Pyöräilyä osa 2

Käytiin nyt kuitenkin jo uudestaan kokeilemassa, miten vetohommat pyörän kanssa sujuvat. Ja tällä kertaa ihan vetovaljaat päällä!! Alkuun sujui ihan hyvin. Riki jaksoi vetää ja veti taas hyvin. Välillä poljin pyörää, mutta eipä olisi jalat jaksanut polkea Rikin vauhtia... :) Muutama sata metriä edettiin ihan hyvin, kunnes tuli lumipenkkaa, jonne Riki hyppäsi makaamaan! Piti äkkiä lyödä jarrut pohjaan. Ei edennyt Riki ihan heti lumikasasta. Päätinkin, että tälle päivälle riitti ja käännyttiin ympäri. Rikille ympäri on tuttu käsky, joka yksinkertaisesti tarkoittaa, että käännytään ympäri. :) Yllättäen. 

Siitäpä sitten ongelmat alkoivatkin... Kääntyminen tapahtui ihan hyvin, mutta sen jälkeen Riki aloitti riehumisen ja sotkeutui valjaisiin ja repi hihnaa. Jonkun aikaa siinä kirosin ja yritin selvittää Rikiä, mutta koko ajan meni uudestaan ja uudestaan sotkuun. Lopulta laitoin Rikin maihin ja siinä odoteltiin, kunnes takaa tulevat koirat olivat menneet ohitse. Sen jälkeen Riki malttoikin mielensä ja sain Rikin istumaan pyörän eteen. Varovasti kävelin pyörän luokse ja olin juuri astumassa pyörän selkään, kun Riki häntää heiluttaen luokse tulee... Jep jep. Siinä meni sekin sitten. Taas meni sotkuun, mutta nopeasti sain selvitettyä ja äkkiä käsky ja menoksi. Hyvän matkaa päästiin, kunnes samat koirat, jotka meidät aiemmin ohitti, tuli takaisin päin metsäpolkua pitkin. Itse mentiin kevyen liikenteen väylällä (jossa Riki juoksi taas penkan puolella, eli ei asfaltilla). Rikiä kiinnosti todella paljon toiset koirat ja hihna menikin renkaan väliin... Matkaa ei enää pitkälti olisi ollut, joten selvitin sotkut ja otettiin valjaat pois. Nyt Riki malttoi hienosti odottaa valjaiden pois ottamista. Ja! Riki meni heti kakalle! ... Selvisipä syy riehumiselle... Ajattelin alussa, että pienen metsän läpi kuljetaan pyörää taluttaen, että ei tarvitse erikseen käydä pissi- ja kakkalenkkiä. NO. Kakkaa ei sitten tehnyt... Nyt ainakin tein selkeän päätöksen, että ennen vetotreeniä Riki on käytettävä oikeasti kunnon pissilenkillä! Ei riitä mikään pieni pyörähdys...

Vapun kunniaksi Riki sai vetolenkin jälkeen kuivatun sonnin sudin! Ja ai että on nannaa. Ja sen syöminen on varsinainen taitolaji!

HYVÄÄ VAPPUA!

Pyöräilyä

Ja niin pääsi käymään, että nyt annoin periksi ja laitoinpa koiran pyörän eteen! Tai tarkoitushan oli, että mennään hissukseen siten, että Riki juoksisi pyörän vierellä. Niinpä niin! Ei Riki osaa vierellä kulkea! Aina pitää edellä päästä menemään. 

Käytiin kaupalla ja sinne on matkaa noin 1,5 kilometriä. Kaupalle meno oli kauheaa! Alkuun vain veti ja veti ja ojassa oltiin menossa! Lopulta tein ehkä itse väärin ja annoin hieman vetää, kun ei meinannut muuten sujua.. Harmi vaan, että ei ollut valjaita käytössä, kun suunnitelmat oli hieman eri. Mutta ei ollut onneksi pitkä matka. 

