Näyttelytreeniä

Enpä olisi ikinä uskonut kirjoittavani tuollaisen otsikon tänne! Mutta tosiaan, koska Adaa olisi tarkoitus käyttää ainakin sen pari kertaa näyttelyissä ja viikon päästä olisi mahdollinen ensimmäinen match show, ystävä kutsui meidät tänään näyttelytreeneihin. Treenit olivat parkkihallissa ja paikalla oli neljä muutakin koiraa, enemmän ja vähemmän kokeneita. Treenistä otetut kuvat ovat huonolaatuisia ja muutaman muun asiaan liittymättömän kuvan laitan myös. 

Mieskin paikalta poistuessa totesi, että odotti Adan olevan ainoastaan häntä koipien välissä, säkä pystyssä eikä hommasta tulisi yhtään mitään. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla. Itsekin olin lähinnä epätoivoinen... Mutta hei, kuinkas kävikään! Ada otti ja yllätti! 

Alkuun Ada haukkui muille ja oli levoton. Säkä oli pystyssä totta kai. Käskin Adan olla hiljaa ja palkkasin rauhallisuudesta ja minuun kontaktin ottamisesta. Nopeasti Ada unohtikin muut, vaikka katselikin ja yritti päästä väliin, kun muut sai nameja. Vähän aikaa ensin seisottiin ja katseltiin, mutta lopulta ystävä komensi meidät mukaan juoksemaan. Saimme häneltä lainaan näyttelyhihnan ja lähdettiin mukaan treenaamaan. Ensin otin namin käteen ja houkuttelin juoksemaan rinnalla sen avulla. Pian ei tarvinnut edes kädessä olla namia, kun Ada ravasi vieressä. Välillä en saanut itse vauhtia samanlaiseksi ja välillä Adalla taas meinasi vauhti karata, kun edelle meni ja alkoi vetää. Pysäytin heti, pyörähdettiin ympäri ja aloitettiin uudestaan. Pysäyttämistä minun pitää vielä treenata, että Ada pysähtyisi minun kanssani, eikä minun jälkeeni... Ystävä kokeili Adaa myös ja hän ennakoikin pysähtymistä paremmin. Heilutti kättään Adan edessä ja siihen Ada kiinnitti katseensa ja saivat pysähdyttyä rauhallisesti. 

Näin meillä syödään luita...

Sitten seisominen... Ada on oppinut, että istumalla kauniisti saa mitä vain... Ollaan treenattu seisomistakin, mutta huomattavasti vähemmän sitä tulee arjessa toisin kuin istumista. Kyllä seisominenkin välillä onnistui erittäin kauniistikin, mutta treenattavaa on siinä paljon. Hännänkin kanssa on ongelma, kun olen ymmärtänyt, että malamuutillakin pitäisi häntä olla selän päällä näyttelyissä(?). Juostessa pääsääntöisesti häntä on selän päällä, mutta seisoessa taas alhaalla. Hampaiden näyttäminen ei ihan onnistu. Ei vaan toinen malta... Kotona ei mitään ongelmaa, mutta treeneissä kaikkien kädet tuoksuivat nameille ja ihmiset vaan on niin ihania! Mutta treenataan treenataan...

Kaiken kaikkiaan treeni meni kuitenkin hyvin. Olen positiivisesti yllättynyt sekä Adasta että minusta. En ollut itsekään erityisen huono tapaus. Pitää vaan tosiaan askellusta saada paremmaksi, että sopisi paremmin yhteen Adan kanssa. Mutta edelleen on mietinnässä osallistutaanko sinne mätsäriin vaiko mennäänkö vain katsomaan...

Ostettiin muuten Adallekin ruokakuppiteline. Ei meinaa pysyä paikallaan muuten syödessään neiti. Ja Rikilläkin on omansa. Teline on 40 cm korkea ja hyvin yltää siitä syömään! Onhan mokoma kylläkin jo pari kuukautta Rikinkin telineestä vettä juonut, alkuun kurotellen ja nyt ei tietenkään ole mitään ongelmaa yltääkö vai eikö.