Vetotreenit osa 3

Ja niin siinä sitten kävi, että tänään (tai siis eilen.. Ihan miten vaan, kunhan kyse on sunnuntaista) kävimme taas hieman treenaamassa. En tiedä mennäänkö nyt liian nopeaa tahtia (onhan tämä noin viikon sisään jo kolmas kerta ja kaiken lisäksi taakka sen kuin kasvaa...), mutta treenataan kun ehditään ja nyt on vaan ollut näin hyvä tuuri, että aikaa on ollut. 

Mutta nyt sattuikin tilanne, että siskonpoika oli mummolassa kylässä, kun me sinne Rikin kanssa suunnattiin. Ja siinähän olikin sitten innokas pulkassa istuja. Lähdettiin tällä kertaa siskon ja hänen kohta 8-vuotiaan poikansa kanssa viereiselle kentälle treenituokiolle. Sisko toimi kameranaisena ja minä pääsin nyt ohjastamaan! 

Lopputuloshan oli, että veto onnistuu edelleen todella hienosti! Jaksaa vetää ja vetää hyvin, nopeasti ja kyselemättä. Siskonpojallakin tuntui olevan hauskaa vauhdin huumassa. Ainut, mikä Rikiltä uupuu, on maltti. Ei malttaisi odottaa, ei malta kuunnella, eikä malta ymmärtää käskyjä. Ensin totta kai piti tutkia, mikä sinne perään taas laitettiin ja huomasikin, että onpa kiva, kun hänen tasolleen tullaan leikkimään. No, sain Rikin kiinni ja yritin asetella lähtöasentoon. Kyllähän siinä sitten lopulta onnistuttiin ja päästiin liikkeelle. 

Piti taas käyttää hieman houkuttelua ja jänistä... Ei malttia riittänyt yhtään yksin juoksemiseen... En tiedä olisiko pitänyt kokonaan jättää treeni väliin? Ensin sisko kutsui luokseen ja ohjasin perässä. Muutaman kerran näin. Sitten ajateltiin kokeilla kääntymistä. Eihän siitä mitään tullut ja monien sekoilujen jälkeen tulin siihen tulokseen, että laskin itseni irti Rikistä ja jätin ainoastaan pulkkaan kiinni. Siinäpä sitten aloin itse juosta koiran vierellä ja hokea käskyjä. Tiedän, että Riki osaa käskyt, mutta nyt unohtui kaikki käskyt ihan kokonaan... Kääntyminen ei sujunut melkeinpä ollenkaan ja veto käskykin tuntui ihan tuntemattomalta. Aina liikkeelle lähtiessä huusin veto ja minun lähtiessä lähti myös Riki liikenteeseen. Mutta kaikki muu unohtui Rikiltä ihan täysin.

Ja näin treenin jälkeen. Valjaat otettiin taas sisällä pois ja sujui hyvin rauhallisesti. Mitä lie poitsu naamaansa vetää tässä kuvassa...

Seuraava tavoite meillä onkin muistutella Rikille käskyt mieleen. Pitää taas tutuilla reiteillä treenata esimerkiksi kevyenliikenteenväylällä, jossa lumipenkat vielä rajaavat kuljettavaa reittiä. Mutta onpa kokeiltu taas jotain uutta. :) Nyt pitää itse malttaa palata askel taaksepäin ja keskittyä käskyjen toteuttamiseen. Kuitenkin tiedetään, että Rikillä on kykyä vetohommiin. Ja eihän poitsu mikään tyhmä tapaus todellakaan ole, joten eiköhän tästä päästä etenemään hyvää vauhtia. Jospa itsekin joskus kyytiin pääsee. :)