Loppumatka alkoi sujua ihan hyvin. Jarrutella sain aika paljon... Käskytkin tuntui selviltä ja Riki totteli hyvin. Ohitustilanteet olivat kuitenkin aivan kauheita! Taajama-alueella huutelin prkl:ttä ja v***ua ja vaikka mitä... Ohikulkijat katselivat ihmeissään, kun kirosin ohitustilanteissa... Pakko oli kävellä ohi, kun Riki halusi aina mennä haistelemaan ja meinasi kaataa minut kumoon. En laskenut haistelemaan ja kun ohi päästiin, alkoi Riki muistaa, mitä oltiin tekemässä. Jos tuli pyöräilijöitä tai kävelijöitä, silloinkin pysähdyttiin. Ne tilanteet meni ihan hyvin. Koirien ohittaminen ei oikein ota sujuakseen... 

Kaupalla Riki malttoin hyvin odottaa, että mies kävi kaupassa. Istui vieressäni rauhassa ja katseli muiden menoa. Kotimatkalla Riki alkoi selkeästi väsyä. Hölkkää oltiin kaupalle menty ja hölkällä jatkettiin. Alkoi vetointo hiipua, mikä oli tässä tilanteessa todella hyvä. Ja tietääpä jatkossakin, että pitää lyhyillä vetomatkoilla aloittaa, kun ei pojan kunto vielä kestä monen kilometrin juoksumatkoja yhtä kyytiä. Ja vaikka asfalttia meillä melkeinpä ainoastaan reiteillä on, ei Riki kuitenkaan juokse asfaltilla vaan penkan puolella. Siinä yritin itsekin pyöräillä, kun reunaa kuitenkin on. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus käydä katselemassa tossuja, ihan vain kaiken varalta. Kotimatka meni hyvin. Meinasi Riki hieman ärhentelemään ruveta, mutta komennolla jatkoi matkaa! 

Mutta aivan mahtavaa oli! Huippua! Mahtava fiilis jäi ja haluaisinkin heti huomenna uudestaan! Onko vaan liian äkkiä Rikille? 

Pestään Riki -päivä

Rikistä on kaksi viikkoa lähtenyt karvaa! Ja vielä lisää karvaa! Ja vieläkin lisää karvaa! Karvaa on joka puolella ja minua allergista asia ei helpota yhtään. (Minulla ei siis ole allergiaa todettu, enkä aiemmin ole allerginen ollut, mutta oireet viittaavat vahvasti lievään allergiaan. Kissoille ja pölylle olen allerginen ja se todettiin lukiossa ollessani. Kaikkeahan meillä on, niin kissoja, pölyjä kuin koirakin, mutta turha olisi kissoista ja koirasta luopua, kun pölystä on niin prkl:een vaikea päästä kuitenkin eroon.) Oon harjaillut Rikiä MoultMasterilla melkein päivittäin ja sitä karvaa riittää! Saatiin tarpeeksemme ja ajateltiin pestä Riki, jotta karvan irtoaminen nopeutuisi (ainakin olemme lukeneet, että pitäisi auttaa asiaan). Hermot meni eilen, mutta turha olisi ollut vielä eilen pestä, koska tänään kävimme äitini luona vaihtamassa kesärenkaat alle. Vietimme siis päivän ulkona ja Riki oli TODELLA rapainen muutaman tunnin ulkoilun jälkeen. Ja väsynyt...

Nyt on siis autossa kesärenkaat ja päätinpä ottaa ja pestäkin mokoman. Ja sainpa innokkaan apulaisen! Rikiä ei renkaiden vaihto kiinnostanut yhtään! Mutta ilmanpaineiden katsominen olikin jo mielenkiintoisempaa ja entäs, kun otin vesiletkun käteen ja rupesin autoa pesemään! Hyvin innokkaasti oli mukana. Onneksi oli muutenkin pesua suunniteltu Rikille. Pesu nimittäin alkoi jo auton pesun yhteydessä... Riki pääsikin suoraan kotiovelta suihkun puolelle! Riki oli joka puolelta mudassa! Äitini luona ei paljoa lunta enää ollut. Pari pientä lumikasaa, joissa Riki totta kai viilenteli itseään. Lumi ei pitkään valkeaa ollut, vaan jotenkin kummasti muuttui ruskeaksi... Piha oli kostea ja auton pesu totta kai teki pihasta entistä mutaisemman. Sehän ei tietenkään Rikiä haitannut...

