Adan viikon aksatreenit ev-kisoissa

Oli pienryhmämme vuoro järjestää seuramme epäviralliset agilitykisat muiden saman päivän pienryhmien kanssa, joten treenit jäivät väliin tältä viikolta. Sen verran pääsimme treenaamaan, että kolmesta radasta osallistuimme viimeiselle eli ns. kisaradalle. Ada aloitteli jo juoksuja, mutta silloin ei vuotanut, mutta varalta kisasimme juoksuhousut jalassa. Eipä tästä sen kummempaa. Ohessa video. Ainoat virhepisteet oli oma moka, kun ohjasin Adaa liiaan vahvasti, eikä Ada enää tiennyt, mitä tehdä. Omaa ulosantia pitäisi kehittää. Pysäytyskontaktia pitää edelleen treenata. 

Pentuagilityn jatkokurssi osa 2

Taiga aloitti ensimmäiset juoksunsa, joten pääsimme testaamaan juoksuhousuja. Hallille ei ole asiaa ilman. Alkuun Taiga oli ihmeissään ja yritti repiä housuja pois, mutta luovutti lopulta ja antoi olla. Treeneissä housut eivät vaivanneet ollenkaan. Muuten sitten en tiedä, mikä oli juoksuista johtuvaa käytöstä ja mikä sitten muuta. Taiga oli erittäin häiriöherkkä tapaus. 

Aloitimme Taigan kanssa itsenäisestä treenistä. Teimme puomia täydellä korkeudella ja sieltähän piti jäädä taas hieman katselemaan, mitä toiset tekee aidan toisella puolella. Taiga pääsi juoksemaan kujakeppien läpi tarkoituksena edetä nopeasti. Otin liian ison askeleen ja yritimme juosta koko kepit kerralla, mutta Taiga juoksikin ohi targetille. Lähdettiin taas pienestä liikkeelle ja muutama keppiväli kerrallaan ja aina hieman lisäten. Lopulta juostiin kaikki kepit läpi hienosti. Tarkoitus oli myös peruspyörityksellä kolme aitaa juosta läpi. Saimme vastapäivään tehtyä, mutta sitten Taiga päätti, että pitää vain haukkua yhdelle kurssilaiselle, eikä treeni enää onnistunut. 

Ensimmäisellä ohjatulla kierroksella treenasimme pakkovalssia. Itsellä ei oma ajoitus meinannut osua kohdalleen lainkaan ja sitä hinkattiin ja hinkattiin. Lopulta onnistuimme. Taigalla oli vaan välillä tarve käydä haistelemassa nurkkia ja ihmetellä muiden touhuja sekä putken kiertäminen oli ihan jees. Kuitenkin kunhan neiti malttoi keskittyä ja itse olin ajoissa, myös Taiga tarttui ohjaukseen ihan hyvin.

Toisella kierroksella oli tarkoitus juosta vain sen kummempia miettimättä. Rata oli kahdeksikon muotoinen ja sivulla oli vielä putki, johon rata lopetettiin. Taigalla tuli tässä vaiheessa häiriöherkkyys ongelmaksi, kun ei malttanut keskittyä tekemiseen pitkiä aikoja. Siksi kouluttajakin lopulta päätti, että hän palkkaa aina muutaman esteen jälkeen. Siten saimme onnistuneita suorituksia aikaiseksi. 

Lopuksi vielä siirryimme treenailemaan rengasta. Taiga ei onneksi jännitä uusia esteitä ja teimmekin muutamia onnistuneita toistoja. Aikaa vielä oli, joten kokeilimme kouluttajan kanssa vielä itsenäisen treenin peruspyöräytystä myötäpäivään. Kouluttaja pari kertaa oli palkkaamassa ja siten saatiin siitäkin onnistunut suoritus. 

Kouluttaja laittoi meidät myös kuntoilemaan ilman koiraa. Pääsimme kyykkäilemään ja punnertamaan. Tavoitteena saada itsellekin räjähtävämpi lähtö ja että jaksamme vielä kovan suorituksen lopuksi viimeisetkin ohjaukset tehdä tarkasti. 

