Ada melkein 9 kk

Parin viikon päästä oltaisiin näyttelyyn menossa... 

"Istun mieluummin."

"Ai mitä, seisoako pitäisi?!"

"Ei, kyllä se istuminen on kivempaa."

"No jos nyt tämän kerran hännänkin nostan.."

Ja sitten on keskittyminen kovaa...

Hieman siis vielä pitää treenailla. Ja karvathan mokomalla on johonkin jäänyt... Mutta meidän neiti on siis parin viikon päästä 9 kuukauden ikäinen ja painaa sen 32 kiloa. Painonkehitys on hidastunut. Niin ja tietenkin pitää nyt huomioida, että neiti on paastonnut tässä muutaman päivän... Tänään sai jo melkein normaalin ruoka-annoksensa illalla. Mutta katsellaan se painonkehitys tarkemmin sitten kun tulee tasan 9 kuukautta. Jos olisi elimistökin hieman tasoittunut. 

Ada sairastaa

Meidän pieni juoksuinen narttu päätti sitten sairastaa mahataudinkin samaan syssyy. Vaikea on vaan sanoa liittyykö oireilut juoksuun vai oksennustautiin, jota on kuulema muillakin alueen koirilla. 

Ada viime viikolla päätti lopetaa syönnin. Olimme vaihtaneet Adan ruoan Jahti ja vahti juniorista kanaan ja riisiin, koska Ada on harrastanut tuhnuttelua. Muutama päivä meni ihan ok, mutta sitten Ada vain lopetti syömisen. Otti yhden papelon suuhun ja sylkäisi pois. Aamullakaan ei ruoka maistunut ja annoin periksi. Kävin ostamassa taas junioria ja kas kummaa, ruoka maistuikin taas. Maanantaina Adalla taas alkoi nirsoilu, eikä aamullakaan syönyt kuin n. puolet normaalista annoksestaan. 

Siitähän se sitten lähtikin... Mies ehti ennen minua iltapäivästä kotiin ja päätyi siivoamaan kolmet oksennukset eteisestä, Huolestuttiin ja soitin jopa ell, joka neuvoi antamaan viiliä tai jogurttia ja, jos ei auta, illalla soitto päivystykseen. Ilta meni ihan jees, kunnes kokeiltiin antaa riisiä ja keitinlientä. Vajaa tunti meni, kunnes Ada oksensi riisit ulos. 

Annoin taas viiliä veteen sekoitettuna ja siihen attapectia. Ennen nukkumaan menoa toistin saman annoksen. Vesi on mennyt melko huonosti, joten sotkin jogurttia pieneen määrään vettä ja juotin Adalle. Lopputulos oli yöllä kahdet pissit lattialle. Yö meni muuten ok, mitä nyt heräilin ja kerran hiljaisuus häiritsi, joten oli pakko käydä katsomassa, onko Ada vielä hengissä. 

Aamulla toistin viiliseoksen kera attapectin ja jätin Adalle juotavaksi jogurttia veteen sekoitettuna. Lopputuloksena oli taas kahdet isot pissit ja KAKKA! Viimeksi Ada teki kakan muistaakseni eilen aamulla. Annoin taas viiliä ja attapectia. Tyttö on muutenkin pirteä ja juoksutkin alkaa ilmeisesti olla siinä vaiheessa, että tärppipäivät alkaa. Vuoto on pienentynyt huomattavasti ja on hieman ruskeaa. Tänään piti suunnata mätsäriin treenaamaan, mutta piti moinen unohtaa ihan kokonaan. Nonkohan kannattaa jättää väliin vielä sunnuntain näyttelytreenitkin? Mutta seuraillaan taas tilannetta ja toivotaan, ettei yllätyksiä tule. Illalla kokeillaan vielä tarhaan antaa jäädytettyä lihalientä. Ja kenties sitä riisiäkin...

Riki pieni rakkauspakkaus

Adan juoksut ovat kestäneet jo 18 päivää ellen ihan väärin ole laskenut. Edelleen mennään ensimmäisessä vaiheessa, mutta näyttäisi jo lopuillaan olevan. Vaikka ei nartuista kokemusta olekaan, mutta merkit saattaisi ainakin siltä näyttää. Verta on ainakin jo huomattavasti vähemmän kuin alussa. Ada on ollut todella läheisriippuvainen. Tulee vain viereen istuskelemaan ja makoilemaan, laittaa pään polvelle ja tuijottaa niin apaattisella ilmeellä kuin vaan voi. 