Riki onneksi pistä vastaan pestessä ollenkaan. Tänäänkin mielellään kylppäriin tuli. (Usein änkee jo pelkästään vessaseuraksi.) Istui nätisti odottamassa, kunnes tajusi, mistä on kyse! Yritti livahtaa pois, mutta alistui kuitenkin koitokseen. Kuivaamisen jätin tällä kertaa vähemmälle. Talvella käytin hiustenkuivaajaa, mutta nyt kuivasimme vain pyyhkeillä ja olen välillä harjannut (ihan normi harjalla, en MoultMasterilla). Kunhan on enemmän kuivunut, otan taas käyttöön MoultMasterin ja minähän vielä pääsen eroon Rikin pohjavillasta! Ihan varmasti pääsen! Tiedä sitten milloin... Mutta yritys on ainakin kova! Hyvin on jo lähtenyt pohjavillaa, mutta yli puolet olisi kuitenkin vielä jäljellä... 

Ja tänään oli varsinainen herkkupäivä, kun jaossa oli lihapullia ja nakkeja! Kokeiltiin huvin vuoksi, söisikö Smirrekin niitä ja ai että kun olikin hyvää! 

Riki jo vieressä ehti katsella, että eikö hän saakaan mitään!

Mutta eihän Rikiä voi unohtaa! Riki kyllä tietää, milloin on nakkeja tarjolla. Ei tarvitse kuin ottaa paketti jääkaapista ja toinen on jo kerjäämässä. 

Mutta entäs meidän diiva?! Haisteli. Ja haisteli. Nakkia jopa nuolaisi hieman. Mutta ei. Ei todellakaan kelvannut! No, Rikille kelpasi. Hiipi varovasti viereen ja varovasti kielellä nappasi lihapullan ja nakin palaset parempiin suihin. 

Mutta eihän niitä herkkuja ihan noin vain tarjolla ole! Joutuupa niiden eteen jotain tekemäänkin. Mutta hyvin pysyy keskittyminen rontilla, vaikka kuinka kuola valuisi herkkuja haistellessa. 

Ja hyvin näkyy alemmassa kuvassa "kaljuja" kohtia lonkassa ja rinnan luona... Selästä on hieman tasaisemmin irronnut karva niin ei selkeästi näy "kaljuja".

Ja loppukevennyksenä: Silveri ei eräänä iltapäivänä meinannut laskea minua vessaan. Istui vain vessanpöntön päällä ja piti mennä kunnolla tönimään, että neiti viitsi siirtää takamustaan. Siitä sitten loikkasikin altaalle, josta taas siirtyi vasta, kun rupesin käsiä pesemään. 

Kuulumisia

Edellisen kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Tai ainakin minun mielestäni paljon, vaikkakin osa onkin pieniä juttuja. Tuntuu vaan, että kerrottavaa olisi paljon, mutta todennäköisesti vähintään puolet unohdan kuitenkin kertoa... Ostin uuden kameran. Sitä onkin tullut testailtua paljon. Kohteena tietenkin Riki, Silveri ja Smirre. Kamera on vasta viikon ollut ja kuvia on jo toista sataa... Mutta kuvanlaatu on paljon parempi ja kuvatkin siten paljon tarkempia ja eloisampia. Kamera on ollut mukana joka lenkillä ja on tullut otettua paljon kuvia ja kokeiltua videokuvaustakin, jota pystyy ottamaan oikein full HD:na. Hieman parempia videoitakin siis luvassa!