Agilitykisat Joensuu 5.8.2017

Mitään en uskaltanut ajatella kisoihin liittyen. Mitään en uskaltanut toivoa. Nukuin todella huonosti edellisen yön. Ja sitten pankki räjähti. Meidän mittakaavassa. 

A hyppyrata

Tuomarina toimi Jari Helin. Olin hänen tekemiään ratoja edellisenä iltana googlettanut ja todennut, että kaikilla agilityradoilla hän ei käytä edes keinua... Mietin jo, että tämä vaikka saattaisi onnistuakin... Tähän mennessä ykkösluokan radat ovat olleet melko suoria ja yksinkertaisia, mutta Helinin radat eivät olleetkaan. Kuulin erään ohimennen toteavan, että radat menisivät jopa kakkosluokan radoista. Meillehän tämä ei suoranaisesti ongelma ollut, koska treeneissäkin teemme vaikeita ratoja. 

A hyppyradalla Ada ohitti heti kolmannen aidan ja jäi maata nuuhkimaan kolmannen ja neljännen aidan välille. Sain Adan komennettua takaisin kolmannelle aidalle ja jatkettiin rataa. Loppurata menikin todella hyvin ja jopa kepit teimme kerralla täydellisesti. Lopputuloksena radalta kolmas sija viidellä virhepisteellä ja tuloksella 10,28. 

B hyppyrata meni jo paremmin. Ensimmäinen ongelma oli heti neljäs este, putki, josta ei mentykään ensimmäisestä vaan toisesta putkenpäästä. Laskin kuitenkin käden alas ja lähelle minua, joten sain Adan pidettyä kontaktissa ja ohjattua oikeaan putken päähän. Muuten mitään ongelmia radalla ei ollut, vaikka lopussa joitakin käännöksiä olikin, joita ei ykkösradalla ehkä yleensä ole. Saimme nollaradan, mutta hieman yliajalla. Olimme kuitenkin ensimmäisellä sijalla! 

C agilityrata

Agilityradat jännittivät minua eniten. Ada oli jo kahdet täydelliset kepit tehnyt, mutta se keinu... En todellakaan tiennyt, mitä odottaa... Lähdettiin kuitenkin rauhallisin mielin liikenteeseen. Meistä oli jo tullut eräänlainen "suosikki" kuuluttajan mielestä. Ensin kuulutti radalle toista suosikkia, mutta hän ei ollutkaan osallistumassa, joten kuulutti perään, että "ei haittaa, seuraavaksi on meidän toinen suosikki". Eihän me mitään nopeita oltu, mutta tasaisen varmaa malamuuttimaista suoritusta. Adallahan oli välillä hyvin rauhallinen "ai hypätäkö piti" tyyli. 

Ada teki taas täydelliset kepit. Hieman piti houkutella etenemään ja Ada oli hieman haahuilemassa kentällä. Keinulla Ada hidasti tällä kertaa reippaasti ja kehuin ja houkuttelin etenemään. Keinu menikin kerralla ja jatkettiin matkaa. Puomilla Ada teki täydellisen pysäytyksen. Olimme tällä kertaa sijalla kuusi viidellä virhepisteellä tuloksella 12,23. Virhe tuli taas kieltäytymisestä, kun Adaa piti jo hieman houkutella etenemään ja eräällä hypyllä oli "pitikö muka hypätä" tyylillä. 

Loppua kohden alkoi jo itsellä vahvistua fiilis, että ihan sama miten menee, koska tavoite oli jo saavutettu ja ylitetty reippaasti. D agilityradalla oli taas omat jäynänsä. Muun muassa ennen A:ta oli kaksi vierekkäistä hyppyestettä, jotka tein peruspyörähdyksellä ennen A:lle nousua. Mutta riskihän oli, että koira olisi juossut suoraan ensimmäiseltä hypyltä A:lle. Mutta sain Adan taas hallittua samalla tyylillä kuin hyppyradoilla eli laskemalla käden nyrkissä lähelle itseäni ja käänsin Adan toiselle hypylle. Keinukin meni taas hienosti ja puomin pysäytys oli nopeampi, mutta osuma tuli kuitenkin.  Taas pääsimme sijoituksille, kun Ada teki taas nollaradan ja oli kolmas tuloksella 4,06.