Mutta entäs Riki? Riki on nii-in rakastunut! <3 Riki oikein heittäytyy maihin Adan edessä. Pakko päästä nuoleskelemaan, selkäänkin yrittänyt päästä ja muuten vain pyörii koko ajan Adan ympärillä. En tiedä, minkälaista Rikin tarhakäyttäytyminen tulee jatkossa olemaan, mutta tällä hetkellä Riki naapuritarhassa haukkuu kaikelle, mitä Ada tekee. Adan ei tarvitse kuin hieman liikahtaa niin Riki sekoaa naapurissa. 

Entäs miten Ada reagoi tähän? Ada tuntuu olevan hieman hämillään. Välillä ärähtää Rikille, mutta välillä tuntuu vain antautuvan. Välillä ei vaan näyttäisi kiinnostavan yhtään, eikä reagoi mitenkään Rikin lähestymisiin. Eli hyvin ailahtelevasti mennään. 

Mutta ihan sama, vaikka Ada välillä ärähtäisikin Rikille; Riki vain palvoo ja rakastaa Adaa.

Riki <3 Ada

Riki ja Ada toukokuussa

Juoksulenkki

Tein tiistaina jotain, mitä arvelin tulevani kuitenkin katumaan, mutta teinpähän kuitenkin. Ostin nimittäin hiihtovyön. En hiihtoa varten, mutta se juokseminen... Loma meni tosiaan lomaillessa kaiken muun touhun lisäksi ja omasta kunnosta huolen pitäminen on jäänyt hyvin minimaaliseksi. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni.

Eilen sitten rohkaisin itseni ja kovan tuulen sekaan lähdin Rikin kanssa liikenteeseen. Rikille laitoin vetovaljaat päälle, kiinnitin vetoliinan valjaisiin ja toisen pään itseeni. Lähdettiin ensin kävellen liikenteeseen. Vaikka treenit ovat jääneet nyt kesällä vähälle, oli Rikillä käskyt hyvin muistissa. Suunnat sujuu hienosti ja pysähtyy heti käskystä. 

Kohta jo kokeiltiin lähteä pientä hölkkää etenemään. Rikillähän on aina ollut on/off nappi eli vauhti on joko tai, vauhtia riittää tai kävellään. Riki lähti heti vauhdilla vetämään ja nykäisy kovasti. Olin kyllä varautunut siihen, joten sain pidettyä tasapainon. Yllätyin kuitenkin siitä, että pelkällä ei käskyllä Riki hidasti vauhtia pienemmäksi ja saimme vauhtimme toisillemme sopivaksi. 

Kyllähän Rikiä kiinnosti taas ihan mielettömästi penkat kaikkine hajuineen ja piti yrittää merkkailla, mutta käskin tiukasti mene ja vedä käskyillä ja kerran tökkäsin lonkkaan, kun olin jo rinnalla. Ja kyllähän me etenemään pääsimme. Vastaan tuli muita lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä, jotka huomatessani käskin RIkin pysähtymään, menin rinnalle ja otin vetoliinan päästä kiinni. Parin metrin päässä vastaantulijasta käskin Rikin etenemään ja hienosti Riki jatkoi matkaa. Vetoliina on pitkä ja kevyenliikenteenväylällä kulkiessa heti tien vieressä voisi etenkin Adan kanssa hieman jännittää. Mutta Rikin kanssa autot eivät häiritse ollenkaan. Pystyn luottamaan siihen, että Riki ei tielle juokse. Mutta ihmiset kiinnostaa todella paljon, joten sitä vielä treenataan. 