Hyvä on kamera, mutta välillä ei silti pysy Rikin perässä, vaikka kuinka yrittää. Välillä virtaa riittää niin paljon, että meno näyttää varmasti siltä, ettei koira meidän hallinnassamme ole. (Kuten alla olevista kuvista voi päätellä) Kun yrittää pientä polkua pitkin kävellä ja meno on tuollaista, joutuu tekemään töitä oman tasapainon hallitsemiseksi, joten koiran hallinta voi olla hyvinkin haasteellista... Mutta kuluupahan ainakin Rikin energia, kun hangessa loikkii kuin mikäkin aropupu! Nyt on vaan tullut mietittyä, että mitenkähän toinen pärjää, kun lumet katoaa kokonaan. Tien varrella ei paljoa lunta enää ole ja Riki tuntuu tarvitsevan edes sen pienen kasan siihen, että suostuu kakan tekemään. Lätäköt on tällä hetkellä todella ihania! Lenkillä totta kai pitää juoda niistä ja vaikka kuinka yritän, että ei tarvitsisi juosta niiden läpi, jotenkin kummasti toinen sieltä lätäkön keskeltä löytyy... Nopeammin saisi lumet sulaa! Pääsisi kuivemmille lenkeille...

Rikille iski taas vaihteeksi ripuli. Tulimme töistä ja lähdimme lenkille. Sielläpä ehtikin lyhyellä matkalla neljät löysät vääntää. Illalla äitini soittaa, että työkaverinsa koira oli edellisen yön oksennellut (asutaan samassa taajamassa). Puoli yhdeksän aikaan ripuli, puoli 11 yöllä ripuli. Puoli 11 aikaan iskin koiralle naamaan canikurin. Puoli kolmelta Riki taas herätti minut ja ei kun pihalle. Kuudelta mies oli herännyt töihin ja käytti koiran; ripuli. Minä käytin pihalla ennen töihin menoa; ripuli. Illalla alkoi onneksi tasaantumaan, eikä ihan vetenä enää tullut. Seuraavana päivänä kuitenkin vasta tasottui normaaliksi. 

Rikillä on pari viikkoa lähtenyt kivasti karvaa. Aiemmin kirjoitinkin, että ostettiin se MoultMaster. Sillä oon nyt kolme kertaa harjaillut Rikiä. Viimeksi huomasin, että alkaa poika kaljuuntua.. Säikähdin hieman, mitä oon aikaiseksi saanut, mutta toivuin nopeasti ja ymmärsin, että niin sen pitääkin olla. Pohjavilla siis irtoaa todella hyvin! Alkaa lonkissa näkymään muutama "kalju" kohta, joista on enemmän jo irronnut pohjavilla. Eikä kyllä tarvitse aina välttämättä MoultMasteriakaan vaan riittää ihan vaan nyppiminen. Kohta on pussillinen karvaa irronnut.

Rikiä pidettiin takapihalla viikonloppuna melko paljon. Vuosi takaperin vappuna takapihalla oli todella vähän lunta ja aloitettiin grillauskausi vappuaattona. Nyt näyttää epätoivoiselta edes ajatella moista. Mutta onneksi ratkaisu on lähellä! Nimittäin kaivuuintoinen rontti! Riki tekee meille kesää takapihalle, kun pöllyttää lunta kunnolla. Ja totta kai, kun Riki on ulkona, Smirre vahtii tarkkana, mitä Riki tekee! 

Silveri on aina osannut poseerata!

Toisin kuin Smirre...

Ja taas, Rikillä on nenäpunkki! Muutaman päivän oireillut. Tänään alkanut kuulostaa taas pahemmalta, mutta viikonloppuna ei ole paljoa oireillut ja töissä kiirettä niin enhän minä muistanut soitella eläinlääkärille... Vanhasta kuurista on pari tablettia jäljellä, että kuurin saa kyllä aloitettua, mutta ei jatkettua ilman reseptiä...

Puistoilua ja karvanlähtöä

Kävimme taas kuluttamassa Rikin virtaa koirapuistossa. Alkuun ei taaskaan kaveria Rikille ollut, joten kävelimme ympäri puistoa ja Riki sai juosta sydämensä kyllyydestä! Kaverin kanssa Riki mieluiten painii, mutta yksin juoksi ympäri puistoa minkä ehti. Ja vauhtiakin riitti!