Kokonaisuutena paljon ei nollia ykkösluokassa tullut. En jäänyt enää kakkosluokkaa seuraamaan. Tuomari oli oikein mukava ja koska olen melko kilpailuhenkinen, ei sijoittuminen pahaa laisinkaan tehnyt. Jäi todella hyvä fiilis päivästä! Ada teki neljä kertaa täydelliset kepit. Ada teki kaksi kertaa keinun kieltäytymättä. Ada osui jokaiselle kontaktille. Ada ei tiputtanut yhtään rimaa. Olin todella ylpeä Adasta jo pelkästään siitä, että saimme neljältä radalta neljä tulosta! Kaksi nollarataa oli jo iso plussa päivälle! Ja vielä lisäksi 3/4 radoista sijoituksen kera! Vau! Tämä päivä ansaitsi kuohuvan! 

Adan kisavalmistautumista

Tänään taas oli vuorossa Adan aksapäivä. Oikeat kouluttajat eivät päässeet paikalle, joten oli taas uusi kouluttaja korvaamassa heitä. Tällä kouluttajalla oli hyvin erilainen ote kouluttaa. Hän oli vauhdikas ja erittäin rempseä ihminen. Häneltä sai hyviä vinkkejä mm. puomitreeniin juurikin tiedostamaani ongelmaan, kun Ada kyttää pysähtymislupaa ja jopa ennakoi pysähtymistä. Treenasimmekin muun muassa sitä, että Ada juoksee täysillä puomin päästä päähän ja saisin ajoitettua pysäytyksen. Valitettavasti Adalla on vauhtia niin paljon, että en ehdi reagoida Adan vauhdissa. Toisella kierroksella paneuduimme tähän enemmän ja otin käyttöön targetin. Targetille Ada pysähtyi hyvin. Kouluttaja otti targetin pois ja palkkasi omasta kädestään, kun annoin pysäytyskäskyn. Ilman targetia pysäytys ei läheskään aina onnistunut ja jäämmekin tätä treenaamaan. Kouluttaja neuvoi keskittymään vain pysäytyksen opetteluun ilman, että juoksutan koko puomia läpi ja sitten lisäämään vauhdin mukaan.

Rata oli jopa kouluttajan mielestä hieman kummallinen. Kyseessä ei ollut hänen suunnittelemansa rata vaan teimme seuraavan ryhmän radan, koska kouluttaja itsekin oli kyseisessä ryhmässä ja rata oli tehty jo etukäteen melkein valmiiksi. Etäisyydet olivat todella suuret radalla, mitä kummastelimme rataantutustumisen aikana. Radalla olisi oikeasti yli 30 estettä, mutta teimme vain 20:een asti. 

Jostain syystä minulla oli tänään vaikeuksia muistaa rataa. Vasta aivan viimeisellä kerralla saimme oikeasti melkein täydellisen suorituksen tehtyä. Sinänsä suoritus oli täydellinen, mutta itsellä meinasi kömmähdyksiä sattua juurikin sen takia, että meinasin unohtaa radan. Radalla käytettiin perusohjauksia persjätöstä, perus pyöräytykseen ja valssiin. Puolivalssista taisi kouluttaja eräässä kohtaa puhua, kun piti saada koira kääntymään jyrkästi. Kepit Ada teki täydellisesti. Kerran teimme keinun, joka ei radalle kuulunut. Sekin meni hyvin. Seuraavaksi olisikin vuorossa lauantain kisat. Paikka on kuitenkin taas uusi ja sadetta luvannut... Jos sataa tarpeeksi, kisat ovat sisällä, jossa onkin keinonurmi. Sekin on aivan uusi juttu meille. Ja on kuulema liukaskin. Eli en tiedä uskaltaako odottaa mitään. Viimeksi odotin vaikka mitä ja pieleenhän se meni. Nyt on neljä rataa, joista kaksi hyppyrataa. Haluaisin toivoa onnistumisia, mutta saa nähdä. Nyt osaa jo kuitenkin varautua siihen, että kaikki ei menekään kuten on suunnitellut.