Kävelimme osan matkasta (ei kunto vielä kestä...), eikä matkaa tullut kuin reilu kaksi kilometriä, mutta hiljalleen edetään. Tänään mietin Adan kanssa lähtemistä, mutta olen nukkunut melkein kolme tuntia töiden jälkeen, joten eihän sitä tullut sitten lähdettyä. Mutta ensimmäisen kerran jälkeen uskallan jo todeta, että on tuollainen hiihtovyö kyllä aika hieno keksintö. Hienoa, kun saa kädet vapaaksi ja nykäisyt eivät tuntuneet kovilta vetoliinan kanssa. Asetin vielä hiihtovyön matalalle, jotta saa alaselästä enemmän tukea. Minullakaan kun ei tuo selkä ole aina mitenkään parhaimmassa kunnossa... Ja sainkin kyllä ohjeen, että ei ainakaan kapeimpaan kohtaan vyötärölle kannata asettaa hiihtovyötä. Mutta katsellaan taas miten edetään. 

Ensimmäinen kerta tarhassa

Meidän ihanaiset koiramme pääsivät ensimmäistä kertaa tarhaan tutustumaan ihan kunnolla hieman näin äkillisesti. Meidän ihana Ada neiti päätti olla muutaman tunnin ulkoilun aikana tekemättä tarpeitaan ja teki ne sitten sisään juoksuhousut jalassa, joten lopputulos oli kaikki alakerran neljä huonetta sotkettu pissiin ja kakkaan. Suurin osa kakasta löytyi vielä Adan housuista ulkona, joten katsotaan tekeekö uudestaan enää... Mutta koska meillä ei ole Adalle kuin yhdet housut tällä hetkellä ja joka paikka oli ihan sotkussa, pääsi koirat vasta lopullisesti valmistuneeseen tarhaan. Tai siis siten valmistuneeseen, että elementit on kiinni toisissaan. Onneksi on tällä hetkellä kokonaan tarhat varjossa, joten pystyy nyt pitämäänkin siellä, kun ei suojaa ole tehty. Ada pääsee sisään, kunhan housut on kuivunut. 

Ensin Ada sai olla hetken yksin ja hyvinhän tuo siellä oli. Makoili vaan. Kohta vietiin Rikikin ja annettiin luut ja makkaran palat. Myös jäätä annettiin, kun ollaan nyt pakastettu vettä maitotölkeissä. Ne ei oikein kiinnostaneet. Ajattelin kokeilla seuraavaksi pakastaa lihalientä, jos maistuisi paremmin. Ihan siis koirien omia lihoja veteen sotkettuna, ei ihmisille tarkoitettuja lihaliemiä. :)

Nyt olen itse keittiön ikkunalla istunut tutkailemassa, miten koirat tarhassa viihtyvät. Ada on hyvin rauhallinen. Välillä ötökät häiritsee tai jotain mielenkiintoista löytyy (kuten oma häntä) ja Riki haukkuu, kun Ada hyppii. 

Riki laitettiin sille puolelle, jossa vähemmän nurmikkoa on, koska Riki kuitenkin kaivaa enemmän. Ja johan tuolla ainakin kolme monttua on. 

Mies lähti vielä kaupassa käymään. Kävi vielä oikein heipat sanomassa koirille, jotta nähdään, mtein reagoivat ihmisen lähtöön. Riki varmaan jo kuvitteli pois pääsevänsä, mutta eipä päässytkään. Pari kertaa ulvoi miehen perään, mutta sitten rauhoittui. Itse siis edelleen keittiön ikkunan luona istun. 

Eli siis kopit on edelleen ajatusvaiheessa. Munalukot pitää vielä käydä ostamassa tarhan oviin ja naamiointiverkot varjoa tekemään. Kyllähän tuo Ada hieman vielä riehaantui sen jääpalan kanssa. Alla video. Hieman tärisee...

Juoksut

Ja niinhän siinä kävi, että meidän neiti 8 kk päätti aloittaa ensimmäisen juoksunsa. Eilen löysin aamulla keittiön lattialta ensimmäiset tipat ja epäilin jo silloin asiaa. Pari tippaa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita juoksuja, kun ne on voinut mistä tahansa tippua. Tai näin ainakin halusin ajatella. Tänään kuitenkin kotiuduttiin reissuilta koirien kanssa ja mies puoli tuntia ennen lähtöä siskonpoikani ja kummitettavani ristiäisiin huikkasi, että lisää verta! Kiireellä ajettiin ensin Mustiin ja Mirriin housuja ja suojia ostamaan. Ada on ensimmäinen narttukoira meillä (ikinä ei lapsenakaan meillä narttua ollut), joten ollaan hieman hoopona tässä asiassa. 

