Koirien irtipito on paljon keskustelua herättävä aihe. Usein aihe aiheuttaa kiistelyä ja tulistumista. Jokaisella on asiasta omat mielipiteensä ja laissa ei määritellä termiä välittömästi kytkettävissä. Osa ei välitä riistanhoidosta. Osa on sitä mieltä, että jotkut lait vain ovat turhia ja tehty rikottaviksi. Osa on sitä mieltä, että kyse on koiran hyvinvoinnista, kun pääsee juoksemaan vapaana.
Ystäväni pelkää koiria. Paljon. Hänellä on pelko tiettyjä koirarotuja kohtaan, isoja koiria sekä hyppiviä koiria kohtaan. Hänen kanssaan paljon keskustelleena ymmärrän, minkälaista pelkoa hänelle aiheutuisi vastaantulevasta koirasta, joka on irti. Hän on joskus juossut lenkillä kovempaa kuin koskaan ennen, kun koira on tullut hihnassa perässä. Monet koiranomistajat ovat sitä mieltä, että tämä on kiltti, eikä tee mitään. Valitettavasti joillekin voi tätä todeta, vaikka kuinka monta kertaa, mutta se ei pelkoa vähennä. Pelko saa näkemään vain tilanteen, että koira on irti. Itse en pelkää koiria. Yllätys! Mutta silti, jos minulle joku sanoisi, että tämä ei tee mitään, en pystyisi luottamaan ellei kyse olisi itselle tutusta koirasta. Jokainen tilanne voi kuitenkin olla erilainen. Koira on eläin, joka toimii vaistojensa varassa.
Omien koirieni kohdalla minua ensisijaisesti ohjaa irtipidon suhteen koirieni oma turvallisuus. En halua, että koira jäisi auton alle. En halua, että koira kohtaisikin toisen koiran, joka kävisikin omani kimppuun. Tai tietyillä alueilla koira saattaa joutua herkästikin ammuttavaksi. En luota edes ihmisiin, että kohtelisivat koiriani hyvin. Meitä on tullut esimerkiksi vetolenkillä pihasta karannut koira vastaan. Olin lenkillä Rikin ja Aslakin kanssa ja siirryin heti omien koirien rinnalle. Olin valmis pitämään vieraan koiran kaikin keinoin poissa omieni ulottuvilta. Toki tilanne, että koira karkaa, on usein hyvinkin erilainen tilanne kuin lenkillä irtipito. Vahinkoja sattuu, mutta toisinaan kyse voi olla myös ihmisen omasta tyhmyydestä.
Meidän neljästä koirasta kaksi on sellaisia, että en varmasti pidä irti aitaamattomalla alueella. Yksi on sellainen, että katsotaan, kunhan kasvaa. Agilityharrastus on sellainen, että koiran on pysyttävä hallinnassa, joten kovasti toivon, että koira aikuisenakin pysyisi vapaana lähellä. Neljäs tapaus onkin sellainen, että pystyn luottamaan ja pitämään irti. Eri asia onkin, että haluanko. Ja en halua. Ainoastaan agilityn parissa koira on irti. Ja kerran kaverin luona, joka asui keskellä ei mitään. Silloinkin jokin liikkui pimeässä metsässä ja koira lähti perään, mutta kääntyi heti kutsusta takaisin.
Olen itsekin sitä mieltä, että etenkin meidän koirat eivät saa hihnalenkeiltä oikein mitään. Toki saavat haistella ja opetellaan peruskoulutusta, mutta fyysisesti alaskanmalamuutti ei saa tarpeeksi hihnalenkeiltä. Meillä on vajaa 1000 neliötä aidattu omaa pihaa koiria varten. Joku kommentoi erässä keskustelussa, että enemmän koira saa metsässä juostessaan kuin omalla pihalla. Koira oppii metsässä kropanhallintaa ja oppii liikkumaan epätasaisella alustalla. No, ei tuo meidänkään piha mikään tasainen ole. Lisäksi meillä on puita, marjapensaita, kuoppia, tarhat, pyykinkuivausteline, mattoteline... Lisäksi meillä on neljä koiraa. Kaksikin riittää siihen, että koirat vetää kovalla laukalla pihaa ympäri, tekevät äkkinäisiä käännöksiä ja väistöliikkeitä, hyppivät... Mieluummin itse pidän turvallisesti omalla aidatulla pihalla koiria irti, jossa saavat juosta ja leikkiä yhdessä. Silloin ei tarvitse huolehtia pesimärauhasta, vastaantulevista ihmisistä ja koirakoista sekä pelätä sitä hetkeä, kun koira ei jostain syystä tottelekaan ja lähtee omille teilleen. Koirat saa nauttia vapaudestaan turvallisella alueella. Olen myös sitä mieltä, että joukossa tyhmyys tiivistyy.
Jokainen toimii, kuten parhaaksi näkee. Silti toivon, että jokainen opettelisi ymmärtämään myös vastaantulijoita ja kohtelisi kunnioittavasti. Ja toivon, että jokainen myös ymmärtää oman vastuunsa, jos jotain pääsisikin tapahtumaan. Jo pelkästään henkilö, joka koiria pelkää, saattaa säikähtää ja pelko pahentua, vaikka koira olisikin kiltti, eikä tekisi muuta, kuin kävisi nuuhkaisemassa lähellä.
Ja toivon, että jokainen muistaa, että koira on kuitenkin eläin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti