Pääsiäisen puuhailut!

Ihanaa, kun on pitkä viikonloppu ja ehtii tehdä vaikka sun mitä! Koirienkin kanssa ollaan vietetty kunnolla laatuaikaa. On leikitty, ulkoiltu, puistoiltu, herkuteltu ja koulutettu. Ja vasta kaksi vapaata mennyt! 

Aloitimme pitkäperjantain ulkoilemalla pitkään omalla pihalla. Riki taas liinassa. Välillä on irti pidetty, mutta hiljalleen treenataan taas. Itse siistin pihaa samalla, kun Riki viereen tuli ja alkoi kaivamaan hillittömästi jalkojeni juuresta. Jatkoi vaan ja lopulta Adakin tuli mukaan. Siihen käyttivätkin melkein koko ulkoilun. Lopussa yritin saada myös juoksua aikaiseksi pallon heittämällä mukaan, mutta Riki vain kantoi pallon koko ajan kuoppaan. 

Ada: "Minäkin oon täällä!"

Käytiin Adan kanssa perjantaina myös koirapuistossa. Yksin olin liikenteessä, joten vain toinen koirista pääsi mukaani. Ja koska Adalla on vielä paljon opittavaa, pääsi Ada mukaan. Ada todella hienosti käveli puistoon. Ei ole vielä samanlaista reaktiota kuin Rikillä eli vetää täysillä, kun tietää, minne ollaan menossa! 

Adalla totta kai alkuun häntä koipien välissä ja aina uuden koiran tullessa häntä meni taas koipien väliin. Olen lukenut, että malamuutti ei ole koirapuistokoira (kuulostaapa hassulta), mutta olen halunnut pistää senkin koulutuksen piikkiin. Haluaisin Adan oppivan rentoutumaan ja nauttimaan koirapuistossa, koska Rikikin tykkää valtavasti käydä siellä. Ja se on kuitenkin loistava keino tavata muita koiria ja sosiaalistaa koiraa. 

Adan häntä on vain niin ihana <3

No, Ada yllättäen viihtyi parhaiten ihmisten siliteltävänä... Kävi haistelemassa verkon läpi pienten koirien puolella olevia koiria ja haisteli ja hieman leikki isompienkin kanssa. Pysyi kuitenkin pääsääntöisesti kauempana, vaikkakin välillä meni ja hyppi ja huitoi muita. Leikki oli kuitenkin hyvin erilaista kuin Rikin kanssa. Rikin kanssa leikki on erittäin fyysistä ja roikkuuvat toistensa karvoissa kiinni. Kaikki puistossa olevat koirat olivat kuitenkin lyhytkarvaisia, joten eihän niistä edes kiinni saanut... 

Ada: "PRKL, PYSÄHDY!"

Puistossa oli myös toinen pentu, ilmeisesti sekarotuinen. Pentu oli viiden kuukauden ikäinen uros, joka yritti astua Adaa. :) Ja eihän Ada oikein vieläkään tajua moisesta ja ihmisten piti mennä väliin. 

Lopulta Ada lähti seikkailemaan puistossa muiden kanssa, mutta eivät kuitenkaan leikkineet vaan lähinnä haistelivat ja tutkivat puistoa. Lähdettiinkin sitten pois puistosta. Ada ei meinannut malttaa ensin luokse tulla. Taisi korvat kadota... Mutta Adan sentään saa luokse tulemaan menemällä itse kyykkyyn ja silloin kutsumalla. Nyt oli houkuttimena myös namit ja tulihan Ada lopulta. Laitoin hihnaan ja lähdettiin kävelemään puistosta. Ei vaan toinen pentu meinannut meitä pois laskea vaan yritti koko ajan leikkiä Adan kanssa. Tunnin verran puistossa oltiin ja olipahan muuten väsynyt neiti loppuillan.

On se vaan niin hirmuisen suloinen neiti <3

Tänään ollaan taas ulkona oltu. Annoin myös pitkästä aikaa luut ulos. Saivat rauhassa järsiä luita, kun itse kuistilla istuin katselemassa ja kuvailemassa. Aurinko ihanasti sulattanut portaat, joten mukava istuskella pihalla (vaikka aurinko lopettikin paistamisen juuri silloin, kun ulos koirien kanssa mentiin oleskelemaan). 