Kotiin tultuamme ei ollut todellakaan minkäänlaista epäilystä juoksujen alkamisesta. Veriläikkiä löytyi sieltä täältä keittiön ja eteisen lattiaa. Ja olihan tuo takamuskin melko punainen... Siistimisen ja tarpeillaan käytön jälkeen ruvettiinkin pohtimaan, miten ne housut Adalle jalkaan saadaan...

Pienen pyörittelyn jälkeen saatiin housut ja suojat Adalle laitettua. Toinen vain hieman reppana ihmeissään katsoi ja hieman vaikeaa oli kävelykin alkuun. Tuli nojaamaan päätään jalkaani vasten ja katsoi, mitä ihmettä hänelle tein. 

Itse en ainakaan ole sinut ajatuksen kanssa, että toinen sisällä juoksentelisi ilman housuja ja joka paikka olisi sotkussa. Riki ei onneksi ihmeemmin ole käyttäytynyt. On hieman enemmän yrittänyt Adaa nuoleskella, mutta muuten ei ihmeellisyyksiä ole. Eikä ole naapurin koiratkaan ylimääräistä ääntä pitänyt. Huomenna suunnittelin mätsäriin meneväni, mutta en varmana Adaa sinne vie, kun takamus veressä on... Onneksi kuitenkin nyt jo alkoivat, jos pahin olisi ohi ennen Joensuun näyttelyä. Onneksi on vielä kuukausi aikaa...

Mutta jotain positiivista tästäkin asiasta löysin. Adalla on ollut ongelma kakan teossa ja tekee vielä sen melko usein sisälle. Melkein päivittäistä on löytää kakka sisältä. Nauroin vedet silmissä ajatukselle, että nyt jos Ada sisälle kakkaa tekee niin tekeepähän muuten housuihinsa sitten! 

Tarha

Eilen aloitimme tarhan pystytyksen. Saimme eilen myös vihdoin viimeisen elementin tarhaan. Kaksi viikkoa sitten saapui muut osat ja yksi osa katosi matkalle. Lopulta tehdas lähetti uuden elementin. Tarha on koiratarhatehtaalta ja pystytys oli helppoa. Helpompaa olisi ollut, jos olisi ollut tasainen pohja, mihin laittaa. Nyt meidän pitää kehitellä vielä reunoille jotain, millä tasoittaa tarha. Sinänsä toimii noinkin, mutta kuitenkin. 

Mikä tää on?

Pystytettiin ensin toisen puolen kulmat ja sen jälkeen kiinnitelttiin kulmat toisiinsa. Toinen puoli jäi vielä hieman kesken, koska porakoneen kummassakaan akussa ei riittänyt virta... Ainoastaan kaksi elementtiä pitäisi toisiinsa kiinnittää niin se olisi siinä. 

Reunatkin heti tutkitaan. 

Kopit on edelleen rakentamatta, mutta onhan tässä vielä ensi viikko aikaa. Sitten loppuu loma ja pitää etsiä se aika ja motivaatio jostain. 

Tarhaa ei olla kiinnitetty maahan vielä millään. Sekin on vielä mietinnässä. Mutta painaahan tuo tarha sen verran, että ei sitä ihan heti kaadettua saa. 

Puistoilua

Pitkästä pitkästä aikaa käytiin koirapuistossa. Lähdettiin liikenteeseen kahdeksan aikaan illalla, jotta oli jo hieman viileämpää. Kuvia ei ole, koska ne eivät onnistuneet... 