Leluja ei tullut mukaan otettua, vaikka autossakin olisi pallo ollut.. Heiteltiin sitten keppiä. Huonolla menestyksellä. Riki ei oikein leikkiin lähtenyt mukaan. Lähti kepin perään käskyn saatuaan, mutta keppiä ei kyllä takaisin tullut, vaikka lelut kyllä yleensä noutaa hienosti... Kontaktin käskyä odotellessa ottaa kuitenkin hienosti! (Aina välillä...)

Ja oma pieni juomapaikkakin löytyi paikan päältä.

Rikillä meinaa välillä leikki hieman riehaantua ja saattaa muuttua väkivaltaiseksi (vaikka eihän toinen tahallaan...) Mutta saa kyllä paljon kipua aikaiseksi, vaikkei sitä tarkoittaisikaan! Mukavat mustelmat välillä meillä jaloissa... Eilen homma meni täysin yli sallitun rajan ja lopputulos oli tämä:

Tänään kävimme ostamassa vihdoin Jahti&Vahti kana ja riisi kuivamuonaa. Juniori alkaa siis vihdoinkin olla syöty, joten uuden säkin vuoro! Jos maistuisi junioria paremmin... Ostimme myös MoultMasterin ja Riki sai jo pitkän käsittelyn. Ja karvaahan irtosi! Riki ei oikein arvostanut prosessia ja istuinkin suurimman osan ajasta Rikin päällä, kun ei malttanut paikoillaan muuten pysyä. Takapuoli on Rikillä pidemmän aikaa ollut aivan kauhean näköinen ja nyt vihdoinkin ostimme kunnon harjan, jolla siitä selkoa saisi. Rikin kylki oli helppo harjata. Ei tarvinnut paljoakaan tehdä, jotta karva irtosi. Sitä nimittäin lähti tupottain! Olisin varmaan saanut harjata Rikiä pidempäänkin, mutta ajattelin säästää Rikiä (ja itseäni) ja jätin seuraavallekin kerralle jotain. Kyllä saa aikaa kulumaan turkin hoitoon! Pesullekin mokoma joutaisi, kun alkaa valkoiset mahakarvat mustia olemaan... Hirveät rapakelit! Ulkoa tullessa kuivataan Riki, mutta eipähän olisi pesu pahitteeksi. Toisaalta näillä keleillä pitäisi useinkin pestä, jos haluaisi koiran siistinä pitää, mutta jatkuva peseminenkään ei kuitenkaan hyvää tee. Toisaalta jos ottaisi tavoitteeksi edes pintapuolisesti mahan pestä useammin...

"Tuunattu" jätkä

Vetotreenit osa 3

Ja niin siinä sitten kävi, että tänään (tai siis eilen.. Ihan miten vaan, kunhan kyse on sunnuntaista) kävimme taas hieman treenaamassa. En tiedä mennäänkö nyt liian nopeaa tahtia (onhan tämä noin viikon sisään jo kolmas kerta ja kaiken lisäksi taakka sen kuin kasvaa...), mutta treenataan kun ehditään ja nyt on vaan ollut näin hyvä tuuri, että aikaa on ollut. 

Mutta nyt sattuikin tilanne, että siskonpoika oli mummolassa kylässä, kun me sinne Rikin kanssa suunnattiin. Ja siinähän olikin sitten innokas pulkassa istuja. Lähdettiin tällä kertaa siskon ja hänen kohta 8-vuotiaan poikansa kanssa viereiselle kentälle treenituokiolle. Sisko toimi kameranaisena ja minä pääsin nyt ohjastamaan! 

Lopputuloshan oli, että veto onnistuu edelleen todella hienosti! Jaksaa vetää ja vetää hyvin, nopeasti ja kyselemättä. Siskonpojallakin tuntui olevan hauskaa vauhdin huumassa. Ainut, mikä Rikiltä uupuu, on maltti. Ei malttaisi odottaa, ei malta kuunnella, eikä malta ymmärtää käskyjä. Ensin totta kai piti tutkia, mikä sinne perään taas laitettiin ja huomasikin, että onpa kiva, kun hänen tasolleen tullaan leikkimään. No, sain Rikin kiinni ja yritin asetella lähtöasentoon. Kyllähän siinä sitten lopulta onnistuttiin ja päästiin liikkeelle. 