Ja tänään vihdoin harjoiteltiin taas seisomista. Ensin Rikin kanssa treenailtiin. Yritin ensin saada Rikiä keskittymään treenaamalla temppuja. Hyvin vähän ollaan viime aikoina treenattu, mutta hyvin on edelleen Rikin mielessä kaikki käskyt. Ja voi ei, sanoisinko että ihan hirvittää! Ollaan käyty lenkillä ja pihalla juoksemassa Rikin kanssa, mutta Riki ei saa siltikään kulutettua tarpeeksi ja on nyt paino noussut 39 kiloon... Vetolenkit ovat jääneet siihen asti, kunnes on tiet sulanut ja päästään pyörällä liikenteeseen. Ja sitten aloitetaan taas kunnon treenit! Ei Rikillä ole kuitenkaan sen kummempaa rasvakerrosta kuin viime syksynä, mutta silti... Painoi kuitenkin 35 kiloa talvella. Pitää yrittää olla tarkempi ruokailujenkin kanssa... 

Mutta alla siis kuvaa Rikistä karvanlähdön aikaan. Edelleen koko ajan lähtee lisää, mutta kuten huomaa, on kaula ja niska selkeästi kaljumpi. Myös jalat ja lonkat ovat joutuneet karvanlähdön uhriksi ja myös takapuoli tuli siistittyä erittäin hyvin. Tuntuu, että turkin pituuskin lyheni samalla...

Vertailuna alla on täällä aikaisemminkin ollut kuva, mutta siinä Rikillä tosiaan talviturkki vielä. 

Entäs sitten meidän neiti? Ensinnäkin mentiin tosiaan ensin Rikin kanssa treenailemaan portin taakse ja ajattelin, että ei tarvitse kissojen luukkua portista sulkea, kun eihän mokoma siitä enää mahdu. Säkä noin 55 senttiä ja painoakin jo 25 kiloa ja onhan tuo nyt kasvanut niin paljon, että ei siitä luukusta vaan enää voi mahtua! Niinpä niin... Heti sujahti luukusta läpi! Laitoin kuitenkin portin taakse takaisin, tällä kertaa luukun kiinni ja kylläpä hienosti malttoikin rauhassa odottaa omaa vuoroaan. 

Mutta tulipa huomattua, että tässä joku päivä on otettava kunnon treenihetki ja käskyjä harjoiteltava Adan kanssa. Pelkästään seisomiskuvan ottaminen oli hankalaa ja totesinkin, että kunpa osaisi jo kaikki samat käskyt kuin Riki... Olisi niin helppoa saada Ada siihen asentoon kuin haluaisi... Mutta käskyt kuten istu ja odota on kuitenkin hyvin hallussa. Esimerkiksi seisominen on unohtunut tässä parin viikon aikana... Mutta oikean asennon saatuaan käskin nopeasti odottaa ja siinähän toinen sitten malttoi sen verran ainakin odottaa, että jopa kolmekin kuvaa saatiin samasta asennosta. 

Kasvanut on Ada paljon, mutta on kyllä vielä sellainen tasapaksu pötkylä. :) Ei ole oikein rintakehä vielä kehittynyt toisella. Ja pääkin näyttää vielä pieneltä muuhun verrattuna. Mutta pienihän toinen vielä on. Viikon päästä on vasta viisi kuukautta täynnä. 

Ja väliin jotain kissoistakin. Veljeni kävi tänään pilkillä ja sai saalikseen neljä kalaa, jotka ystävällisesti luovutti meidän kissoille syötäväksi. Koirathan olisivat myös mielellään kalat ottaneet, kun pussin kimppuun yrittivät päästä meidän kotiin tullessa. Kalat keitettyä ja kissoille annettuani koirat vielä yrittivät päästä osingoille. Eivät kissat meinanneet ruokarauhaa millään saada. 

Mutta tällaista tähän hätään meidän pääsiäiseen kuuluu. Katsellaan mitä vielä seuraavana kahtena vapaapäivänä aikaiseksi saadaan.

Kevättä

Kyllä se vaan kevät alkaa merkkejään näyttämään, vaikka kuinka yöpakkaset yrittävät pilata kevään tulon. Tänäkin aamuna oli 15 astetta pakkasta, mutta töissä ulkona ollessa aurinko lämmitti jo aamusta niin paljon, että meinasi ihan kuuma tulla. Tiet ovat alkaneet sulaa, katolta tippuu lumet ja Rikin karvanlähtö on pahimmillaan. 

Harjasin viimeksi viikonloppuna Rikiä tunnin verran. Edelleenkään en käyttänyt MoultMasteria vaan perusharja riitti. Tällä kertaa Rikiltä irtosi karvaa joka puolelta. Meidän tuuheaturkkinen kaveri ei ole enää niin hirmuisen tuuhea. Samalla kertaa leikkasin myös molemmilta koirilta kynnet ja palkaksi annoin possunkorvat. 