Match show 2.8.2017

Taigan kanssa kävimme mätsärissä testaamassa, mitä mieltä Taiga on miestuomareista. Pyysin vielä ilmoittautuessa, että jos on mahdollista pennuille miestuomari saada... Ja toive toteutettiin. Lisäksi satoi kunnolla vettä ja BIS-kehässä oli myös sadeviittaan pukeutunut tuomari. 

Taiga käyttäytyi kehän ulkopuolella normaalin kärsimättömästä. Kehässä taas Taiga käyttäytyi taas todella hyvin, seisoi pitkiä aikoja ja juostiinkin hyvin. Tuomari toki piti yrittää pussata, mutta myöhemmin nuuhkaisi hieman kättä ja antoi rapsuttaa poskesta, mutta keskittyi namiin. 

Taiga sai siis taas punaisen nauhan, oli punaisten pentujen ykkönen ja BIS-kehässä tuomareilla oli vaikea päätös, mutta Taiga sijoitettiin sijalle BIS2! Kehuivat kaikkia kuitenkin, että todella hienoja koiria hienosti esitettynä.

Kuvia ei muita jostain kumman syystä ole... Kotonakaan ei enää litimärkää koiraa kuvattu ja itselläkin oli ensimmäisenä mielessä vain märkien vaatteiden riisuminen ja kuumaan suihkuun pääseminen. Vaikka olikin kuoritakki päällä ja softshell kengät jalassa, olin alusvaatteita myöten märkänä. Mutta kiva mätsäri kuitenkin ja ihan jees, että Taiga niissä pärjää. :)

Pentuagilityn jatkokurssi osa 1

Tiistaina pääsimme jatkamaan Taigan kanssa ohjatun agilityn parissa. Kuukauden verran olimme käyneet vain itsenäisesti hallilla omia aikojamme, joten Taiga oli ihan ihmeissään, kun hallissa olikin useita ihmisiä. Hallin puolikas oli myös jaettuna kahteen osaan, jossa toisessa osassa sai itsenäisesti treenata ja toisella puolella oli ohjattua ratatreeniä. Taigan kanssa aloitimme itsenäisellä puolella ja ensimmäisenä Taigan tullessa halliin, Taigalla valahti häntä alas ja säkä nousi pystyyn. Taiga puhisi kaikille ihmisille ja eräälle keskittyi puhisemaan niin paljon, että treeniä emme päässeet aloittamaan ennen kuin tämä henkilö poistui lämmittelemään omaa koiraansa. 

Itsenäisessä treenissä oli tarkoitus harjoitella puomilla ja harjoitus A:lla kävelemistä. Nämä sujuivat meillä todella hyvin. Mitä nyt Taiga halusikin korkeimmalla kohdalla ihmetellä, mitä aitojen toisella puolella tapahtuu... Lisäksi oli viisi aitaa laitettu puoliympyrän muotoon. Koira sai harjoitella osaltaan hyppytekniikkaa ja osaltaan sitä, mihin jalkansa asettaa. Tämäkin meni hyvin, mutta välillä Taigalla oli hieman ongelmia keskittymisen kanssa, kun jäi ihmettelemään toisten tekemisiä. Neljäntenä oli neljä aitaa siten, että ohjaaja keskellä ohjaa peruspyöräytyksellä koiran aidalta toiselle. Tätä emme saaneet onnistumaan, koska Taiga yritti livahtaa toiselle puolelle aitaa... Samalla toiset jo vaihtoivatkin vuoroa ja mekin laskille toiset treenaamaan itsenäisesti.