Puistoon meneminen on erittäin vauhdikasta. Kumpikin vetää ihan hirveästi puistoon mennessä. Menin Adan kanssa edellä ja kielsin ja nyin koko ajan. Kerran jopa käännyttiin ympäri, kun ei meinannut sujua eteneminen rauhallisesti. Lopulta kuitenkin päästiin puistoon asti. Paikalla oli tanskandoggi ja toinen hieman Rikiä korkeampi koira. Näytti sekarotuiselta. Meidän koirat tietenkin meni muiden luo säkä pystyssä, mutta hyvin rauhallisesti meni kohtaaminen. Loppujen lopuksi hyvin vähän leikkivät vieraiden koirien kanssa. Ada juoksenteli hieman perässä, tutki paikkoja ja viihtyi ihmisten siliteltävänä. Riki tutki puistoa ja kävi välillä muiden luona ja yritti alistaa muita. Pitihän se tanskandoginkin selkään kiivetä. Ada sai uroksilta olla hyvin rauhassa. Kerran menivät vieraat sekaisin, kun Ada pissi lähelle. Pissiä haistelivat ja meinasivat lähteä Adan perään, mutta kääntyivät kuitenkin takaisin haistelemaan pissiä ja lopulta jatkoivat omia puuhiaan. Ada ei ollut moksiskaan mistään. 

Puistoilu meni hyvin rennosti. Reilu puoli tuntia oltiin, kun kyllähän sitä lämmintä riittää kesäiltaisinkin. Autolle meno sujui paljon paremmin. Ada ei vetänyt ja suuntia harjoiteltiin, kun Rikin ja miehen edellä mentiin. Autolla annettiin vettä ja Riki hyppäsi heti autoon, kun kontti avattiin. Ada ei vaan enää meinannut jaksaa hypätä sinne, mutta lopulta puoliksi kiipesi ja puoliksi hyppäsi konttiin. Kotona hetken ulkona saivat juosta ja yhtäkkiä vain sitä virtaa taas riitti. 

Adan osaaminen

Adan osaaminen verrattuna Rikiin samanikäisenä on heikonlainen. Suurin syy siihen olen minä. Heikosti ollaan harjoiteltu mitään, mikä ei olisi normaalin arjen seassa mennyt automaattisesti. 

Sellaisia arkeen sotkeutuneita käskyjä on:

Istu

Odota

Pissi

Kakka

Sisään 

Ei

Alas

Tassu - toinen

Seiso

Ei ota

Saa ottaa

Sellaisia käskyjä, joita ollaan lisäksi opeteltu:

Näytä

Maahan

Käskyjä, joita ollaan opeteltu, mutta edelleen kaipaavat harjoitusta:

Ylävitonen

Kierrä

Irti

Oikea/Vasen

Vedä

Seis

Näihin siis selitykset löytyvät aiemmasta tekstistäni viime vuodelta, joka löytyy täältä. No jaa, pitäisi useammin ilmeisesti koota asioita listaksi asti. Olen kenties aliarvioinut Adaa. Arjen keskellä oppii yllättävän paljon asioita. Sellaisia oikeasti ns. hyödyttömiä on ainoastaan ylävitonen, joka on ainoastaan huvin ja treenin kannalta harjoiteltavana. Ja koska osaahan Rikikin sen... :) Irti käskylle ei ole tullut paljoa tilaisuuksia harjoitella. Rikin kanssa luut olivat sellaisia, kun ei meinannut luopua niistä aikoinaan, mutta Adalle ongelma on paljon pienempi. Ei ole oikeastaan edes ongelma. Ada meinaa vaan lähteä karkuun juoksemaan ennen kuin luovuttaa sen mitä ikinä suussaan pitääkin. Kolme viimeisintä liittyvät yllättäen vetämiseen, jota ollaan muutenkin hyvin vähän harjoiteltu. Rikin kanssa hihnalenkeillä aloitettiin suuntien harjoittelu, mutta tunnustan, että hihnalenkit ovat jääneet hyvin vähälle... Siihen tavoitteena parannusta. 

Edelleen Adan keskittymiskyky on rajallinen. Äsken käytiin taas treenailemassa ja sen hetken maltti pysyi hommassa, mutta siihenpä treeni olikin hyvä lopettaa. Keskittyminen meinasi joitakin kertoja jo herpaantua, mutta namien avulla sain taas kontaktin takaisin. Harjoiteltiin myös hetken näyttelyä varten. Torstaina on taas isommalla porukalla näyttelytreenit. Kaveri totesi, että näyttely lähenee ja pitäisi treenailla. Siinä sitä sitten itsekin tuli tajuttua, että ihan oikea näyttely lähenee ja siihen on aikaa enää kuukausi! Kuukausi aikaa treenata ja tavoitteena parantaa kontaktia ja vähentää namien käyttöä näyttelytilanteissa.