Adan on kuitenkin todella hankala syödä possunkorvaa tai hammastikkua tai ylipäätään mitään, mikä vaatii kunnolla pureskelua. Poskihampaita ei Adalla ollut montaa jäljellä ja viimeisistäkin vielä hampaita tipahteli kesken syönnin. Aikaa siihen meni ja Riki ehti vieressä kytätä pitkään ennen kuin Ada teki selvää possunkorvastaan. Ja kovasti ärähti, jos Riki liian lähelle meni. 

Eilen pitkästä aikaa laskimme Rikin irti pihalle. Kävimme ensin yhdessä koko porukka lyhyt lenkki tekemässä. Takaisin tultua ajattelimme kokeilla, miten Riki tällä kertaa käyttäytyy irti. Aitaa ei ole enää nimeksikään ja Riki on lisäravinteita syönyt vasta pari viikkoa (ja alkuun meinasin aina unohtaa antaa niitä, mutta nyt olen iltaruoan sekaan laittanut). Uskaltauduimme kuitenkin kokeilemaan ja hyvinhän molemmat malttoivat pihassa pysyä, kun toistensa kimpussa koko ajan olivat. Adallakin riittää nykyään vauhtia jo niin paljon, että ei todellakaan enää Rikin perässä pelkästään juokse. Edellä mennessään kuitenkin kääntyilee katsomaan Rikiä ja kaatuu, jolloin Riki pääsee helposti kimppuun. Kakatkaan ei Rikiä kiinnostanut, kun leikin hurmiossa oli. 

Tänään oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Töistä tultuani laskin taas kummankin irti pihaan. Hyvin edelleen pihassa pysyi, mutta jonkin aikaa leikittyään Riki löyti kakkojaan... Niitä alkuun vain haisteli, mutta kiellettyäni ja annettuani jotain muuta mielenkiintoista tekemistä jätti kakat rauhaan. Lopulta kuitenkin kiinnostus antoi periksi ja mielellään olisi syömään ruvennut. Ei totellut muuten, joten juoksin vierelle ja tönäisin kylkeen, jolloin hieman hypähti pois. Taas unohti kakat, kun lähdin juoksemaan pois ja koirat lähtivät perääni. Leikittiin vielä hetken ja lopulta kävelin ovelle, kutsuin koirat, aukaisin oven ja Riki sisään ensimmäisenä sujahti. Ada jäi vielä pyörimään ulos ja pissin teki. Tuli kuitenkin Adakin lopulta sisälle.

Vielä on Ada Rikiä pienempi. Säkää ei olla nyt mitattu ja painokin pitäisi mitata. Hetkeen ei olla mittailtu. Iso kuitenkin jo on, ei enää syliin noin vain oteta. Yritän olla niinkin ahkera pääsiäisen aikaan, että voisi yrittää seisomiskuvia ottaa molemmista. Rikin kohdalla erityisesti kiinnostaa, minkälainen ero turkissa tällä hetkellä oikeasti tapahtunut. Kyllähän sen itse tuntee ja näkee, että harvempi on, mutta vertailun vuoksi haluaisin saada rinnalle talviturkissa otetun kuvan, jotta eron näkisi paremmin. Ja muutenkin on tullut kuvailtua nyt vähemmän ja haluaisin nähdä Adasta uuden seisomiskuvan aikaisempien rinnalla, jotta näkee paremmin, miten tyttö on kasvanut. Päivittäin, kun näkee, ei pyrähdystä niin helposti huomaa. 

Tämä nyt oli hieman tällainen liiba laaba kirjoitus, mutta tulipahan kuulumisia kerrottua. :)

Kevään varjopuoli

Kevät on ihanaa aikaa, kun aurinko paistaa ja yhtäkkiä huomaa päivän pitenevän. Töihin lähtiessä ja palatessa ei olekaan enää pimeää vaan jaksaa paremmin puuhailla, kun valoa riittää pidempään. Mutta tosiaan on kevään tulolla varjopuoliakin ja pahinta on vetotreenien väheneminen. Tänä talvena emme ole edenneet kovin paljoa vetotreeneissä vaan olemme yrittäneet ainoastaan päästä pienien ongelmien yli. Lopputulos on ollut pienin askelin enemmän ja vähemmän onnistunutta. Olemme päässeet minun asenneongelmastani hieman eteenpäin ja Rikikin on hieman motivoituneempi vetämiseen kuin ennen. Ei pysähtele enää niin paljoa ja merkkailu vähentynyt. 