Ensimmäisellä kierroksella ohjatussa treenissä oli putki kaaressa ja molemmilla puolilla yksi siiveke. Tarkoitus oli lähettää koira takaakierrolla siivekkeelle ja ohjata ensin lähempään putkenpäähän ja toisella kertaa kauemmaksi. Kolmannella kerralla tarkoitus oli kiertää siiveke ja sen jälkeen ohjata putken ohi kiertämään toinen siiveke. Sen jälkeen sama toiselta puolelta ohjattuna. 

Me emme päässeet tähän kolmanteen vaiheeseen ollenkaan. Ensimmäinen vaihe meni ihan hyvin. Toisessa vaiheessa Taiga kieltäytyi menemästä putkeen. Sama putkenpää oli aiheuttanut ongelmia muillekin koirille ja myös Taigan kanssa kävimme välillä treenaamassa pelkkää putkea sivummalla. Kuitenkaan tämä ei auttanut Taigaa menemään kyseiseen putken päähän. Kokeilimme välillä toiselta puolelta ohjausta ja ohjasin Taigan takaakiertoon toiselle siivekkeelle ja silloin Taiga meni myös siihen putkenpäähän, johon ei ollut aiemmin suostunut menemään. Sitten Taiga intoutui tästä niin paljon, että kun yritin ohjata kauempaan putkenpäähän, Taiga meni aina siihen ensimmäiseen. Kouluttajakin jo totesi, että palkkaa vain ja kehu, se on malamuutti ja lopetimme kierroksen siihen.

Toisella kierroksella radalla oli putki kaaressa, kaksi aitaa molemmista putkenpäistä suoraan eteenpäin ja päässä yksi aita poikittain muihin aitoihin nähden. Eli rata oli niin sanotusti soikion muotoinen. Lähtö tapahtui putken jälkeiseltä aidalta, josta juostiin suoraan toiselle aidalle, poikittain oleva toinen aita, järjestyksessään neljäs aita, mutta siitä käännyttiinkin ensimmäiselle aidalle, josta putkeen ja siitä suoraan eteen juoksulla loppuun. Jos taas kukaan ymmärsi, mitä tarkoitin...

Tehtiin ensin kolmen aidan pätkää, jossa kouluttaja palkkasi ensimmäisen käännöksen jälkeen. Sen jälkeen kouluttaja palkkasi viidennen aidan jälkeen. Ensin Taiga lähti etsimään palkkaa kolmannen aidan jälkeen, mutta toisella kerralla sain tiukalla käskyllä ja kehulla Taigan kääntymään, tehtyä valssin neljännen aidan jälkeen ja ohjattua Taigan palkalle. Teimme ennen kokonaisen radan suorittamista vielä loppusuoran putkesta eteenpäin, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä koko rata. Taiga oli siinä vaiheessa sitä mieltä, että on vaan kiva juosta suoraan palkalle ja ensimmäiseltä aidalta juoksi useasti suoraan oikoen kouluttajan luokse. Lopulta kouluttaja totesi, että hän palkkaa viidennen aidan jälkeen. Taiga lähti liikkeelle jo hieman laiskalla vireellä, mutta teki pätkän loppuun ja lopetimmekin treenin siihen. 

Jos jotain Taiga on oppinut kuukauden aikana, niin se on odottamisen taito. Taiga tuli lopulta hienosti kutsusta luokse ja istui nätisti odottamaan lähtökäskyä. Ja kärsivällisesti odottikin. Taisi kuitenkin kolme treenipätkää väsyttää neidin ihan kunnolla, joten ei enää lopussa jaksanut keskittyä ja vauhti hiipui. Jatkossakin tulee olemaan itsenäinen osio, joten jospa neiti malttaisi treenailla loppuun asti, kunhan tottuu tähän muutokseen. 

Hyppytekniikkaa ja agilitya

Tämä viikko on melko vahvasti agilitypainoitteinen, koska lauantaina on tarkoitus taas kisaamista Adan kanssa kokeilla ja Taigan pentuagilityn jatkokurssi alkaa. Aloitimmekin viikon siis molempien kera hallilla. Taigan kanssa kokeilimme taas hyppytekniikkaa ja pitkästä aikaa teimme tuttavuutta pussin kanssa. Aloitin hyppytekniikalla Adan kanssa ja laitoin aidat kuuden jalan välein. Edellisen videon perusteella vuoden takainen kouluttajani totesi Taigalla olevan hieman hyppivää menoa, joten Adankin kanssa vaihdoin jo aidat seitsemän jalan välein, jota sitten Taigankin kanssa teimme.

