemaan. Tällä kertaa, vaikka edellisestä treenistä onkin aikaa, Ada oli pyörän edellä koko matkan. Vauhti oli vajaa 8 km/h eli ei erityisen nopea, mutta minulle oli tärkeintä, että Ada oli edellä koko ajan. Muutaman kerran kävelimme hetken ja seisahduimme välillä lepäilemään, mutta joka kerta levon jälkeen Ada lähti reippaasti töitä tekemään. 

Aslakin kanssa treeni jäi nyt välistä, mutta huomenna on taas uusi päivä. 

Syksy etenee

Pari viikkoa on aikaa edellisestä päivityksestä. Edellisen jälkeen oltiin menossa Adan kanssa mätsäriin muistuttamaan mieleen, miten ne näyttelytouhut menee. Samalla kertaa sain todeta, että Adalle touhu on kuin pyörällä ajo; taito ei unohdu. Ada oli todella rento tapaus niin ilmoittautuessa kuin vuoroa odotellessakin. Kunhan vain istuskeli ja makoili. Kehässäkin totta kai käyttyi hienosti ja sai punaisen nauhan, vaikka sijoitusta ei tullutkaan. Mutta oli kuitenkin kuuden parhaan teinin joukossa. 

Aslakin kanssa myös käytiin treenaamassa, mutta eri mätsärissä kuin Adan kanssa. Ja siellä oli ihan hirveää! Aslak kävi ylikierroksilla ja olisi vain toisten päälle halunnut mennä. Oltiin alkuun sivummalla ja varovasti lähestyttiin muuta porukkaa. Alkuun meni ihan hyvin, mutta kun mätsäri alkoi ja ihmiset lähestyivät koirineen liikaa, Aslak reagoi todella voimakkaasti. Aslak yritti päästä toisten kimppuun ja huuti kuin olisin kiduttanut sitä. Pakko oli taas mennä sivummalle, jossa Aslak jatkoi huutamista. Sivummalla odotettiin omaa vuoroa, kun en vaan uskaltanut enää liian lähelle toisia mennä. Aslak ei todellakaan ollut parhaimmillaan kehässäkään. Juoksi ja seisoi ihan miten sattuu. Vain hetkittäin Aslak keskittyi minuun ja silloin seisoi hienosti. Samaa sanoi tuomarikin. Sinisen nauhan antoi. Sinisten kehässä Aslak toisella juoksikierroksella ärähti kovasti edellä juoksevalle muutille, mistä johtuen tippui ensimmäisellä tiputuskierroksella. Että sellainen reissu oli. Lisää treeniä vaan, kun oltaisiin kuitenkin marraskuussa taas näyttelyyn menossa...

Aslak on päättänyt aiheuttaa minulle harmaita hiuksia viime aikoina... Erään kerran, kun oltiin Rikin kanssa lenkille lähdössä ja mies lähti viemään muita tarhaan, päätti Aslak, että hän ei mihinkään tarhaan mene vaan lenkille mukaan! Hyppäsi sitten portin yli ja olin kääntämässä pyörää menosuuntaan, kun jokin punainen vilahti ohi! No, seuraavan kerran harmaita hiuksia tuli, kun seurailin koirien touhuja pihalla ja ihmettelin, mihin Aslak oli mennyt. Saman tien huomasin jonkin punaisen vilahtavan aidan toisella puolella! Molemmilla kerroilla Aslak tuli kuitenkin kutsusta takaisin! Viimeinen kerta oli, kun eräs näyttelytreeneistä tuttu käveli koiransa kanssa pihamme ohitse ja Aslak meinasi hypätä aidan yli heidän luokseen! Ei onneksi ensimmäisellä ponnistuksella onnistunut ja komensin niin kovasti paikalle juostessa, että meni maihin jo ennen kuin vieressä olin. No nyt ollaan kahta kohtaa korotettu aidasta. Ongelmana ovat siis olleet kohdat, joissa ei kuusiaita ole kasvanut kunnolla ja koira on päässyt puuaidan yli ponnistamaan. Olihan tuo hieman ihmetystä herättävä kokemus, kun Aslak tajusi, että ei pääsekään enää aidan yli!

Meillä on syksy mennyt oikein omenaisissa merkeissä. Koirat ovat olleet mukana "auttamassa" omenien keräilyssä. Eli siis syöneet maasta niin paljon omenia kuin vain ehtivät. Riki oli jopa niin innokas, että lopulta ampiainen pisti tassuun ja kun Riki meinasi vain jahtaamaan ruveta, otin koirat äkkiä sisään. Jonkin aikaa Riki jäyti tassuaan ja ontui, mutta ei se edes turvonnut. 