Mutta nyt, kun olemme vihdoinkin päässeet taas treenirytmiin, meitä on luonnonvoimat estäneet treenaamasta. Ensinnäkin tuuli on ollut hirvittävää. Tänään vihdoinkin en antanut tuulelle periksi ja lähdimme potkurilenkille Rikin kanssa. Mietin pitkään päästäänkö kuitenkaan lähtemään, koska hiekkaa on levinnyt ajotieltä kevyen liikenteen väylälle. Mies kuitenkin sai minut ylipuhuttua ja totesi, että suurin ongelma on jää. Tie on liukas ja siinä on päällä ainoastaan ohut lumikerros. No, en kokenut asiaa ongelmaksi ja lähdimme liikenteeseen. Alkuun meidän potkuri luistikin vallan mainiosta ja piti jopa vaihtaa tien reunaa, kun näytti toinen puoli niin jäiseltä. Eihän me loppujen lopuksi kilometriä pidemmälle taas päästy, kun annoin periksi ja käännyttiin. Olihan siellä kuitenkin sitä hiekkaa sen verran (vaikkei paljoa todella ollutkaan), että ei siellä potkuri enää kunnolla luistanut. Ei viitsinyt Rikikään hirvittävästi töitä tehdä, joten löntysteltiin sitten kotia kohti. 

Olen haaveillut joulusta asti Kickbikesta ja nyt sille tosiaan olisi käyttöä. Potkurilla ei enää pääse ja pyörän selkään en talvella enkä etenkään kevään jäisillä teillä hyppää. Kickbike olisi kuitenkin hieman eri asia, jota uskaltaisin sentään kokeillakin. Eli nyt sitten vain odotellaan, että ostaisin Kickbiken (ja sitä päivää saa tosiaan odotella) taikka sitä, että tiet sulaisivat sen verran, että päästään polkupyörällä liikenteeseen.

Adallakin ikää kohta 5 kuukautta (okei, parin viikon päästä). Pitäisi vielä koittaa malttaa olla ostamatta Adalle omia valjaita... :) Tavoitteena kuitenkin kesällä aloitella Adankin treenejä. 

Videoita!

Minulla on ollut ongelmia videoiden lataamiseen liittyen. Tänään vihdoinkin uskaltauduin kokeilemaan youtubea ja sinne lataamista. Pitkään siihen menikin, mutta vihdoinkin sain ladattua sinne muutaman videon, jotka nyt tähän laitan. Eikä olekin kummallista, että kirjoittelen blogia ja kuvia vapaasti tännekin laitan, ja kuitenkin kammoksun ajatusta, että youtuben kautta minusta nähdään asioita, joita en halua näkyvän muille? :D Olen siis melko tarkka yksityisyyteni suhteen, vaikka facebookissakin olen. Mutta sielläkin olen tarkka siitä, mitä näytän kellekin. Ja kuten varmaan huomaakin blogia lukiessani, ei minustakaan ole kuin muutama kuva ja esimerkiksi mieheni kasvoja ei näy missään. Vaikka julkisesti kirjoittelenkin mitä sattuu, on asioita, jotka kuuluvat vain minulle ja läheisilleni. 

Mutta tosiaan, jos palataan videoihin, on ensimmäinen video ensimmäisiä kertoja, kun koirat saivat vapaana riehua pihallamme. Kirosin aiemmin, kun en millään saanut kyseistä videota laitettua, mutta tässä se nyt sitten vihdoinkin olisi. 

Lisäksi on vielä kaksi videota Rikin vetämisestä. Ensimmäinen on 12. tammikuuta vetotreeniltä ja toinen 2. maaliskuuta.

Kertokaa, jos eivät videot näy niin käyn muutamassa asetuksia!

Mitä meille kuuluukaan?

Hyvää kuuluu. Vetämään olisin halunnut Rikin kanssa muutamana päivänä jo lähteä, mutta tuulee niin paljon, etten todellakaan halua pihalle vauhtia ottamaan niin Rikiltä kuin tuuleltakin. Pelkkä pakkanen saa naaman jäätymään, vaikka kuinka yrittäisi suojata, saatika silloin kun tuuli on tekemässä pakkasesta entistä kylmempää. Joten siis vetohommat ovat jääneet sitten viime kerran. Eli viime viikonko? :) Mutta hei, kyllähän tässä on ehditty muutakin puuhata ja ihmetellä. Esimerkiksi saimme vihdoinkin Adalta hampaan talteen! Mies totesi eräs ilta, että oli löytänyt poskihampaan ja ottanut sen talteen. 

