Malamuuttien jalostus

Koirien jalostaminen on asia, joka herättää paljon tunteita ja mielipiteitä. Malamuuttien osalta olen yrittänyt asioita ymmärtää, opetella ja minulle onkin ajan myötä herännyt paljon kysymyksiä ja ajatuksia aiheesta, joihin olen yrittänyt etsiä vastauksia ja miettiä perusteluja omille mielipiteille. Tietenkään omille mielipiteilleni en ole mitään faktatietoja perusteluiksi löytänyt, kunhan vain on mielipiteitä ja sillä selvä. Kuten myös muillakin on omat mielipiteet ja alaskanmalamuuttien kohdalla olen huomannut, että niitä mielipiteitä ihan oikeasti on todella paljon ja asiat ovat herättäneet niin paljon mielipiteitä, että malamuuttipiireissä tuntuu olevan toisiaan vihaavia ihmisiäkin paljon. Ja en kiellä sitäkään, etteikö kaikkea tätä seuratessani ja asioita selvitellessä ole itsellekin herännyt ajatuksia esimerkiksi kasvattajien ja heidän periaatteidensa suhteen ja tokihan voin myös tunnustaa, että Suomessa on kasvattajia, joilta en ikinä pentua ottaisi tai antaisi omia jalostukseen ihan kenelle tahansa. Sen verran on järkeä minullekin tullut. 

Terveystulokset ovat tärkeä osa jalostusta. On henkilöitä, ketkä eivät suostu käyttämään jalostukseen esimerkiksi muita kuin A tai B lonkkaisia koiria. Toiset taas eivät tunnu välittävän asiasta yhtään. Itsehän haaveilen Adan käyttämisestä jalostukseen, koska Adalla on paljon enemmän hyviä piirteitä jalostuksen kannalta kuin huonoja, joita mm. on C:n lonkat. Mutta Adankin lonkkia puolustaessa voin kertoa, että Limanin kanssa asiasta olen keskustellut, eikä Adalla mitään "sairautta" lonkissa ole, eikä Adalla nivelrikkoa ole. Joten pitkien pohdintojen jälkeen oikean puolison löytyessä, voisin hyvinkin Adalla teettää pennut. Mutta tässäkin asiassa vastaan tulee itsellä periaate, että uroksella on oltava esimerkiksi ne A:n lonkat. Lonkat ovat siis ainakin herättäneet paljon keskustelua malamuuttien jalostuksessa, koska nykyään näkee käytettävän ja syntyvän paljon C ja jopa D lonkkaisia koiria. 

Mikään ei kuitenkaan ole mustavalkoista, kuten ei myöskään terveystulosten kohdalla. Ja taas esimerkiksi otan lonkkatulokset. Mielestäni kyse ei ole aina vain pelkästään jalostettavan yksilön lonkista, vaan tarkateluun täytyisi vakavasti ottaa vanhempien ja isovanhempien ym lonkkien lisäksi esimerkiksi sisarten lonkat sekä se, onko kenties sisarukset periyttänyt minkälaisia lonkkia. Että eipä siis tämäkään asia ole mikään yksipiippuinen asia. 

Rodunomainen käyttö on herättänyt itsellä ajatuksia malamuuttien jalostuksessa ja yksi osa-alue rodunomaiseen käyttöön liittyen myös malamuutin koko ja sen kehitys. Mielestäni jo pelkästään jos miettii, että haluaa ottaa malamuutin, pitää olla valmis harrastamaan rodunomaisia lajeja. Koska emmehän me muuten voi viedä rotua eteenpäin ja kehittää sitä ottamalla huomioon myös rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Okei, emme ole itsekään mihinkään kisoihin vielä uskaltautuneet, mutta uskon senkin päivän joskus koittavan. Harrastamme kuitenkin vetourheilua säännöllisesti niin sulan maan lajien muodossa kuin talvella kicksparkilla ajellen. Mutta Suomessakin on paljon malamuutteja, joiden kanssa ei harrasteta rodulle ominaisia lajeja, mikä on minusta todella iso harmi! 

Lisäksi se koko. Rotumääritelmästä sanotaan: 

"Koska rodulla on luonnollinen koko, ei meillä hylätä koon perusteella. Suositeltavat kuormanveto koot ovat uroksille 63,5 cm ja 38,5 kg ja nartuille 58,5 cm ja 34 kg. Rotumääritelmä kuitenkin toteaa, ettei koko saa koskaan ylittää tärkeydessä tyyppiä, mittasuhteita tai toiminnallisa seikkoja. Vain kun koirat kaikissa näissä muissa suhteissa ovat samanarvoisia, pitäisi tuomarin valita lähinnä suosituskokoa oleva eläin! On tärkeää muistaa, että meidän oletetaan jalostavan malamuutteja - ei tanskandoggeja eikä siperianhuskyjä. Rotumääritelmä on muistuttamassa siitä mihin päämäärämme koon suhteen tulee suunnata."

alaskanmalamuuttiyhdistys

Tämä tuntuu nykypäivänä ikävä kyllä monelta unohtuvan ja etenkin näyttelykehissä tämän unohtuminen näkyy selkeämmin. Eräässä keskustelussa tätä aihetta käytiin läpi. Itse olen harmissani siitä, että isoja malamuutteja palkitaan entistä herkemmin parhaina (enkä tätä tarkoita nyt katkerana siitä, että minulla on suosituksen kokoinen malamuutti, joka ei näyttelyissä pärjää, koska vain isoja palkitaan vaan tästä voi tulla mielestäni käyttötarkoitusta kohtaan ihan oikea ongelma!), koska se tarkoittaa sitä, ettei rotumääritelmää noudateta. Itse arvostan malamuuttia käyttökoirana todella paljon ja isojen koirien arvostaminen tuhoaa mielestäni malamuutin alkuperäistä käyttötarkoitusta. Kumpi jaksaa paremmin työskennellä; keskikokoinen vai iso malamuutti? Toinen suunta, jonka monet ovat huomanneet, on pienten malamuuttien lisääntyminen. Se onkin myös todellinen huolenaihe. Koska kuten jo aiemmin lainasinkin "oletetaan jalostavan malamuutteja - ei tanskandoggeja eikä siperianhuskyjä". 

Alaskanmalamuutti on raskaan kuorman vetäjä, ei nopeuskoira. Ja itse ainakin haluaisin viedä malamuuttia eteenpäin ihan vain malamuuttina. Malamuutissa on nykyiselläänkin paljon hyviä piirteitä, joita ei minusta kannata liioittelemaan lähteä, koska sillä tavalla vain saadaan rotu pilattua, kuten ikävä kyllä on monelle muulle rodulle jo käynyt.