Piti taas käyttää hieman houkuttelua ja jänistä... Ei malttia riittänyt yhtään yksin juoksemiseen... En tiedä olisiko pitänyt kokonaan jättää treeni väliin? Ensin sisko kutsui luokseen ja ohjasin perässä. Muutaman kerran näin. Sitten ajateltiin kokeilla kääntymistä. Eihän siitä mitään tullut ja monien sekoilujen jälkeen tulin siihen tulokseen, että laskin itseni irti Rikistä ja jätin ainoastaan pulkkaan kiinni. Siinäpä sitten aloin itse juosta koiran vierellä ja hokea käskyjä. Tiedän, että Riki osaa käskyt, mutta nyt unohtui kaikki käskyt ihan kokonaan... Kääntyminen ei sujunut melkeinpä ollenkaan ja veto käskykin tuntui ihan tuntemattomalta. Aina liikkeelle lähtiessä huusin veto ja minun lähtiessä lähti myös Riki liikenteeseen. Mutta kaikki muu unohtui Rikiltä ihan täysin.

Ja näin treenin jälkeen. Valjaat otettiin taas sisällä pois ja sujui hyvin rauhallisesti. Mitä lie poitsu naamaansa vetää tässä kuvassa...

Seuraava tavoite meillä onkin muistutella Rikille käskyt mieleen. Pitää taas tutuilla reiteillä treenata esimerkiksi kevyenliikenteenväylällä, jossa lumipenkat vielä rajaavat kuljettavaa reittiä. Mutta onpa kokeiltu taas jotain uutta. :) Nyt pitää itse malttaa palata askel taaksepäin ja keskittyä käskyjen toteuttamiseen. Kuitenkin tiedetään, että Rikillä on kykyä vetohommiin. Ja eihän poitsu mikään tyhmä tapaus todellakaan ole, joten eiköhän tästä päästä etenemään hyvää vauhtia. Jospa itsekin joskus kyytiin pääsee. :)

Lisää treeniä

Käytiin taas kokeilemassa vetämistä. Edellisen kerran purnukka meni siis rikki viimeksi. Mies ihmetteli, kun eteisen lattia on märkä ja huomasi, että purnukassa oli reikä... No, sepä oli muutenkin huono vaihtoehto, kun liukkaalla maalla heijaa sivuttain, mikä taas häiritsee Rikin menoa. 

Nyt olimme äitini luona ja menimme tien toisella puolella olevalle kentälle. Jäät on onneksi sulanut ja sen verran on eilen ja tänään lunta satanut, että siinä oli hyvä mennä. Ei ollut liukasta, mutta ei hirmuista lumikerrostakaan. Ja tilaa oli, eikä häiriötekijöitä ollut. Treeneissä oltiin vaan minä ja mies. Ylimääräisiä henkilöitä ei vielä oteta mukaan, jotta oppisi ensin keskittymään työskentelyyn. 

Lähtökäskyä odotellessa

Tänään saatiin taas oppia, mitä pitää tehdä toisin. Ensinnäkin olisi pitänyt tehdä pidempi pissireissu. Mitä ilmeisemmin syy, miksi Rikillä oli keskittyminen välillä hieman huonoa (etenkin lumipenkkojen läheisyydessä), löytyi kun olimme lähdössä kotia kohti. Kakkahätä. Kakkahätä oli yksi ongelma, mutta toinen ongelma oli kuitenkin taakka. Otimme äidiltäni tällä kertaa puuhalon taakaksi. Vielä emme halunneet auton renkaalla kokeilla. Puu olikin todella kiva juttu ja sitä olisi ollut kiva järsiä. Siihen sitten piti vähän tuttavuutta tehdä. Ja pitikin nyt tehdä se, mitä monet eivät suosittele ollenkaan tekemään. Eli käytimme jänistä.. Mies toimi ohjastajana ja minä juoksin vähän matkaa edellä. Toisella kerralla mies odotti Rikin kanssa, kun menin kauemmaksi ja antoi sitten käskyn vetää. Sekin toimi. Seuraavaksi halusimme jo kokeilla hieman kääntymistä, mutta siinäpä tulikin Rikillä halu jatkaa lumipenkalle asti... Vielä kokeilimme toimimistani jäniksenä, minkä jälkeen lopetimme, kun Rikillä tuntui hauskaa vielä olevan. 