Ada sai viikonloppuna poikaystävän. En olisi ikinä arvannut kyseisen koiran edes tulevan toimeen muiden koirien kanssa. Kyseessä siis ranskis, joka kävi meillä muutamia kertoja ennen joulua ja kielsimme tulemasta, kun Ada on pentu. No, nyt  ensimmäistä kertaa kokeilimme, miten tapaaminen sujuisi. Onhan Ada kuitenkin varmaan melkein kolme kertaa isompi kuin ranskis ja suojelijana Riki. Suurin pelko ehkä oli kuitenkin siinä, että Riki ja Ada yhteisenä rintamana kiusaa ranskista. Sitä harjoittelivat muun muassa veljeni koiraa vastaan. Ja siitä ranskis ei varmastikaan olisi tykännyt...

Alkuun olimme hyvin varovaisia ja ranskiskin oli varuillaan. Riki ja Ada lähinnä hötkyilivät, mikä häiritsi ranskista. Myös miehen veli häiritsi ranskista, koska ranskis suojeli häntä ja jos joku lähestyi, ärisi. Lopulta otin ranskiksen hihnan itselleni ja toisella kädellä pidin Adaa pannasta kiinni. Mies piti Rikistä kiinni. Rikiä ei paljoa lopulta ranskiksen läsnäolo häirinnyt. Ada oli aivan innoissaan ja ranskista piti tarkkailla pitkään, ettei päälle kävisi. Koirat haistelivat toisiaan ja ranskis tajusi lopulta, että Ada on pentu ja... narttu... Koko ajan oli takapuolta haistelemassa ja lopulta seuraavana päivänä yritti astua Adan! (Olivat siis yötä meillä, koirat toisistaan erotettuina, Ada ylhäällä, urokset alhaalla aita välissä.) Ada vain istui ja kääntyi katselemaan, mitä toinen yrittää tehdä. Me menimme väliin heti, kun ranskis yritti nousta selkään. Meni ilmeisesti hormonit ihan sekaisin, kun Rikinkin yritti lopulta astua... Rikiä ei ylipäätään ranskiksen läsnäolo paljoa kiinnostanut. Yöllä, kun olin itse mennyt jo nukkumaan ja heräsin kesken unien, kuulin, kun koirille tuli erimielisyyksiä, mutta ne erotettiin heti toisistaan. Totesinkin nukkumaan mennessä, että ovat tarkkana urosten kanssa. Johan se on aiemminkin nähty, että ranskis ei tosiaan Rikille mitään saa tehtyä, mutta Riki ranskikselle... Kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin ja kuten miehen velikin totesi, ei ole ranskis ihan toivoton tapaus muiden koirien suhteen. 

Entäs Riki? Riki päätti aloittaa karvanlähdön! Ei tässä onneksi enää niin hirmuisen kireitä pakkasia ole luvassa, mutta kylmää kuitenkin. Tälle viikolle vielä luvattu kymmenestä kahteenkymmeneen pakkasasteeseen. Tajusin viikonloppuna vain nyppiväni ja nyppiväni Rikin kaulaa ja niskaa. Lopulta otin harjan ja karvaa vain irtosi eikä loppua näkynyt. Lopputulos olikin kalju kaula ja niska. Ja äsken totesin, että voisipa taas harata... Ja ei tosiaan MoultMasteriakaan ole tarvinnut vaan ihan perusharjalla irtoaa pohjavilla todella hyvin. 

Muut kuin minä ja mies ei varmaan huomaa
eroa, mutta Rikin niska on oikeasti paljon
kapeampi nykyään kokonaisuutta katsoessa...

Sunnuntai-iltana lähtiessäni koirien kanssa pihalle, löysin mitä upeimman näyn taivaalta! Lähdin heti kameraa hakemaan ja mieskin tuli kanssani ihmettelemään näkyä. En muista koskaan aiemmin nähneeni revontulia ainakaan noin suuria! Koirat saivat rauhassa pihalla temmeltää, kun itse vain seisoin tuijottamassa taivaalle. Riki tuli lopulta liinasta nykimään ja vasten pomppimaan. Mutta olipahan vain upea näky! Aivan kuin vihreä seinämä olisi ympäröinyt pihamme. 

Rikin vetotreenit

Tänään pääsin taas ihanan ajoissa töistä. Keli on ihanan aurinkoinen pakkaskeli, vaikkakin mittari näytti enää vain -11 astetta, kun kotiin tuli. Töihin lähtiessä pakkasta oli -16 ja muiden töihin saapuessa oli kuulema jo -20. Aurinko oli siis onneksi jo lämmittänyt sopivasti ja kaunis sää sai minut moivoitumaan taas vetolenkille Rikin kanssa. 