Molempien kanssa hyppytekniikka osuus meni ihan hyvin. Teimme pelkästään perussarjaa. Kumpikin kiinnitti katseensa targetiin ja ottivat hyvän lähtöasennon. Taigalla joitakin kertoja jalat kolahteli rimoihin, mutta lopetimme vasta onnistuneeseen suortukseen. Välillä kävimme pussia kokeilemassa ja palasimme takaisin hyppytekniikan pariin. Molempien kanssa pitäisi panostaa enemmän odottamisen harjoiteluun ja tätä suositeltiinkin kyseisessä harjoitteessa treenattavaksi. Samalla saisi tekniikkaa vielä hiottua, kun olisin targetilla kyykyssä houkuttelemassa. 

Pussi oli Taigalle jännittävä asia. Kankaan ollessa maassa Taiga ei tullut läpi ollenkaan. Laitoinkin Taigan odottamaan ja menin itse nostamaan kangasta. Silloin Taiga tuli läpi. Koko ajan hieman vähemmän nostin kangasta, mutta jos en nostanut ollenkaan, ei Taiga vielä läpi tullut. Laskin myös kangasta alaspäin, kun Taiga oli sisällä, jotta tottuisi kankaaseen ja oppisi silti tulemaan loppuun asti. 

Adan kanssa teimme hyppytekniikan lisäksi keppejä, keinua ja puomia. Kepit menivät kuten yleensäkin. Puomilla harjoittelimme pysäytystä. Ada pysähtyy edelleen heti, kun sanon seis. Keskustelin kevään kouluttajan kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että minun tulisi kuitenkin vaatia Adaa 2on2off-asentoon. Mietin pitäisikö minun vaihtaa käskyä, mutta kouluttaja oli sitä mieltä, että koska käsky toimii, ei sitä vaihtaisi, mutta ottaisin itse tavoitteeksi oikea-aikaisuuden. 

Keinutreeni olikin jännää... Jostain syystä Ada oli tällä kertaa varovainen keinulla. Jos olin keinun päässä, Ada hyppäsi keinulta alas kesken kaiken. Jos olin sivulla Adan rinnalla, Ada varmemmin kulki keinun loppuun asti. Asiaa ei auttanut esteet ennen keinua tai kehuinko miten paljon. Eli jännä viikonloppu kisoissa tiedossa.... 

Koirien irtipito

Koirien irtipito on paljon keskustelua herättävä aihe. Usein aihe aiheuttaa kiistelyä ja tulistumista. Jokaisella on asiasta omat mielipiteensä ja laissa ei määritellä termiä välittömästi kytkettävissä. Osa ei välitä riistanhoidosta. Osa on sitä mieltä, että jotkut lait vain ovat turhia ja tehty rikottaviksi. Osa on sitä mieltä, että kyse on koiran hyvinvoinnista, kun pääsee juoksemaan vapaana. 

Ystäväni pelkää koiria. Paljon. Hänellä on pelko tiettyjä koirarotuja kohtaan, isoja koiria sekä hyppiviä koiria kohtaan. Hänen kanssaan paljon keskustelleena ymmärrän, minkälaista pelkoa hänelle aiheutuisi vastaantulevasta koirasta, joka on irti. Hän on joskus juossut lenkillä kovempaa kuin koskaan ennen, kun koira on tullut hihnassa perässä. Monet koiranomistajat ovat sitä mieltä, että tämä on kiltti, eikä tee mitään. Valitettavasti joillekin voi tätä todeta, vaikka kuinka monta kertaa, mutta se ei pelkoa vähennä. Pelko saa näkemään vain tilanteen, että koira on irti. Itse en pelkää koiria. Yllätys! Mutta silti, jos minulle joku sanoisi, että tämä ei tee mitään, en pystyisi luottamaan ellei kyse olisi itselle tutusta koirasta. Jokainen tilanne voi kuitenkin olla erilainen. Koira on eläin, joka toimii vaistojensa varassa. 