Maksimissaan vartti meni, mutta pienestähän sitä liikkeelle vissiin pitäisi lähteäkin. Vetäminen meni edelleen kaiken kaikkiaan todella hyvin. Riki jaksaa vetää ja tykkää vetämisestä. Valjaat laitoimme päälle jo sisällä ja se menikin rauhallisesti. Otimme ne myös pois vasta sisällä ja sekin sujui rauhallisesti. 

Hieman kiinnostaa, mikä siellä perässä oikein tulee...

Kaipa me vielä kovalla treenillä Rikistä kunnon vetokoira saadaan! Pitää vaan tehdä kenttä, jossa tänään harjoiteltiin, tutuksi. Siellä on hyvä tila harjoitella, mutta vielä on uusi paikka ja uudet hajut, eikä keskittyminen ole mitä parhainta vielä. Alla taas videopätkä... Videossa näkyy, että ohjastaja ei pysy koko ajan koiran takana, mutta meille tämä on kuitenkin ihan yhtälailla treeniä kuin Rikillekin. Korjaa käsky on nyt jäänyt kuitenkin toimintaan. :) Mutta toimiikin itse asiassa melko hyvin. 

Kevättä rinnassa

Käytiin eilen taas koirapuistoilemassa. Ensimmäistä kertaa venähdyksen jälkeen. Ei mitään kammoa ole syntynyt, mutta ei ole vain ehtinyt aiemmin. Riki alkaa olla jo iso poika muutenkin kuin kooltaan. On vähän kevättä rinnassa poitsulla. Hyvin tietää pihalla, mihin on narttu tarpeensa tehnyt ja mihin uros. Eilen soitettiin puistoon lähtiessa kavereille, joiden koiraa ei olla vielä nähty, että ehtisivätkö mukaan. Huugo-poika on puolivuotias uros ja alkuun Riki vaan alisti toista... Selkään oli pakko päästä... Varmaan melkein puoli tuntia leikki oli sitä, että Riki yritti selkään päästä. Paikalla oli myös kolmas koira, jonka kanssa Rikillä tuntui olevan sotasuunnitelma. Toinen komenti ja istutti Huugon, jolloin Riki pääsi selkään. Kyllähän Huugokin onneksi lopuksi laittoi vastaan ja kunnon leikit saivat aikaiseksi lopulta. Reilun tunnin puistossa oltiin ja oli kyllä väsynyttä poikaa illan. :)

Alussa kavereita odotellessa kokeiltiin seuraako Riki meitä. Käveltiin puistoalueen ympäri (on onneksi iso puisto) ja kyllähän poika hyvin oli sielläkin päin puistoa missä mekin olimme. Riki saattoi juosta vähän kauemmaksi, mutta aina kääntyi katselemaan taakseen ja juoksi takaisin meidän luoksemme. Eli jospa tästä hieman varmuutta hakisi itsellekin ja joskus uskaltaisi lenkilläkin irti pitää. Mutta en ainakaan ihan heti, kun hormonit hyrrää pojalla niin pahasti.. Ja muutenkin pitää miettiä, missä sitä lenkillä käy jos irti pitää. Taajamassa kun asutaan...

Mutta lopputuloshan oli tämä, kun kotiin päästiin: 

Ja eikä muuten nirsoillut ruuan suhteen! Pelkkää kuivamuonaa annettiin, eikä ollut edes turvotettuna. Puolet Jahti&Vahti kana ja riisi sekoitusta ja puolet junioria. Jämät jätti, mutta oli kyllä nälkä, kun edes yli puolet kelpasi! Huomaa, että on hyvin erilaista liikuntaa muiden koirien kanssa touhuaminen kuin lenkillä käynti.