Alkuun kerron, että kävimme siis tällä viikolla nyt jo toisen kerran vetämässä. Maanantaina kävimme myös. Silloin lenkki jäi lyhyeksi, koska noin kilometrin päässä mies tuli pyörällä vastaan, kun oli töistä tulossa. Riki jatkoi ensin hienosti matkaa kunnes tajusi, ettei mies seuraakaan meitä. Vinkui ja kääntyi ympäri, enkä kyllä enää edes yrittänyt jatkaa matkaa. Vauhdilla Riki lähti miehen perään, mutta matka tyssäsi karkulaiseen. Viereisestä pihasta oli koira karannut, jonka kävimme palauttamassa kotiinsa. Riki ei meinannut ensin millään pysähtyä ja suostua viemään toista kotiin. Vinkui, kun mies jatkoi matkaa (toinen ei edes huomannut meidän seuraavan). Lopulta saimme jatkettua matkaa. Koko matkan Riki siis veti! Ja ihan hyvää tasaista vauhtia vetikin. 

Tänään töistä tultuani ensin juoksutin kummatkin pihalla. Riki sai samalla lämmitellä lihaksiaan vetolenkkiä varten. 

Meillä oli eilen töissä iltakoulutus valokuvauksesta. Sieltä sitten kokeilin paria ideaa liikkeen ikuistamiseksi. Koska olen ohjekirjaa huono lukemaan, aloinkin ymmärtämään koulutuksessa paremmin tiettyjen asetuksien käyttöä... Esimerkiksi tänään kokeilin ISO-arvojen käyttöä. Olen ehkäpä liian paljon tottunut käyttämään automaattiasetuksia. Nykyinen niin hieno kamerani on ollut minulla jo vuoden ja nyt vasta olen opetellut paremmin kameran käyttöä...

Kuvat ovat siis enemmän ja vähemmän onnistuneita sekä epäonnistuneita. Joissain kuvissa on piirteitä, joissa olen onnistunut ja tykkään kuten seuraavassa. Adan liikkeen olen saanut jotenkin hienosti ikuistettua, vaikka asettelu onkin ihan hirveä...

Mutta kuvausongelmista hyppään taas varsinaiseen aiheeseen. Vein Adan taas sisälle ja Rikille puin valjaat. Riki tulee laittamaan valjaita innokkaasti, mutta rauhallisesti. Olen viime aikoina laittanut Rikin ensin jälkiliinaan kiinni, ja kun olemme siiryneet lähtöpaikoille, kiinnitän vetoliinan. Tänään Riki ei olisi millään malttanut odottaa lähtökäskyä. Vinkui ja takapuoli pomppi ilmaan, kun yritti istua odottamassa. Ja taas ehdin juuri ja juuri hyppäämään itse kyytiin, kun Riki päätti lähteä matkaan. 

Ja taas, vetämisessä ei suurempia ongelmia ollut. Sen pistin merkille ja hämmennyinkin hieman, että Riki on vähentänyt merkkailua! Pysähtyy edelleen tutkimaan ja haistelemaan (kenties hieman vähemmän kuin ennen), mutta ei merkkaa kuitenkaan. 

Matkaa oli nelisen kilometriä ja kotimatkalla Riki tuntui väsyvän tai motivaatio vain hiipui, kun mentiin välillä ihan kävelyvauhtiakin. Mutta annoin vain mennä. Viimeinen suora kotiin oli taas hirmuinen spurtti ja pysähtyi hienosti (automaattisesti) siihen kohtaan, mistä aina lähdetään liikkeelle. Melko hyvä lenkki oli. Edelleen Riki osaa käskyt ja työskennellessään totteleekin hyvin. 

Rikillä on ollut tänä talvena pieni ongelma kakan syönnin suhteen... Mussuttaa pihalla omaa kakkaansa. Teen välillä pienen kakkakierroksen pihalla ja kerään kakat pois, mutta jostain lumen alta Riki löytää kuitenkin jonkun kakkakikkareen, jota mussuttaa. Nyt sitten kokeillaan josko siitä pääsisi eroon. Ensinnäkin Riki on nyt ollut liinassa pihalla, koska ei tule luokse, jos mussuttaa sitä kakkaa... Tietää, että ei tykätä siitä tavasta... Ja olen kyllästynyt siihen temppuiluun, mikä tulee, kun Rikiä yrittää sisään saada. Nyt ollaan annettu ananasmurskaa kerran päivään Rikille ruoan seassa. En tiedä annostuksesta, miten paljon pitäisi antaa, mutta puoli purkkia kerrallaan olen laittanut. Nyt sitten kävin ostamassa apteekista myös ravintolisää, jossa on B-vitamiiniakin. Katsellaan muuttuuko tilanne vai onko kyseessä ikävä kyllä vain tapa...