Omien koirieni kohdalla minua ensisijaisesti ohjaa irtipidon suhteen koirieni oma turvallisuus. En halua, että koira jäisi auton alle. En halua, että koira kohtaisikin toisen koiran, joka kävisikin omani kimppuun. Tai tietyillä alueilla koira saattaa joutua herkästikin ammuttavaksi. En luota edes ihmisiin, että kohtelisivat koiriani hyvin. Meitä on tullut esimerkiksi vetolenkillä pihasta karannut koira vastaan. Olin lenkillä Rikin ja Aslakin kanssa ja siirryin heti omien koirien rinnalle. Olin valmis pitämään vieraan koiran kaikin keinoin poissa omieni ulottuvilta. Toki tilanne, että koira karkaa, on usein hyvinkin erilainen tilanne kuin lenkillä irtipito. Vahinkoja sattuu, mutta toisinaan kyse voi olla myös ihmisen omasta tyhmyydestä.

Meidän neljästä koirasta kaksi on sellaisia, että en varmasti pidä irti aitaamattomalla alueella. Yksi on sellainen, että katsotaan, kunhan kasvaa. Agilityharrastus on sellainen, että koiran on pysyttävä hallinnassa, joten kovasti toivon, että koira aikuisenakin pysyisi vapaana lähellä. Neljäs tapaus onkin sellainen, että pystyn luottamaan ja pitämään irti. Eri asia onkin, että haluanko. Ja en halua. Ainoastaan agilityn parissa koira on irti. Ja kerran kaverin luona, joka asui keskellä ei mitään. Silloinkin jokin liikkui pimeässä metsässä ja koira lähti perään, mutta kääntyi heti kutsusta takaisin. 

Olen itsekin sitä mieltä, että etenkin meidän koirat eivät saa hihnalenkeiltä oikein mitään. Toki saavat haistella ja opetellaan peruskoulutusta, mutta fyysisesti alaskanmalamuutti ei saa tarpeeksi hihnalenkeiltä. Meillä on vajaa 1000 neliötä aidattu omaa pihaa koiria varten. Joku kommentoi erässä keskustelussa, että enemmän koira saa metsässä juostessaan kuin omalla pihalla. Koira oppii metsässä kropanhallintaa ja oppii liikkumaan epätasaisella alustalla. No, ei tuo meidänkään piha mikään tasainen ole. Lisäksi meillä on puita, marjapensaita, kuoppia, tarhat, pyykinkuivausteline, mattoteline... Lisäksi meillä on neljä koiraa. Kaksikin riittää siihen, että koirat vetää kovalla laukalla pihaa ympäri, tekevät äkkinäisiä käännöksiä ja väistöliikkeitä, hyppivät... Mieluummin itse pidän turvallisesti omalla aidatulla pihalla koiria irti, jossa saavat juosta ja leikkiä yhdessä. Silloin ei tarvitse huolehtia pesimärauhasta, vastaantulevista ihmisistä ja koirakoista sekä pelätä sitä hetkeä, kun koira ei jostain syystä tottelekaan ja lähtee omille teilleen. Koirat saa nauttia vapaudestaan turvallisella alueella. Olen myös sitä mieltä, että joukossa tyhmyys tiivistyy. 

Jokainen toimii, kuten parhaaksi näkee. Silti toivon, että jokainen opettelisi ymmärtämään myös vastaantulijoita ja kohtelisi kunnioittavasti. Ja toivon, että jokainen myös ymmärtää oman vastuunsa, jos jotain pääsisikin tapahtumaan. Jo pelkästään henkilö, joka koiria pelkää, saattaa säikähtää ja pelko pahentua, vaikka koira olisikin kiltti, eikä tekisi muuta, kuin kävisi nuuhkaisemassa lähellä. 

Ja toivon, että jokainen muistaa, että koira on kuitenkin eläin.