Omenat ovat kuitenkin aiheuttaneet sellaisen asian, että enimmäkseen meillä koirat vain syövät. Ja syövät. Ja syö hieman lisää. Omenia nimittäin. Eivät malta juosta pihalla ollenkaan, kun pitää vain omenia syödä. Tänään Riki tuntui hieman sekoavan, kun keräsin loputkin omenat maasta pois ja mädän omenan yritin ottaa Rikiltä pois. Löytyi taas rähisijä pojasta. Ja omenaa en saanut pois, kun Riki murinan ohessa mahdollisimman nopeasti söi sen pois. Otettiin muutaman kerran treeniä Rikin ja luun kanssa. Palkitsin Rikin aina, kun luovutti luun pois. Pitää taas ahkeraan sitä treenailla, kun näyttää taas takapakkia tulleen asiassa...

Rikistä on tullut ihan oikea tarhakoira. Riki viettää tarhassa suurimman osan vuorokaudesta ja aina on sinne mieluummin menossa kuin sisään, jos tietää, että ollaan johonkin lähdössä tai nukkumaan menossa. Joskus Rikiä on vaikea saada tarhasta pois! Toisin kuin Ada, joka on aina ensimmäisenä sisään tulossa. 

Mutta siis edelleen mennään sopuisissa merkeissä. 

Rauhallinen syksyn aloitus

Adan juoksujen loppumisesta on 1,5 viikkoa. Tämän viikon ollaan jo koirien annettu olla samassa tilassa ja ulkonakin ovat olleet yhtä aikaa. 

Alkuun Adan oli todella hankala lähteä leikkimään toisten kanssa. Ensimmäisellä kerralla, kun laskettiin Ada ja Aslak pihalle yhdessä, oltiin miehen kanssa molemmat pihalla myös. Ihan vaan jos tappelu olisi tullut... Mutta ei tullut. Eivät kyllä paljoa muutakaan tehneet ja lopulta lähdettiin takaisin sisään.

Seuraavalla kerralla uskaltauduin yksin kokeilemaan ennen iltavuoroon menoa. Edelleenkään ei hirmuisesti tapahtumia ollut. Pari kierrosta juoksivat pihan ympäri ja siinä se. Tokihan Adan piti siinä juostessa Aslakille välillä murahdella. Otin lopulta myös Rikin pihalle, vaikka tiesin, että sehän se vasta sen provosoinnin aloittaa. 

Riki sai molempiin jo hieman liikettäkin. Pitkään ei kuitenkaan taas pihalla oltu. 

Illalla olen vienyt pari koiraa tarhaan ja yksi on viettänyt yön sisällä. Samalla, kun toiset vie tarhaan, käytän myös kolmannen pihalla, eikä siinäkään ole ollut tällä vikolla ongelmia. 

Ongelma on lähinnä ruokailutilanteissa, kun Adalle se ruoka vaan on niin herkkä paikka. Yritän opettaa Adaa rauhoittumaan ruokailutilanteissa. Ruokaa en anna jos hötkyilee ja vinkuu. Lisäksi ruoka-aika vaihtelee. Aikaisemmin hötkyily alkoi heti, kun sisään aamulla tarhasta pääsi, jolloin tiesi saavansa ruokaa. 

Tänä aamuna otin ensin Adan pihalle. Treenattiin hieman näyttelyjuttuja, kun huomenna olisi tarkoitus pitkästä aikaa mennä mätsäriin neidin kanssa. Lopulta otin myös Aslakin ja Rikin pihalle. Adan oli todella vaikea irrottautua minusta. Osoitin selkeästi, että treeni ja namit loppuivat, mutta silti Ada seurasi minua joka paikkaan, eikä lähtenyt toisten kanssa juoksemaan. 

Komensin Adan pois minun luota ja Rikin myös, kun tuli jalkaa vasten nojailemaan. Lopulta Riki aloitti leikkiin kutsumisen haukkumalla. Aslak lähti leikkiin helposti. Ada kävi välillä poikien välissä murisemassa ja poistui taas paikalta. Lopulta Aslakin ja Rikin juostessa myös Ada lähti Aslakin perään. Kovasti Riki ja Ada komentaa Aslakia, mutta huomaa kyllä myös, että Aslak on oppinut laumajärjestystä, kun vihdoinkin osoittaa alistumisen merkkejä Adalle. Se se vasta onkin helpotus... Ehkä meillä jopa rauha säilyisi. Koputan puuta...