Näyttelytreeniä

Enpä olisi ikinä uskonut kirjoittavani tuollaisen otsikon tänne! Mutta tosiaan, koska Adaa olisi tarkoitus käyttää ainakin sen pari kertaa näyttelyissä ja viikon päästä olisi mahdollinen ensimmäinen match show, ystävä kutsui meidät tänään näyttelytreeneihin. Treenit olivat parkkihallissa ja paikalla oli neljä muutakin koiraa, enemmän ja vähemmän kokeneita. Treenistä otetut kuvat ovat huonolaatuisia ja muutaman muun asiaan liittymättömän kuvan laitan myös. 

Mieskin paikalta poistuessa totesi, että odotti Adan olevan ainoastaan häntä koipien välissä, säkä pystyssä eikä hommasta tulisi yhtään mitään. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla. Itsekin olin lähinnä epätoivoinen... Mutta hei, kuinkas kävikään! Ada otti ja yllätti! 

Alkuun Ada haukkui muille ja oli levoton. Säkä oli pystyssä totta kai. Käskin Adan olla hiljaa ja palkkasin rauhallisuudesta ja minuun kontaktin ottamisesta. Nopeasti Ada unohtikin muut, vaikka katselikin ja yritti päästä väliin, kun muut sai nameja. Vähän aikaa ensin seisottiin ja katseltiin, mutta lopulta ystävä komensi meidät mukaan juoksemaan. Saimme häneltä lainaan näyttelyhihnan ja lähdettiin mukaan treenaamaan. Ensin otin namin käteen ja houkuttelin juoksemaan rinnalla sen avulla. Pian ei tarvinnut edes kädessä olla namia, kun Ada ravasi vieressä. Välillä en saanut itse vauhtia samanlaiseksi ja välillä Adalla taas meinasi vauhti karata, kun edelle meni ja alkoi vetää. Pysäytin heti, pyörähdettiin ympäri ja aloitettiin uudestaan. Pysäyttämistä minun pitää vielä treenata, että Ada pysähtyisi minun kanssani, eikä minun jälkeeni... Ystävä kokeili Adaa myös ja hän ennakoikin pysähtymistä paremmin. Heilutti kättään Adan edessä ja siihen Ada kiinnitti katseensa ja saivat pysähdyttyä rauhallisesti. 

Näin meillä syödään luita...

Sitten seisominen... Ada on oppinut, että istumalla kauniisti saa mitä vain... Ollaan treenattu seisomistakin, mutta huomattavasti vähemmän sitä tulee arjessa toisin kuin istumista. Kyllä seisominenkin välillä onnistui erittäin kauniistikin, mutta treenattavaa on siinä paljon. Hännänkin kanssa on ongelma, kun olen ymmärtänyt, että malamuutillakin pitäisi häntä olla selän päällä näyttelyissä(?). Juostessa pääsääntöisesti häntä on selän päällä, mutta seisoessa taas alhaalla. Hampaiden näyttäminen ei ihan onnistu. Ei vaan toinen malta... Kotona ei mitään ongelmaa, mutta treeneissä kaikkien kädet tuoksuivat nameille ja ihmiset vaan on niin ihania! Mutta treenataan treenataan...

Kaiken kaikkiaan treeni meni kuitenkin hyvin. Olen positiivisesti yllättynyt sekä Adasta että minusta. En ollut itsekään erityisen huono tapaus. Pitää vaan tosiaan askellusta saada paremmaksi, että sopisi paremmin yhteen Adan kanssa. Mutta edelleen on mietinnässä osallistutaanko sinne mätsäriin vaiko mennäänkö vain katsomaan...

Ostettiin muuten Adallekin ruokakuppiteline. Ei meinaa pysyä paikallaan muuten syödessään neiti. Ja Rikilläkin on omansa. Teline on 40 cm korkea ja hyvin yltää siitä syömään! Onhan mokoma kylläkin jo pari kuukautta Rikinkin telineestä vettä juonut, alkuun kurotellen ja nyt ei tietenkään ole mitään ongelmaa yltääkö vai eikö. 

Ada 4 kk

Ja niin on koittanut päivä, jolloin lopetan viikkojen laskemisen ja siirryn Adan iän laskemiseen kuukausina. Ja tänään on Adalla tullut siis 4 kuukautta täyteen. Neiti on kasvanut huimasti! Riki painoi viiden kuukauden ikäisenä 19 kiloa ja meidän nelikuinen neiti painaa jo 19,5 kiloa! Viikossa kaksi kiloa painoa tullut?! Ada alkaa kyllä olla siinä iässä, että kasvupyrähdys tulee minä hetkenä tahansa. Rikinkin kanssa kävi niin, että minusta tuntui Rikin kasvaneen viikossa pennusta aikuiseksi. Kooltaan. Luonteeltaan Riki on aina pentu... Rikillä pyrähdys tapahtui silloin noin viiden kuukauden iässä. 

Olen todella ylpeä, miten hyvin Ada osaa ottaa jo kontaktia! Automaattisesti sisään tullessakin ottaa kontaktin odottaessaan vapautusta. Ja ruokaa odottaessakin ollaan päästy siihen, että Ada hetkeksi malttaa ottaa kontaktin lupaa odottaessa. Mitään kummempaa ei olla nyt opeteltu. Ainoastaan kontaktia, odottamista, vapauttamista ja luoksetuloa. Kaikkea noita lähinnä arjen keskellä ilman mitään erityistä koulutustilannetta. Pennun kanssa tietenkin melkein kaikki tilanteet ovat koulutustilanteita, mutta ei olla tosiaan mitenkään erityisesti järjestetty mitään.

Meidän neidillä on hampaat vaihtunut ihan urakalla. Paljoa ei ole lattioilla hampaita näkynyt, mutta ollaan opeteltu hampaiden näyttämistä ja samalla olen hieman asiaa tutkiskellut ja huomannut, miten paljon hampaat heiluu. Eilen viimeksi kokeilin ja otin jopa pari kuvaakin neidin purukalustosta. Kaksi hammasta oli taas heiluvana, toinen oli jo melkein irti. Ja edellisetkin kolot on vielä täyttämättä. :) Adalla tuntuu hampaat irtoavan helpommin kuin Rikillä reilu vuosi takaperin. Rikillä osassa ehti jo toinen kasvaa alta ennen entisten irtoamista.

Rikin ja Adan eroista pystyisi kirjoittamaan kohta varmaan romaanin. Tai ainakin novellin. Kumpikin on erittäin voimakkaita luonteita, vaikkakin Ada on dominoivampi kuin Riki. On Rikinkin kanssa taisteltu, mutta näistä kahdesta Riki on paljon pehmeämpi luonteeltaan kuin Ada. Ja Riki on toisaalta rauhallisempi muutenkin. Ada hyppii ja pomppii ja komentaa. Ulos on hirmuinen kiire ja pomppii ovea vasten. Herätyskellon soidessa neiti sekoaa ja hötkyilee sängyn vieressä kunnes joku nousee. Sisäsiisteyden suhteen kumpikin on melko samanlainen; osaa, mutta ei viitsi. Riki kyllä nykyään on sisäsiisti, mutta pentuna ei aina viitsinyt. Vielä selkeänä erona löytyy se, että vaikka Ada on dominoivampi, pelkää Ada enemmän kuin Riki pentuna. Riki oli rohkeampi pentu kuin Ada. Ja se koko. Ada on paljon isompi pentu kuin Riki oli. 

Löysin Adan kasvattajalta saaman nallen sohvan alta eilen siivotessani. Riki otti nallen heti omakseen. Olen yrittänyt muistutella, että kyseessä ei ole vetolelu, mutta katsellaan nyt, miten pitkään nalle kestää... Aina Adan lähestyessä Riki nappasi nallen äkkiä suuhunsa ja käänsi päänsä pois tai lähti tilanteesta kokonaan pois. 

Viikon päästä sunnuntaina olisi match show, jonne olen osallistumista miettinyt. Tai no, kasvattaja vinkkasi asiasta ja nyt olen tämän iltaa asiaa vakavasti harkinnut. En ole aiemmin ollut mikään näyttelyihminen, mutta kasvattajan pyynnöstä olisi tarkoitus ainakin sen pari kertaa käyttää näyttelyissä arvostelun saamiseksi. Olisi siis tarkoitus mennä harjoittelemaan. Ketään en ole vielä saanut Adaa esittelemään, joten nyt siis harkitsen asiaa lähinnä sen takia enää, että uskaltaisinko itse mennä kehään... Ikinä en ole kehässä ollut, viime vuosina ainoastaan parissa näyttelyssä käynyt katsomassa ja viimeksi "kierrellyt" näyttelyitä äitini esitellessä suomenlapinkoiriaan, kun olin pieni. Ja siis oikeasti pieni. En muista tarkkaan minkä ikäinen, mutta ainakin alle 10. Reilusti. Kai. En siis muista mitään. Mutta katsellaan nyt uskaltaisinko rohkaista mieleni ja käydä treenailemassa neidin kanssa.